Jeesuksen nimessä
01 jan MMVII Saarna Auran kirkossa
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Lopulta jäljellä Jumalan hyvyys
Grande Omelia
Evankeliumi: Luuk. 2: 21
Kun oli tullut kahdeksas päivä ja lapsi oli ympärileikattava, hän sai nimen Jeesus, jonka enkeli oli ilmoittanut ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa.
Saarnateksti: Psalmi 8.
Herra, meidän Jumalamme,
kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä!
Se julistaa sinun taivaallista kirkkauttasi.
Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi.
Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan,
ne vaientavat vihamiehen ja kostoa janoavan.
Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,
kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen
– mikä on ihminen!
Kuitenkin sinä häntä muistat.
Mikä on ihmislapsi!
Kuitenkin pidät hänestä huolen.
Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon,
seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.
Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi,
asetit kaiken hänen valtaansa:
lampaat ja härät, kaiken karjan,
metsän villit eläimet,
taivaan linnut ja meren kalat,
kaikki vesissä liikkuvat.
Herra, meidän Jumalamme,
suuri on sinun nimesi kautta koko maailman!
I Näytös. Valo näkyy kauas.
1800-luvulla toiminut skottilainen lähetyssaarnaaja Robert Moffat oli toimelias mies. Hän teki kirvesmiehen, sepän, räätälin, myllärin, leipurin ja puutarhurin töitä. Muuan afrikkalainen heimopäällikkö oli pitkän aikaa ihmetellyt hänen tekojaan ja toimintaansa. Moffat oli tuonut mukanaan kaksi ”hatullista” vehnää, jotka hän kylvi saaden oikein hyvän sadon. Jos joku haavoittui, pesi Moffat hänen haavansa. Kaikkea tätä ja muutakin oli heimopäällikkö ihmetellen seurannut. Lopulta hän ei malttanut olla kysymättä Moffatilta. -Miksi teet kaiken tämän? Moffat vastasi: -Jumala on hyvä. Hän antaa sateen ja sadon ja panee päivän paistamaan ja nuoret miehet kasvamaan suuriksi ja väkeviksi. –Niinpä kyllä, vastasi heimopäällikkö. Moffat jatkoi: -Sen Herra tekee, koska Hän rakastaa maailmaa. Kerran hän lähetti poikansa maailmaan. Hän tahtoo, että me eläisimme niin kuin hän eli. Meidän on tehtävä toisillemme hyvää eikä pahaa. –Mutta minä en voi, sanoi heimopäällikkö. Moffat jatkoi vielä: -Mutta Jumala voi auttaa sinua. Jos hän saa vehnän kasvamaan, kykenee Hän myös saamaan ihmiset kasvamaan Poikansa kaltaisiksi.
Afrikkalaiset ihmettelivät kun heidän päällikkönsä ystävystyi valkoisen miehen kanssa. He luulivat, että tämä oli käyttänyt häneen taikojaan. He eivät voineet käsittää Moffatin taikana olleen kristityn ystävyyden, joka oli saanut ystävyyden vastineekseen. He olivat tähän asti tavanneet ainoastaan raa’an voiman mahdin.
II Näytös. Uusi vuosi on tullut.
Eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä, tänään auttaa Herra, sanoivat isät ja äidit ennen meitä. Näin saamme sanoa mekin taas uuden vuoden alkaessa. Raamatun ihmiset ilmaisivat saman ajatuksen sanoin: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti” sekä: ”Minun Isäni tekee taukoamatta työtään, ja niin teen myös minä”. Eilinen, huominen ja tämäkin päivä ovat kaikki Herran päiviä. Jumala ei ole jättänyt maailmaa ja luomansa ihmistä oman onnensa nojaan. Hän tekee taukoamatta työtään sen puolesta, jakaa siunaustaan, lahjojaan ja tehtäviään joka päivä ja on lähettänyt oman ainokaisen Poikansa ihmiseksi tekemään työtä ihmisen ja koko luomakunnan pelastamiseksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten vapauteen ja iloon.
Eilinen on mennyt. Niin myös viime vuosi on mennyt. On hyvä, että se on mennyt. Hetikään kaikilta osiltaan se ei ollut hyvä vuosi, lämpimästä kesästä huolimatta. Sitä varjostivat monet maailman laajuiset tapahtumat, joita ei kukaan olisi toivonut tapahtuvan. Monet omankin maamme tapahtumat jättivät monia kysymysmerkkejä, joihin emme vieläkään tiedä vastausta. Jumalalle kiitos kaikesta siitä, jolla hän on luomakuntaansa siunannut ja armahtanut, ettei mitään vieläkin pahempaa tapahtunut. Kiitos myös ilon aiheista, joita niitäkin on ollut. Yhtään niistä emme kyllä olisi ansainneet. Ne kaikki ovat olleet sulaa armoa.
Huominen ja tämäkin alkanut vuosi on Herran kädessä. Saamme sen jokaisena päivänä sanoa: Tänään auttaa Herra. Se on kristityille pääasia, ainoa todella tarpeellinen uuden vuoden ohjelma. Jokaisen päivän saamme ottaa Jumalan kädestä ja jättää Jumalan käteen. Jokaisen vaikeimmankin hetken HERRA on Isämme taivaassa. Hän on voimallinen kuljettamaan pimeimmänkin hetken yli, antamaan anteeksi raskaimmankin synnin ja valaisemaan synkimmänkin päivän. Tästä saamme pitää kiinni. Se on kristityn tapa astua uuteen vuoteen.
Psalmi 8 on ikivanha. Se on yhtäältä Luojan ylistys, uskontunnustus ja rukous. Se on hyvin ajaton. Niin ajaton, että jos ihminen joskus asuttaa toisen taivaankappaleen on sen sanoma sielläkin voimassa. Miettimällä psalmin kahdeksan sanoja voimme myös turvallisesti aloittaa uuden vuoden. Paljon tutkimatonta ja epävarmaa on edessämme, mutta voimme luottaa siihen että Jumala on hyvä, aivan kuten lähetyssaarnaaja Moffat sanoi heimopäällikölle. Mutta kaikessa siinä rajattomassa toivossakaan jota psalmi kahdeksan herättää ei silti pidä olla liian vaativa. Ei ole oikein vaatimalla vaatia, että Jumala kuulisi rukouksen juuri määrätyllä tavalla. Kyllä Jumala voi senkin tehdä, mutta se ei ole aina tosi hyödyksemme. Luther rukoili: Kuule meitä aina sillä tavoin, kuin sinulle on otollista. Jollet anna meille, mitä olemme anoneet, niin annat jotakin parempaa. Tuossa on ilmaistu täysi luottamus Jumalan voimaan kaikissa vaiheissa.
IV Näytös. Lopulta jää jäljelle vain hyvyys.
Yksi vuosi on päätöksessään, ja kuitenkin sen joutuu aina aloittamaan uudelleen, kaikki nähdään vielä kuvastimien kautta, lopullista varmuutta ei koskaan tule, mutta on olemassa varma lupaus, rauha vallitsee ihmisen ja Jumalan välillä, ylösnoussut on siitä varma merkki...
Mutta edelleen, pääsiäisuskonkin jälkeen ihminen kokee asiat kuten Saarnaajakin, jokin määrittelemätön toivo, hieman epätoivon sukuisella mausteella maustettu. Haaveet eivät aina kasva korkoa. Jos olet itsepäinen makselet haaveistasi kalliita lunnaita ja joudut maanpakolaiseksi omalla maallasi... Sitten pääset Vanhan testamentin Saarnaajan jäljille kysymään; mitä hyötyä on kaikesta työstä ja haaveiluistasi. Ja silti voi hän olla kaikista suurin realisti, kaikista totuudentajuisiin, ei murehtimalla ja kiirehtimällä, ei alistumisella mutta oloihinsa tyytymisellä, maan pinnalle pakotettuna mutta kuin siipiä vailla, aina valmiina käymään mahdottomaan kiinni, aina eläen kaiken mahdollisen ja mahdottoman välissä...
Ja vaikka kalleimmat toiveet särkyvätkin tänään, tai jopa usko kokee hetkeksi vararikon, aina on aika koota haaveet uudelleen toiveiksi, aina voi etsiä lapsenuskoa. Entistä toiveikkaampana, vahvempana uskossakin, epävarmuudesta voittoa kerta kerran jälkeen saavana, hetki hetkeltä usvaista kuvaa kirkastavana. Aina olemme matkalla uuteen maailmaan ja tänään aivan erityisesti matkalla uuteen vuoteen. Mutta vaikka kuinka olemme ihmeellisiä ja kallisarvoisia Luojamme käsissä tulee meidän muistaa rajallisuutemme.
Uusille asioille tulee määrähetkensä
Se mikä kuolee, on jotain muuta kuin se,
mikä saa haudan maassa ja tilastoissa
Henki palaa lähettäjänsä luo,
kaikki oli vain lainatavaraa
Kasvoillamme lepää lopulta hetkien kyllästämä uurteiden naamio
Emme näe muuta kuin vuosia ja tunteita
joskus määrähetkiä
Vain ihminen voi kuolla,
mutta ainoastaan tyhjyys,
vain ikävystyneisyys, joka on surua,
puhuu tästä selkeästi
Haaveilija hakee suojaa sanoista,
mutta lopullinen ei ole sanoja...
ja vaikka niistä suojaa hetkeksi löytyisikin,
ovat nekin vain lainatavaraa...
Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut... Ja kaikkien määrähetkienkin jälkeen ei ihmisen ole helppo käsittää Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua, mutta alun ja lopun välistä ehkä kuitenkin suurella vaivalla muutaman määrähetken. Kun kaikki käydään läpi ei jää jäljelle muuta kuin Jumalan hyvyys josta lähetyssaarnaaja Moffat puhui heimopäällikölle, eikä muuta kuin se suuri ihmettelyn aihe jonka psalmin kahdeksan kirjoittaja kerran sanoiksi puki. AMEN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti