sunnuntai 2. huhtikuuta 2006

Arkielämän puhdistuksia — Kunnian kuninkaan alennustie — Palmusunnuntai. 3 vsk.



Palmusunnuntai 
Kunnian kuninkaan alennustie
Saarna Auran kirkossa 02 apr MMVI
Arkielämän puhdistuksia


Evankeliumi: Matt. 21: 12–17 (18–22)
Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos.  Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: »On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te teette siitä rosvojen luolan.» Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki,  ja  kuulivat lasten huutavan temppelissä: »Hoosianna, Daavidin Poika!», he  suuttuivat ja sanoivat hänelle: »Kuuletko, mitä nuo huutavat?»  »Kuulen», vastasi Jeesus. »Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ’Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi’?» Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä.

Siihen hamaan päivään kun Herramme Jeesus Kristus tulee takaisin kaikessa kirkkaudessaan on meidän elettävä toisenlaisen Jeesuksen kanssa. Mielekkääseen elämänjärjestykseen kuuluu toimiva suhde hänen kanssaan, kristityllä on myös oltava käsitys siitä, millainen hän oli. Tänä päivänä on niin erilaisia Jeesus-kuvia, siis käsityksiä siitä, mikä hän loppujen lopuksi oli. On sanottu, että jokainen kehittää itselleen sellaisen sisäsiistin Jeesuksen, radikaalimman Jeesuksen kanssa kun näet on hankalampi olla ja elää. Toisaalta voi kysyä sitä, onko enää mahdollista luoda luotettavaa kuvaa siitä millainen Jeesus todella oli?

Päivän evankeliumi tuo eteemme erään Jeesus-kuvan puhtaimman esimerkin. Temppelin puhdistava Jeesus on kapinallinen Jeesus-hahmo. Päivän evankeliumin kuvausta katsellessamme olemme hyvin tärkeän tapahtuman äärellä. Miksi Jeesus kuoli; senhän sanoo katekismuksemme, mutta asian rikosoikeudellinen motiivi löytyy tästä tekstistä. Se viimeinen pisara; se oli huipennus; hän oli mennyt liian pitkälle.

Kieltämättä temppelin puhdistaminen oli tärkeä tapahtuma. Noh... meno jatkui samanlaisena Jeesuksen ajan jälkeenkin. Mutta kristillisestä julistuksesta puuttuisi jotain tärkeää. Tapahtuman taustalla on ilmeinen halu palata vanhaan ihanteeseen, vanhaan profeetalliseen innoitukseen. Temppelinpuhdistuksen taustalla ovat myös sanat: Laupeutta minä tahdon, en uhreja...

Meillä on lupa kysyä tämänkin tekstin äärellä: Mitä tämä sanoo meille, mikä tämän sanoma on tai olisi meille? Palmusunnuntain Jeesuksesta tulee helposti vaaraton jos emme ota vakavasti hänen tekoaan ja tarkoitustaan, jos emme mieti sen sovellutusta tähän päivään. Vaikeneminen tekstin äärellä tekee Jeesuksesta sisäsiitin, nyt mahdutaan saman katon alle tuon rauhanhäiritsijän kanssa.


Meillä ei ole tapana tässä Suomen kirkossa tapana häiritä jumalanpalveluksia, ja muutenkin olemme varsin rauhallista kansakuntaa. Mistä sitten voisi olla kyse...


Kyse on arkielämän uudelleen järjestelemisestä, arkielämän jumalanpalveluksesta. Hyvin usein näet tapaa ihmisiä, jotka valittavat sitä, etteivät pysty ymmärtämään Jeesuksen sanoja, saati sitä mitä hänen seuraamisensa tarkoittaa... He lukevat tai kuulevat Jeesuksen sanoja, mutta eivät kiinnostu niistä. He vaivaavat itseään, mutta sekään ei auta.

Tämä on ymmärrettävää, niin voi käydä kenelle tahansa. Vanhaa kielikuvaa käyttäen, tuon aarteen äärellä oleva on kuin henkilö joka kantaa suurta ja raskasta vesiruukkua, mutta joka itse samalla nääntyy janoon.

Hänellä ei ole arkielämän jumalanpalvelus mielessään. Hän ei elä Raamatun sanoja: Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja. Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.

Janoon on kuitenkin yksinkertainen ratkaisu, asiaan saa helposti apua. Ala itse juoda siitä ruukusta, tai säiliöstä, tai kenttäpullosta. Vaadi sen sisältöä itsellesi. Maistele kulauksittain. Ja ajattelemme taas noita sanoja joiden äärelle evankeliumin sanoma vei sitä selittääkseen. Mitä muuta sitten tarvitsemme tänään, eikö siinä ole jo melkein liikaakin. Koettakaamme edes vain tätä yhtä: pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen! Pukeudummehan tosiaankin sellaiseen armahtavaisuuteen, mutta pidämme tuota pukua koko päivän ja puemme sen huomenna uudelleen yllemme. Ajattelemme sitten kaikkea sitä mitä siitä voikaan seurata.

Ja kaikki tämä on vain yksi pieni seikka, josta kristillinen elämä todella tunnetaan. Se tuntuu pieneltä askeleelta, mutta se muuttuu suureksi kun sitä ryhdytään toteuttamaan. Pukeutuminen noihin kaikkiin hyveisiin olisi melkoinen puhdistus. armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Jostain on kuitenkin aloitettava. Ja kun muistaa sen lähteen josta vettä voi aina ammentaa lisää. Jeesuksessa Kristuksessa olemisen ja elämisen...

Vain osallisena häneen kestämme sanan voimalla vain osallisena häneen tyydymme vähempään vain osallisena häneen korjaamme pahoja tekojamme. Tänäänkin muistakaamme  Jokaisen ihmisen kutsumuksena on kuunnella Jumalaa. Vain kuuliaisuuden tiellä ihminen voi todella elää. Ihminen ei elä vain Jumalan luonnon ja ihmisen työn hedelmistä, vaan niistä sanoista, joilla Jumala puhuttelee ihmistä. Sanasta saadulla voimalla hän myös kestää koetuksissa.  AMEN.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti