4. Sunnuntai pääsiäisestä.  
Cantate - Taivaan kansalaisena maailmassa
14 maius MMVI  Saarna Auran kirkossa.
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Hyvää  ystävää  etsimässä


Evankeliumi: Joh. 15: 10-17
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: »Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.»

Aloitus:
Monesti sanomme sanoja ja sanapareja, lauseitakin, miettimättä mitä ne oikein tarkoittavat. Saati sitten miettisimme niitä, tai peräti kyseenalaistaisimme ne. Yksi tällainen klassinen lausuma on: ”Vanhempiaan ei voi valita, ystävänsä voi.” Pitäneeköhän paikkansa? Toinen lausuma on: ”Näytä minulle kaverisi, niin kerron sinulle millainen olet.” Pitäneeköhän tämäkään paikkansa? Ensimmäinen lausuma pitää varmasti paikkansa; ihminen on perintötekijöidensä summa, mutta vain osaltaan... Mutta tuo jälkimmäinen puolisko väittämää: ”ystävänsä voi” ei välttämättä pidä paikkaansa. Joistain tyypeistä ei nimittäin tule ystäviä vaikka mitä tekisi, pitäisikö lausuma muuttaa muotoon ”Vanhempia ei voi valita, mutta ne joiden kanssa haluaa olla voi.” Nimittäin kun puhutaan todellisesta ystävyydestä, niin pitää muistaa se, että varmasti jollain tapaa ennalta määrättyä se, kenen kanssa viihtyy. Kyse on siitä niin sanotusta henkilökemiasta. Tietysti monesta muustakin seikasta on ystävyys kiinni, mutta nehän vain tukevat väitettä. Ystävä voi siis odottaa jossain kaukana, ja emme edes välttämättä koskaan löydä häntä. Toinen lausuma: ”Näytä minulle kaverisi, niin kerron sinulle millainen olet” pitänee paremmin paikkansa. Nimittäin seura tekee kaltaisekseen.


Teksti ja siitä nousevia ongelmia:
Päivän evankeliumi on osa isompaa puhetta. Kyse on ns. Jeesuksen testamentista, hänen jäähyväispuheestaan Johanneksen evankeliumista. Meille jää päällimmäisenä mieleen rakastamisen vaatimus, ystävyys ja hyvien hedelmien tuottaminen. Meille suomalaisille ei ole niin kovin ominaista puhua Jumalasta ystävänä. Tietysti on se virsi ”Jeesus parhain ystäväni.” Moni ei vain ole sisäistänyt Johanneksen kaikkia sanoja, että ymmärtäisi miten yksinkertaisesta asiasta lopulta on kyse: Joka on nähnyt Jeesuksen, on nähnyt Jumalan, Joka tuntee Jeesuksen, tuntee Jumalan, Joka on Jeesuksen ystävä on myös Jumalan ystävä. Mutta, mutta; näinkö tuli taas luotua kolminkertainen väittämä joka pitäisi vain hyväksyä mitenkään kyseenalaistamatta... Voimmeko me tuntea Jumalan! Voimme oppia tuntemaan Jumalan vain yhdestä lähtökohdasta. Yksi rippikoulun patenttikysymyksistä loppukuulustelussa on juuri tuo: ”Kuinka voi oppia tunteman Jumalan?” Vaikka siihen on myös yksi hyvin lyhyt ennalta annettu patenttivastaus niin kaikenlaista selitystä kuulee. Vastaushan on ”Jumalaa ei oi oppia tuntemaan, hän on itse ilmoittanut itsensä meille.” Ja tämä lyhykäinen lausuma on vain ns. Pienoisevankeliumin, joka sekin on Johanneksesta, tiivistelmä. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
Mutta pienoisevankeliumikin on tietysti vain yksi lausuma muiden joukossa! Mitä se tarkoittaa kun sanotaan ”joka häneen uskoo?” Joka lukee vähän enemmän joutuu päästään pyörälle, ja silloin ovat kokeneemman ja viisaamman kristityn sanat ja neuvot paikallaan... Voiko ihminen uskoa ja pelastua jos kerran emme voi oppia tuntemaan Jumalaa? Tunnustuskirjojen, siis niidenkirjojen joissa kirkkomme oppi on määritelty, mukaan kun Jumala on toisaalta tiennyt kaiken ennakolta, ja määrännyt toiset pelastukseen ja toiset kadotukseen. Ja kadotukseen joutuvat kadotukseen omasta syystä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ennaltamääräämistä. Edelleen voi viisastella: ”Millainen on se Jumala joka ei valitse, ei siis ole kaikkivaltias?” Tähän on joku viisaampi ja kokeneempi sanaselittäjä vastannut: ”Varmasti noin onkin, mutta ei se sitä tarkoita etteikö Jumala haluaisi että kaikki pelastuvat!” Jumalalle on kaikki mahdollista. Siksi hän antoi ainoa poikansa kuolemaan meidän edestämme.


Voiko ihminen rakastaa ja olla ystävä?
Toiset ihmiset ovat mittapuu jonka perusteella mitataan se kuka on kristitty, sillä kukaan ei voi olla kristitty yksinään... Kristitty tapaa toisensa tai tulee tuntemaan toisensa, saattaapa tulla sellainen ketjureaktiokin että syntyy seurakunta ja seurakuntayhteys! Mielenkiintoista... Seurakunnanhan tulisi olla, aivan kuten sen nimikin ajatuksena sisältää: yhteyttä etsivien ja kokevien ihmisten joukko, toisiaan rakastavien ja sietävien jumalanpalvelu- ja hartausyhteisö eikä vaan teknisluontoinen sateenvarjo jonka alla on tilaa eri nurkkakunnille. Sillä nurkkakuntalaisuus vie lopulta kaaokseen, sitten tuhoon. Lopulta ei enää ymmärretä sitä mitä on julistettava...

Mitä on julistettava itsestäänselvyytenä?
Ylösnoussutta Jeesusta Kristusta, aivan kuten ensimmäiset kristitytkin tekivät, kukin armonlahjojensa ja järjestyksen mukaan, hyviä ja pahoja erottelematta. Sillä ajatus  ylösnousseesta Jeesuksesta Kristuksesta on mahtavin ihmiskuntaa koskaan kohdanneista väitteistä. Se on ajatus, omaleimainen ajatus, joka ei ole sidoksissa mihinkään aikaan, henkilöön, joukkokuntaan tai puolueeseen tai puolueohjelmaan, ei kenenkään ihmislapsen ongelmista ja patoumista nouseviin vääristymiin, ei sukupuolivihaan, ei pelkoon ja kateuteen, ei ylipäätänsä  mihinkään joka on ihmisestä lähtöisin...

Kaiken nurkkakuntaisuuden alku seurakunnassa on siinä, että sitoudutaan johonkin muuhun kuin ensimmäisen pääsiäisen ihmeeseen. Kirkon ja seurakunnan tulee olla maailmalle vieras, mutta ei kuitenkaan eristyvä, ihmisistä eristyvä. Mutta jos se kärsii kroonisesta alemmuudentunteesta ja pikkusieluisuus nousee hyveeksi, voi sitä kirkkoa ja seurakuntaa. Eikö kristittyjen pitänyt olla maailman suola. Mutta kun suola ei enää ole suolaa, niin älkää sitten ihmetelkö:

"ei ole suolaa suolattomuudelle
ei suolaisempaa suolaa
ei suolan suolaajaa
ei suoltajaa suolalle
ei ylisuolalla suolaajaa”

Nurkkakuntaisuuksien riivaama seurakunta ei enää pysty tunnistamaan omaa itseisarvoaan eikä sitä hakemaan, ja tuskinpa se enää tunnistaisi aitoa parannussaarnaakaan. Surkeuksien surkeus, vetää hieman masennuksen puolelle,  ei auta kuin hieman masentuneella äänensävyllä todeta psalminlaulajan sanoin: - ”Kaikki ovat luopuneet hänestä - kelvottomia kaikki tyynni! Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään.” (Ps 14:3) -

Sillä kahta herraa ei kukaan voi tuntea ja palvella, ei pystynyt, ei halunnut eikä tahtonut edes Jeesus Kristus! Mutta tänään moni uskoo pystyvänsä. Pitää vain kysyä: Kenen voimin, kenen voimin? Eikö se ollutkaan niin, että jos sinä palvelet kahta Herraa, niin toista sinä rakastat, toista vihaat?

Mutta jos Isä antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille, lähettää sateen niin hurskaille ja jumalattomille, Hmm... tekisi mieli aivan peukaloida Matteuksen vuorisaarnan ja itse Mestarin sanoja ja muuttaa viimeinen lause muotoon: hurskaille, jumalattomille ja monipuuhaisille. Mutta kuka on kaunista tähkää ja kuka mitäkin... Tulee nimittäin se korjuupäiväkin. Ajatelkaa Jeesuksen sanoja ja niistä juontuvaa seuraavaa ajatuksenjuoksua: Taivaallinen Isä on täydellinen, hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille... Niin kauan kuin aurinko nousee ja sade lankeaa maahan on aika etsiä niiden lähettäjää...

”Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää,
huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!
Hylätköön jumalaton tiensä
ja väärintekijä juonensa,
kääntyköön takaisin Herran luo,
sillä hän armahtaa,
turvautukoon Jumalaan
Sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.

Olla täydellinen kuten taivaallinen Isä on täydellinen! Siinäpä se on; olisi tunnettava se täydellisyys jota haluaa!!! Mutta hänen seuraansa ei noin vain pääse. Jumalaa ja hänen tahtoaan emme voi tuntea ellei hän ensin ole ilmoittanut meille itseään. Jeesus oli aito Jumalan tahdon kuuluttaja, ja vain hän tietää mitä hänen Isänsä haluaa. Juuri Jeesus on sanonut: Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen. Seura tekee kaltaisekseen, nurkkakunta erottaa sinut lähimmäisestäsi, pitää etsiä hyvää seuraa, se rakentaa seurakuntaa.

Seura tekee kaltaisekseen. Mutta sekään ei riitä; on etsittävä todella hyvää seuraa, on tehtävä parannus ja laitettava pois kaikki sellainen joka ei rakenna yhteistä seurakuntaa, silloin on tilaa lähimmäisellekin. Paavalin sanoin: ”Kun olin lapsi, puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun ole mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen”. Ja edelleen on etsittävä äärimmäisen hyvää seuraa, niin hyvää seuraa että vain yksi voi sitä antaa... Hänen seuraa joka kuulutti Taivaallisen Isän tahtoa.  AMEN.