Itsenäisyyspäivä
Kiitos isänmaasta
06 december MMXII
Khra Torsti Äärelä
Khra Torsti Äärelä
Yksi suuri San Severino
Seitsemäs saarna apostoli Paavalin puheesta Ateenan Areiopagilla
Seitsemäs saarna apostoli Paavalin puheesta Ateenan Areiopagilla
Omelia DOCG
Ap. t. 17: 24–30
Paavali puhui:
»Jumala, joka
on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan
Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella
ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin – itse hän antaa kaikille elämän,
hengen ja kaiken muun. Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki
kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja
asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen
löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä
me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin
sanoneet: ’Me olemme myös hänen sukuaan.’ Koska me siis olemme Jumalan sukua,
meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai
kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus. Tällaista tietämättömyyttä
Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia
ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen.»
Aloitusnäkymä: Biehtar Ante, Elsa ja San Severino-laulu.
Viime vuonna,
itsenäisyyspäivän saarnan alussa viivähdimme kaukana pohjoisessa, Suomenmaamme
suupielessä, missä eras saamelaissyntyinen
johtava opettaja aina käsityö-tunnin päätteeksi johti pojat rukoukseen ja kerran
hän puhui myöskin tuosta näystä joka saarnatekstissämme on; Paavali Ateenassa,
ja se kuinka hän yrittää löytää yhteisen puheen-aiheen viisaiden ateenalaisten
kanssa asiasta nimeltä “Tuntematon Jumala.” Omia opettajiansa oppii
kunnioittamaan ja mitä vanhemaksi käy, sitä enemmän löytää yhteisiä ja
yhdistäviä asioita. Biehtar Anden eli Lukkarin Pekan muisto elää joka päivä
tämän saarnamiehen mielessä, aivan samalla tavalla kuin teillä kaikilla omat
opettajanne omista kotikouluistanne pysyvät aina mielissä.
Tuohon aikaan oli hyvin tavallista,
että opettaja oli naimisissa opettajan kanssa ja niin oli tuo Antin
Pietarikin. Hänen vaimonsa oli hyvin taitava pedagogi joka yritti takoa edes
hieman oppia ja viisautta niille lukemattomille rajaseuden jumalattoman maan
lapsille. Jos katsoisimme tänään vaikkapa Youtube-palvelusta muutamia pätkiä
noilta tunneilta näyttäisi se ehkä koomiselta. Mutta kun ei silloin ennen ollut
kännykkäkameroita joilla saa melkein elokuva-taoista tallennusta, niin näin emme voi tehdä. Tehokasta ja
ilmeikästä se kuitenkin oli ja monille tuo ns. Elsa-pedagogiika on jättänyt
valtaisat aarteen mieleen kunhan niitä vain hieman sieltä esiin pöyhii. Pekan
vaimo kun tapasi takoa tieto päähän rytmin ja musiikin tahdissa.
Entisaikojen kouluissa
laulettiin aika tavalla laulut olivat usein ilmeikkäitä. Koulujen eräässä laulukirjassa
oli sellainen laulu jossa sanotaan muun muassa “San Severinossa huolet eivät
paina.” Mainio kuva joka oli samalla aukeamalla kuvasi varmasti jollain tavalla
Väli-Amerikkalaista maata, sellaista pientä auringossa kylpevää maata, jota
olemme jostain syystä ryhtyneet kutsumaan banaani-tasavallaksi. Tuossa laulussa
kuvataan huoletonta elämäntapaa ja sanotaan mm. “Päivät sotilaan, on paraatia
vaan.” Jos nyt olisimme tottuneet ns. interaktiiviseen saarnaan, niin tässä
voisi nostattaa käsiä pystyyn kysymällä että kuka muistaa tuon laulun 1950-60
lukujen koulukirjoista. Ehkä tästä kirkkosalista ei kättä nousisi, mutta
jossain muualla varmasti sitä vastoin montakin kättä.
Hirtehiseltä vaikuttava totuus
Suomalaiset parhaimmillaan
olleet mestareita yhdistämään vakavan ja hauskan, joskus jopa hyvin
hirtehisellä tavalla. Tuonkin ilmeikkään koululaulun nimen ja sisällön
taustalla on hyvin humoristinen näky. Jos on sen verran viitseliäs ollut että
ymmärtää mitä tuo nimi San Severino ja aivan erityisesti Severino tarkoittaa
niin on lähellä ymmärrystä. Severinohan tarkoittaa vakavaa kuten sen taustalta
viimeisenä löytyvä latinalainen sana “vakava” joka sijoissa taipuu
perusmuodoissaan Severus, Severi, Severa. Siis pienessä maassa jonka nimi
on suomeksi jotain sinne pain kuin“Pyhä Vakavainen”
vietettäisiin kaikin puolin huoletonta elämää.”
Asioita pitäisi aina
tarkastella laajemmista näkökumista. Niin tässäkin. Mitä tällä tahdomme sanoa,
ja mitä tekemistä tällä on saarnatekstimme kanssa; tuon tekstin jossa apostoli
Paavali viivähtää hetken Ateenan torin kuuluisalla puhujapaikalla noin 2000
vuotta sitten? Ajatelkaamme nyt asiaa. Entäpäs jos asia todellakin on niin,
että olemme huolettomia ja tarkoituksestamme tietämättömiä asukkaita kuten
tuossa San Severinon hauskassa tasavallassa, mutta siten että maailma on yksi
suuri San Severino. Siis maailma jossa ihmiset eläisivät olisi siis yksi suuri
San Severino. Jokainen voi itse päätellä kuinka päätöntä menoa täällä oikein
vietämme. Maailma ja Suomi siinä sivussa on yksi suuri San Severino tuon vanhan
koululaulukirjan avaamasta maisemasta tarkasteltuna.
Paavali Areiopagilla
Olemme nyt seitsemänä vuonna,
seitsemänä itsenäisyyspäivänä peräjälkeen vuotta 2007 lukuun ottamatta tarkastellelleet samaa saarnatekstiä ja miettineet mitä
sanottavaa sillä meille oikein voisi olla. Mistä jatkamme ensi vuonna? Sen
yksin Henki tietää. Mutta ainakin tänään jälleen tapaamme Apostoli Paavalin
Ateenan puhuja-paikalla. Hän opettaa meille alituiseen monista asioista. Ja
sitten on tietysti asioita joista hän ei puhu meille yhtään mitään. Paavalin
Ateenan puheessa, josta sarnateksimme on vain pieni osa, noin kolmasosa, on
yksi hyvin tärkeä sanoma joka voidaan tiivistää lyhyesti vaikkapa näin.
Puheen
asetelma on hyvin harkittu. Kreikkalaisten filosofien suuressa ja maineikkaassa
kaupungissa Paavali pitää lähetyspuheen, jossa hän väittää että usko lukuisiin
jumaliin on turhaa. Toisaalta hän on varsin muodikas, Jumalan voisi ehkä löytää
ilman kristillistä saarnaakin... Puheessa on kuitenkin yksi selvä päämäärä:
Jumala on puuttunut maailmanhistorian kulkuun. Jos luemme vielä tekstiä
eteenpäin kuulemme sanat joissa puhutaan Jeesuksen tehtävästä ja siitä kuinka
hänet on herätetty kuolleista. Viimeisellä tuomiolla epäjumalien palvominen ei
auta. Ihminen voi välttää tuomion vain tekemällä parannuksen. Jeesuksen
herättäminen kuolleista merkitsee sitä, että nyt ihminen voi uskoa häneen ja
odottaa saavansa häneltä pelastuksen. Koska Jumala on herättänyt Jeesuksen
kuolleista, ihmisillä on toivoa... Jumala on osoittanut - herättämällä
Jeesuksen kuolleista - että hän on aloittanut lopunaikojen toimintansa.
Ihmisten on annettava oikea vastaus evankeliumin sanomaan. Ihmiskunta on
syntinen ja vain Jeesuksessa on löydettävissä pelastus.
Juuri tuollaiseen
tulokseenhan päädyimme seitsemän vuotta sitten. Mutta jos sanomme vain noin ja
ainoastaan vain noin jäämme paikoillemme. Paavalin puhe on myös luomiskertomus
joka voi jatkuvasti luoda uutta mielialaa ja vaikuttaa meidän toimintaamme.
Paavalin puheen lopusta löydämme sanat jotka varmasti pysäyttävät kun vain
avaamme mielemme ja kuulemme ne: “hän vaatii
kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen.” Hän vaatii kaikkia suuren San Severinon asukkaita tekemään parannuksen.
Ihmiskunnan historia ja sen
kulku on kieltämättä ollut varsin huoletonta, ja monellakin tavalla yksittäiset
ihmiset tässä ajassa, yksittäiset valtiot ja kansakunnat Suomi siinä sivussa
kaikkine kuntineen ovat nyt todellakin tienhaarassa. Jotain kyllä aivan
ilmeisesti vaaditaan, mutta kukaan ei vielä tiedä, mitä se sitten olisi? Se
kyllä varmasti myönnetään, että San Severino-meininki ei voi jatkua, mutta
samaan aikaan tuota menoa vietään vain syvällisempään suuntaan. Päivämme
menevät vaikeiden asioiden kanssa kamppaillessa ja emme osaa nauttia elämän
pienistä ilosita ja hetkistä. Maassa joka voisi olla ilon maa elää hyvin
vakavia ihmisiä.
Lopetus
Olemme siis tienhaarassa. Paavalin
puhe Ateenassa on lohduttanut meitä monena vuonna mutta maailma jossa elämme on
suuri ja vakava näyttämö ja Suomi siinä sivussa. Kaiken vakavan keskellä
vietämme kansakuntamme itsenäisyyspäivää!
Loppujen lopuksi voidaan myös sanoa, että itsenäisyytemme
on ihme. Pahin mahdollinen ei ole kansamme kohdalla käynyt toteen. On
turvallista uskoa, että kukaan ihan tavallinen huolettoman maan huoleton
johtaja ei ole ollut järjestelemässä maamme asioita. Saamme uskoa, että itse
Jumala on ollut näissä asioissa mukana. Olemme ansainneet vapautemme, vaikka se
onkin suuri lahja.
Vapaus ja lahja ovat melkoinen sanapari. Alati on kysyttävä
sitä, osaammeko käyttää niitä. Tämän kysymyksen joudumme tekemään tässä
yhteiskunnassa.
Entäpä sitten, olemmeko
ymmärtäneet vastuumme tässä
maailmassa? Että olemme huolettomia, liian huolettomia. Toimimmeko niin, että
oikeuden-mukaisuus, rauha, ihmisarvo ja luonnonsuojelulliset asiat pääsevät
toteutumaan, vai tyydymmekö vain kasvattamaan hyvinvointiamme, muistamatta varautua
pahemman päivän varalle.
Näin on tainnut käydä ja siksi olemme tänään monella
tavalla tienhaarassa. Onko menossa vain viimeinen rutistus jossa otettiin
kaikki irti luomakunnasta, ihmiskunnan suuresta isänmaasta...
Joskus voisi
olla myös aiheellista kuunnella viisaiden miesten, ja naisten sanoja ajoissa...
Koettelemukset ovat monet, ja ihmiskunta ja sen huolettomat asukkaat, San
Severinon asukkaat, joutuvat tilille tekosistaan joskus... AMEN.