lauantai 6. tammikuuta 2007

Aivan tavallinen loppiaissaarna — Loppiainen — Jeesus, maailman valo. 1. vsk.


Aivan tavallinen loppiaissaarna
Loppiainen 
Jeesus,  maailman  valo
Saarna 06  jan  MMVII
Kirkkoherra Torsti Äärelä

Omelia DOC



Evankeliumi: Matt. 2: 1-12
Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: »Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitus-tamme.» Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. »Juudean Betlehemissä», he vastasivat, »sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa: - Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.» Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. »Menkää sinne», hän sanoi, »ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.» Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.


Jälleen  juhlavuosi
Vuosi  2007  on  jälleen  juhlavuosi  Suomen  kirkossa.  Vietetään  Agricola  450- juhlavuotta.  Kirkkopäiviä  vietetään  Turussa  helluntai-viikonloppuna.  Tulee  vain  mieleen,  onko  ilmassa  pientä  inflaation  makua.  Vuosituhannen  vaihteessa  vietettiin  riemu-vuotta  ja  vuonna  2005  juhlavuotta  ”Kirkko  Suomessa  850  vuotta.  Kriittisiä  ääniäkin  on  kuultu;  sanaa  juhlavuosi  tulisi  välttää.  Se  voi  karkottaa  ihmisiä  luomalla  liiallisen  vakavuuden  tunnun,  olisi  parempi  puhua  pelkästään  tapahtumavuodesta,  tai  pelkästään  tapahtumista.

Lyhyt  selitys  tekstille
Kirkkovuosi  on  alussa  ja  loppiaisena  vietetään  joulun  loppu-juhlaa.  Loppiaisen  perinteinen  evankeliumi,  sama  joka  luetaan  joka  vuosi,  tuo  eteemme  idän  viisaat  miehet.  Loppiaisen  evankeliumi  tuo  mieleen  toki  paljon  muutakin  mutta  viisaissa  miehissä,  tietäjissä,  riittää  kyllä  käsiteltävää.  Sillä  eivät  nuo  miehet,  monta  heitä  nyt  sitten  olikaan,  paikalle  itsestään  tulleet.  Jos  pysymme  raamatulle  sillä  tavalla  uskollisena,  ettemme  pidä  tällaisia  yksityiskohtia  aivan  tarpeettomina,  niin  kysymys  todella  herää;  miksi  nuo  miehet  saivat  tietää Jeesuksen  syntymästä  etukäteen,  ja  siitä,  että  nyt  oli  syntynyt  joku  tärkeämpi  henkilö? 


Olihan  heidän  pitänyt  lähteä  liikkeelle  hyvissä  ajoin.  Jos  he  olivat  kotoisin  nykyisen  Irakin  alueelta,  niin  matka  kesti  ainakin  kuukauden  verran.  Jos  he  olivat  nykyisen  Iranin  alueelta,  niin  matka  kesti  vieläkin  pitempää,  ehkä  jopa  kolmisen  kuukautta  yhteen  suuntaan  Tällaiset  näkökulmat  nostavat  nämä  viisaat  miehet  hieman  tärkeämpään  asemaan.  Jokin  merkitys  asialla  täytyy  nimittäin  olla.

Loppiaisen  sanoma
Ja  mikä  olikaan  niiden  kalliiden  lahjojen  merkitys  jotka pieni  Jeesus-lapsi  sai.  Evankeliumi  puhuu  kullasta,  suitsukkeesta  ja  mirhasta.  Noita  kaikkia  kolmea  on  käytetty  jo  ammoisina  aikoina  lääkinnällisiin  tarkoituksiin.  Ehkäpä  tietäjät  vain  antoivat  arkustaan  parasta  mitä  heillä  oli  nähdessään  tuon  tärkeän  lapsen  syntyneen  aivan  tavallisten  vanhempien  lapseksi.  Kalliit  lahjat  olivat  varmasti  tarpeen  tulevalla  pakomatkalla  Egyptissä.  Tietäjät  saivat  palata  kotiin  levollisin  mielin,  ikään  kuin  täyttymyksen  kokeneena.  Heidän  hahmossaan  on  koettu  vahvasti  perusteluja  lähetystyölle;  vieraan  kansan  edustajat  tuossa  tulevat  aivan  ensimmäisten  joukossa  tapaamaan  Jeesus-lasta,  Kristusta. 


Kun  vertaamme  kahta  evankeliumia,  Luukasta  ja  Matteusta  toisiimme,  ovat  tietäjät  Matteuksella  siinä  asemassa  jossa  Luukkaalla  ovat  paimenet.  Molemmilla  kertomuksilla  on  sanomansa,  molemmat  lähestyvät  suurta  tapahtumaa  eri  näkökulmista  kokonaisuutta  täydentäen.  Jouluevankeliumissa  raskaan  ja  halveksitun  työn  tekijät,  paimenen  virkaa  raamatullisessa  mielessä  on  turhankin  paljon  glorifioitu,  saavat  nähdä  Vapahtajan,  Matteuksen  kertomuksessa  sanoma  tahdotaan  osoittaa  kaikille  kansoille.

Lopetus
On  sanottu,  että  vaikka  tähti  johtikin  tietäjät  Jerusalemiin,  kuninkaan  asuinkaupunkiin,  se  ei  johtanut  perille  asti.  Ihmisen  luonnollinen  jumalantuntemus  vie  lähelle  lopullista  totuutta,  mutta  jättää  kuitenkin  vielä  ikään  kuin  verhon  silmien  eteen.  Tarvitaan  parempaa  opastajaa.  Toisaalta  kristityn  elämä  on  elämää  jossa  ikään  kuin  katsotaan  huonoon  tai  jopa  rikkinäiseen  peiliin.  Kaiken  lisäksi  eletään  tilanteessa  “Jo  nyt  mutta  ei  aivan  vielä.”  Tarvitsemme  siis  hyvää  opastajaa.  Se löytyy  Jumalan  sanasta.  Herodeksen  neuvonantajat  tiesivät  vallan  hyvin  Messiaan  syntyvän  Betlehemissä.  Pitkä  kristillinen  perinne  onkin  tulkinnut  tähden  Jumalan  sanaksi,  kuten  monet  virsikirjamme  loppiaisvirret.


Yleinen  ilmoitus,  siis  ihmisen  luonnollinen  jumala-vaisto,  sisältää  vain  karkeat  suuntakoordinaatit  pelastuksen  lähteelle.  Varsinainen  ilmoitus  vie  perille.  Aina  kuullut  sanat  “jokaisella  on  oma  usko”  ovat  vaarallisia.  Usko  on  aina  lahja  ja  usko  jolla  uskotaan  on  kaikilla  sama,  mihin  sitten  uskotaan  onkin  eri  asia.  Kristinuskossakin,  jos  luovutaan  sen  Kristus-keskeisyydestä,  taannutaan  ensimmäistä  joulua  ja  loppiaista  edeltäneeseen  aikaan.

Raamattulähetystyöllä  onkin  suoranainen  itseisarvo.  Joskus  sana  ehtii  puhua  jo  omalla  painollaan  ennen  kuin  kukaan  on  ehtinyt  julistaakaan.  Kaikkeen  lähetystyöhön  kuuluu  keskeisenä  osana  raamatunkäännös-  ja  - levitys-työ.  Uskonpuhdistuksen  tavoitteena  on  ollut  se,  että  jokainen  saa  itse  lukea  Raamattua,  ennen  kuin  kukaan  ehtii  "selittää"  tai  ainakaan  liiaksi  selittää.  Toisaalta  emme  voi  välttyä  itsekään  selittämiseltä.  Jokainen  saa  aina  omakohtaisesti  pohtia  lukemansa  sanan  valossa,  onko  selitys  uskottava.  Isolla  kirjaimella  kirjoitettuna  Sana  tarkoittaa  Jeesusta  Kristusta.  Raamatun  sana  todistaa  hänestä,  joka  on  varsinainen  oppaamme  etsiessämme  tietä  Jumalan  luo.  Viime  kädessä  hän  itse  näyttää  meille  tien  tai  vielä  enemmän:  on  itse  tie.  AMEN.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti