Nasaretilaisten synti ja kiinalainen tappelu — 2. Sunnuntai loppiaisesta — Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa. 3. vsk.

2. sunnuntai loppiaisesta

Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa
15 jan MMVI Saarna Auran kirkossa
Nasaretilaisten synti ja kiinalainen tappelu
Grande omelia omelia


Evankeliumi Luuk. 4: 16-21
Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:

- Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
ja julistamaan Herran riemuvuotta.
Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui.
Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän
alkoi puhua heille: »Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt
toteen.»

Kiinalainen tappelu.

Paras ystäväni joka armon olympiakesänä 1992 asui viiden viikon verran vanhempieni luona ylämailla, paikkoja ja sen historiaa tutkittuaan, on väittänyt minulle kiven kovaan että olen nähnyt kotiseudullani appelsiinin, Inarin siirtomaatavarakaupassa, vasta joskus kymmen-vuotiaana. Ja kun tarpeeksi todis-teluja kuulee niin johan niihin alkaa uskomaan... Eikö totta?

Jos appelsiineja ei nähtykään niin kävi meidän koululla kuitenkin aivan oikea lähetystyöntekijä joskus noihin samoihin aikoihin. Lähetyskasvatuksen merkeissä vierailtiin tuolloinkin kouluilla. Hän oli ollut lähetystyössä Kiinassa. Meille pojankoltiaisille varsinkin jäi mieleen kertomus kiinalaisesta tappelusta, perinteisestä sellaisesta. Mene ja tiedä, mutta näin hän sen meille ainakin kertoi... Entisaikojen kiinalaisilla oli tapana tapella niin että siinä pukarukset seisoivat toisiaan vastatusten ringin keskellä ja jos paikalla sattui olemaan jokin viisas mies niin hänpä sitten oli tuomarina.

Nyrkkejä ei heiluteltu eikä potkittu, kuten itämaisissa taistelulajeissa on tapana, vaan siinä pukarukset vain koettivat saada toisen hermostumaan asiapitoisilla puheilla, ehkä vähän hienosyisemmällä keljuilulla kuitenkin. Ja se joka ensimmäisenä hermostui oli hävinnyt... Taisimme kokeillakin, mutta nyrkit taisivat tuntua kuitenkin luontevimmilta. Jumalattomilla seuduilla kun lapset näet tappelevat joka välitunti...

Mutta onhan tuossa ideaa. Ajatelkaapas tilannetta jossa olet jonkun kanssa sanallisilla tukkanuottasilla asiasta jos asiasta, ja miten siinä sitten kävikään. Jokaisella on kokemuksia tällaisesta, aivan varmasti on... Ja taitaapa päivän tekstimmekin kuvata erästä kiinalaista tappelua ajanlaskumme alkuaikoina...

Mistä Jeesusta oikein syytettiin?

Oli tullut paikkakunnan suuri poika kotikaupunkinsa synagogaan. Teksti on tuttu. Se on ollut evankeliumikirjassamme joskus vähän toisessa paikassa ja yhteydessä, ja vähän pitempänä kappaleenakin. Vanha ensimmäisen adventtisunnuntain kolmannen vuosikerran evankeliumi-tekstihän tämä on.

Oli todellakin tullut paikkakunnan suuri poika kotikaupunkinsa synagogaan. Kaikki vain eivät olleet asiasta niin kovin hyvillään. Luetaanpa tekstiä jälleen kerran pieni kotva eteenpäin... ”Kaikki kiittelivät häntä ja ihmettelivät niitä armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti. Kuitenkin he sanoivat: "Eikö tuo ole Joosefin poika?" Jeesus sanoi heille: "Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua 'Lääkäri, paranna itsesi!' ja sanotte: 'Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.'"

Luukas, mainio evankelistamme, on kyllä varmaan ollut varsin hienotunteinen ja hienosyinen ilmauksessaan ”Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen.” Jos sellainen räjähdys tapahtuu parissa minuutissa että meinaavat miehen jo ennen aikojansa tappaa, kuten tekstissä vielä edempänä kuvataan, niin olipa taitava keljuilija meidän Jeesuksemme. Sanamukaisestihan tuon voisi kääntää vaikkapa: ”Ja kaikkien silmät synagogassa olivat tuijotuksella häneen.” Eikä se varmaan ollut ystävällismielistä tapitusta. He olivat nimittäin tuon tappelunsa hävinneet jo ennen kirkkomatkaansa. Mutta herääkin siis kysymys; mitä tuota niin jaloa miestä, Ihmiskunnan Vapahtajaa sitten syytettiin, mitä hän oli tehnyt väärin? Koetammapa sen nyt selvittää... Ja mikä olikaan lopulta Nasaretin miesten ja naisten synti?

1) Taas se erikoisuuden tavoittelija koettaa todistella että on muita parempi... Mitä se tänne änkeääpi...

2) On se taas kulkenut maat ja mannut.. Eipäs vaan ole käynyt katsomassa leskiäitiään ja vanhoja sukulaisiaan, ei veljiään ja sisariaan. Taitaa olla kiireinen mies...

3) Kyllä sillä vaan on aikaa höpöttää pikkulasten ja keskenkasvuisten kanssa. Mikähän satusetä se luulee olevansa. Ja meidän aikuisten Aabrahamin lasten pitäisi vielä tulla lasten kaltaisiksi...

4) Ei ole Joosefin pojan oppilasjoukossa yhtään Nasaretin miestä...

5) Aina se änkeää lukemaan tekstejä ja tulkuttamaan. On tehnyt niin pikkupojasta saakka...

6) Tuollainen hiuskuontalo ja staili. Menis törkyturpa-Jesse vaan parturiin...

7) Käveli sapattiaamuna liian nopeasti synagogaan...

8) Liikaa ja väärän värisiä  tupsuja viitassa, kas kun ei kuvittele olevansa itse ylipappi Aaron ja tiukusilla nuttuansa varustanut... Täysin epäasiallista pukeutumista...

9) Onkohan tuo edes pessyt käsiään...

10) Kummallista raamatuntulkintaa. Puhuisi edes tekstistä...

11) Häneltä puuttuu täysin arvokkaan käyttäytymisen taju...

12) EI ME MITÄÄN PARANNUSTA TARVITA!!!

Siinä ainakin kahdentoista Nasaretin miehen ja naisen ajatuksia, mutta eiköhän tuossa ole aika edustava otos synagogassa istuvaisista. EIKÖS OLEKIN LUONTEVAN KUULOISTA, JA NIIN PERIN INHIMILLISEN KUULOISTA. Varsinainen ilonpilaaja, tai ei nyt minkään ilonpilaaja vaan peräti surunpilaaja. Mitenkähän parhaiten kuvaisi tuota nasaretilaisten joukkoa ja heidän ilmeitään. Iloton ja ryppyisen vakava, naamat kuin norsu takaapäin katsottuna...

Voisipa sanoa että nyt heillä oli tilaisuus kostaa kaikki se mitä tuo surunpilaaja oli vuosien saatossa heille tehnyt. Tunne oli molemminpuolinen siksi, että teksti kun sitä todellakin eteenpäin luetaan, kertoo meille Jeesuksen todella tietäneen mitä odottaa. On varmasti mahdotonta selittää kaikkia niitä vaikuttimia miksi Jeesus kotikaupunkinsa synagogaan todella puhumaan meni... Ehkä hän sittenkin oli Isältään sitäkin rukoillut että hän jolle kaikki on mahdollista kääntäisi noiden ihmisten mielet, jos se vain olisi Isän tahto...

Nasaretilaisten synti

Näin vaalipäivänä muistanemme mitä eräästä presidenttiehdokkaastamme eräs valtakunnanmahtava sanoi jokin aika sitten. Hänessä henkilöityy kaikki kielteiset arvot, hän on ilonpilaaja, kalvinisti. Tuo valtakunnanmahtava puhui kylläkin ilmiöstä joka on totta ja näkyvä kaikkina aikoina, muutenkin kuin vain Nasaretin synagogassa.

Pääministerin tehtävä ei ole helppo, on kaikenlaista marisijaa ja kerjääjää, ja omat ja hallitustovereiden vaalilupaukset pitäisi vielä kaiken lisäksi täyttää. Pidä siinä nyt sitten linjasi ja tiukkaa taloutta... Vaikka tuo valtakunnanmahtava ei pääministerille oikeutta tehnytkään niin käsite kalvinisti tuli yhdeksi vuoden uudissanoista. Kalvinismihan on yksi uskonpuhdistuksen uomasta syntynyt kirkkokuntien joukko. Asia irtosi yhteydestään, ja toisaalta voidaan jälleen sanoa itse lauselman sanojasta: ”Sydämensä kyllyydestä suu puhuu tai happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista.”

Mutta jotain tuossa lohkaisussa kuitenkin oli joka paljon ajatuksia kirvoitti. Uskonnollinen ilonpilaaminen, ja ilonpilaaminen yleensäkin, on nimittäin ikuinen tosiasia, ja jos joku käyttää siitä nimeä kalvinismi tai elämäntapakalvinismi niin tavoitetaan sillä, vaikkakin hurskaita kalvinisteja ilkeästi tölväisten, jotain mikä on aivan totta, niin totta kuin vain voi olla. Ainahan sitä törmää moralisteihin ja Jeesuksen Kristuksen seuraajan kohtalo on olla surunpilaaja.

Niin mutta; pitäisikö keksiä väljempi ilmaisu kuin kalvinismi? Pitää keksiä! Kysehän on puhtaasti siitä mikä on moralismia. Ja se on juuri se nasaretilaisten synti. Oikea Jeesukseen uskova ei näet ole moralisti. Hän ei luettele lähimmäisensä puutteita ja syntejä, ei hän ole tuomari.

Voimme katsoa Jeesuksen toimintaa monestakin näkökulmasta. Pääsiäisen tapahtumissa, johon päivän tekstimme on oiva johdanto, ja siksi sen pitäisi laajennettuna edelleenkin olla adventin, kirkkovuoden alun tekstinä, oli kyse näet hyvän ja pahan taistelusta, tappelusta. Pääsiäisen sanoma on hyvä sanoma tänäänkin, juuri tänään ja tulevinakin aikoina siitä, että meillä on toivoa, moralismi johon paha keskuudessamme edelleenkin verhoutuu, on voitettu. Mutta nasaretilaisten synti on meidänkin syntimme...

HUTBA

Mekin olemme niin omahyväisiä. Olemme evankeliumien kuvaamien fariseusten ja heille uskollisten Jeesuksen aikalaisten hengellisestä sokeudesta kuullessamme vaarassa ajatella, että kyllä meidän uskonnollinen arvostelukykymme on valistuneempi, ja että Jeesus ilman muuta tulee keskuudessamme Kristuksena ja Vapahtajan vastaanotetuksi. Tällaiseen ei meillä ole mitään syytä. Jeesuksen Kristuksen olemus ja sanat käyvät meidän kaikkien ylitse...  Meidänkin on pakko yhä uudelleen ajatella hänen sanojaan, ja ainahan häneen pahennutaan, kun hän särkee meidänkin uskonnollista ajatteluamme ja käyttäytymistä ohjaavat kaavat, yleensäkin ajatteluamme ja käyttäytymistä ohjaavat tavat ja asenteet, kun hänen sanansa ja käyttäytymisensä jossain hänen seuraajassaan eivät osu yhteen jonkun elämäntapakalvinistin kanssa.

Miksi on niin vähän niitä jotka eivät Paavalin, Kristuksen suurimman ja antaumuksellisimman julistajan tavoin nöyrästi myönnä, että hän, Jeesus Kristus, on meillekin Jumalan hullutus, mutta että hän on myös Jumalan voima ja Jumalan viisaus. On se näet aina verrattoman suuri IHME, ihme Jumalan PYHÄSSÄ HENGESSÄ, että edes joku hänet Herrakseen ja Vapahtajakseen tunnustaa.

Kiinalainen tappelu; moralisti kirjoittaa itselleen tuomion.
Me olemme kaikki noiden kiinalaisten tappelijoiden kaltaisia ja elämä on taiteilua Kristukseen turvautumisen ja moralismin välillä, ja meitä kärsivällisempi ja viisaampi tuomari kehässä seisoo ja tarkasti meitä syynää. Mutta jos tekee mieli hermostua ja löydät itsesi Nasaretin miesten ja naisten joukosta, niin huuda avuksesi Herraasi ja Vapahtajaasi, ja muista että se on Henki joka sinussa huutaa.  AMEN.