Pääsinpäivä Hän on noussut ylös
09 apr MMVI Saarna Auran kirkossa
Vähältä piti, mutta ruodussa pysyttiin
Omelia DOCG
Evankeliumi: Matt. 28: 1-8
Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet. Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: »Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.' Tämä oli minun sanomani teille.» Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.
Vanhan aloituksen äärellä
Vanhoissa saarnakirjoissa on silloin tällöin saarnan aloituksena tilanne jossa kaksi pappia puhelevat keskenään jostain tärkeästä asiasta, tai vieläkin tärkeämmästä asiasta, tai jostain todella tärkeästä asiasta. Tästä lajista saarnan aloituksia on parhaana esimerkkinä se missä kaksi pappia katsoo ikuisuuden rajan tuolle puolen sopien siitä että ensimmäiseksi kuoleva tulee tervehdyskäynnille toisen luo kertomaan kuinka kävi...
Toinen aikoo ryhtyä muslimiksi. Miksi!!!?
Maailma ei ole niin paljon muuttunut etteivätkö papit edelleenkin puhuisi keskenään vakavista asioista. Sattuipa tässä kerran todellakin sellainen tapaus, ja sattui useammankin kerran. Nuo kaverukset tapasivat saunoa ja parantaa kirkkoa ja maailmaa saunomisen merkeissä. Kerran toinen kavereista oli varsin ärsyttävällä tuulella, hän jankutti toiselle koko ajan: ”Nyt tämä saa riittää, mie rupian muslimiksi.” Tietysti siinä toinen alkaa vaatimaan perusteluja, ja myöskin niitä saa. Muslimiksi aikova pukee ajatuksensa näihin sanoihin: ”Olen jo kyllästynyt jatkuvaan kiistelyyn moralistien kanssa, jotka eivät Kristuksesta mitään tiedä. Heitä ei kiinnosta muu kuin pukeutuminen ja muut ulkoiset seikat, syntymäpäiväkäynnitkin; kun käyt niin heti alkaa arvostelu kun ulos astut, ja auta armias jos olet erehtynyt puhumaan uskonasioista.
Lisäksi kun ei ole vielä edes aikaa perehtyä raamatun sanaan oikein kunnolla työaikana. Koko ajan on jotain työpaikanparannuspalavereja ja muita kokouksia sun muuta tippalointia. Eikä tässä muutenkaan ole mitään mahdollisuuksia olla johdonmukainen, jos opetat näin niin jopas on joku vetämässä mattoa jalkojen alta. Ei ole enää mitään yhtenäistä. Joka päivä saa selitellä homo-kantoja, niin kuin se olisi maailman tärkein asia. Paha sitä on tehdä kun eivät piispatkaan mitään asiasta pukahda. Monet ongelmat ratkeavat kun ryhdyn musulmaaniksi. En minä ympärileikkausta pelkää. Ja onhan nuo klassisen arabian alkeet tullut suoritettua ja Koraanikin luettua monta kertaa. Pappi on pappi vaikka uskontoa vaihdat. Kasvatan suippokärkisen parran jossa on suikean vastapuikea kierre, otan tuiman ilmeen naamalleni ja pistän turbaanin päähän. Imaami olen käden käänteessä. Ratkeaa moni ongelma.” Paljon muutakin tuo tuohtunut pappismies vuodatti, mutta jos se kaikki kerrottaisiin niin taitaisi tulla saarnallemme pituutta. Toinen kuunteli ja kun toinen vihdoin lopetti, sanoin tämä vain: ”Mielenkiintoista, mielenkiintoista!”
Ehdottomuus. Päivän evankeliumin selitystä...
Päivän evankeliumi sisältää pääsiäisen keskeisen sanoman. Pääsiäisen keskeinen sanoma ei ole pitkäperjantaissa eikä varsinaisesti kiirastorstaissakaan, vaikka nämä kolme tärkeää päivää muodostavatkin yhdessä kristittyjen suurimman juhlan. Kertomus tyhjästä haudasta on ensimmäistä julistusta: ”Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista.” Koko kristinusko nimittäin pysyy tai kaatuu tämän julistuksen mukana. Joka etsii ehdottomuutta sen papin tavoin joka halusi kääntyä muslimiksi, sitä kyllä löytää, jos vain paneutuu uskomme ydinkysymykseen. Apostoli Paavali puki tämän sanoiksi, hyvin ehdottomiksi sanoiksi kirjeessään Korintin seurakunnalle: ”Jos kerran julistetaan, että Kristus on herätetty kuolleista, kuinka jotkut teistä voivat sanoa, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole? Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne.”
Konservatiivisuus
Aika ajoin puhumme konservatiivisuudesta, siis siitä että oltaisiin ja pidättäydyttäisiin vanhassa ja hyväksi koetussa. Niin, konservativismihan tarkoittaa pohjimmiltaan säilyttämistä, tai jopa suorastaan säilömistä. Ja edellinen lyhyt katsaus päivän tekstiin ja sen keskeiseen sisältöön sisältää konservatiivisen vaatimuksen. Monesti kuitenkin mennään harhaan siinä kun vaaditaan sitä, että vanha ja hyväksi koettu pitäisi aina esittää samalla tavalla.
Ratzinger ja radikalismi ja käännös oikeaan päin...
Kohta tulee kuluneeksi vuosi uuden paavin valinnasta. Ensi viikolla on meidänkin televisiossamme dokumentti tästä uudesta paavista. Ja häntähän pidetään varsin konservatiivisena miehenä. Hänen asenteitaan on yritetty selvittää psykologian keinoin. Hänkin oli nuori ja nuorekas mies 1960-luvulla. Hän oli valmis uudistamaan monia asioita, mutta kun liikehdintä yliopistopiireissä sai liiallisen yliampuvia piirteitä, kun kapina meni yli ja sai jopa kultuurivallankumouksen piirteitä tapahtui hänessä täyskäännös. Luennolla hän saattoi kuulla jonkun nuoren opiskelijan suusta: ”Turpa tukkoon fossiili, mitä muka asioista ymmärrät!?” Hänessä heräsi syyllisyys siitä oliko hän saanut itse osaltaan tuon kaaoksen aikaan. Samalla tulivat mieleen kipeät muistot nuoruudesta ja natsi-saksasta, jolloin kaikki vanha pantiin romukoppaan ja kirkostakin tuli puolueen tarkoitusten ajaja. Hän ei haluaisi enää koskaan nähdä sellaista sekasortoa uudelleen. Hän päätti pitäytyä vanhassa eikä kaiketi tullut mieleenkään ryhtyä muslimiksi. Ja vaikka toista paljon väitetään on hän tehnyt valtavan työn yrittäessään sanoa vanhaa ja yhteisesti sovittua kristillistä oppia helpommin omaksuttavaksi ja tajuttavaksi oman kirkkonsa ihmisille. Ja hänenkin konservatiivisuutensa taustalla ovat sanat jotka apostoli Paavali lausui Korintin seurakunnalle. Näin se kuulkaa menee aika eteenpäin: Enää ei luterilaiset papit sano Paavia Antikristukseksi, vaan yrittävät jos suinkin mahdollista puhua asiasta parempiin päin...
Miten oli Jeesuksen mahdollista olla ehdoton mutta rakastaa?
Näiden muutaman hataran pohdiskelun jälkeen voimme esittää kysymyksen: ”Jos on olemassa tarve ehdottomuudelle, niin voiko ehdottomuuden keskellä olla rakkautta.” Ihmisen on lopulta vaikea päästä perille siitä mitä rakkaus on! Onpa joku viisas pukenut asia näihin sanoihin: ”Kumpi on tärkeämpää, se että sinua rakastetaan vai että sinua vihataan? Rakkaudesta eivät ihmiset mitään tiedä, eikä sitä pysty mittaamaan, eikä se viime kädessä ole sinun käsissäsi. Mutta siihen voit vaikuttaa kuinka paljon ihmiset sinua vihaavat.” Kaikessa tässä on meidän kiinnitettävä huomio Jeesukseen, kehenkä muuhunkaan? Oliko hän ehdoton ja pystyikö hän rakastamaan. Vastaus on helppo; hän oli ehdoton ja hän pystyi rakastamaan. Se että hän itse on evankeliumi löytyy juuri tästä; hän pystyi rakastamaan maailmaa koska ehdottomuus osoittaa, ei mitään muuta kuin ihmisen syntisyyden ja syyllisyyden. Hänen ehdottomuutensa johti ristinkuolemaan ja se, että hän ehdottomuudessaan oli loppuun saakka uskollinen johti ylösnousemuksen aamuun, ensimmäiseen pääsiäiseen.
Mitä on lopulta uudistuminen, ylösnousseen seurassa oleminen!?
Tänään on pääsiäinen, kristittyjen pääsiäinen, kaikkien pyhien pyhä, kaikkien pyhäpäivien äiti. Tämä päivä ei pääty milloinkaan, sillä ei ylösnousemuksen päivä pääty milloinkaan. Me saamme elää tätä suurta päivää kaikkina päivinämme. Se päivä ei enää pääty, vaan jatkuu Herran seurassa, hänen kirkkonsa yhteydessä, hänen ylösnousemusruumiinsa jäsenenä, kun hän on läsnä sanassaan ja liittää Pyhän Henkensä kautta yhteyteensä. Se päivä jatkuu, kun hän ottaa kasteessa meidät yhteyteensä, omakseen, ruumiinsa jäseneksi, kun hän on läsnä ehtoollisellaan ja antaa meille itsensä, kun hän kulkee meidän kanssamme tämän päivän Emmauksen teillämme ja kun tunnemme, että hän puhuttelee meitä niin, että joskus ei mikään tunnu sattumalta, vaan kaikki näyttää hänen johdatukseltaan. Hänessä me saamme elää, liikkua ja olla. Kristuksen kanssa me pääsemme kuolemaan pois kaikesta pahasta voidaksemme elää hänessä uutta elämää kaikkina elinpäivinämme.
Miten kahden papin oikein kävi!?
Tässä lopuksi voisi tietysti kysyä; miten kävi niille kahdelle papille, tai toiselle niistä? Tuliko musulmaania miehestä? Ei tullut! Toinen pappi osoittautui varsin hyväksi sielunhoitajaksi. Keskustelu kävi pitkään ja lopulta toinen sai osoitettua toiselle sen, että ei tämän tarvitse yrittää kantaa toisten syntejä niskassaan, joku toinen on sen jo tehnyt! AMEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti