I Aventtisunnuntai
Kuninkaasi tulee nöyränä
03 dec MMVI Saarna Auran kirkossa
Khra Torsti Äärelä
Kuninkaasi tulee nöyränä
03 dec MMVI Saarna Auran kirkossa
Khra Torsti Äärelä
Asukoon meissä Kristuksen mieli
Epistolasaarna
Omelia DOC
Evankeliumi Matt. 21: 1-9
Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: »Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.»
Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:
- Sanokaa tytär Siionille:
Katso, kuninkaasi tulee!
Hän tulee luoksesi lempeänä,
ratsastaen aasilla,
työjuhdan varsalla.
Epistolasaarna
Omelia DOC
Evankeliumi Matt. 21: 1-9
Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: »Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.»
Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:
- Sanokaa tytär Siionille:
Katso, kuninkaasi tulee!
Hän tulee luoksesi lempeänä,
ratsastaen aasilla,
työjuhdan varsalla.
Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli
käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja
Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan
tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja
ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:
- Hoosianna, Daavidin Poika!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
Hoosianna korkeuksissa!
Saarnateksti: Room. 13: 11-14
Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia. Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein. Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.
- Hoosianna, Daavidin Poika!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
Hoosianna korkeuksissa!
Saarnateksti: Room. 13: 11-14
Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia. Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein. Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.
I Näytös. Huutava mies pohjoisessa.
Tuolla pohjoisessa sattui kerran niin, että eräs mies oli metsätöissä pienen matkan päässä kotitilaltaan ja loukkasi siellä itsensä. Jäi yksinkertaisesti puun alle ja kauhea hätähän siinä tulee. Siinähän luonnollisesti mies kuin mies alkaa huutamaan apua. Ja apua hän huusikin koko loppupäivän. Illalla miehen veljet ja kotiväki ihmettelivät missä hän on oikein viipyy. Lähtivät katsomaan ja löysivät sieltä hänet puun alta. Auttoivat pois ja kantoivat kotiin. Mies motkotti veljilleen: ”Miksi ette tulleet apuun ajoissa!” Tähän he yhdestä suusta sanoivat: ”Sinä olet aina metsässä laulellut noita kummallisia lauluja kovalla äänellä, huutanut ja metelöinyt. Jo kauan aikaa sitten olemme tulleet kuuroiksi kaikelle tuolle. Mölyapinahan sinä olet.” Varsin luontevan kuuloista vai mitä... Eipä siinä mitään, mies oppi läksynsä ja paransi hieman tapojaan... Joskus niin joutuu itse kukainenkin elämän seikkailussa tekemään...
II Näytös. Työtä ja seikkailua
Sveitsiläinen lääkäri ja kirjailija Paul Tournier oli meilläkin hyvin luettu henkilö viime vuosituhannen viimeisen vuosisadan loppupuolella aina 1980-luvulle saakka. Nuoremmat ikäluokat ovat hänet tyystin unohtaneet. Yksi Tournierin valloittavimmista kirjoita on ”Elämä seikkailuna.” Hän tarkastelee seikkailua monesta näkökulmasta ja eräässä kohden hän puhuu näin:
”Raamattu ylistää yhä uudestaan työtä ja varoittaa joutilaisuudesta ja laiskuudesta, erityisesti sananlaskuissa. Raamattu puhuu kultaseppien ja kutojien taitavuudesta, maan- ja viininviljelijöiden uutteruudesta, oppineiden viisaudesta ja älystä Jumalan antamina lahjoina. Herra sanoo Moosekselle Beselelistä puhuessaan: ”Minä olen täyttänyt hänet Jumalan hengellä, taidollisuudella, ymmärryksellä, tiedolla ja kaikkinaisella kätevyydellä sommittelemaan taidokkaita teoksia ja valmistamaan niitä kullasta, hopeasta ja vaskesta kiinnittämään kiviä ja veistämään puuta, tekemään kaikkinaisia töitä.” Voisin esittää enemmän sitaatteja, mainita että Jeesus itse toimi rakentajana ja että apostoli Paavali katsoi tarpeelliseksi huomauttaa olevansa teologina vain amatööri, ja että hän lähetysmatkoillaankin yhä hankki elantonsa kättensä työllä.”
Päivän teksti on kirjoitettu työn lomassa eikä sen sanelija varmastikaan voinut uneksiakaan, että hänen kirjeitään luetaan vielä tuhansien vuosien kuluttua... Hän teki työtä mutta eli suurta seikkailua. Uusi seikkailu alkaa aina, kun ihminen kuuntelee Jumalaa ja tottelee häntä uskollisesti. Mutta pian se väsähtää ja sen täytyy alkaa uudestaan. Mutta ”Herra ei väsy eikä näänny.”
Paavalin sanat liittyvät laajempaan jaksoon Roomalaiskirjeessä, joka alkaa luvun 12 alussa. Nuo sanat ovat kehotusta Jumalan mielen mukaiseen elämään. Mutta onko Jumalan mielen mukaisessa elämässä mahdollisuus aitoon seikkailuun?
III Näytös. Mitä Paavali tarkoittaa Jeesuksen Kristuksen päällepukemisella
Saarnatekstimme tarkastelee jälleen Paavalin tärkeää ajatusta, hyvin tärkeää ajatusta siitä, mitä Kristuksessa oleminen oikein tarkoittaa! Tai että ihmisen tulee olla Kristuksessa. Kristuksessa oleminen on osuutta hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Kaikki kristityt ovat kasteessa liitettyjä Kristukseen.
Paavalille olisi ollut hyvin vierasta kiista kasteesta ja uskosta. Noina kristinuskon alkuaikoina asia oli itsestään selvä; kaste ja usko liittyvät yhteen; ja usko tulee kuulemisesta, Jumalan sanan julistamisesta ja opettamisesta,
Tuolla pohjoisessa sattui kerran niin, että eräs mies oli metsätöissä pienen matkan päässä kotitilaltaan ja loukkasi siellä itsensä. Jäi yksinkertaisesti puun alle ja kauhea hätähän siinä tulee. Siinähän luonnollisesti mies kuin mies alkaa huutamaan apua. Ja apua hän huusikin koko loppupäivän. Illalla miehen veljet ja kotiväki ihmettelivät missä hän on oikein viipyy. Lähtivät katsomaan ja löysivät sieltä hänet puun alta. Auttoivat pois ja kantoivat kotiin. Mies motkotti veljilleen: ”Miksi ette tulleet apuun ajoissa!” Tähän he yhdestä suusta sanoivat: ”Sinä olet aina metsässä laulellut noita kummallisia lauluja kovalla äänellä, huutanut ja metelöinyt. Jo kauan aikaa sitten olemme tulleet kuuroiksi kaikelle tuolle. Mölyapinahan sinä olet.” Varsin luontevan kuuloista vai mitä... Eipä siinä mitään, mies oppi läksynsä ja paransi hieman tapojaan... Joskus niin joutuu itse kukainenkin elämän seikkailussa tekemään...
II Näytös. Työtä ja seikkailua
Sveitsiläinen lääkäri ja kirjailija Paul Tournier oli meilläkin hyvin luettu henkilö viime vuosituhannen viimeisen vuosisadan loppupuolella aina 1980-luvulle saakka. Nuoremmat ikäluokat ovat hänet tyystin unohtaneet. Yksi Tournierin valloittavimmista kirjoita on ”Elämä seikkailuna.” Hän tarkastelee seikkailua monesta näkökulmasta ja eräässä kohden hän puhuu näin:
”Raamattu ylistää yhä uudestaan työtä ja varoittaa joutilaisuudesta ja laiskuudesta, erityisesti sananlaskuissa. Raamattu puhuu kultaseppien ja kutojien taitavuudesta, maan- ja viininviljelijöiden uutteruudesta, oppineiden viisaudesta ja älystä Jumalan antamina lahjoina. Herra sanoo Moosekselle Beselelistä puhuessaan: ”Minä olen täyttänyt hänet Jumalan hengellä, taidollisuudella, ymmärryksellä, tiedolla ja kaikkinaisella kätevyydellä sommittelemaan taidokkaita teoksia ja valmistamaan niitä kullasta, hopeasta ja vaskesta kiinnittämään kiviä ja veistämään puuta, tekemään kaikkinaisia töitä.” Voisin esittää enemmän sitaatteja, mainita että Jeesus itse toimi rakentajana ja että apostoli Paavali katsoi tarpeelliseksi huomauttaa olevansa teologina vain amatööri, ja että hän lähetysmatkoillaankin yhä hankki elantonsa kättensä työllä.”
Päivän teksti on kirjoitettu työn lomassa eikä sen sanelija varmastikaan voinut uneksiakaan, että hänen kirjeitään luetaan vielä tuhansien vuosien kuluttua... Hän teki työtä mutta eli suurta seikkailua. Uusi seikkailu alkaa aina, kun ihminen kuuntelee Jumalaa ja tottelee häntä uskollisesti. Mutta pian se väsähtää ja sen täytyy alkaa uudestaan. Mutta ”Herra ei väsy eikä näänny.”
Paavalin sanat liittyvät laajempaan jaksoon Roomalaiskirjeessä, joka alkaa luvun 12 alussa. Nuo sanat ovat kehotusta Jumalan mielen mukaiseen elämään. Mutta onko Jumalan mielen mukaisessa elämässä mahdollisuus aitoon seikkailuun?
III Näytös. Mitä Paavali tarkoittaa Jeesuksen Kristuksen päällepukemisella
Saarnatekstimme tarkastelee jälleen Paavalin tärkeää ajatusta, hyvin tärkeää ajatusta siitä, mitä Kristuksessa oleminen oikein tarkoittaa! Tai että ihmisen tulee olla Kristuksessa. Kristuksessa oleminen on osuutta hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Kaikki kristityt ovat kasteessa liitettyjä Kristukseen.
Paavalille olisi ollut hyvin vierasta kiista kasteesta ja uskosta. Noina kristinuskon alkuaikoina asia oli itsestään selvä; kaste ja usko liittyvät yhteen; ja usko tulee kuulemisesta, Jumalan sanan julistamisesta ja opettamisesta,
IV Näytös. Oman aikamme seikkailu
Mutta onko elämässämme seikkailua? Onko seikkailua jos kaikki on vain työtä? Onko meille suotu onni nähdä ja kuulla sellaista, josta toiset sukupolvet ovat vain uneksineet? 1960-luvun alussa saatettiin sanoa: ”Olemme siirtyneet aivan uuteen aikakauteen; atomi- ja avaruusaikaan. Meidän ajatustavalle on ominaista, että kulloinkin elettävä aika saa ihmeel-lisimmän ajan merkityksen. Samaan aikaan pyrimme liioittelemaan niitä vaikeuksia ja vaaroja, joita omaan aikaamme liittyy ja sisältyy. Mutta mikä hetki onkaan käsillä: ”Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä.”
Roomalaiskirjeen tekstistä henkii vapauttava ja valoisa tunnelma. Aikojen käänne on takanapäin. Nykyhetki on paras koska Kristus on läsnä. Mikään historian vaihe, ei edes se, jota juuri elämme, ole verrattavissa siihen ajan täyttymiseen, joka tulee Jeesus Nasaretilaisen kanssa. Mutta se uusi aika joka tuli jatkuu ja on riemullisesti läsnä ja koettavissa Kristuksen seurakunnassa. Ja siinä juuri se on elämämme suuri seikkailu.
Päivän tekstin sanoma on tuossa hyvin tiivistetyssä ja tislatussa muodossaan. Kristillisellä seura-kunnalla on Kristus itse ja hänen alkuperäinen ja alkuvoimainen opetus. Ja seurakunta ei ole mitään muuta kuin joukko ihmisiä Kristuksen, elävän, ylösnousseen Jeesuksen ympärillä. Ja tänään I adventtisunnuntaina, on kuulutettava, että Kristus itse tulee jumalanpalvelukseen kokoontuneen seurakuntansa keskelle. Sitä tarkoitti hoosianna-hymnikin.
V Näytös. Asukoon meissä Kristuksen mieli
Avuksi huutamista on monenlaista. Joku voi aivan oikeasti jäädä puun alle ja on hädissään. Joku ei enää edes jaksa rukoilla vaan huutaa ”Herra armahda.” Paavali puhuu moneen otteeseen Kristuksen avuksi huutamisesta. Kristuksen päälle pukeminen on häneen turvautumista, avuksi huutamaista. Kun laulamme niin tuttua ja rakasta hoosianna-hymniä niin tuskin monellakaan tulee mieleen mitä oikeastaan pyydämme. Silloin huudamme: ”Oi pelasta, oi auta.” Jo profeetta Jesajan kirjasta saamme lukea nämä sanat: ”Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä! Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.”
Huudamme avuksi Kristusta, eläväksi tekevää Henkeä. Ja aina kun omat eväämme loppuvat saamme pyytää sanomattomin huokauksin että saisimme Jeesuksen Kristuksen mielen. Asukoon meissä aina laupiaan vapahtajamme mieli. AMEN.
Mutta onko elämässämme seikkailua? Onko seikkailua jos kaikki on vain työtä? Onko meille suotu onni nähdä ja kuulla sellaista, josta toiset sukupolvet ovat vain uneksineet? 1960-luvun alussa saatettiin sanoa: ”Olemme siirtyneet aivan uuteen aikakauteen; atomi- ja avaruusaikaan. Meidän ajatustavalle on ominaista, että kulloinkin elettävä aika saa ihmeel-lisimmän ajan merkityksen. Samaan aikaan pyrimme liioittelemaan niitä vaikeuksia ja vaaroja, joita omaan aikaamme liittyy ja sisältyy. Mutta mikä hetki onkaan käsillä: ”Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä.”
Roomalaiskirjeen tekstistä henkii vapauttava ja valoisa tunnelma. Aikojen käänne on takanapäin. Nykyhetki on paras koska Kristus on läsnä. Mikään historian vaihe, ei edes se, jota juuri elämme, ole verrattavissa siihen ajan täyttymiseen, joka tulee Jeesus Nasaretilaisen kanssa. Mutta se uusi aika joka tuli jatkuu ja on riemullisesti läsnä ja koettavissa Kristuksen seurakunnassa. Ja siinä juuri se on elämämme suuri seikkailu.
Päivän tekstin sanoma on tuossa hyvin tiivistetyssä ja tislatussa muodossaan. Kristillisellä seura-kunnalla on Kristus itse ja hänen alkuperäinen ja alkuvoimainen opetus. Ja seurakunta ei ole mitään muuta kuin joukko ihmisiä Kristuksen, elävän, ylösnousseen Jeesuksen ympärillä. Ja tänään I adventtisunnuntaina, on kuulutettava, että Kristus itse tulee jumalanpalvelukseen kokoontuneen seurakuntansa keskelle. Sitä tarkoitti hoosianna-hymnikin.
V Näytös. Asukoon meissä Kristuksen mieli
Avuksi huutamista on monenlaista. Joku voi aivan oikeasti jäädä puun alle ja on hädissään. Joku ei enää edes jaksa rukoilla vaan huutaa ”Herra armahda.” Paavali puhuu moneen otteeseen Kristuksen avuksi huutamisesta. Kristuksen päälle pukeminen on häneen turvautumista, avuksi huutamaista. Kun laulamme niin tuttua ja rakasta hoosianna-hymniä niin tuskin monellakaan tulee mieleen mitä oikeastaan pyydämme. Silloin huudamme: ”Oi pelasta, oi auta.” Jo profeetta Jesajan kirjasta saamme lukea nämä sanat: ”Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä! Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.”
Huudamme avuksi Kristusta, eläväksi tekevää Henkeä. Ja aina kun omat eväämme loppuvat saamme pyytää sanomattomin huokauksin että saisimme Jeesuksen Kristuksen mielen. Asukoon meissä aina laupiaan vapahtajamme mieli. AMEN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti