18. sunnuntai helluntaista
Kristityn vapaus
Saarna 25 sept mmx
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOC
Evankeliumi
Luuk. 14: 1–6
Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: »Onko sapattina lupa parantaa vai ei?» He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi: »Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?» Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.
“Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille.”
I näky. Carpe diem – tartu hetkeen ystävä! Yritin tässä jokunen päivä sitten, itse asiassa toissapäivänä, tavoitella erästä vanhaa tuttuani, erästä lehden päätoimittajaa. Soitin hänelle mutta puhelu katkesi alta aikayksikön. Pian tuli tekstiviesti jossa hän sanoi olevansa Roomassa. Lähetin hänelle vastaviestin jossa sanoin: “Katteeksi käy, mutta Carpe diem. Nauti elämästä!” Vastaus tuli vartin päästä kiitoksen kera ja näkemistä ja kokemista kuulemaa tuli vastaan jokaisessa kadunkulmassa. Tämä Carpe diem eli “tartu hetkeen-kehotus” on monelle tuttu, ainakin nuoremmille. Itse asiassa sillä on paljonkin tekemistä tämän päivän aiheen eli kristityn vapauden kanssa.
II näky Kysymyksiä:
Päivän tekstiä on helppo lähestyä evankeliumikirjan katekismusmai-sen tiivistelmän jälkeen. Sillä on suuri merkitys ja se tuo olisi mitä suurinta ja parasta lääkettä ihmisten välisiin ongelmiin ja vaivoihin. Jos nämä sanat: “Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille.”
Kirkkovuodessa alkaa oikeastaan tästä pyhästä tärkeiden pyhien jakso, pyhien jotka puhuvat uskomme perustuksesta: kristityn vapaus, rakkauden kaksoiskäsky, usko ja epäusko, Jeesuksen lähettiläät ja Uskonpuhdistuksen muistopäivä jonka otsikkona on uskon perustus. Tosin mahtuu tuohon sekaan myös Mikkelinpäivä. Tänään eräänlaisena pienempänä uskonpuhdistuksen muistopäivänä on aika miettiä uskomme perustuksia ja kahta kysymystä:
1) Tuleeko uusi uskonpuhdistus?
2) Missä vaiheessa tarvitaan kirkon uudistusta?
Jotta ymmärtäisimme paremmin puheen uskonpuhdistuksesta ja kirkon uudistuksesta niin voimme tarkastella sitä mitä uskonpuhdistuksessa tapahtui. Luther laittoi liikkeelle vallankumouksen jota hän ei enää voinut hallita. Tietysti voidaan puhua ns. luterilaisuuden yhtenäiskulttuurin ajasta, mutta kansa eli pitkälti kaikkialla omaa elämäänsä, ja perinteinen kansanusko eli kirkon opetuksesta ja kirkkokurista huolimatta.
Jo varhainen uskonpuhdistuksen pääuomien muotoutuminen todistaa edellisen väitteen oikeaksi; raamattu oli ohjeellinen lähtökohta mutta sitä voitiin tulkita eri tavalla. Kiiltokuvamainen ajatus uskonpuhdistuksesta on siinä että Martti löysi vanhan perustotuuden, "yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Jeesuksen Kristuksen tähden."
Luther ei muuten itse katsonut eronneensa katolisesta kirkosta ja hän oli, seikka jonka hänen seuraajansa ovat usein halunneet hämärtää, tulinen maailmanlopun saarnaaja joka tavallaan rauhoittui vasta avioliitossa Katarina von Boran kanssa. Luther on todellakin liian monipäinen ja todella vaarallinen henkilö vielä tänäänkin jos hänen toiminnastaan, kirjoituksistaan ja opetuksistaan nostetaan esille aina vain yksi puoli. Tänäänkään ei ole tavatonta että esim. niin suosituissa nettikeskusteluissa väitetään varsin kiihkoisasti ja kritiikittömästi Lutherin olleen Hitlerille oppi-isä. Sellainen väite ei todellakaan ole epätavanomainen että juuri Lutherilta Hitler sai juutalaisvastaiset oppinsa.
Martti oli aikansa lapsi, ja hyvin vimmainen mies, ja varmasti hänen kirjoituksissaan on sellaista joka ei aina ole niin kaunista luettavaa, mutta niin suurmiehillä asian laita monesti on. Toisaalta Martin välillä rajut kannanotot voidaan ymmärtää hänen maailmanlopun odotuksensa valossa. Vaikka tänään joku tällaisia esiin nostaakin niin ei se Lutherin asemaa millään tavalla horjuta. Martti oli ihminen ihmisten joukossa ja myös syntinen mies.
Yhtä kaikki, Martista on sanottu todellakin että hän on ns. seitsenpäinen Luther jota voidaan käyttää monenkin suunnan ja korostuksen oppi-isänä jos asia vain niin halutaan nähdä. Hän loi kuitenkin pohjan kirkon uudistumiselle, mutta toisaalta sille hajaannukselle tai sanotaanko rakentavammin moninaisuudelle jolle ei loppua ole näkyvissä.
Sitten on olemassa ns. toinen uskonpuhdistus? No sillähän tarkoitetaan toimintaa luterilaisilla alueilla 1500-luvun lopussa. Osa Lutherin työtoverin Melanktoonin oppilaista oli näet saanut voimakkaita vaikutteita kalvinilaisuudesta. He pyrkivät siihen, että maallinen esivalta järjestäisi kirkon, koulun ja oikeuslaitoksen tehokkaaseen kalvinilaiseen tapaan. Näin haluttiin luoda hyvät edellytykset moraalisesti korkeatasoiselle kristilliselle elämälle, suorastaan luterilaiselle yhteiskunnalle.
Tämän ns. toiseksi reformaatioksi kutsutun ohjelman vaikutus tuntui voimakkaana meillä Pohjoismaissakin saakka, ja meillä varmaankin tämän vuoksi Suomea sanotaan edelleen maailman luterilaisimmaksi maaksi. Mutta entäs se kolmas uskonpuhdistus sitten? Pietismi ei sitä ollut eivätkä suomalaiset herätysliikkeet. Joku voisi sanoa että se on korkeamman kädessä. Edelleenkin luterilaiset opettavat että Herra nostaa herätyksen missä ja milloin haluaa. Ja edelleenkin luterilaiset opettavat, että missä saarna-, ja opetusvirkaa hoidetaan rukouksessa niin siellä tapahtuu uskonpuhdistuksen jatkuvaa vallankumousta.
Tämän varsin pitkän ja kieltämättä hieman tietopuolisen johdan-tomme tarkoituksena oli luoda näky siitä, mitä oikein tarvitsisimme. Että ymmärtäisimme omaa perinnettämme, niin meidän tulee ymmärtää tietyn asiaperusteet jotta voisimme tarkastella asioita kiihkottomasti. Tällaista meidän luterilaisuutemme on!
Puhuimme juuri ensimmäisestä ja toisesta uskonpuhdistuksesta. Ja kun me kerran olemme kuullet sanottavan että ei kahta ilman kol-matta, niin voimme kysyä sen perään että milloin se kolmas uskon-puhdistus sitten mahdollisesti tapahtuu.?
III näky Tässä ja nyt
Päivän evankeliumi viesti on yhdellä tavalla hyvin selkeä. Jeesus näyttää siinä esimerkin siitä kuinka meidän tulee suhtautua arki-päivän asioihin. Hänet on asetettu suuriin raameihin. Tietystikin Luukkaan evankeliumin kirjoittaja käy siinä keskustelua ihmisten kanssa ajassa jota eletään lähes 50 vuotta Jeesuksen elämän jälkeen. Hyvänen aika! Ajatellaanpa tilannetta että tällä paikkakunnalla tapahtuisi tänään joku tekisi jotain poikkeavaa, järisyttävää ja ainutlaatuistakin. Ja sitten kävisi niin, että tuota asiaa muisteltaisiin vielä 50 vuoden kuluttua.
No… Nykyaikana se ei olisi mahdollista. Aika kuluu voimallisella tavalla ja mikä oli eilen uutinen on tänään jo entinen uutinen. Mutta Luukas kertoi tapahtuneesta aivan uudelle lukijalle, Teofilokselle.
Loppujen lopuksi se mitä Jeesus halusi sanoa sinä alkuperäisenä päivänä jolloin tuo kaikki tapahtui, ja mikä välittyi aitona ja puhut-televana Luukkaan evankeliumin ensimmäisille lukijoille ja mikä välittyy meillekin juuri tänään on siinä, että emme ole kammottavan ja pahan, ihmisten pikkuruisia tekoja kyttäävän Jumalan silmien alla. Jeesuksen sanat jotka kuulemme päivän evankeliumissa ovat hänen aitoja sanojaan, mutta mitä luemme sanoissa “Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi” ovat kirjoittajan eli Luukkaan ihmisperäisiä sanoja. Todellakin ihmisperäisiä, sillä ne kuvaavat ihmisen toimintaa hyvin.
Sellaisiahan me olemme. Moralisteja jotka mietimme mikä on soveliasta. Tälle kohtaukselle on rinnakkaiskohta, tavallaan rinnak-kaiskohta samaisessa Luukkaan evankeliumissa. Jeesus on kotikau-punkinsa synagoogassa ja luemme sieltä sanat “Kaikki, jotka syna-googassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen.” Vähän myöhemmin saamme sieltä lukea, että noiden tarkkaavaisten silmien takaa oli paljastuva raivoa ja suvaitsemattomuutta, joka ei kuitenkaan purkaudu esiin tämän päivän evankeliumi-tekstin yhteydessä.
Pakettiin jonka saamme lukea ja jota yritämme tässä hieman tulkita sisältyy hyvin kiinteästi se mistä luterilaisuudessamme olemme tottuneet puhumaan lakina ja evankeliumina. Tai sanotaanko että siinä ovat ne molemmat kun hieman raaputamme pintaa! Nimittäin Jeesus osoittaa turhaksi sen, että ihminen voisi pikkutarkkoja ja ihmisperäisiä säädöksiä noudattamalla ansaita pelastuksen ja tulla Jumalan edessä kelvolliseksi. Kyse oli siitä, että käskyä lepopäivän pyhittämisestä oli tulkittu aika tavalla suorastaan ihmisiä orjuuttavaan suuntaan. Jeesus ja Luukkaan kuvaaman tapahtuman niin sanotusti “yleisö” oli saanut lukea oman raamattunsa alkulehdiltä, aivan sen alusta, sen miten Jumala oli luonut maailman ja sitten levännyt seitsemäntenä päivänä.
Mitä Jeesus haluaa sanoa meille on kuitenkin siinä että Jumalan huolenpito ja luomistyö jatkui seitsemäntenäkin päivänä. Ajatel-kaamme nyt asiaa itse. Jos olemme ahkeroineet monta päivää jonkin työn parissa, oli se ahkeralle kutojalle hieno villapaita, puusepälle vaivalla ja kädentaidolla tehty uusi huonekalu tai mikä muu tahansa, niin ei sellaista vaivannäön tulosta voi heittää hukkaan ja toimia niin että se turmeltuisi. Tällaisia vaivannäön tuloksia saamme katsella tyytyväisenä ja myös käyttää niitä. Jumalakaan ei jättänyt maailmaa oman onnensa nojaan…
IV loppunäky
Saarnamme lähestyessä nyt loppuaan voimme kysyä vielä yhtä asiaa ja sitä meidän tulee hyvin vakavasti kysyäkin! Missä on kristityn vapaus? Miksi ihminen niin mielellään tuomitsee toisen lainkaan ymmärtämättä mitä on toisen sanojen ja tekojen takana. Tässä on kolmannen uskonpuhdistuksen paikka ja hienommin sanottuna tilaus. Se ei ole, siis se kolmas uskonpuhdistus, sidottu mihinkään aikaa ja paikkaan vaan sen vaatimus on elänyt aina. Se on elänyt Jeesuksen ajasta ja toiminnasta saakka ja tietyllä tavalla siitä voidaan sanoa, että se onkin ensimmäinen uskonpuhdistus. Jeesus tuli vapauttamaan meidän ja tekemään meidät kelvollisiksi Jumalan edessä. Toisen uskonpuhdistuksen, jonka Martti Luther aikalaisinaan toteutti ansio on siinä, että meillä on kaikilla luettavana Jumalan sana. Se sana josta saimme lukea tänäänkin tämän kertomuksen ja sitä tutkistella.
Saamme ajatella että Herra nostaa herätyksen missä ja milloin hän haluaa. Ja edelleenkin saamme opettaa, että missä saarna-, ja opetusvirkaa hoidetaan rukouksessa niin siellä tapahtuu uskonpuhdistuksen jatkuvaa vallankumousta ja kristityn vapaus toteutuu. Eläkäämme ajassa kiinni, eläkäämme niiden ihmisten kanssa jotka eteemme tulevat ja älkäämme hukatko yhtään hetkeä siitä. Kristityn tulee tarttua hetkeen kiinni. Meille on annettu lahjaksi aika ja kaikki ne mahdollisuudet mitä se tuo mukaan. AMEN.
