sunnuntai 17. lokakuuta 2021

Aamos, Jeesus ja me — 21. Sunnuntai helluntaista –Jeesuksen lähettiläät. Vanhan testamentin saarna.




21. Sunnuntai helluntaista
Jeesuksen  lähettiläät
21 oct MMXI Saarna Auran kirkossa
Kappalainen Torsten Sandberg
Aamos, Jeesus ja me.
Vanhan testamentin saarna
Grande Omelia


Evankeliumi: Joh. 13: 16-20
»Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat. Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: 'Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan. 'Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen. Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.»

Saarnateksti: Aam. 7: 10-15
Betelin pappi Amasja lähetti Jerobeamille, Israelin kuninkaalle, sanan: »Aamos lietsoo israelilaisten keskuudessa kapinaa sinua vastaan. Maa ei kestä hänen puheitaan. Hän on jopa sanonut, että Jerobeam kuolee miekkaan ja Israelin kansa viedään pakkosiirtolaisuuteen, pois omasta maastaan.» Aamokselle Amasja sanoi: »Näkijä, mene tiehesi ja palaa Juudaan! Profetoi siellä ja hanki leipäsi siellä! Betelissä et enää profetoi. Tämä on kuninkaan pyhäkkö ja valtakunnan temppeli!» Aamos vastasi hänelle: »En ole profeetta enkä profeetan oppilas, vaan karjankasvattaja ja metsäviikunoiden viljelijä. Herra otti minut laumojeni keskeltä ja sanoi minulle: 'Mene ja julista kansaani Israelia vastaan!'»

Aloitus
Kun elämme uuttaa maailmanaikaa ja nuorempi väki selailee digiraamattuansa nousee aika ajoin puheeksi Vanhan testamentin merkitys ja kysymys: ”Mitä se oikein raamatussamme tekee?” Jotkut ovat ilmaisseet avoimesti, että heidän raamattunsa on tuhannen sivun verran ohuempi, siis vailla Vanhaa testamenttia.  Asiasta on kuitenkin meilläkin annettu mahdollisimman arvovaltainen lausunto reilut 30 vuotta sitten. Tuolloin silloiset piispat antoivat julkilausuman ”12 teesiä raamatusta.” Se on tänäkin päivänä hyvin käyttökelpoinen julkilausuma, mutta se ei juuri tavoita niitäkään kirkon aktiiveja jotka ovat aidosti, tai sanotaanko enemmän kiinnostuneita raamatusta. Pappien joukossakin se on jäänyt aika pienen joukon harrastukseksi. Tuo julkilausuma sisältää myös kohdan joka ottaa kantaa Vanhan testamentin asemaan: ”Vanhan testamentin kirjat ovat erottamaton osa Raamattuamme. Ne olivat Jeesuksen ja alkukirkon ”Raamatun” eli pyhät kirjoitukset. Vain niiden valossa voidaan ymmärtää ja lukea Uutta testamenttia. Vanhan ja Uuden testamentin kirjoittajat, samoin kuin heidän kirjoihinsa sisältyvien traditioiden esittäjät, kuuluvat samaan, Jumalan Hengen johtamien profeetallisten henkilöiden sarjaan.”

Aamos
Aamos oli juuri tällainen profeetallinen henkilö. Ja Aamos on tavattoman tärkeä henkilö, vaikka hänen nimissään kulkeva kirja onkin varsin vaatimaton noin kooltansa jos sitä verrataan vaikkapa Suuriin kirjaprofeettoihin Jeremiaan ja Jesajaan. Profeettakirjojen lukeminen on hyvä aloittaa hänestä. Aamos oli ensimmäinen uuden tyyppinen profeetta. Aamos on ensimmäinen profeetta, joka uskonnon nimessä vaatii yhteiskunnallisten epäkohtien poistamista. Vaatimus koskee periaatteessa kaikkia ihmisiä, ei pelkästään Israelilaisia. Hän vaikuttaa noin vuonna 760 e.a.a. Uutta hänen julistuksessaan on ennenkuulumaton jyrkkyys, johdonmukaisuus ja selvyys, jolla hän julistaa, että Jahve on vanhurskas Jumala, joka ei säästä omaa kansaansakaan. Aamos tahtoo erottautua vanhoista profeetoista, ja hänellä on uusi itseymmärrys ja kutsumustietous. Hän on saanut Valtuutensa suoraan Jahvelta, joka on ottanut hänet lammaslaumojen äärestä ja käskenyt hänen mennä ennustamaan Israelia vastaan.

Aamoksen julistama Jahve on koko maailmassa vaikuttava Jumala ja historiaa ohjaava Jumala. Hän on johdattanut jokaisen kansan sille määrätylle asuinpaikalle ja antanut oman tehtävänsä heille. Aamos on ensimmäinen julistaja joka asettuu vastustamaan uhrikäytäntöä. Aamos on puhdas yhden jumalan kannattaja ja Jahve alkaa saada koko maailmanpiirin Jumalan piirteitä. Herran päivän-käsite ilmaantuu myös ensimmäistä kertaa Hänen puheessaan.

Päivän saarnatekstin taakse
Päivän saarnateksti ei ehkä anna kovin hyvää kuvaa siitä mitä Aamos oikein sanoi? Aamos osasi nimittäin puhua hyvin konkreettisella tavalla. Aamosta on luettava siksi laajemmalti, koko kirjana. Hän saarnasi aikansa epäkohtia vastaan. Yhteiskunta jossa hän toimi oli kokenut todella rajun rakennemuutoksen. Oli koettu äkillistä vaurastumista. Ja juuri se ilmeni johtavien virkamiesten ja suurmaanomistajien ylellisissä elämäntavoissa, mikä oli omiaan kärjistämään rikkaiden ja köyhien välille syntynyttä kuilua. Heidän elämäntapansa ei olisi ollut mahdollinen ilman heikommassa asemassa olevan sortamista. Voimme vain kuvitella millaista rohkeutta Aamos osoittaa vaeltaessaan pohjoiseen kirjaimellisesti toisen valtakunnan alueelle.

Voimme tietysti kysyä: mitä tämä kaikki voi meille sitten sanoa? Olemme tietysti omassa yhteiskunnassamme kokeneet moniakin rakennemuutoksia, ja muuallakin kuin maatalouden piirissä. Vuosikymmeniä jatkunut työttömyys on tästä oma todisteensa. Kaiken taustalla ovat ne isot ja useat rakennemuutokset jotka maassamme on koettu viimeisen reilun 100 vuoden aikana. Joka lukee niinkin suurenmoisia teoksia kuin Kustaa Vilkunan ”Vuotuinen ajantieto” tai saman tekijän teosta ”Isien työ” ymmärtää hyvin sen kuinka jokainen ihminen ja hänen työnsä oli ennen tärkeä jotta hengissä pysyttiin. Mutta jos luemme Aamosta tulemme vakuuttuneemmaksi siitä, että profeetallista ääntä kaivattaisiin edelleen. Sitä toki on, mutta ei koskaan liiaksi. Onkin kysyttävä, koska sitä profeetallista ääntä ei ole tarpeeksi, mitä sanottavaa Aamoksella voisi olla meille juuri tänään. Ei välttämättä meille tänään täällä kirkossa istuville, vaan niille jotka jakavat elämänmuotomme.

Aivan ensimmäiseksi on todettava: Hän jäisi taatusti yksinäisyyteen. Moittiessaan meitä ylellisistä elämäntavoista, järjettömistä tavoistamme ja tottumuksistamme, ja luonnonvarojen riistämisestä hyvin jyrkin sanankääntein jäisi hän lopulta yksinäisyyteen. Kannattajia hänellä toki olisi, jonkinlaisia ja eri vakavuudella toimivia. Kukapa meistä täällä istuvista ei esimerkiksi myöntäisi Pentti Linkolan pohjimmiltaan olevan oikeassa, ja kuka sitten on toteuttanut hänen opetuksiaan? Suuri sielu on aina yksinäinen. Siitä huolimatta ei hänen toimintansa olisi turhaa. 


Toisekseen: Asettuessaan puolustamaan niitä joilta puuttuu taloudellinen, oikeudellinen ja muu yhteiskunnallinen valta leimattaisiin hänet pahaiseksi populistiksi, joka ehkä nippa nappa oikeassa vaalipiirissä ehdokkaaksi asettumalla ja vaaliliittoja solmimalla pääsisi eduskuntaan.

