Avuksi mahdottomuuksien mahdottomuus — Jouluaamu — Nyt Betlehemiin!

Avuksi mahdottomuuksien mahdottomuus
Jouluaamu
Nyt Betlehemiin!
Saarna 25 dec mmxi
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Grande omelia omelia

Jouluevankeliumi

Luuk. 2: 1–20

 
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, 

sillä hän kuului Daavidin sukuun.

Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.» Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.

Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: »Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.» He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

Avuksi mahdottomuuksien mahdottomuus - 7 sisäkkäistä näkyä.

I näky. Kulta-aikaa etsimässä?
Tietokone on mullistanut maailman aivan perustavanlaatuisesti. Tämän jokainen voi myöntää; sellainenkin joka ei halua edes sen kanssa työskennellä. Näin alustavan välitilinpäätöksenä ensimmäis-ten vuosikymmenten jälkeen voidaan sanoa, että tietokone on varmastikin lisännyt ihmisten luovuutta ja työtehoakin, korostanut parhaita puoliamme ja jopa tuonut onnea. Mutta sen suhteen voidaan sanoa että se on korostanut kaiken hyvän ohella myös ihmisen taipumusta huonompaan. Näin on yleensä kaikkien asioiden suhteen mihin ihminen vain ryhtyykin. Mutta onko ihminen saanut aikaan suurta onnen aikaa, kulta-aikaa…

II näky Sivilisaatio-peli.
Uuden maailmanaikamme koittaessa 1990-luvun alussa, sanokaamme vaikka vuonna 1992, ilmestyi eräs tietokone-peli josta on nyt tehty jo viides versio, ja sillä on vannoutuneita kannattajia kaikenikäisten joukossa kaikkien kansakuntien parissa. Kyse on tietenkin Sid Meierin Sivilisaatio-pelistä. Tuon pelin uusimmissa versioissa maailma jota rakennat ja hallitse, jonka Jumala tavallaan olet, voi kokea yhden tai useamman kulta-ajan. Kulta-aika syntyy kun huomattavaa edistystä useammalla alalla syntyy samaan aikaan, tai useammalla alalla saavutetaan tiettyjä tasoja. Edistystä voi tulla tekniikan, kaupankäynnin, taiteen, hengellisyyden tai sodankäynnin alalla. Tuossa pelissä kulta-aika kestää tietyn ajan jonka kuluessa tapahtuu edistystä; kaupunkeihin rakennetaan paljon ja normaalia puolet nopeammassa ajassa, kauppa kukoistaa ja sotavoimasi ovat voittamattoman tuntuiset, ja tietenkin paljon, paljon muuta.

III näky. Eikö nyt elettäisi kulta-aikaa?
Entä sitten kun katsomme tätä meidän aikaamme? Eikö meillä pitäisi olla täällä jatkuva kulta-aika. Ainakin meillä on monen alan asiantuntijoita ja yhteiskuntamme pystyy pitämään yllä todellakin spesialisteja jotka eivät tee taloudellisesti katsoen lainkaan tuottavaa työtä. Joku voisi tietysti sanoa heitä syöttiläiksi ja muilla nimillä. Mitä tällä sitten tarkoitamme on se, että meillä on moninkertaiset mahdollisuudet hyvään eikä se ainakaan olisi enää kiinni ihmisten kyvyistä. Mutta enne hyvälläkään syyllä voi sanoa että esimerkiksi meillä Suomessa vallitsisi kulta-aika ja jos ollaan rehellisiä niin ei sellainen vallitse tänä päivänä kirkossammekaan. Eikä kulta-aikaa eletä missään päin maailmaa. Tietysti joidenkin maiden valtionpäämiehet voivat olla hieman eri mieltä asioista. Jos pieni osa, sanokaamme vaikka viisi prosenttia  maailman väestöstä käyttää neljäsosan maailman luonnonvaroista ja samaan aikaan joka neljäs planeettamme asukas näkee nälkää niin jotain on todella pahasti pielessä. Kulta-aikaan ja yhteiseen hyvään, joka kuitenkin olisi mahdollista toteuttaa, on todella pitkä matka.

IV näky. Jouluevankeliumin näköalat.
Toisiko jouluevankeliumi jotain näkökulmaa tähän asiaan? Ainakin sen suhteen, että Jeesuksen syntymän aikaan elettiin Rooman valtakunnassa rauhan aikaa ja kulta-aika oli nähty monellakin tavalla. Näin voidaan sanoa ainakin roomalaisten itsensä osalta. Palestiinakin kuului Rooman hallintaa. Se oli osa Syyrian maakuntaa jossa käskynhaltijana oli Qurinius-niminen roomalainen mies, kuten jouluevankeliumi meille kertoo. Siitä emme pääse yli emmekä ympäri että jouluevankeliumi on kahden ruhtinaan evankeliumi ja se puhuu meille paljon siitä mitä valta, ja nimenomaan erilainen valta on ja voi olla. Kaikki on siihen kirjoitettu jos vain haluamme sen ymmärtää. Itse asiassa jouluevankeliumi on maailmanhistorian taitekohta sen valossa voimme ymmärtää kaiken mahdollisen. Senkin miksi maailma ei elä kulta-aikaa.

V näky. Sisäkkäinen todellisuus - Olimme eksyksissä.
Kristityn osa on olla osallisena jostain ja silti elää epävarmassa tilassa. Joka kuuntelee ison sisarkirkkomme eli ortodoksisen kirkon jouluillan palvelusta kuule miten he ovat oivaltaneet, tai miten kristikunta jo varhain oivalsi asian tilan. Kun liturgiassa, jossa vaikeaselkosille luterilaisille saarnoille ei juuri ole sijaa, on kerrottu ja todeksi eletty Jeesuksen syntymä koittavat kiitoksen ja rukouksen sanat niin niissä karusti pyydetään että tätä iltaa saataisiin viettää synnittömässä tilassa. Sitten puhutaan kilvoitus-elämästä ja pyrkimyksestä siihen että elämä oli mahdollisimman hyvää ja synnitöntä. Lopuksi pyydetään hyvää ja armollista loppua ja kuolemaa. Noissa sanoissa eletään todeksi apostoli Paavalin ajatuksia siitä että kristityn elämä on jo-nyt muttei ihan vielä elämää. Yhtä kaikki: elämme itsekkään ja syntisen ihmisen elämää ja nämä profeetta Jesajan sanat ovat tulleet todeksi: 

”Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen.” 

VI näky. Asioita ei voida erottaa toisistaan.
Monen suussa kirkostamme puhutaan edelleenkin valtionkirkkona vaikka tuota aisantilaa ei ole ollut pitkään aikaan. Meillä on kansankirkko jonka perintö on osa yhteiskuntaamme ja maailmaamme, kaikkea missä olemme elämme ja liikumme. Vaikka voi kuulostaa kornilta ja kummalliseltakin, niin alussa mainitsemamme sivilisaatio-peli voi opettaa meitä sen suhteen miten asiantilojen tulisi olla. Kulta-aikaa ei synnyt jos useammalla alalla ei tapahdu edistystä. Pelkkä insinööritieteiden voittokulku luo yksipuolisen maailman, pelkkä kauppaan perustuva sivilisaatio on sekin hyvin yksipuolinen ja kaikista kauhein on maailman päälle väkipakolla ja aivouskolla luotu mukamas jumalan valtakunta, hienosti sanottuna teokratia. Asioita on aivan kaikessa tarkasteltava laajoista näkökumista ja juuri tässä kaikkien aikojen tietokonepeli auttaa meitä. Kulta-aikaa ei tule ellei useampi asia ole hyvällä tolalla. Kulta-aika voi tulla useampaankin otteeseen, mutta kerta kerran jälkeen vaaditaan enemmän hyvällä tolalla olevia asiantiloja ja niitä ei todellakaan voida erottaa toisistaan. Oli hyvin mielenkiintoista että sivilisaatio-pelin neljänteen versioon tuli mukaan ns. uskonto-editori. Kun puhumme asioiden hyvällä tolalla olemisesta oikeassa elämässämme, siinä missä elämme, olemme ja liikumme ei asioita todellakaan voida erottaa toisistaan. 

VII näky. Avuksi mahdottomuuksien mahdottomuus.
Mitä maailma nyt tarvitsisi olisi Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täysimittainen esilletuonti kaikilla uusilla ja mahdollisilla keinoilla. Voimme aivan hyvin kysyä sitä, onko se juuri se osa-alue joka on jäänyt huonommalle tolalle. Näin on ehkä käynyt, ja kirjoitamme sanan EHKÄ nyt isolla. Me luterilaiset olemme sellaisia ja saatamme puolihuolimattomasti opettaa, että sanan julistaminen ja sen vaikuttaminen on tavallaan automaatti joka ei ole kiinni sananpalvelijoista. Kun kirkossamme on kaikki uudistettu ja vielä lisää kai uudistetaankin, niin voidaan kysyä onko tämä sanan automaatti mennyt rikki? Kirkko ei voi elää jos sen perusta on syöty ja nakerrettu itsensä sen johtajien toimesta. Tänä vuonna puhe jouluevankeliumistakin on ollut pakollisen virkamiesmäistä. Jouluevankeliumia ja siinä olevia asioita ei pidä hävetä vaikka siihen ei aina jaksaisi uskoakaan. Jouluevankeliumi olisi kuitenkin nostettava asioiden keskiöön juuri sen mahdottomuuden takia. Luther itse puhui mahdottomuuksista eli paradokseista kun ei enää löytänyt mitään muuta pukeakseen ajatuksensa sanoiksi.

Jouluevankeliumi on täynnä paradokseja eli mahdottomuuksia. Otetaanpas nyt esille nuo kaksi ruhtinasta eli Jeesus ja keisari Augustus. Augustus oli Jumala ihmisten keskuudessa joka tuli kuollessaan ihmiseksi. Jeesus oli mitä tavanomaisin ja tavallisin ihminen joka kuollessaan tuli Jumalaksi. Jos tätä mielettömyyttä tutkittaisiin edes hieman ja syvennyttäisiin edes hetkeksi sen avaamiin näkökulmiin niin jotain suurta voisi päästä meissä jokaisessa liikkeelle. Mahdoton tulisi tajuttavaksi. AMEN.

Sitten vähän kehiin menoa ison sisarkirkkomme puolelta. Tässä kalenda-versiossa on jotain todella kiehtovaa. Kyse on siis katolisen kirkon jouluyön messun jouluyön julistuksesta. Kyllä brassit osaa, vaikka tässä ei välttämäti mitään sambaa olekaan. No ehkäpä hieman...

http://www.youtube.com/watch?v=Y7rHsCRmE_I