Terveyttä kansojen apteekista — Pyhäinpäivä — Pyhien yhteys. Epistolasaarna. 3. vsk.

Pyhäinpäivä
Pyhien yhteys
03 nov MMXII Saarna Auran kirkossa
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Terveyttä kansojen apteekista ja tuonpuoleiseen.
Omelia DOC

Evankeliumi Matteus: 5- 1-12  

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen.  Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:

"Autuaita ovat hengessään köyhät,
sillä heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita murheelliset:
he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset:
he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano:
heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:
heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset:
he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät:
he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.

"Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.

Saarnateksti:
Johanneksen ilmestys. 2:1-5: 

“Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä. Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa. He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti.”

Johdanto Pyhäinpäivän aiheeseen
Missä joku näkee tapojen turmellusta, siinä toinen ei sitä näe. No ehkä taustalla ei koskaan olekaan ollut mitään tapoja, on vain ollut asiantila josta voidaan sanoa “Ei ole enää mitään Pyhää.” Otetaanpa nyt vaikka kirkko tai kirkkotila yleensä ja lähestytään asiaa ja tilaa, vähän toisesta näkökulmasta. Otetaan esimerkiksi se, miten islaminuskoiset suhtautuvat asioihin. Hurskas muslimi tullessaan johonkin tilaan lausuu tervehdyksen tietysti paikalla oleville näkyville hahmoille, mutta myös niille jotka eivät näy. Tuossa osutaan yhden asian ytimeen, tai oikeastaan useammankin asian ytimeen. Kuinkahan moni meistä tänään kirkkoon tullessaan pysähtyi oven avattuaan ja siunasi itsensä Pyhällä ristinmerkillä. Ja monikohan ajatteli että paikalla voisi todella olla muitakin. Monikohan ajatteli, että paikalla voisi olla niitä henkilöitä joista eräs hautauskaavan rukous puhuu nimellä “Näkymättömien todistajien joukko.”

Tuo ovirituaali ristinmerkkeineen, tai paremminkin se että sitä ei tehdä, on vähän sama asia kuin käytäisiin vaativaan urheiluharjoitukseen ilman asiaankuuluvaa verryttelyä ja aktiivista lihasten lämmittämistä ja paikojen norjentamista. Sitä hiljentäytminen on ja sitä sen pitää olla. Että ihminen kohtaisi ja voisi kohdata pyhän, siihen tarvitaan hiljentymistä. Silloin vanha ja tuttukin voi kuullostaa aivan uudelta, ja jokin, josta ei pitänyt yhtään avaakin uusia näkökulmia. 

Katse päivän epistolaan
Evankeliumikirjamme Pyhäinpäivän teksteistä kaikki muut jäävät yleensä evankeliumin varjoon. Meidän tulisi lukea nuo tekstit aina hyvissä ajoin ja tuoda asiat niistä esille puheessamme Jumalalle. Näinhän luterilainen saarna syntyy, tai sen pitäisi syntyä. Jos saarnaviran hoitajan puhe on ponnetonta, hapuilevaa, liian rönsyilevää tai jopa vaikeasti ymmärrettävää, on siinä kyse aina seurakuntaoppimmekin mukaan siitä, että seurakunta ei ole muistanut asiaa. Luemme nyt tässä väliin uudelleen tämän päivän epistolatekstin oikein hiljentyneenä, hvvin verrytelleinä ja hengelliset lihakset lämmitettyinä. Siis kappale Johaneksen ilmestyksestä, sen luvusta 22 ja jakeet 1-5: 

“Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä. Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa. He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti.” 

Lähestyimme tuossa koko Raamatun loppunäkyä, olemme Raamatun viimeisellä sivulla. Ja mitä tuossa luimme on itse Raamatun varsinainen loppunäky. Sen jälkeen on pitkä lopetus joka sisältää pääasiassa toivotuksia.

Tällä viikolla nousi viimeistään keskustelun aiheeksi jälleen kerran apteekkien hyllyillä olevat vitamiinivalmisteet ja niiden uskottu hyvinvointia lisäävä vaikutus. Ja nyt olemme sellaisen asian äärellä jonka parissa saarnantekijät nykyisten oppiensa ja opetustensa kanssa askartelevat. Olisi hyvä mahdollisuus tuoda teksti eläväksi ja vaikuttavaksi juuri tähän päivään jonkin hyvä esimerkin avulla. Tietysti monella on se harhaluulo, että tekstejä pitäisi selittää tekstillä ja katekismuksella että olisi kuultu oikea saarna. Näin ei kuitenkaan pelkästään ole. Tekstin ydin ja sanoma meille voi olla aivan eri kuin se mihin on totuttu ja mitä tullaan kuulemaan.

Ihminenhän etsii terveyttä ja pitkää ikää, tai ainakin näin väite-tään ja sanotaan. Johanneksen Ilmestyksen sanoissa: “Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden.” Elämän puusta saa siis kaiken tarvittavan, se on kansojen apteekki. Eri asia onkin sitten se mitä tuolla elämän puulla tarkoitetaan. Halutaanko sillä kirjaimellisesti ymmärtää se mistä Raamatun alkulehdillä puhutaan kun puhutaan toisessa luomiskertomuksessa, vanhemmassa luomiskertomuksessa, siitä mitä ihmisellä oli käytössään silloin kun hänet oli luotu ja mitä hän kadotti. Vai pitääkö tuo kaikki käsittää hiljaa enemmän vertauskuvalliseksi puheeksi jossa Elämän puu ja sen vitamiinit ovat elävä yhteys Vapahtajaan eli Jeesukseen Kristukseen. Mietimme asiaa kukin tykönämme hetken.

Lopuksi
Raamatun viimeisellä sivulla, päivän epistola-tekstin jälkeen saamme lukea jollain tavalla myös päivän evankeliumin autuaaksijulistuksiin liittyvän tekstin: ”Autuaita ne, jotka pesevät vaatteensa: he pääsevät syömään elämän puusta ja saavat mennä porteista sisälle kaupunkiin.” Ilmestyskirjan puhe on paljolti vertauskuvallista, asioista ei silloin aikanaan voitu puhua niiden oikeilla nimillä. Olihan koko kirjassa myös selkeitä vihjauksia jotka teki siitä poliittisestikin todella kuumaa tavaraa noina suurina vaaran aikoina. Johanneksen Ilmestys viittaa myös hyvin pisteliäällä tavalla Roomaan ja roomalaisiin tuolloin hullujen keisareiden aikakaudella.

Pyhäinpäivä puhuttelee meitä monin tavoin ja myös silloin vietettävä jumalanpalvelus. Katsomme tuonpuoleiseen, me jotka saamme elää uskovien ja toinen toistemme yhteydessä. Kun katsomme tuonpuoleiseen meillä on kalpea aavistus siitä mitä siellä on. Emme todellakaan tiedä ja kaikki on puettu niin arvoitukselliseen sävyyn. Jälleen olemme tilanteessa jossa olemme osallisia jotain mutta emme kuitenkaan vielä täysin. Meidän on riiputtava kiinni siinä mitä emme näe, mutta minkä voimme uskoa todeksi. Olemme epävarmoina kaikkitietävän kasvojen edessä. ”Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.” AMEN.

Tämä saarna on julkaistu Uuden Suomen blogissa ja onpa siellä peräti muutama kommenttikin:

http://indy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/123402-saarna-pyhainpaivana-mmxii-vuonna