Pääsinpäivä Hän on noussut ylös
09 apr MMVI Saarna Auran kirkossa
Vähältä piti, mutta ruodussa pysyttiin
Omelia DOCG
Evankeliumi: Matt.
28: 1-8
Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan
Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja
järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti
kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa
olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat
vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet. Enkeli kääntyi naisten puoleen ja
sanoi: »Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua
Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi.
Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan
hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne
Galileaan, siellä te näette hänet.' Tämä oli minun sanomani teille.» Naiset
lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät
viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.
Vanhan aloituksen äärellä
Vanhoissa saarnakirjoissa on silloin tällöin saarnan aloituksena tilanne jossa
kaksi pappia puhelevat keskenään jostain tärkeästä asiasta, tai vieläkin
tärkeämmästä asiasta, tai jostain todella tärkeästä asiasta. Tästä lajista
saarnan aloituksia on parhaana esimerkkinä se missä kaksi pappia katsoo
ikuisuuden rajan tuolle puolen sopien siitä että ensimmäiseksi kuoleva tulee
tervehdyskäynnille toisen luo kertomaan kuinka kävi...
Toinen aikoo ryhtyä muslimiksi. Miksi!!!?
Maailma ei ole niin paljon muuttunut etteivätkö papit edelleenkin puhuisi
keskenään vakavista asioista. Sattuipa tässä kerran todellakin sellainen
tapaus, ja sattui useammankin kerran. Nuo kaverukset tapasivat saunoa ja
parantaa kirkkoa ja maailmaa saunomisen merkeissä. Kerran toinen kavereista oli
varsin ärsyttävällä tuulella, hän jankutti toiselle koko ajan: ”Nyt tämä saa
riittää, mie rupian muslimiksi.” Tietysti siinä toinen alkaa vaatimaan
perusteluja, ja myöskin niitä saa. Muslimiksi aikova pukee ajatuksensa näihin
sanoihin: ”Olen jo kyllästynyt jatkuvaan kiistelyyn moralistien kanssa, jotka
eivät Kristuksesta mitään tiedä. Heitä ei kiinnosta muu kuin pukeutuminen ja
muut ulkoiset seikat, syntymäpäiväkäynnitkin; kun käyt niin heti alkaa
arvostelu kun ulos astut, ja auta armias jos olet erehtynyt puhumaan
uskonasioista.
Lisäksi kun ei ole vielä edes aikaa perehtyä raamatun sanaan oikein kunnolla
työaikana. Koko ajan on jotain työpaikanparannuspalavereja ja muita kokouksia
sun muuta tippalointia. Eikä tässä muutenkaan ole mitään mahdollisuuksia olla
johdonmukainen, jos opetat näin niin jopas on joku vetämässä mattoa jalkojen
alta. Ei ole enää mitään yhtenäistä. Joka päivä saa selitellä homo-kantoja,
niin kuin se olisi maailman tärkein asia. Paha sitä on tehdä kun eivät
piispatkaan mitään asiasta pukahda. Monet ongelmat ratkeavat kun ryhdyn
musulmaaniksi. En minä ympärileikkausta pelkää. Ja onhan nuo klassisen arabian
alkeet tullut suoritettua ja Koraanikin luettua monta kertaa. Pappi on pappi
vaikka uskontoa vaihdat. Kasvatan suippokärkisen parran jossa on suikean
vastapuikea kierre, otan tuiman ilmeen naamalleni ja pistän turbaanin päähän.
Imaami olen käden käänteessä. Ratkeaa moni ongelma.” Paljon muutakin tuo
tuohtunut pappismies vuodatti, mutta jos se kaikki kerrottaisiin niin taitaisi
tulla saarnallemme pituutta. Toinen kuunteli ja kun toinen vihdoin lopetti,
sanoin tämä vain: ”Mielenkiintoista, mielenkiintoista!”
Ehdottomuus. Päivän evankeliumin selitystä...
Päivän evankeliumi sisältää pääsiäisen keskeisen sanoman. Pääsiäisen keskeinen
sanoma ei ole pitkäperjantaissa eikä varsinaisesti kiirastorstaissakaan, vaikka
nämä kolme tärkeää päivää muodostavatkin yhdessä kristittyjen suurimman juhlan.
Kertomus tyhjästä haudasta on ensimmäistä julistusta: ”Menkää kiireesti
sanomaan hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista.” Koko kristinusko
nimittäin pysyy tai kaatuu tämän julistuksen mukana. Joka etsii ehdottomuutta
sen papin tavoin joka halusi kääntyä muslimiksi, sitä kyllä löytää, jos vain
paneutuu uskomme ydinkysymykseen. Apostoli Paavali puki tämän sanoiksi, hyvin
ehdottomiksi sanoiksi kirjeessään Korintin seurakunnalle: ”Jos kerran
julistetaan, että Kristus on herätetty kuolleista, kuinka jotkut teistä voivat
sanoa, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole? Jos ei ole kuolleiden
ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista. Mutta ellei
Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa
myös teidän uskonne.”
Konservatiivisuus
Aika ajoin puhumme konservatiivisuudesta, siis siitä että oltaisiin ja
pidättäydyttäisiin vanhassa ja hyväksi koetussa. Niin, konservativismihan
tarkoittaa pohjimmiltaan säilyttämistä, tai jopa suorastaan säilömistä. Ja
edellinen lyhyt katsaus päivän tekstiin ja sen keskeiseen sisältöön sisältää
konservatiivisen vaatimuksen. Monesti kuitenkin mennään harhaan siinä kun
vaaditaan sitä, että vanha ja hyväksi koettu pitäisi aina esittää samalla
tavalla.
Ratzinger ja radikalismi ja käännös oikeaan päin...
Kohta tulee kuluneeksi vuosi uuden paavin valinnasta. Ensi viikolla on
meidänkin televisiossamme dokumentti tästä uudesta paavista. Ja häntähän
pidetään varsin konservatiivisena miehenä. Hänen asenteitaan on yritetty
selvittää psykologian keinoin. Hänkin oli nuori ja nuorekas mies 1960-luvulla.
Hän oli valmis uudistamaan monia asioita, mutta kun liikehdintä
yliopistopiireissä sai liiallisen yliampuvia piirteitä, kun kapina meni yli ja
sai jopa kultuurivallankumouksen piirteitä tapahtui hänessä täyskäännös.
Luennolla hän saattoi kuulla jonkun nuoren opiskelijan suusta: ”Turpa tukkoon
fossiili, mitä muka asioista ymmärrät!?” Hänessä heräsi syyllisyys siitä oliko
hän saanut itse osaltaan tuon kaaoksen aikaan. Samalla tulivat mieleen kipeät
muistot nuoruudesta ja natsi-saksasta, jolloin kaikki vanha pantiin romukoppaan
ja kirkostakin tuli puolueen tarkoitusten ajaja. Hän ei haluaisi enää koskaan
nähdä sellaista sekasortoa uudelleen. Hän päätti pitäytyä vanhassa eikä kaiketi
tullut mieleenkään ryhtyä muslimiksi. Ja vaikka toista paljon väitetään on hän
tehnyt valtavan työn yrittäessään sanoa vanhaa ja yhteisesti sovittua
kristillistä oppia helpommin omaksuttavaksi ja tajuttavaksi oman kirkkonsa
ihmisille. Ja hänenkin konservatiivisuutensa taustalla ovat sanat jotka
apostoli Paavali lausui Korintin seurakunnalle. Näin se kuulkaa menee aika
eteenpäin: Enää ei luterilaiset papit sano Paavia Antikristukseksi, vaan
yrittävät jos suinkin mahdollista puhua asiasta parempiin päin...
Miten oli Jeesuksen mahdollista olla ehdoton mutta rakastaa?
Näiden muutaman hataran pohdiskelun jälkeen voimme esittää kysymyksen: ”Jos on
olemassa tarve ehdottomuudelle, niin voiko ehdottomuuden keskellä olla
rakkautta.” Ihmisen on lopulta vaikea päästä perille siitä mitä rakkaus on!
Onpa joku viisas pukenut asia näihin sanoihin: ”Kumpi on tärkeämpää, se että
sinua rakastetaan vai että sinua vihataan? Rakkaudesta eivät ihmiset mitään
tiedä, eikä sitä pysty mittaamaan, eikä se viime kädessä ole sinun käsissäsi.
Mutta siihen voit vaikuttaa kuinka paljon ihmiset sinua vihaavat.” Kaikessa
tässä on meidän kiinnitettävä huomio Jeesukseen, kehenkä muuhunkaan? Oliko hän
ehdoton ja pystyikö hän rakastamaan. Vastaus on helppo; hän oli ehdoton ja hän
pystyi rakastamaan. Se että hän itse on evankeliumi löytyy juuri tästä; hän
pystyi rakastamaan maailmaa koska ehdottomuus osoittaa, ei mitään muuta kuin
ihmisen syntisyyden ja syyllisyyden. Hänen ehdottomuutensa johti
ristinkuolemaan ja se, että hän ehdottomuudessaan oli loppuun saakka uskollinen
johti ylösnousemuksen aamuun, ensimmäiseen pääsiäiseen.
Mitä on lopulta uudistuminen, ylösnousseen seurassa oleminen!?
Tänään on pääsiäinen,
kristittyjen pääsiäinen, kaikkien pyhien pyhä, kaikkien pyhäpäivien äiti. Tämä
päivä ei pääty milloinkaan, sillä ei ylösnousemuksen päivä pääty milloinkaan.
Me saamme elää tätä suurta päivää kaikkina päivinämme. Se päivä ei enää pääty,
vaan jatkuu Herran seurassa, hänen kirkkonsa yhteydessä, hänen
ylösnousemusruumiinsa jäsenenä, kun hän on läsnä sanassaan ja liittää Pyhän
Henkensä kautta yhteyteensä. Se päivä jatkuu, kun hän ottaa kasteessa meidät
yhteyteensä, omakseen, ruumiinsa jäseneksi, kun hän on läsnä ehtoollisellaan ja
antaa meille itsensä, kun hän kulkee meidän kanssamme tämän päivän Emmauksen
teillämme ja kun tunnemme, että hän puhuttelee meitä niin, että joskus ei
mikään tunnu sattumalta, vaan kaikki näyttää hänen johdatukseltaan. Hänessä me
saamme elää, liikkua ja olla. Kristuksen kanssa me pääsemme kuolemaan pois
kaikesta pahasta voidaksemme elää hänessä uutta elämää kaikkina elinpäivinämme.
Miten kahden papin
oikein kävi!?
Tässä lopuksi voisi tietysti kysyä; miten kävi niille kahdelle papille, tai
toiselle niistä? Tuliko musulmaania miehestä? Ei tullut! Toinen pappi
osoittautui varsin hyväksi sielunhoitajaksi. Keskustelu kävi pitkään ja lopulta
toinen sai osoitettua toiselle sen, että ei tämän tarvitse yrittää kantaa
toisten syntejä niskassaan, joku toinen on sen jo tehnyt! AMEN
Palmusunnuntai
Kunnian kuninkaan alennustie
Saarna Auran kirkossa 02 apr MMVI
Arkielämän puhdistuksia
Evankeliumi: Matt. 21: 12–17 (18–22)
Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä
ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja
sanoi heille: »On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta
te teette siitä rosvojen luolan.» Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja
rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät,
mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan
temppelissä: »Hoosianna, Daavidin Poika!», he suuttuivat ja sanoivat
hänelle: »Kuuletko, mitä nuo huutavat?» »Kuulen», vastasi Jeesus. »Ettekö
ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ’Lasten ja imeväisten suusta sinä olet
hankkinut kiitoksesi’?» Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle
Betaniaan ja oli siellä yötä.
Siihen hamaan päivään kun Herramme Jeesus Kristus tulee takaisin kaikessa
kirkkaudessaan on meidän elettävä toisenlaisen Jeesuksen kanssa. Mielekkääseen
elämänjärjestykseen kuuluu toimiva suhde hänen kanssaan, kristityllä on myös
oltava käsitys siitä, millainen hän oli. Tänä päivänä on niin erilaisia
Jeesus-kuvia, siis käsityksiä siitä, mikä hän loppujen lopuksi oli. On sanottu,
että jokainen kehittää itselleen sellaisen sisäsiistin Jeesuksen, radikaalimman
Jeesuksen kanssa kun näet on hankalampi olla ja elää. Toisaalta voi kysyä sitä,
onko enää mahdollista luoda luotettavaa kuvaa siitä millainen Jeesus todella
oli?
Päivän evankeliumi tuo eteemme erään Jeesus-kuvan puhtaimman esimerkin.
Temppelin puhdistava Jeesus on kapinallinen Jeesus-hahmo. Päivän evankeliumin
kuvausta katsellessamme olemme hyvin tärkeän tapahtuman äärellä. Miksi Jeesus
kuoli; senhän sanoo katekismuksemme, mutta asian rikosoikeudellinen motiivi
löytyy tästä tekstistä. Se viimeinen pisara; se oli huipennus; hän oli mennyt
liian pitkälle.
Kieltämättä temppelin puhdistaminen oli tärkeä tapahtuma. Noh... meno jatkui
samanlaisena Jeesuksen ajan jälkeenkin. Mutta kristillisestä julistuksesta
puuttuisi jotain tärkeää. Tapahtuman taustalla on ilmeinen halu palata vanhaan
ihanteeseen, vanhaan profeetalliseen innoitukseen. Temppelinpuhdistuksen taustalla
ovat myös sanat: Laupeutta minä tahdon, en uhreja...
Meillä on lupa kysyä tämänkin tekstin äärellä: Mitä tämä sanoo meille, mikä
tämän sanoma on tai olisi meille? Palmusunnuntain Jeesuksesta tulee helposti
vaaraton jos emme ota vakavasti hänen tekoaan ja tarkoitustaan, jos emme mieti
sen sovellutusta tähän päivään. Vaikeneminen tekstin äärellä tekee Jeesuksesta
sisäsiitin, nyt mahdutaan saman katon alle tuon rauhanhäiritsijän kanssa.
Meillä ei ole tapana tässä Suomen kirkossa tapana häiritä jumalanpalveluksia,
ja muutenkin olemme varsin rauhallista kansakuntaa. Mistä sitten voisi olla
kyse...
Kyse on arkielämän uudelleen järjestelemisestä, arkielämän
jumalanpalveluksesta. Hyvin usein näet tapaa ihmisiä, jotka valittavat sitä,
etteivät pysty ymmärtämään Jeesuksen sanoja, saati sitä mitä hänen
seuraamisensa tarkoittaa... He lukevat tai kuulevat Jeesuksen sanoja, mutta
eivät kiinnostu niistä. He vaivaavat itseään, mutta sekään ei auta.
Tämä on ymmärrettävää, niin voi käydä kenelle tahansa. Vanhaa kielikuvaa
käyttäen, tuon aarteen äärellä oleva on kuin henkilö joka kantaa suurta ja
raskasta vesiruukkua, mutta joka itse samalla nääntyy janoon.
Hänellä ei ole arkielämän jumalanpalvelus mielessään. Hän ei elä Raamatun
sanoja: Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita,
pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen,
lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen
keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen
aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta
kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.
Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman
ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. Antakaa Kristuksen sanan
asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella
viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja
hengellisiä lauluja. Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran
Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.
Janoon on kuitenkin yksinkertainen ratkaisu, asiaan saa helposti apua. Ala itse
juoda siitä ruukusta, tai säiliöstä, tai kenttäpullosta. Vaadi sen sisältöä
itsellesi. Maistele kulauksittain. Ja ajattelemme taas noita sanoja joiden
äärelle evankeliumin sanoma vei sitä selittääkseen. Mitä muuta sitten
tarvitsemme tänään, eikö siinä ole jo melkein liikaakin. Koettakaamme edes vain
tätä yhtä: pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen! Pukeudummehan
tosiaankin sellaiseen armahtavaisuuteen, mutta pidämme tuota pukua koko päivän
ja puemme sen huomenna uudelleen yllemme. Ajattelemme sitten kaikkea sitä mitä
siitä voikaan seurata.
Ja kaikki tämä on vain yksi pieni seikka, josta kristillinen elämä todella
tunnetaan. Se tuntuu pieneltä askeleelta, mutta se muuttuu suureksi kun sitä
ryhdytään toteuttamaan. Pukeutuminen noihin kaikkiin hyveisiin olisi melkoinen
puhdistus. armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja
kärsivällisyyteen. Jostain on kuitenkin aloitettava. Ja kun muistaa sen lähteen
josta vettä voi aina ammentaa lisää. Jeesuksessa Kristuksessa olemisen ja
elämisen...
Vain osallisena häneen kestämme sanan voimalla vain osallisena häneen tyydymme
vähempään vain osallisena häneen korjaamme pahoja tekojamme. Tänäänkin muistakaamme
Jokaisen ihmisen kutsumuksena on kuunnella Jumalaa. Vain kuuliaisuuden tiellä
ihminen voi todella elää. Ihminen ei elä vain Jumalan luonnon ja ihmisen työn
hedelmistä, vaan niistä sanoista, joilla Jumala puhuttelee ihmistä. Sanasta
saadulla voimalla hän myös kestää koetuksissa. AMEN.
3.
Sunnuntai loppiaisesta
Jeesus herättää uskon
21 jan MMVII Saarna Auran kirkossa
Lyhyt Katekeettinen saarna
Epistolasaarna
Omelia DOCG
Evankeliumi:
Matt. 8: 5–13
Kun Jeesus oli saapunut Kapernaumiin, muuan
sadanpäällikkö tuli hänen luokseen ja pyysi
häneltä apua sanoen: »Herra, palvelijani
makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa.»
Jeesus sanoi: »Minä tulen ja parannan
hänet.» Mutta sadanpäällikkö vastasi: »Ei,
Herra, en minä ole sen arvoinen, että
tulisit kattoni alle. Sano vain sana,
ja palvelijani paranee. Minä tottelen
itsekin toisten käskyjä ja komennan omia
sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: ’Mene’,
niin hän menee, tai toiselle: ’Tule’,
niin hän tulee, tai palvelijalleni: ’Tee
tämä’, niin hän tekee.» Tämän kuullessaan
Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka
häntä seurasivat: »Totisesti: näin vahvaa uskoa
en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella.
Minä sanon teille, että niin idästä kuin
lännestä tulee monia, jotka taivasten
valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin,
Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta ne,
joiden oli määrä periä valtakunta,
heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään
ja kiristellään hampaita.» Sitten Jeesus
sanoi sadanpäällikölle: »Mene. Tapahtukoon niin
kuin uskot.» Sillä hetkellä palvelija parani.
Saarnateksti:
Room. 1: 16–17
Minä en häpeä evankeliumia, sillä se
on Jumalan voima ja se tuo
pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat,
ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.
Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta
uskoon. Onhan kirjoitettu: “Uskosta vanhurskas
saa elää.”
I Johdanto. Sana vanhurskas:
Meille lukutaitoisille suomalaisille ei niin
helposti tule mieleen pohtia erilaisia kirjoittamismenetelmiä.
Tapamme kirjoittaa aakkosilla on nimittäin
vain yksi tapa, josta on käytetty
nimeä aakkoskirjoitus. Yhtä äännettä vastaa
pääsääntöisesti tällaisissa menetelmissä yksi
kirjain. Mutta aakkoskirjoitus on vain yksi
menetelmä tai hienommin sanottuna strategia.
On olemassa myös kuvakirjoitus,
logogrammi-järjestelmä. Parhaana esimerk-kinä tästä
on tietysti egyptiläisten hieroglyfit. Sitten
on olemassa tavukirjoitus-takin, joka jää
meille kaikkein vieraammaksi. Lopulta meidän kirjoitusjärjestelmä kanta mukanaan myös joukkoa
logogrammeja, siis kuvakirjoituksen merkkejä.
Sellaisia ovat esimerkiksi prosentti-merkki ja
muutama muu kuten euron ja dollarin
merkit. Ne ovat kuitenkin varsin helposti
omaksuttavissa, ja jokainen ne oppiikin. Ne
jotka ovat kasvaneet käyttämään tietokonetta
ja sen avaamia maailmoja ymmärtävät
helposti mistä on kyse. Internet-maailma on
täynnänsä erilaisia logogrammeja tai lyhyitä
sanayhdistelmiä jotka tarkoittavat eri asioita,
isojakin yhteyksiä. Ja se on osoitus
elävästä ja kehittyvästä kommunikaatiosta jota on
turha minkään viime vuosituhannen ihanteisiin
jähmettyneen kielipoliisiin yrittääkään kaitsea.
Mutta on
olemassa myös sanoja jotka ovat paljon
enemmän kuin niiden sisältämien aakkosten
summa. Joku sana voi tuntua
käsittämättömältä ja se voi sisältää hyvin
suuren merkityksen itsessään. Yksi tällainen
sana on vanhurskas. Tuo sana sisältyy
päivän saarnatekstiimme.
Noin 470
vuotta sitten paini Mikael Agricola
ongelman kanssa kun hän käänsi Uutta
testamenttia Suomen kielelle. Hänen ratkaisunsa,
se ratkaisu että hän otti käyttöön
sanan vanhurskas oli koituva ainutlaatuiseksi
kaikkien maailman raamatunkäännösten joukossa. Sanan
taustalla on kaksi sanaa, vaaka ja
hurskas. Agricolan ajatuksen taustalla on
ajatus siitä kuinka ihminen ollessaan
Kristuksen pelastavasta työstä osallinen on
ikään kuin vaa’assa, tai sen toisessa
kupissa ja vaaka on tasapainossa. Toisessa
kupissa on itse Vapahtajamme Jeesus
Kristus.
Vanhurskas sanan
soveltuvuutta kieleemme on ajoittain pohdittu,
mutta aina on tultu siihen tulokseen
että sellaista sanaa on vaikea löytää,
onpa sanaa yritetty kääntää yhdellä
kokonaisella lauseellakin. Sanan merkitys on
vain tunnettava. Siksi sen voisi korvata
samanlaisella logogrammi-merkillä kuin prosentti
ja euro kuvataan. Millainen se merkki
voisi olla: siinä voisi olla miinusmerkki
ja isoilla kirjaimilla JK ja plusmerkki
(-JK+), tai miinusmerkki iso T ja plus-merkki
–T+.
II
Ominaisuuksien vaihto.
Ottaessaan käyttöön sanan vanhurskas asetti
Agricola tulevien vuosisatojen papit ja
sanajulistajat vaikeaan paikkaan. Toisaalta hän
antoi mahdollisuuden jota ei vielä ole
täysin osattu käyttää. Mielikuva vaa’asta
antaa nimittäin mahdollisuuden tuoda esiin
myös pelastuksemme kannalta keskeisimmän
ajatuksen, ihmisen syntisyyden ja sen kuinka
hän tarvitsee uudistajan joka on Jeesus
Kristus. Tästä asiasta on puhuttu nimellä
ominaisuuksien vaihto tai iloinen vaihtokauppa.
Vanhurskas
ihminen on siis Jumalan pelastavasta työstä
osalliseksi tullut. Mutta millaista on
elämä joka ei ole vanhurskasta. Siitä
joutuu vanhurskaskin osalliseksi sillä kupit
eivät aina ole tasapainossa. Elämä joka
ei ole vaa’anhurskasta on yksinkertaisesti
synnin täyttämää elämää, elämää kuoleman
valtakunnassa.
Aikoinaan
Mikael Agricolan opettaja, uskonpuhdistaja Martti
Luther joutui näiden saarnatekstimme jakeiden
(Room 1:16-17) äärellä syvään ahdistukseen.
Hän kertoo: "Minut oli vallannut
todella ihmeellinen kiihko päästä ymmärtämään
Paavalia hänen kirjeessään Roomalaisille, mutta
tähän asti oli esteenä ollut, ei suinkaan
veren kylmyys sydämeni ympärillä, vaan yksi
ainoa sana ensimmäisessä luvussa: Siinä
Jumalan vanhurskaus ilmestyy." "Tunsin
itseni Jumalan edessä syntiseksi, jonka
omatunto oli mitä rauhattomin ja joka
ei voinut luottaa omakohtaisella sovituksella
häntä lepyttäneensä, enkä siksi rakastanut
vaan suorastaan vihasin vanhurskasta ja
syntiä rankaisevaa Jumalaa". "Kiukkuisena
ja omatunto rauhattomana minä sitten
raivosin, kolkuttaen julkeasti Paavalin tätä
kohtaa janotessani mitä palavammin päästä
perille siitä, mitä Paavali tarkoitti.
Lopulta minä yötä päivää asiaa pohtiessani
Jumalan armosta kiinnitin huomioni
lauseyhteyteen". Lutherille selvisi, mistä
Jumalan vanhurskaudessa on oikein kysymys.
Mikä riemu hänet valtasikaan: "Tunsin
itseni suorastaan uudestisyntyneeksi ja
astuneeksi avoimista porteista suoraan
paratiisiin".
Tänään olemme
saaneet olla uskomme kannalta hyvin keskeisen
ja tärkeän raamatunkohdan äärellä. Usko on
aina enemmän kuin opinkappaleet, mutta emme
pääse eroon siitä että joskus joudumme
kivuliaastikin pohtimaan asioita järjellä ja
katekismuksen avulla. Mutta tässäkin on
meitä tultu vastaan. Apostoli Paavali pohti
asiaa ja puki kaiken kahden raamatunjakeen
muotoon vaikka hän sitä toisaalla lavealti
selitteli muissa kirjeissään. Martti Luther jatkoi
ja me saamme jatkaa joskus kivuliastakin
asioiden pohdintaa uudelleen ja uudelleen.
Toisaalla
roomalaiskirjeessä sanotaan “Mutta kaikissa
näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton
hän, joka on meitä rakastanut. Olen
varma siitä, ettei kuolema eikä elämä,
eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään
nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään
voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei
mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan
rakkaudesta, joka on tullut ilmi
Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room.
8:37).” Näemme tästä Paavalin kuvauksesta,
joka on myös roomalaiskirjeestä, kuinka
Kristukseen uskova ei ole vain ristin
tapahtuman katselija, vaan hänet vedetään
koko elämällään ja jatkuvasti omien
ahdistustensa kautta siihen mukaan. Näin
kärsimys ja risti koskettavat koko Jumalan
lapsen elämää. Mutta vain usko voi
nähdä, että ristiin ja kärsimykseen
kätkeytyy Jumalan rakkaus. Ja vain usko
voi pitää kiinni siitä, että ahdistuksista
huolimatta saavutamme riemuvoiton. Toisessa vaakakupissa
on ihmiselä-män hulluus ja mielettömyys,
maailman pahuus ja julmuus, mutta myös
maailman kunnia ja loisto.
Toisessa
vaakakupissa on vain yksinäinen kärsijä
Golgatan ristillä. Vain siinä on
iankaikkinen elämä ja autuus. Vain sitä
kannattaa arvostaa ja siitä pitää kiinni.
Hetken kuluttua – niin, aivan vähän
ajan kuluttua tulee täydellisen ja kestävän
riemuvoiton aika. AMEN.