Kolmanneksi: Hän joutuisi epäsuosioon kirkossamme sanoessaan että uskonnonharjoitus on muuttunut pelkäksi muotomenoksi, jota ihmiset käyttävät omien epäpyhien päämääriensä välikappaleena. Facebookin kanssa tihrusteleville ja peukutuksia metsästäville työntekijöille hän pauhaisi itsekkyydestä ja sanoisi: "Mitä iloa teille on siitä että kaverinne peukuttavat teitä." Menkää ja kohdatkaa ihmiset aidosti kasvoista kasvoihin ja etsikää uutta. Johtakaa ja myötäeläkää edestä kuten johtajamme sodissa ennen meitä." Virkamiesmäinen kirkon hallinto ehkä tuhahtelisi ja vetoaisi kansankirkon periaatteisiin; lopulta kai vedottaisiin siihen ettei ihmisiä saa lyödä raamatulla päähän. 

Jos Aamoksen kirja sisältää näin paljon ajatuksia herättävää, niin mitä sitten sisältää muu Vanha testamentti kokonaisuudessaan. Herääkin kysymys; miksi se on jäänyt paitsioon? Miksi siitä ei ole sen enempää saarnattu, ja miksi sitä ei ole opetettu sen enempää. Kyse on varmaan siitä kuinka kirkkokansan saisi lukemaan ylipäätänsä raamattua. Jos peruslähtökohta on se, että raamattu ei enää kulu käsissämme kuten vanhoilla suomalaisilla, jotka olivat kiinteästi kiinni maassa ja vaativassa arkipäivässä, niin vaatiihan se muutosta. Ja muutosta vastustetaan. Ja jos tosiasia on, että vaikka niin uskotellaankin, eivät suomalaiset sittenkään ole olleet koskaan mitään raamatunlukijakansaa on tarvittava muutos vielä suurempi. Jos sanan ja väitteen, joka sisältää muutospaineita perille saattamiseksi tarvitaan, kuten tutkimukset osoittavat, 17 kertaa tuo asia sanottuna, niin voidaan kysyä vielä: ”montako kertaa pitää tolkuttaa jotta epämiellyttävä asia sitten menee perille?” Ei kai Vanhaa testamenttia kirkkokansakaan lue jos eivät sitä papitkaan lue eivätkä siitä saarnaa.

Lopetus
Vanhan testamentin profeettojen sanoma on edelleen voimassa, myös Uuden testamentin jälkeen. Jeesus ei kumonnut tässäkään asiassa profeettoja, mutta lisäsi siihen rakkauden periaatteen ja poisti omalla kärsimyksellään tuomion.

Ja meidän tulee muistaa että sanoman välittämisessä ei ole kuitenkaan tärkeää vain sanoman sisältö. Me itse sanoman välittäjinä olemme myös osa sanomaa. On tärkeää, minkälaisen kuvan me annamme lähettäjästämme. Jumala on lähetti Poikansa Jeesuksen maailmaan rakastamaan ihmiskuntaa ja antamaan henkensä rakkaudesta meihin. Tätä samaa sanomaa hän on lähettänyt myös meidät viemään eteenpäin. Jeesuksen rakkaus ei ollut vain sanoja. Hän pesi opetuslastensa jalat, hän paransi sairaita, hän näki vaivaa, hän opetti, hän antoi itsensä aivan kokonaan, kuollen lopulta ristillä syyttömänä meidän puolestamme. Sellainen kuin hän oli tulisi meidänkin olla tässä maailmassa: Jumala on rakkaus. 


Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.  Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia meidänkin tulee todella olla tässä maailmassa. ”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa” (1.Joh.4:17). Ei meidän tule olla herroina huudellen ohjeita hukkuville, vaan mennä heidän luokseen nostamaan heitä pinnalle, mennä sinne missä takki voi ryvettyä, missä voi itsekin joutua väärinymmärretyksi, syytetynkin paikalla, on mentävä sinne missä syntien anteeksiantamusta todella kaivataan, sinne missä oma parannuksenteko on jo aikoja sitten nähty turhaksi yritykseksi, on kerrottava, että Jeesus rakastaa ja tahtoo uudistaa, nostaa ja pelastaa. Totisesti hän poisti tuomiomme mutta eli kuten oikean profeetan tuli elää.  AMEN.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti