Torsten Sandbergin saarnoja vuosilta 2004-2021. 107 tuokiota uusprotestanttista pohdintaa...
maanantai 25. joulukuuta 2006
Näillä korteilla pelataan — Jouluaamu — Sana tuli lihaksi.
Jouluaamu
Sana tuli lihaksi
25 dec MMVI Saarna Auran kirkossa
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Näillä korteilla pelataan - Johdantosaarna jouluevankeliumin henkilögalleriaan.
Omelia DOC
Evankeliumi Luuk 2:1-20
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.» Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.
Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisil leen: »Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.» He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.
I Näytös. Jouluevankeliumin henkilögalleria. Johdanto.
On sanottu, että jos jouluevankeliumi ruodittaisiin puhtaaksi puhtaasti raamatuntutkimuksen keinoin niin siitä ei jäisi jäljelle kuin keisari Augustus ja aasi., ja tietysti Luukas. Aasia ei siinä mainita, mutta se täytyy olettaa viimeisillään olevan Marian ratsuksi. Todellakin yksi jouluevankeliumin henkilögallerian hahmo on myös Luukas, evankeliumin kirjoittaja. Luukas on hyvin tärkeä mies, ja jos kaikki jouluevankeliumin henkilöt käydään läpi, niin Luukkaalle ei tehdä oikeutta ellei häntä käsitellä kaikista viimeisimpänä. Montakohan vuotta papilta menee jos joka vuosi saarnaisi kaikkien hahmojen läpikäymiseen. Lasketaanpas! Augustuksesta olisi puhuttava aivan ensiksi, Sitten tulee Quirinius. Joosef, Daavid, Maria, Jeesus-lapsi, paimenet; ollaan jo lukemassa seitsemän. Lammaslauma, Herran enkeli, Itse Herra Jumala, taivaallinen sotajoukko. Peräti yksitoista henkilöä, tai paremminkin ryhmää, ja sitten se Luukas. Ja kun lähtisimme puhumaan jouluevankeliumista noista kahdestatoista näkökulmasta niin tietysti jokaisessa puntaroitaisiin Jeesusta hyvin paljon. Hänhän on kuitenkin päähenkilö Ja koko komeuden, tai pahimmassa tapauksessa kaksitoista vuotta kestävän jaarituksen alkuun pitäisi kirjoittaa vielä johdantosaarna. Ja jos nyt oikein rehellisiä ollaan niin tulihan tuossa äsken unohdettua vielä yksi jouluevankeiumin henkilö, aivan tavallinen lukija. Sanotaanhan koko Luukkaan evankeliumin päällekirjoituksessa jo yhden lukijan, Teofiloksen nimi.
II Näytös. Onko jouluevankeliumi totta?
Jos siis sanotaan että jäljelle jää vain Augustus, aasi ja Luukas, ja ehkä se Teofilos, niin kannattaako tällaiseen hankkeeseen ryhtyä ollenkaan? Meidänkin kirkossamme vaanii aika ajoin oven takana ryhmä remonttimiehiä jotka ovat mukamas laittamassa kuntoon jotakin. Ketä he ovat? 1950-luvulla oli oma porukkansa, 1960-luvulla oli oma porukkansa ja aivan viime aikoina on taas noussut esiin oma porukkansa. Väitetään että kelloja ei voida siirtää taaksepäin, raamatulle ei voida enää palauttaa sitä arvovaltaa mikä sillä on kerran ollut. Näin väitetään aivan tosissaan.
Tosiasia on kuitenkin se, että uutta ilmoitusta ei ole toistaiseksi annettu. Näillä korteilla on todellakin pelattava jotka meillä on jaettu. Mitä tulee esim. Kristittyjen ja musulmaanien vuoropuhelusta jos emme kristityssä maailmassa arvosta omaa perinnettämme? Vaikea siinä on olla vakuuttava. Ei tule kuulkaas yhtään mitään sellaisesta hankkeesta. Hyvä pokerinpelaaja tietää, että ei sitä kannata heti ensimmäisen jaon jälkeen hermostua ja pöytää jättää. Peliä ei kannata jättää kesken vaikkei ensimmäisessä jaossa tulisi edes kakkosparia.
Tarvitaan pitkäjännitteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Sama pätee siihen jos vaikkapa joulu-evankeliumi tuntuu tympeältä, ja joku on saanut sinut uskomaan että se on satua. Keljuja asioita on opittava rakastamaan. Joka maksaa veroja uskollisesti, ja on kiinnostunut yhteisistä asioista huomaa jossain vaiheessa, että hänhän saa nuo rahat takaisin, ja joskus moninkertaisesti. Joku siis maksaa jopa enemmän veroja kuin minä!
Näin on raamatunkin suhteen. Joka ei sitä edes avaa on kuin todellakin kuin se pokerinpelaaja joka jättää pöydän ensimmäisen jaon jälkeen. Mitä sitten jos se on lapsellinen ja tuntuu sadulta! Tosiasia on kuitenkin se, että jos se pitäisi kirjoittaa uudelleen voisi siitä tulla täsmälleen sama, tai ainakin hyvin samannäköinen. Ja sitä paitsi! Satujen kautta on kerrottu suuria asioita ja opetettu vielä suurempia asioita. Eikä niin paljon tarua ettei totta toinen puoli. Tai käsittäkäämme tämä niin kuin meillä on lupa aivan virallisesti opettaa: Raamatussakin, kuten Kristuksessa, on kaksi luontoa tai puolta; inhimillinen ja jumalallinen.
III Näytös. Mikä jouluevankeliumin henkilögalleriassa viehättää?
Voimme kysyä aiheellisesti: Mikä jouluevankeliumin henkilö-galleriassa sitten viehättää. Siinä viehättää se että siinä on pääosassa aivan tavalliset ihmiset, Jeesus, Joosef ja Maria, paimenet ja eläinkunnan suuri ja aliarvostettu otus, tuo aasi. Jos jouluevankeliumista tehdään vain typerä satu niin silloin käy kuulkaas niin että aivan tavallisilta ihmisiltä, meiltä jokaiselta, ja tavallisia ovat köyhät ja rikkaat, lähinnä normaalisti käyttäytyvät ja vähemmän hillityt, jotka kylläkin voivat olla mitä normaaleimpia ihmisiä, niin silloin meiltä kaikilta viedään toivo. Ja sehän on kauhea teko ja kauhea asia. Eihän niin saa tehdä!
Jouluevankeliumin viehätys on tietysti sen kokonaisuudessa, mutta myös aivan sen perustapahtumassa. Ensimmäisen joulun puitteet olivat erittäin vaatimattomat ja arkiset. Siinä toteutuu kuitenkin Jumalan suuri totuus ja rakkaus: Jumala toimii juuri keskellä arkea. Siinä on myös meidän toivomme ja lohtumme. Vaikka elämämme arki olisi miten vaikea, masentava tai surullinen, niin elämämme arki on Jumalan toimintaympäristö.
Tapahtuman sisältö oli sitä merkittävämpi. Jumala antoi sille juhlalliset, suorastaan yliluonnolliset puitteet: enkelin viestin viejänä, kokonainen enkelten joukko laulamassa kunniaa. Mutta tuo yliluonnollinen hetki kesti vain lyhyen välähdyksen. Sen jälkeen pimeys laskeutui jälleen kaiken ylle. Koitti "arki". Mutta tuon arjen keskellä, sen ratkaisuissa sanoma Jeesuksen syntymästä lähti liikkeelle. Paimenet lähtivät liikkeelle etsimään heille kerrottua "kapaloituna seimessä makaavaa lasta". Aivan tavalliset ihmiset, paimenet, saivat katsella Jeesus-lasta ensimmäisinä, ja aivan tavalliset kalastajat saivat levittää sanomaa Jeesuksesta ympäri asutun maailman, saamme mekin tulla osallisiksi jouluevankeliumin hyvästä sanomasta.
IV Näytös. Lyhyt katsaus tulevaan...
Mutta kuka pitäisi tuota jatkosaarnaa kaiket kolmetoista vuotta. Kai se onnistuu, onhan seuraava saarna aina vasta vuoden kuluttua ja pappi voi ryhtyä miettimään sitä heti kävellessään edellisen saarnaan jälkeen saarnastuolista lukupulpettiin esirukousta pitämään. Mutta joskus vuosien päästä kun urakka tulee valmiiksi ei pidä luulla että jouluevankeliumi olisi siitä tyhjentynyt; ei varmastikaan. Aina tulee uusia näkökulmia, aina sinulle jaetaan samat kortit, ehkä vain hieman eri järjestyksessä, mutta samat kortit. Ja niillä on pelattava kun kerta uusia ei ole annettu. AMEN.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti