sunnuntai 25. syyskuuta 2005

Uimataidoton hengenpelastaja. 19 sunnuntai helluntaista – Rakkauden kaksoiskäsky. 2. vsk.


19 Sunnuntai  helluntaista
Rakkauden kaksoiskäsky
25 sept MMV Saarna Auran kirkossa.
Khra Torsti Äärelä
Uimataidoton hengenpelastaja


Evankeliumi:  Mark. 12: 28-34
Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: »Mikä käsky on kaikkein tärkein?» Jeesus vastasi: »Tärkein on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.' Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Näitä suurempaa käskyä ei ole.»Lainopettaja sanoi hänelle: »Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.» Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: »Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.


Aloitus
Varmaankin kaikille seurakuntalaisille on selvää se, miten pappeja koulutetaan ja tehdään. Papiksi aikovan tulee lukea teologiaa, ja hyvähän sitä olisi lukea vielä pappina ollessaankin ja myös eläkepäivillä... Mitä se teologia sitten on. Olisiko teille hyvät kuulijat helpompaa jos käyttäisimme hyvää suomenkielistä vastinetta: ”Jumaluusoppi.” Sitähän se on. Loppujen lopuksi harva seurakuntalainen, maallikko on niin perehtynyt oppiin. Oppiin joka on, ei mitään muuta kuin ajatusrakennelma. Joka ammatikseen jumaluusoppia harjoittaa tulee tietämään, että on olemassa myös muita ajatusrakennelmia; ajatusrakennelmia jotka pitävät itseään oikeana...

Yliopistoteologia, Jumalaa koskevien ajatusrakennelmien ja niiden perustan tutkimus, on tärkeä asia. Mutta ei ole mitenkään vähäpätöistä sekään mitä kirkkokansan päässä liikkuu, se kuinka jumalanpalvelukseen osallistuva yhteisö asioista uskoo ja uskolla ajattelee...

Yksi meidän aikanamme elänyt ajattelija, opettaja, jonka nimi tässä yhteydessä on varsin toisarvoinen, mutta se en ole minä eikä kukaan ystävistäni, on kehittänyt ajatuksen siitä, että varsinainen teologinen tutkimus, yliopistoteologia, yliopistojumaluusoppi, on toisarvoista teologiaa, ja se mitä me tässä jumalanpalveluksessa harjoitamme, me yhdessä, minä erityisen saarnaviran hoitajana, ja te jumalanpalveluksen kanssatoteuttajana teette onkin ensiarvoista teologiaa.

Mikä on siis näiden kahden asian suhde. Ajatellaanpa vaikka näin: Kumpi ompi tärkeämpi. päällyskumi vai sisukumi; rengas vai vanne? Sillä kuka koskaan onkaan ajanut polkupyörää tietää, että pelkällä päällyskumilla ei pitkälle pötkitä, ja että ilman päällyskumia sisuskumi varsin pian hajoaa, tai että ei sillä ollenkaan pysty ajamaan. Siinä ei ole jäntevyyttä ja muotoa. Tai kun puhutaan autosta, niin tiedämme hyvin, että ilman rengasta ei auto liiku, tai ilman vannetta ei rengasta saa kiinni autoon. Nämähän ovat varsinaisia itsestäänselvyyksiä.

Mutta ne pätevät tähän meidän teologian harjoittamiseen. On muuten hyvin kannustavaa ajatella, että me todella harjoitamme täällä jumaluusoppia; olemme sanan äärellä. Mutta toisaalta ei tämä homma pysy kasassa jos eivät jotkut miettisi tämän kirkon ulkopuolella mitkä ovat meidän ajatusrakennelmamme perusteet ja kivijalka. Niinpä ei vanne saa soimata rengasta, ei päällyskumi sisukumia. Vasta sitten kun ne toimivat, niitä yhdessä käytetään, ne ovat hyödyllisiä ja toimivia.

Tekstin selitys
Päällyskumeilla ja renkaille tuottaa joskus vaikeuksia selittää ajatuksenjuoksuja jotka lähtevät vaikkapa tästä päivän tekstistä. Nykyään kun maailma ja koditkin ovat täynnä mitä erilaisimpia rakkineita ja purruuttimia on olemassa myös paljon käyttöohjeita. Joissakin kodeissa on oikein oma paikkansa, vaikkapa laatikko näille manuaaleille.

Nimittäin tämä päivän tekstissä kerrottu periaate, päivän otsikko ja teema: ”Rakkauden kaksoiskäsky”, ja siitä vielä hienostuneemmin johdettu kultainen sääntö ovat ihmisille tarkoitettu käyttöohje. Ongelmia tuottaa sitten se, että vaikka onkin hyvä, yksinkertainen ja selkeä käyttöohje, niin laite, ihminen ei sillä kovin hyvin toimi. Homma todellakin mättää ja pätkii.

Varhaisen kirkon aikana tämä asia kyllä jo huomattiin, emme tässä teologian harjoittamisessamme ole yhtään mitään hienoa ja uutta löytöä tekemässä. Ja tähän saamme vastaisuudessakin tottua. Saarnaajan kirjan sanat tulevat jälleen eletyiksi todeksi: ”Kaikki sanat uupuvat kesken, kukaan ei saa sanotuksi kaikkea. Silmä ei saa näkemisestä kylläänsä eikä korva täyttään kuulemisesta. Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen: ei ole mitään uutta auringon alla. Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on uutta, on sitäkin ollut jo muinoin, kauan ennen meitä.

Nimittäin yksi koko läntisen kirkon suuri ajattelija, todella suuri opettaja, kirkkoisä Augustinus, siis todella suuri päällyskumi, pohti tätä käyttöohjeen ja ihmiskojeen arvoitusta paljonkin. Ja tietysti moni muu jo ennen häntäkin. Mikä se oikein on kun ei se ihminen toimi. EI AINAKAAN KOVIN HYVIN TOIMI. Paavali jo oli noin kolme ja puoli sataa vuotta ennen häntä pukenut asian sanoiksi: ”En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.” Paavali puhui synnistä, synnistä joka ihmisessä asuen tekee syntiä ihmisessä. Suuri päällyskumi Augustinus vain kehitteli ajatuksen loppuun. Kun kerran kastettu ihminen edelleen on himojensa vallassa ja tekee syntiä on jotain todella pielessä; kaikki ihmiset ovat maanantaikappaleita, ettei suorastaan hylkytavaraa, sekundaa... Näin sai alkunsa oppi perisynnistä.

Jeesuksen sanojen merkitys, rakkauden kaksoiskäskyn merkitys, ja kultaisen säännön merkitys, on siinä, että ne lopulta johtavat meidät Kristuksen luo, ainoan hyvän voiman luo. Korjaajan luo, joka antaa rikkoutuneelle ja ohuelle sisuskumille muodon ja tuen...

Hutba
Ihmisen korjaamisessa vaaditaan Jumalan rakkauden kosketusta, sillä itsestämme emme osaa rakastaa Jumalaa emmekä lähimmäistä. Johannes kirjoittaa: "Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä" (1.Joh.4:19). Se pätee sekä Jumalan että lähimmäisen rakastamiseen. Rakastamme sekä Jumalaa että lähimmäistä vain siksi, että Jumala on ensin rakastanut meitä. Jumalan rakkaudesta kaikki lähtee. Hän on rakastanut, hän on tullut Pojassaan luoksemme, antautunut ristin vaivaan ja kuoleman kuiluihin rakkaudesta meihin, hän on kantanut syntimme ja kutsuu meitä luokseen. Kyse ei ole vain uudesta alusta, vaan yhteydestä Jumalaan Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, ei siis niin, että saisimme uuden alun omassa voimassamme ponnistellaksemme ja yrittääksemme rakastaa, vaan niin, että me olemme Kristukseen liitetyt, hänen kauttansa täydellisesti korjatut, turvassa, ilman minkäänlaista pelkoa.

Tämän tajuaminen ja sen varaan heittäytyminen vapauttaa: se on uskoa Jeesukseen. Silloin heikko ja rikkoutumiselle altis sisuskumi saa tuekseen kantavan ja vahvan, muotonsa pitävän päällyskumin. Olemme kuin virtaavia vesilähteitä, josta Johanneksen evankeliumissa puhutaan. Jeesushan sanoi samarialaiselle naiselle: "Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä" (Joh.4:14).

Lopetus
Mutta me olemme samassa veneessä, tai emme edes veneessä, myrskyävässä vedessä me olemme, ja hengenpelastajaa avuksi huudamme ja odotamme. Seurakunnan olemus ei ole olla mikään keskinäisen viihtymisen kerho, jatsiklubi, vaan seurakunta on hengenpelastusasema. Ja kaikista traagisinta, tai lohduttavinta tässä on se, että hengenpelastaja on itse uimataidoton, oli hän sitten miten hyvä jumaluusoppinut tahansa. Ja myös Jumalan Henki tulee avuksemme: "Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin." (Room 8:26). AMEN