Torsten Sandbergin saarnoja vuosilta 2004-2021. 107 tuokiota uusprotestanttista pohdintaa...
lauantai 6. tammikuuta 2007
Aivan tavallinen loppiaissaarna — Loppiainen — Jeesus, maailman valo. 1. vsk.
Aivan tavallinen loppiaissaarna
Loppiainen
Jeesus, maailman valo
Saarna 06 jan MMVII
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOC
Evankeliumi: Matt. 2: 1-12
Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: »Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitus-tamme.» Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. »Juudean Betlehemissä», he vastasivat, »sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa: - Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.» Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. »Menkää sinne», hän sanoi, »ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.» Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.
Jälleen juhlavuosi
Vuosi 2007 on jälleen juhlavuosi Suomen kirkossa. Vietetään Agricola 450- juhlavuotta. Kirkkopäiviä vietetään Turussa helluntai-viikonloppuna. Tulee vain mieleen, onko ilmassa pientä inflaation makua. Vuosituhannen vaihteessa vietettiin riemu-vuotta ja vuonna 2005 juhlavuotta ”Kirkko Suomessa 850 vuotta. Kriittisiä ääniäkin on kuultu; sanaa juhlavuosi tulisi välttää. Se voi karkottaa ihmisiä luomalla liiallisen vakavuuden tunnun, olisi parempi puhua pelkästään tapahtumavuodesta, tai pelkästään tapahtumista.
Lyhyt selitys tekstille
Kirkkovuosi on alussa ja loppiaisena vietetään joulun loppu-juhlaa. Loppiaisen perinteinen evankeliumi, sama joka luetaan joka vuosi, tuo eteemme idän viisaat miehet. Loppiaisen evankeliumi tuo mieleen toki paljon muutakin mutta viisaissa miehissä, tietäjissä, riittää kyllä käsiteltävää. Sillä eivät nuo miehet, monta heitä nyt sitten olikaan, paikalle itsestään tulleet. Jos pysymme raamatulle sillä tavalla uskollisena, ettemme pidä tällaisia yksityiskohtia aivan tarpeettomina, niin kysymys todella herää; miksi nuo miehet saivat tietää Jeesuksen syntymästä etukäteen, ja siitä, että nyt oli syntynyt joku tärkeämpi henkilö?
Olihan heidän pitänyt lähteä liikkeelle hyvissä ajoin. Jos he olivat kotoisin nykyisen Irakin alueelta, niin matka kesti ainakin kuukauden verran. Jos he olivat nykyisen Iranin alueelta, niin matka kesti vieläkin pitempää, ehkä jopa kolmisen kuukautta yhteen suuntaan Tällaiset näkökulmat nostavat nämä viisaat miehet hieman tärkeämpään asemaan. Jokin merkitys asialla täytyy nimittäin olla.
Loppiaisen sanoma
Ja mikä olikaan niiden kalliiden lahjojen merkitys jotka pieni Jeesus-lapsi sai. Evankeliumi puhuu kullasta, suitsukkeesta ja mirhasta. Noita kaikkia kolmea on käytetty jo ammoisina aikoina lääkinnällisiin tarkoituksiin. Ehkäpä tietäjät vain antoivat arkustaan parasta mitä heillä oli nähdessään tuon tärkeän lapsen syntyneen aivan tavallisten vanhempien lapseksi. Kalliit lahjat olivat varmasti tarpeen tulevalla pakomatkalla Egyptissä. Tietäjät saivat palata kotiin levollisin mielin, ikään kuin täyttymyksen kokeneena. Heidän hahmossaan on koettu vahvasti perusteluja lähetystyölle; vieraan kansan edustajat tuossa tulevat aivan ensimmäisten joukossa tapaamaan Jeesus-lasta, Kristusta.
Kun vertaamme kahta evankeliumia, Luukasta ja Matteusta toisiimme, ovat tietäjät Matteuksella siinä asemassa jossa Luukkaalla ovat paimenet. Molemmilla kertomuksilla on sanomansa, molemmat lähestyvät suurta tapahtumaa eri näkökulmista kokonaisuutta täydentäen. Jouluevankeliumissa raskaan ja halveksitun työn tekijät, paimenen virkaa raamatullisessa mielessä on turhankin paljon glorifioitu, saavat nähdä Vapahtajan, Matteuksen kertomuksessa sanoma tahdotaan osoittaa kaikille kansoille.
Lopetus
On sanottu, että vaikka tähti johtikin tietäjät Jerusalemiin, kuninkaan asuinkaupunkiin, se ei johtanut perille asti. Ihmisen luonnollinen jumalantuntemus vie lähelle lopullista totuutta, mutta jättää kuitenkin vielä ikään kuin verhon silmien eteen. Tarvitaan parempaa opastajaa. Toisaalta kristityn elämä on elämää jossa ikään kuin katsotaan huonoon tai jopa rikkinäiseen peiliin. Kaiken lisäksi eletään tilanteessa “Jo nyt mutta ei aivan vielä.” Tarvitsemme siis hyvää opastajaa. Se löytyy Jumalan sanasta. Herodeksen neuvonantajat tiesivät vallan hyvin Messiaan syntyvän Betlehemissä. Pitkä kristillinen perinne onkin tulkinnut tähden Jumalan sanaksi, kuten monet virsikirjamme loppiaisvirret.
Yleinen ilmoitus, siis ihmisen luonnollinen jumala-vaisto, sisältää vain karkeat suuntakoordinaatit pelastuksen lähteelle. Varsinainen ilmoitus vie perille. Aina kuullut sanat “jokaisella on oma usko” ovat vaarallisia. Usko on aina lahja ja usko jolla uskotaan on kaikilla sama, mihin sitten uskotaan onkin eri asia. Kristinuskossakin, jos luovutaan sen Kristus-keskeisyydestä, taannutaan ensimmäistä joulua ja loppiaista edeltäneeseen aikaan.
Raamattulähetystyöllä onkin suoranainen itseisarvo. Joskus sana ehtii puhua jo omalla painollaan ennen kuin kukaan on ehtinyt julistaakaan. Kaikkeen lähetystyöhön kuuluu keskeisenä osana raamatunkäännös- ja - levitys-työ. Uskonpuhdistuksen tavoitteena on ollut se, että jokainen saa itse lukea Raamattua, ennen kuin kukaan ehtii "selittää" tai ainakaan liiaksi selittää. Toisaalta emme voi välttyä itsekään selittämiseltä. Jokainen saa aina omakohtaisesti pohtia lukemansa sanan valossa, onko selitys uskottava. Isolla kirjaimella kirjoitettuna Sana tarkoittaa Jeesusta Kristusta. Raamatun sana todistaa hänestä, joka on varsinainen oppaamme etsiessämme tietä Jumalan luo. Viime kädessä hän itse näyttää meille tien tai vielä enemmän: on itse tie. AMEN.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti