lauantai 21. tammikuuta 2006

Lyhyt katekeettinen saarna — 3. Sunnuntai loppiaisesta — Jeesus herättää uskon. 1. vsk. Epistolasaarna.


3.  Sunnuntai  loppiaisesta
Jeesus  herättää  uskon
21  jan  MMVII Saarna  Auran  kirkossa
Lyhyt  Katekeettinen  saarna
Epistolasaarna
Omelia DOCG


Evankeliumi: Matt.  8:  5–13
Kun  Jeesus  oli  saapunut  Kapernaumiin,  muuan  sadanpäällikkö  tuli  hänen  luokseen  ja  pyysi  häneltä  apua  sanoen:  »Herra,  palvelijani  makaa  kotona  halvaantuneena,  kovissa  tuskissa.»  Jeesus  sanoi:  »Minä  tulen  ja  parannan  hänet.»  Mutta  sadanpäällikkö  vastasi:  »Ei,  Herra,  en  minä  ole  sen  arvoinen,  että  tulisit  kattoni  alle.  Sano  vain  sana,  ja  palvelijani  paranee.  Minä  tottelen  itsekin  toisten  käskyjä  ja  komennan  omia  sotilaitani.  Kun  sanon  sotilaalle:  ’Mene’,  niin  hän  menee,  tai  toiselle:  ’Tule’,  niin  hän  tulee,  tai  palvelijalleni:  ’Tee  tämä’,  niin  hän  tekee.»  Tämän  kuullessaan  Jeesus  hämmästyi  ja  sanoi  niille,  jotka  häntä  seurasivat:  »Totisesti:  näin  vahvaa  uskoa  en  ole  tavannut  yhdelläkään  israelilaisella.  Minä  sanon  teille,  että  niin  idästä  kuin  lännestä  tulee  monia,  jotka  taivasten  valtakunnassa  käyvät  aterialle  yhdessä  Abrahamin,  Iisakin  ja  Jaakobin  kanssa.  Mutta  ne,  joiden  oli  määrä  periä  valtakunta,  heitetään  ulos  pimeyteen.  Siellä  itketään  ja  kiristellään  hampaita.»  Sitten  Jeesus  sanoi  sadanpäällikölle:  »Mene.  Tapahtukoon  niin  kuin  uskot.»  Sillä  hetkellä  palvelija  parani.


Saarnateksti: Room.  1:  16–17
Minä  en  häpeä  evankeliumia,  sillä  se  on  Jumalan  voima  ja  se  tuo  pelastuksen  kaikille,  jotka  sen  uskovat,  ensin  juutalaisille,  sitten  myös  kreikkalaisille.  Siinä  Jumalan  vanhurskaus  ilmestyy  uskosta  uskoon.  Onhan  kirjoitettu:  “Uskosta  vanhurskas  saa  elää.”


I  Johdanto.  Sana  vanhurskas:
Meille  lukutaitoisille  suomalaisille  ei  niin  helposti  tule  mieleen  pohtia  erilaisia  kirjoittamismenetelmiä.  Tapamme  kirjoittaa  aakkosilla  on  nimittäin  vain  yksi  tapa,  josta  on  käytetty  nimeä  aakkoskirjoitus.  Yhtä  äännettä  vastaa  pääsääntöisesti  tällaisissa  menetelmissä  yksi  kirjain.  Mutta  aakkoskirjoitus  on  vain  yksi  menetelmä  tai  hienommin  sanottuna  strategia.  On  olemassa  myös  kuvakirjoitus,  logogrammi-järjestelmä.  Parhaana  esimerk-kinä  tästä  on  tietysti  egyptiläisten  hieroglyfit.  Sitten  on  olemassa  tavukirjoitus-takin,  joka  jää  meille  kaikkein  vieraammaksi.  Lopulta  meidän kirjoitusjärjestelmä  kanta  mukanaan  myös  joukkoa  logogrammeja,  siis  kuvakirjoituksen  merkkejä.  Sellaisia  ovat  esimerkiksi  prosentti-merkki  ja  muutama  muu  kuten  euron  ja  dollarin  merkit.  Ne  ovat  kuitenkin  varsin  helposti  omaksuttavissa,  ja  jokainen  ne  oppiikin.  Ne  jotka  ovat  kasvaneet  käyttämään  tietokonetta  ja  sen  avaamia  maailmoja  ymmärtävät  helposti  mistä  on  kyse.  Internet-maailma  on  täynnänsä  erilaisia  logogrammeja  tai  lyhyitä  sanayhdistelmiä  jotka  tarkoittavat  eri  asioita,  isojakin  yhteyksiä.  Ja  se  on  osoitus  elävästä  ja  kehittyvästä  kommunikaatiosta  jota  on  turha  minkään  viime  vuosituhannen  ihanteisiin  jähmettyneen  kielipoliisiin  yrittääkään  kaitsea.


Mutta  on  olemassa  myös  sanoja  jotka  ovat  paljon  enemmän  kuin  niiden  sisältämien  aakkosten  summa.  Joku  sana  voi  tuntua  käsittämättömältä  ja  se  voi  sisältää  hyvin  suuren  merkityksen  itsessään.  Yksi  tällainen  sana  on  vanhurskas.  Tuo  sana  sisältyy  päivän  saarnatekstiimme.

Noin  470  vuotta  sitten  paini  Mikael  Agricola  ongelman  kanssa  kun  hän  käänsi  Uutta  testamenttia  Suomen  kielelle.  Hänen  ratkaisunsa,  se  ratkaisu  että  hän  otti  käyttöön  sanan  vanhurskas  oli  koituva  ainutlaatuiseksi  kaikkien  maailman  raamatunkäännösten  joukossa.  Sanan  taustalla  on  kaksi  sanaa,  vaaka  ja  hurskas.  Agricolan  ajatuksen  taustalla  on  ajatus  siitä  kuinka  ihminen  ollessaan  Kristuksen  pelastavasta  työstä  osallinen  on  ikään  kuin  vaa’assa,  tai  sen  toisessa  kupissa  ja  vaaka  on  tasapainossa.  Toisessa  kupissa  on  itse  Vapahtajamme  Jeesus  Kristus. 

Vanhurskas  sanan  soveltuvuutta  kieleemme  on  ajoittain  pohdittu,  mutta  aina  on  tultu  siihen  tulokseen  että  sellaista  sanaa  on  vaikea  löytää,  onpa  sanaa  yritetty  kääntää  yhdellä  kokonaisella  lauseellakin.  Sanan  merkitys  on  vain  tunnettava.  Siksi  sen  voisi  korvata  samanlaisella  logogrammi-merkillä  kuin  prosentti  ja  euro  kuvataan.  Millainen  se  merkki  voisi  olla:  siinä  voisi  olla  miinusmerkki ja  isoilla  kirjaimilla  JK  ja  plusmerkki  (-JK+),  tai  miinusmerkki iso  T  ja  plus-merkki –T+. 

II  Ominaisuuksien  vaihto.
Ottaessaan  käyttöön  sanan  vanhurskas  asetti  Agricola  tulevien  vuosisatojen  papit  ja  sanajulistajat  vaikeaan  paikkaan.  Toisaalta  hän  antoi  mahdollisuuden  jota  ei  vielä  ole  täysin  osattu  käyttää.  Mielikuva  vaa’asta  antaa  nimittäin  mahdollisuuden  tuoda  esiin  myös  pelastuksemme  kannalta  keskeisimmän  ajatuksen,  ihmisen  syntisyyden  ja  sen  kuinka  hän  tarvitsee  uudistajan  joka  on  Jeesus  Kristus.  Tästä  asiasta  on  puhuttu  nimellä  ominaisuuksien  vaihto  tai  iloinen  vaihtokauppa.


Vanhurskas  ihminen  on  siis  Jumalan  pelastavasta  työstä  osalliseksi  tullut.  Mutta  millaista  on  elämä  joka  ei  ole  vanhurskasta.  Siitä  joutuu  vanhurskaskin  osalliseksi  sillä  kupit  eivät  aina  ole  tasapainossa.  Elämä  joka  ei  ole  vaa’anhurskasta  on  yksinkertaisesti  synnin  täyttämää  elämää,  elämää  kuoleman  valtakunnassa. 

Aikoinaan  Mikael  Agricolan  opettaja,  uskonpuhdistaja  Martti  Luther  joutui  näiden  saarnatekstimme  jakeiden  (Room  1:16-17)  äärellä  syvään  ahdistukseen.  Hän  kertoo:  "Minut  oli  vallannut  todella  ihmeellinen  kiihko  päästä  ymmärtämään  Paavalia  hänen  kirjeessään  Roomalaisille,  mutta  tähän  asti  oli  esteenä  ollut,  ei  suinkaan  veren  kylmyys  sydämeni  ympärillä,  vaan  yksi  ainoa  sana  ensimmäisessä  luvussa:  Siinä  Jumalan  vanhurskaus  ilmestyy."  "Tunsin  itseni  Jumalan  edessä  syntiseksi,  jonka  omatunto  oli  mitä  rauhattomin  ja  joka  ei  voinut  luottaa  omakohtaisella  sovituksella  häntä  lepyttäneensä,  enkä  siksi  rakastanut  vaan  suorastaan  vihasin  vanhurskasta  ja  syntiä  rankaisevaa  Jumalaa".  "Kiukkuisena  ja  omatunto  rauhattomana  minä  sitten  raivosin,  kolkuttaen  julkeasti  Paavalin  tätä  kohtaa  janotessani  mitä  palavammin  päästä  perille  siitä,  mitä  Paavali  tarkoitti.  Lopulta  minä  yötä  päivää  asiaa  pohtiessani  Jumalan  armosta  kiinnitin  huomioni  lauseyhteyteen".  Lutherille  selvisi,  mistä  Jumalan  vanhurskaudessa  on  oikein  kysymys.  Mikä  riemu  hänet  valtasikaan:  "Tunsin  itseni  suorastaan  uudestisyntyneeksi  ja  astuneeksi  avoimista  porteista  suoraan  paratiisiin".

Tänään  olemme  saaneet  olla  uskomme  kannalta  hyvin  keskeisen  ja  tärkeän  raamatunkohdan  äärellä.  Usko  on  aina  enemmän  kuin  opinkappaleet,  mutta  emme  pääse  eroon  siitä  että  joskus  joudumme  kivuliaastikin  pohtimaan  asioita  järjellä  ja  katekismuksen  avulla.  Mutta  tässäkin  on  meitä  tultu  vastaan.  Apostoli  Paavali  pohti  asiaa  ja  puki  kaiken  kahden  raamatunjakeen  muotoon  vaikka  hän  sitä  toisaalla  lavealti  selitteli  muissa  kirjeissään.  Martti  Luther  jatkoi  ja  me  saamme  jatkaa  joskus  kivuliastakin  asioiden  pohdintaa  uudelleen  ja  uudelleen.

Toisaalla  roomalaiskirjeessä  sanotaan  “Mutta  kaikissa  näissä  ahdingoissa  meille  antaa  riemuvoiton  hän,  joka  on  meitä  rakastanut.  Olen  varma  siitä,  ettei  kuolema  eikä  elämä,  eivät  enkelit,  eivät  henkivallat,  ei  mikään  nykyinen  eikä  mikään  tuleva  eivätkä  mitkään  voimat,  ei  korkeus  eikä  syvyys,  ei  mikään  luotu  voi  erottaa  meitä  Jumalan  rakkaudesta,  joka  on  tullut  ilmi  Kristuksessa  Jeesuksessa,  meidän  Herrassamme (Room. 8:37).”  Näemme  tästä  Paavalin  kuvauksesta,  joka  on  myös  roomalaiskirjeestä,  kuinka  Kristukseen  uskova  ei  ole  vain  ristin  tapahtuman  katselija,  vaan  hänet  vedetään  koko  elämällään  ja  jatkuvasti  omien  ahdistustensa  kautta  siihen  mukaan.  Näin  kärsimys  ja  risti  koskettavat  koko  Jumalan  lapsen  elämää.  Mutta  vain  usko  voi  nähdä,  että  ristiin  ja  kärsimykseen  kätkeytyy  Jumalan  rakkaus.  Ja  vain  usko  voi  pitää  kiinni  siitä,  että  ahdistuksista  huolimatta  saavutamme  riemuvoiton.  Toisessa  vaakakupissa  on  ihmiselä-män  hulluus  ja  mielettömyys,  maailman  pahuus  ja  julmuus,  mutta  myös  maailman  kunnia  ja  loisto.

Toisessa  vaakakupissa  on  vain  yksinäinen  kärsijä  Golgatan  ristillä.  Vain  siinä  on  iankaikkinen  elämä  ja  autuus.  Vain  sitä  kannattaa  arvostaa  ja  siitä  pitää  kiinni.  Hetken  kuluttua  –  niin,  aivan  vähän  ajan  kuluttua  tulee  täydellisen  ja  kestävän  riemuvoiton  aika.  AMEN.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti