maanantai 25. joulukuuta 2006

Näillä korteilla pelataan — Jouluaamu — Sana tuli lihaksi.


Jouluaamu
Sana  tuli  lihaksi
25 dec MMVI  Saarna Auran kirkossa
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Näillä
  korteilla  pelataan - Johdantosaarna jouluevankeliumin henkilögalleriaan.

Omelia DOC

Evankeliumi Luuk 2:1-20
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.  Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän  kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman,  suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.» Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.

Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisil leen: »Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.» He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.  Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

I  Näytös.  Jouluevankeliumin  henkilögalleria.  Johdanto.
On  sanottu,  että  jos  jouluevankeliumi  ruodittaisiin  puhtaaksi  puhtaasti  raamatuntutkimuksen  keinoin  niin  siitä  ei  jäisi  jäljelle  kuin  keisari  Augustus  ja  aasi.,  ja  tietysti  Luukas.  Aasia  ei  siinä  mainita,  mutta  se  täytyy  olettaa  viimeisillään  olevan  Marian  ratsuksi.  Todellakin  yksi  jouluevankeliumin  henkilögallerian  hahmo  on  myös  Luukas,  evankeliumin  kirjoittaja.  Luukas on  hyvin  tärkeä  mies,  ja  jos  kaikki  jouluevankeliumin  henkilöt  käydään  läpi,  niin  Luukkaalle  ei  tehdä  oikeutta  ellei  häntä  käsitellä  kaikista  viimeisimpänä.  Montakohan  vuotta  papilta  menee  jos  joka  vuosi  saarnaisi  kaikkien  hahmojen  läpikäymiseen.  Lasketaanpas!  Augustuksesta  olisi  puhuttava  aivan  ensiksi,  Sitten  tulee  Quirinius.  Joosef,  Daavid,  Maria,  Jeesus-lapsi,  paimenet;  ollaan  jo  lukemassa  seitsemän.  Lammaslauma,  Herran  enkeli,  Itse  Herra  Jumala,  taivaallinen  sotajoukko.  Peräti  yksitoista  henkilöä,  tai  paremminkin  ryhmää,  ja  sitten  se  Luukas.  Ja  kun  lähtisimme  puhumaan  jouluevankeliumista  noista  kahdestatoista  näkökulmasta  niin  tietysti  jokaisessa  puntaroitaisiin  Jeesusta  hyvin  paljon.  Hänhän  on  kuitenkin  päähenkilö  Ja  koko  komeuden,  tai  pahimmassa  tapauksessa  kaksitoista  vuotta  kestävän  jaarituksen  alkuun  pitäisi  kirjoittaa  vielä  johdantosaarna.  Ja  jos  nyt  oikein  rehellisiä  ollaan  niin  tulihan  tuossa  äsken  unohdettua  vielä  yksi  jouluevankeiumin  henkilö,  aivan  tavallinen  lukija.  Sanotaanhan  koko  Luukkaan  evankeliumin  päällekirjoituksessa  jo  yhden  lukijan,  Teofiloksen  nimi.


II  Näytös.  Onko  jouluevankeliumi  totta?
Jos  siis  sanotaan  että  jäljelle  jää  vain  Augustus,  aasi  ja  Luukas,  ja  ehkä  se  Teofilos,  niin  kannattaako  tällaiseen  hankkeeseen  ryhtyä  ollenkaan?  Meidänkin  kirkossamme  vaanii  aika  ajoin  oven  takana  ryhmä  remonttimiehiä  jotka  ovat  mukamas  laittamassa  kuntoon  jotakin.  Ketä  he  ovat?  1950-luvulla  oli  oma  porukkansa,  1960-luvulla  oli  oma  porukkansa  ja  aivan  viime  aikoina  on  taas  noussut  esiin  oma  porukkansa.  Väitetään  että  kelloja  ei  voida  siirtää  taaksepäin,  raamatulle  ei  voida  enää  palauttaa  sitä  arvovaltaa  mikä  sillä  on  kerran  ollut.  Näin  väitetään  aivan  tosissaan.   

Tosiasia  on  kuitenkin  se,  että  uutta  ilmoitusta  ei  ole  toistaiseksi  annettu.  Näillä  korteilla  on  todellakin  pelattava  jotka  meillä  on  jaettu.  Mitä  tulee  esim.  Kristittyjen  ja  musulmaanien  vuoropuhelusta  jos  emme  kristityssä  maailmassa  arvosta  omaa  perinnettämme?  Vaikea  siinä  on  olla  vakuuttava.  Ei  tule  kuulkaas  yhtään  mitään  sellaisesta  hankkeesta.  Hyvä  pokerinpelaaja  tietää,  että  ei  sitä  kannata  heti  ensimmäisen  jaon  jälkeen  hermostua  ja  pöytää  jättää.  Peliä  ei  kannata  jättää  kesken  vaikkei  ensimmäisessä  jaossa  tulisi  edes  kakkosparia.

Tarvitaan  pitkäjännitteisyyttä  ja  kärsivällisyyttä.  Sama  pätee  siihen  jos  vaikkapa  joulu-evankeliumi  tuntuu  tympeältä,  ja  joku  on  saanut  sinut  uskomaan  että  se  on satua.  Keljuja  asioita  on  opittava  rakastamaan.  Joka  maksaa  veroja  uskollisesti,  ja  on  kiinnostunut  yhteisistä  asioista  huomaa  jossain  vaiheessa,  että  hänhän  saa  nuo  rahat  takaisin,  ja  joskus  moninkertaisesti.  Joku  siis  maksaa  jopa  enemmän  veroja  kuin  minä!
Näin  on  raamatunkin  suhteen.  Joka  ei  sitä  edes  avaa  on  kuin  todellakin  kuin  se  pokerinpelaaja  joka  jättää  pöydän  ensimmäisen  jaon  jälkeen.  Mitä  sitten  jos  se  on  lapsellinen  ja  tuntuu  sadulta!  Tosiasia  on  kuitenkin  se,  että  jos  se  pitäisi  kirjoittaa  uudelleen  voisi  siitä  tulla  täsmälleen  sama,  tai  ainakin  hyvin samannäköinen.  Ja  sitä  paitsi!  Satujen  kautta  on  kerrottu  suuria  asioita  ja opetettu  vielä  suurempia  asioita.  Eikä  niin  paljon  tarua  ettei  totta  toinen  puoli.  Tai  käsittäkäämme  tämä  niin  kuin  meillä  on  lupa  aivan  virallisesti  opettaa:  Raamatussakin,  kuten  Kristuksessa,  on  kaksi  luontoa  tai  puolta;  inhimillinen  ja  jumalallinen.


III  Näytös.  Mikä  jouluevankeliumin  henkilögalleriassa  viehättää?
Voimme  kysyä  aiheellisesti:  Mikä  jouluevankeliumin  henkilö-galleriassa  sitten  viehättää.  Siinä  viehättää  se  että  siinä  on  pääosassa  aivan  tavalliset  ihmiset,  Jeesus,  Joosef  ja  Maria,  paimenet  ja  eläinkunnan  suuri  ja  aliarvostettu  otus,  tuo  aasi.  Jos  jouluevankeliumista  tehdään  vain  typerä  satu  niin  silloin  käy  kuulkaas  niin  että  aivan  tavallisilta  ihmisiltä,  meiltä  jokaiselta,  ja tavallisia  ovat  köyhät  ja  rikkaat,  lähinnä  normaalisti  käyttäytyvät  ja  vähemmän  hillityt,  jotka  kylläkin  voivat  olla  mitä  normaaleimpia  ihmisiä,  niin  silloin  meiltä  kaikilta  viedään  toivo.  Ja  sehän  on  kauhea  teko  ja  kauhea  asia.  Eihän  niin  saa  tehdä!


Jouluevankeliumin  viehätys  on  tietysti  sen  kokonaisuudessa, mutta  myös  aivan  sen  perustapahtumassa.  Ensimmäisen  joulun  puitteet  olivat  erittäin  vaatimattomat  ja  arkiset.  Siinä  toteutuu  kuitenkin  Jumalan  suuri  totuus  ja  rakkaus:  Jumala  toimii  juuri  keskellä  arkea.  Siinä  on  myös  meidän  toivomme  ja  lohtumme.  Vaikka  elämämme  arki  olisi  miten  vaikea,  masentava  tai  surullinen,  niin  elämämme  arki  on Jumalan  toimintaympäristö.

Tapahtuman  sisältö  oli  sitä  merkittävämpi.  Jumala  antoi  sille  juhlalliset,  suorastaan  yliluonnolliset  puitteet:  enkelin  viestin  viejänä,  kokonainen  enkelten  joukko  laulamassa  kunniaa. Mutta  tuo  yliluonnollinen  hetki  kesti  vain  lyhyen  välähdyksen.  Sen  jälkeen  pimeys  laskeutui  jälleen  kaiken  ylle.  Koitti  "arki".  Mutta  tuon  arjen  keskellä,  sen  ratkaisuissa  sanoma  Jeesuksen  syntymästä  lähti  liikkeelle.  Paimenet  lähtivät  liikkeelle  etsimään  heille  kerrottua  "kapaloituna  seimessä  makaavaa  lasta".  Aivan  tavalliset  ihmiset,  paimenet,  saivat  katsella  Jeesus-lasta  ensimmäisinä,  ja  aivan  tavalliset  kalastajat  saivat  levittää  sanomaa  Jeesuksesta  ympäri  asutun  maailman,  saamme  mekin  tulla  osallisiksi  jouluevankeliumin  hyvästä  sanomasta.

IV  Näytös.  Lyhyt  katsaus  tulevaan...

Mutta  kuka  pitäisi  tuota  jatkosaarnaa  kaiket  kolmetoista  vuotta.  Kai  se  onnistuu,  onhan  seuraava  saarna  aina  vasta  vuoden  kuluttua  ja  pappi  voi  ryhtyä  miettimään  sitä  heti  kävellessään  edellisen  saarnaan  jälkeen  saarnastuolista  lukupulpettiin  esirukousta  pitämään.  Mutta  joskus  vuosien  päästä  kun  urakka  tulee  valmiiksi  ei  pidä  luulla  että  jouluevankeliumi  olisi  siitä  tyhjentynyt;  ei  varmastikaan.  Aina  tulee  uusia  näkökulmia,  aina  sinulle  jaetaan  samat  kortit,  ehkä  vain  hieman  eri  järjestyksessä,  mutta  samat  kortit.  Ja  niillä  on  pelattava  kun  kerta  uusia  ei  ole  annettu.  AMEN.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti