Elämän perustyötä 7. — Sunnuntai helluntaista — Rakkauden laki. 1. vsk.

Elämän perustyötä
7.  Sunnuntai helluntaista
Rakkauden  laki
Saarna 15 julius  mmxiii
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOCG

Evankeliumi: Matt. 5: 20–30
Jeesus sanoi:  »Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ’Älä tapa.’ Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: ’Senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen. Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi. Tarjoa vastapuolellesi sovintoa jo silloin, kun vielä olet hänen kanssaan matkalla oikeuteen. Muuten hän saattaa luovuttaa sinut tuomarille ja tuomari vartijalle, ja niin sinut teljetään vankilaan. Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myöten. Teille on opetettu tämä käsky: ’Älä tee aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.»

Aloitus.  Keep  it  simple.
Monessa  asiassa  pätee  sanonta: Keep  it  simple,  tee  se  yksinkertaisesti  tai  jopa  toisesta  näkökulmasta  katsottuna: pidä  se  helppona.  Tämä  resepti  pätee  niin  hyvän  jääkiekkojoukkueen  menestykseen,  kuin  vaikkapa  työyhteisön  toimintaan  tai  vaikkapa  myös  rippikoulun  järjestämiseen.  Jääkiekkoa  pelatessa  oma  pää  tulee  pitää  puhtaana.  Jos  vastustaja  pääsee  hyökkäämään  tulee  kiekko  saada  pois  omalta  alueelta,  ja  tietysti  vielä  kontrolloidusti.  Tähän  tarvitaan  loppujen  lopuksi  vain  kylmäpäisyyttä  ja  varmuutta.  Konstit  ovat  aina  varsin  yksinkertaisia:  kiekko  pois  ja  keskialueelle,  ja  mieluummin  kontrolloidusti.  Se  miksi  Suomi  on  viimeisten  vuosien aikana pärjännyt  jääkiekkoareenoilla  niinkin  hyvin  perustuu  valmentaja  Westerlundin  oivallukseen  kun  hän  analysoi  satoja  ja  taas  satoja  pelejä:  maalitilanteet  syntyvät  yleensä  kiekonmenetyksen  jälkitilanteesta,  kiekonmenetyksestä  joka  on  sattunut  keskialueella.  Juuri  tilanteessa  jossa  yksinkertaisen  toimimisen  vaatimus  unohtuu. 

Tämä  oivallus  pätee  varmasti  monessa  muussakin  asiassa.  Ongelmat  alkavat  siinä  tilanteessa  jossa  unohdetaan  perustyö  ja  yksinkertaiset  opetukset, tilanteesta  jossa  välineistä  tulee  tärkeämpi  tekijä  kuin  sisällöstä.  Tämä  pätee  myös  päivän  evankeliumin  selitykseen  ja  tulkintaan.

Jakeiden  selitystä
Kuten  useimmat  muutkin  tekstit  on Matt. 5: 20–30 vaikea  ymmärtää  yksittäisenä,  irrallisena  tekstikappaleena;  on  syytä  ottaa  vuorisaarna  kokonaisuudessaan  tarkastelun  taustaksi.  Vuorisaarna  syntyi  tilanteessa,  jossa varhainen  seurakunta  etsi  identiteettiään,  mm.  juutalaisen  uskonnon  suhteen  ja  sen  perinnäistapojen  ja  opetuksen  suhteen.  Seurakuntajärjestys  alkoi  myös  vakiintua. 

Tuossa  ”vuorisaarnan  seurakunnassa”  tunnettiin  ehkä  yksi  aikaisempi  evankeliumi,  evankeliumi  Markuksen  mukaan.  Heillä  oli  lisäksi  edelliseltä  sukupolvelta  saatua  muistitietoa  ja  eräänlainen,  ehkä  hajanainen,  Jeesuksen  puheiden  ja  sanontojen  kokoelma  kirjallisessa  muodossa.  Evankeliumin  kirjoittaja  yhdisteli  erityyppisiä  aineksia  käsillä  olevaan  kokonaisuuteen.  Hänen  tarkoitus  ei  ollut  kirjoittaakaan  Jeesuksen  elämänkertaa.  Periaatteessa  jokaiselle  vuorisaarnassa  käsitellylle  teemalle  tai  yksittäiselle  asialle  oli  kirjoittajan  seurakunnassa  tulkintatarve,  asia  oli  ajankohtainen.  Että  alkuperäistä  lähdettä  on  muutettu  johonkin  suuntaan  ei  tee  tekijästä  mitenkään  epärehellistä,  eikä  lopputuloksesta  epäluotettavaa.  Lopputuloksena  olevan  saarnan  sisältöön  on  joka  tapauksessa  aito  ja  alkuperäinen  Jeesuksen  ääni  ja  opetus  vaikuttanut,  se  on  taustalla.
Olisi  jopa  vaarallista  esittää  yksi  ja  ainoa  tulkinta  esim.  juuri  Matt  5:  20-30:n  tai  vuorisaarnan  kohdalla.  Olisi  ehkä  kaikkein  hedelmällisintä  jättää  mahdollisuus  useille  eri  tulkinnoille.  Vuorisaarnan  käsittämisestä  ja  soveltamisesta  on  esitetty  ainakin  seuraavat  
seitsemän  tulkintamallia:

1)  Se  on  suppealle  piirille  tarkoitettu  erityisetiikka,  se  on  eräänlaista  ”apostolin-  tai  julistajanetiikkaa.”  Kokonaisuudessaan  siis  hyvin  vaativa  elämänhallintaohjelma.

2)  Vuorisaarnan  vaatimukset  toimivat  vain  jollain  erityisalueella,  ei  jokaisella elämänsektorilla.  Oikeuslaitoksen  tuomari  ei  voi  suoraan  soveltaa  vuorisaarnaa  tuomitsemistyössään,  toisin  voi  olla  avio-  ja  perhe-elämässä.

3)  Vuorisaarna  on  tarkoitettu  kirjaimellisesti  otettavaksi  sosiaaliseksi  ohjelmaksi.

4)  Jeesus  tarkoitti  vuorisaarnan  kirjaimellisesti  otettavaksi,  mutta  sen  kirjaimellinen  noudattaminen  on  mahdollista  vain  niin  kauan  kuin  ollaan  vakuuttuneita  siitä,  että  maailmanloppu  koittaa  aivan  lähitulevaisuudessa.

5)  Vuorisaarna  on  käsitettävä  kehotukseksi  uuteen  mieleen,  lähimmäisen  rakastamiseen  pyrkivään  mielenlaatuun,  riippumatta  kuitenkaan  siitä,  kuinka  uskollisesti  kehotusta  voidaan  noudattaa.  Sen  tehtävä  on  siis  omantunnon  herättäminen.

6)  Vuorisaarnan  tarkoitus  on  osoittaa  kuulijoille  heidän  syntinsä,  sen  opetuksen  eläminen  ja  toteuttaminen  on  ihmiselle  mahdotonta.

7)  Vuorisaarna  on  puhdas  Kristus-julistus,  se  tuo  esiin  hänet,  joka  yksin  voi  täyttää  vuorisaarnan.

8) Tai sitten yksinkertaisesti vain: vuorisaarnalle on mahdotonta löytää mitään kestävää tulkintaa.

Osoituksena  siitä,  että  vuorisaarna  kokonaisuudessaan  on  avoin  monille  tulkinnoille,  ja  että  siinä  yhä  on  käyttövoimaa,  ovat  esim.  Kirkkojen  maailmanneuvoston  eri  kokousten  painotukset  toisen  maailmansodan  jälkeen:  on  painotettu  seurakunnan  kuuliaisuutta,  joka  voi  olla  merkkinä  maailmalle,  on  vaadittu  suurempaa  vanhurskautta  maailmassa  tulevan  Jumalan  valtakunnan  esimakuna,  on  myös  puhuttu  seurakunnan  roolista  maailman  valkeutena.

Konteksti,  hutba  ja  lopetus
Mutta jos tarkastelemme vuorisaarnan tulkintaa siitä vaatimuksesta, että kaiken pitäisi olla yksinkertaista, simppeliä, niin miten on? Auttaisiko meitä se, että katsoisimme Raamatun tutkimuksen antamien keinojen ja näköalojen avulla todellakin sitä tilannetta, missä Matteuksen evankeliumi syntyi? Siinä tilanteessa nuo sanat oli tarkoitettu kirjaimellisesti otettavaksi, ja vaikka niissä olisi kirjoittajan selkeän työstön jälkiä, ja vuorisaarna olisi todella koottu useammasta Jeesuksen puheesta, ja tiettyä painotusta olisi huomattavasti korostettu. Tällainen ajatuksenjuoksu ei vie Raamatun arvovaltaa pois, sillä edelleenkin teksti puhuttelee meitä, ja sana puhutella on aika lievästi sanottu.

Eikä ainoastaan puhuttele, vaan vaatimalla vaatii meitä. Kyse ei ole kirjaimellisesta tulkinnasta, vaan uskon tulkinnasta. Tietyt edellä luetellut tavat tulkita vuorisaarnaa kuitenkin auttavat meitä. Se on Kristus-julistusta, ja julistusta, joka osoittaa kaikista rankimmalla tavalla puutteellisuutemme ja syntisyytemme; sen, että tarvitsemme Jumalan armoa, armollista Jumalaa.

Armo ei ole pelkkä sana, kuollut sana, mutta mitä se on? Lapsi voisi lapsenomaisesti kysyä: onko se kiinteää ainetta, nestettä vai kaasua?  Se ei ole mitään näistä. Se on Jeesuksen Kristuksen täydellistä läsnäoloa ja Hänen tuntemistaan. Turhaan ei ole veisattu “Armon Henki täyttää mielet murheelliset ilolla. Rauhan tyven puhdas ilma Jeesuksesta virtailee”. Noihin pääsiäisvirren sanoihin on puettu tietyllä tavalla myös vuorisaarnan tulkinnan ratkaisu, ei ehkä täydellisesti, mutta jos lähestymme sitä armon näkökulmasta.

Puhuimme ehkä monipolvisesti ja monimutkaisesti, ehkä teoreettisestikin niistä lukuisista mahdollisuuksista, joilla vuorisaarnaa voidaan tulkita, mutta jatkamme hieman vielä samalla puheenparrella. Voimme täyttää vuorisaarnan vaatimukset Jeesuksen Kristuksen läsnäolon ja armon Hengen avulla. Tämä on teologisella kielellä puettu sanoihin: onnellinen vaihtokauppa, ominaisuuksien vaihto, hienoimmin sanottuna communicatio idiomatum. Paavali on tarkoittanut tätä samaa asiaa, kun hän puhumasta päästyään puhuu “Kristuksessa olemisesta”. Silloin, armon Hengen avulla ja Jeesuksen Kristuksen läsnäolossa, voimme täyttää vuorisaarnan hengen.  Sama  mies  on  sanonut:  “Te,  jotka  pyritte  vanhurskauteen  lakia  noudattamalla,  olette  joutuneet  eroon  Kristuksesta,  armon  ulkopuolelle.”  Ja  vähän  tämän  jälkeen  edelleen:  “Ainoa  tärkeä  on  rakkautena  vaikuttava  usko.”  Alussa  puhumamme  yksinkertaisuus-periaatetta  noudattaen  voimme  muuttaa  sen  sanoiksi:  “Te,  jotka  pyritte  pelastukseen  monimutkaisin  keinoin,  olette  joutuneet  eroon  Eläväksi  tekevästä  hengestä,  armon  ulkopuolelle.  Ainoa  edelleenkin  tärkeä  asia  on  rakkautena  vaikuttava  usko.”  Mitä  tahdomme  tällä  sitten  oikein  sanoa?  Jeesus  Kristus  on  ainoa  tie  pelastukseen,  siihen  ei  tarvita  ihmisen  monimutkaisia  keinoja..  Pitäkäämme  tämä  aina  mielessämme,  silloin  pidämme  myös  kaikki  asiat  yksinkertaisina.  Teemme  yksinkertaista  elämän  perustyötä.  AMEN

Apostolien päivän laajempi tarkastelu — Apostolien päivä — Herran Palveluksessa. 1. vsk.

Apostolien päivän laajempi tarkastelu
Apostolien päivä
Herran Palveluksessa
Saarna 08 julius MMVII 
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOCG

Evankeliumi: Luuk. 5: 1–11
Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen. Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: »Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.» Tähän Simon vastasi: »Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.» Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: »Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.» Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden, samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastus-kumppaneita. Mutta Jeesus sanoi hänelle: »Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.» He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.

I Alkukertomus.  Kevyttä  porinaa  erään  evankeliumin  sisällöstä  nousevan  irrationaalisen  kysymyksen  äärellä.  Eräs  selitysyritys.

Päivän  evankeliumin  äärellä  nousee  esiin  monia  kysymyksiä.  Suuria  ja  pieniä  kysymyksiä.  Tärkeitä  ja  vähemmän  tärkeitä  kysymyksiä.  Ja  myös  se  yksi  kysymys:  Miten  niille  kaloille  sitten  oikein  kävikään?  Kalansaalishan  oli  valtava  ja  veneetkään  eivät  olleet  mitään  pieniä  veneitä.  Kalansaalis  oli  varmaankin  puolentoista  kuution  luokkaa.  No!  Veneet  vedettiin  kuitenkin  rantaan  ja  eiköhän  sieltä  perkaajia  ja  suolaajia  löytynyt.  Kaikki  käytettiin  loppuun,  aivan  varmasti,  vaikkei  tuohon  aikaan  perkausjätteestä  biodieseliä  osattu  valmistaakkaan.  Toisaalta  ei  ollut  polttomoottoreitakaan.  Toisaalta  ei  pidä  epäillä  vanhan  ajan  ihmisten  kekseliäisyyttä;  tiedä  miten  nerokkailla  konsteilla  he  saivat  valmistettua  perkuujättestä  vaikka  aivan  kelpokäypää  lamppuöljyä.  Osattu  sitä  on  ennekin;  ja  monesti  vielä  paremminkin.

Kun  katsomme  evankeliumia  nousee  esiin  myös  muuan  toinenkin  kysymys  jota  ei  vanhoissa  saarnakokoelmissa  ole  nostettu  esiin?  Oliko  kalansaalis  Jeesuksen  tekemä  ihme  vai  pitääkö  kaikki  ymmärtää  vertauskuvallisesti.  Päivän  evankeliumihan  on  omiaan  nostamaan  esille  moniakin  vertauskuvallisia  tulkintoja.  Eräässä  isossa  yrityksessä  kirjoittaa  Raamattu  uudelleen  Jeesus  nähdään  monipuolisena  miehenä,  jopa  suorastaan  renessanssinerona,  joka  ymmärtää  luonnonilmiöiden  perään  oikein  perusteellisesti.  Hänet  nähdään  siinä  myös  lähes  kaikki  oman  aikansa  käsityöläisammatit  hallitsevana  miehenä,  mutta  myöskin  maanviljelyn  ja  kalastuksen  taitavana  mestarina.  Ja  sen  kirjan  kuvauksen  mukaan  Jeesus  vain  käytti  hyväkseen  kokemustaan  ja  luonnon  tuntemustaan  käskiessään  heittää  verkot  juuri  siihen  paikkaan  mistä  kalansaalis  sitten  tuli.  Kyse  ei  siis  ollut  halpa-arvoisesti  toteutetusta  ihmeestä,  joka  ihmisen  hahmossa  olevalle  Jumalalle  olisi  tietysti  aivan  pikku  juttu.  Mitä  kaikkea  voisimmekaan  tästä  evankeliumista  irti  saada  kaikilla  mahdollisilla  kysymyksillämme?  Jälleen  joudumme  mukailemaan  Johanneksen  evankeliumin  loppua  ja  yksinkertaisesti  toteamaan:  Jos  kävisimme  kaikki  lapselliset  kysymyksemme  läpi  jotka  päivän evankeliumin  äärellä  nousevat,  ei  siihen  riittäisi  tämä  päivä  eivätkä  tulevatkaan.  Siispä  meidän  onkin  etsittävä  niitä  kuuluisia  ”suurempia  linjoja.”

Päivän  kolme  tekstiä.  Aabraham  -  Jeesus  ja  kumppanit  Genesaretilla  -  1.  Tim. 1:12-17  kutsumusnäky

Päivän  kolme  tekstiä  muodostavan  kokonaisuuden  monellakin  tavalla.  Kyse  on  Jumalan  pelastavan  toiminnan  julki  tulemisesta  ja  sen  todeksi  elämisestä.  Kyse  on  siitä  kuinka  meitä  suurempi  todellisuus  murtautuu  elämäämme  ja  muuttaa  meidät. 

I  Mooseksen  kirjan  luku  11  sisälsi  kertomuksen  korkean  tornin  rakentamisesta  ja  siitä  kuinka  ihmisten  kielet  sekoitetiin,  ihmiskunta  ei  enää  puhunut  sen  jälkeen  yhtä  kieltä.  Vaikka  Raamatun  11  ensimmäistä  lukua  olisivatkin  myyttistä  puhetta,  siis  kerrontaa  jossa  etupäässä  selitetään  kirjoitustilanteessa  vallitsevia  oloja,  maanviljelyn  vaivalloisuutta,  sukupuolten  välisiä  eroja  ja  niistä  juontuvaa  järjestystä  ja  eri  kansojen  tarkoitusta  ja  eroja,  niin  ei  niiden  sanoma  kuitenkaan  ole  menettänyt  merkitystään.  Ihmissuvun  alkuhämärä  on  yhteinen  asia  ja  kertomus  Aabrahamista  I  Mooseksen  kirjan  luvuissa  12-23  tarvitsee  tuon  pitkän  johdannon.  Nimittäin  ihmiskunnan  yhteinen  toivo  alkaa  juuri  kertomuksessa  Aabrahamin  kutsumisesta.

Kaikki  kolme  päivän  tekstiä;  Aabrahamin  kutsuminen,  Jeesus  ja  kumppanit  Genesaretilla  ja  ensimmäisen  Timoteus-kirjeen  kutsumusnäky,  puhuvat  samasta  asiasta.  Ne  puhuvat  Jumalan  suuresta  suunnitelmasta  ja  sen  toteutumisesta.  Tästä  toiminnasta  on  vanhastaan  käytetty  nimeä  pelastushistoria.

Mutta  kun  luemme  ja  kuulemme  aina  uudelleen  ja  uudelleen  noita  kolmea  tekstiä,  niin  ei  ole  mitenkään  helppoa  eläytyä  noiden  kertomusten  päähenkilöiden,  Aabrahamin,  Pietarin  ja  muiden  oppilaiden  ja  apostoli  Paavalin,  rooleihin,  heidän  nahkoihinsa.  Aabraham  sai  luopua  maastaan,  suvustaan  ja  isänsä  kodista,  eikä  hän  edes  tiennyt  tulevan  maansa  nimeä.  Apostolit  joutuivat  jättämään  kotinsa  ja  perheensä,  epävarman  ja  raskaan  elinkeinonsa  lähtiessään  merkillisen  opettajan  mukaan.  Apostoli  Paavalin  tilanne  näistä  kolmesta  tilanteesta  oli  vielä  kurjempi.  Sitä  voisi  verrata  tilanteeseen  jossa  sukulaisesi  kiroavat  sinut  ja  kaiken  lisäksi  sinulta  otetaan  kallisarvoinen  sosiaaliturvatunnuksesi  pois.  Entiset  ystäväsi  ja  maanmiehesi  muutuvat  muukalaisiksi  ja  saat  kokea  muukalaisvihaa  omiesi  joukossa,  olet  jopa  suoranaisessa  hengenvaarassa,  etsintäkuulutettu  loppu  ikäsi.  Elävänä  tai  kuolleena,  mieluummin  kuolleena.  Mutta  yhtä  kaikki;  kaikki  saivat  kehotuksen  lähteä  ja  jättää  entinen  elämä  ja  suunnistaa  kohti  uutta. 

Mutta  juuri  tässä  suhteessa  päivän  tekstimme  ovatkin  esimerkillisiä  ja  opettavaisia.  Uskonelämä  on  juuri  tuollaista;  usko  ei  ole  tekoja,  vaikka  oikean  uskon  tuleekin  tuottaa  Hengen  hedelmiä,  vaan  usko  on  sokeaa  luottamusta  siihen  jota  emme  voi  nähdä  ja  joka  annetaan  meille  aivan  meistä  riippumatta.  Uskon  vuoksi  meidän  ei  toki  tarvitse  kulkea  maan  ääriin,  uskon  seikkailuretki  alkaa  omasta  itsestämme  ja  jatkuu  lähimmäistemme  parissa.

Samalla  tavalla  päivän  tekstien  päähenkilöt  opettavat  meille  uskonkuuliaisuutta.  Aabraham  lähti   matkaan  vaikkei  tiennyt  minne  matka  veisi.  Toisaalta  hänelle  kävi  hyvin,  toisin  kuin  apostoleille  ja  itselleen  Paavalille.  Päivän  evankeliumi  korostaa  Aabraham-kertomuksen  tavoin  uskonkuuliaisuutta.  Jeesus  lähettää  väsyneen  kalastajan,  Simon  Pietarin,  laskemaan  verkkoja  koko  yön  kestäneen  turhan  kalastamisen  jälkeen.  Simon  Pietari  osoitti  uskonkuuliaisuutta.  Samalla  tavalla  Paavali  opettaa  meille  uskonkuuliaisuutta. 

Mutta  vaikka  päivän  tekstiemme  tarkoitus  varmasti  onkin  juuri  tänä  pyhänä  opettaa uskonkuuliaisuutta  ja  jopa  herättää  sellaista,  niin  tuovat  ne  eteemme  myös  jotain  muuta,  jos  jätämme  kaikin  puolin  nuhteettomalta  vaikuttavan  Aabrahamin  pois  laskuista.  Simon  Pietari  tunnustaa  Jeesuksen  edessä  syntisyytensä.  Apostoli  Paavali  kertoo  avoimesti  synneistään:  hän,  entinen  herjaaja,  vainoaja  ja  väkivallantekijä  oli  saanut  apostolinviran.

Hutba  ja  lopetus
Mutta  ennen  kaikkea  päivän  sanoma  on  siinä:  että  pelastava  teko  lähtee  vain  Jumalasta.  Ennen  Aabrahamin  kutsumusta  olevassa  kertomuksessa  ihminen  epäonnistuu  yrityksessään  rakentaa  torni  joka  ulottuisi  taivaaseen.  Vaikka  vertauskuvallisuus  joskus  onkin  ontuvaa  niin  tässä  tilanteessa  meidän  on  hyvä  lähteä  siitä  ja  olettaa  se  kaiken  pohjaksi.  Ihimen  pääsi  lopulta  taivaalle,  kiertämään  maata  ja  kuuhunkin.  Tulevaisuudessa  ihminen  lähtee  valloittamaan  avaruutta  aivan  toisissa  mittasuhteissa.  Mutta  hienoimmallakaan  tekniikalla  se  ei  voi  lähestyä  Jumalaa,  Jumala  ei  löydy  ihmisen  aivoista  eikä  uskonnollisuus-geenistä. 

Hieman  apostoli  Paavalin  sanoja  mukaellen:  Hän  armahtaa  meidät,  koska  epäuskomme  tähden  emme  tienneet,  mitä  teimme.  Meidän  Herramme  armo  on  edelleen  yltäkylläinen, samoin  se  usko  ja  rakkaus,  jonka  Kristus  Jeesus  saa  aikaan.  Tämä  sana  on  edelleen  varma  ja  vastaanottamisen  arvoinen:  Kristus  Jeesus  on  tullut  maailmaan  pelastamaan  syntisiä.  AMEN.

Oikea ja hyvä paimen — 4. Sunnuntai helluntaista — Kadonnut ja jälleen löytynyt. 1. vsk.

Oikea ja hyvä paimen.
4. Sunnuntai  helluntaista
Kadonnut  ja  jälleen  löytynyt
Saarna 24 junius mmxii
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOC


Evankeliumi: Luuk. 15: 1–10
Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: »Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.» Silloin Jeesus esitti heille vertauksen: »Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa. Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.»

I Alkukertomus…  Kapteeni  Lincoln
Joskus  1800-luvun  alkupuolella  Pohjois-Amerikan  villissä  lännessä  tuli  kerran   muuan  vanha  intiaani  valkoisten  miesten  leiriin  väittäen  olevansa  valkoisten  ystävä.  Miehet  uhkasivat  kuitenkin  tappaa  hänet  oitis,  sillä  he  pitivät  häntä  vakoojana.  ”Ampukaa  hänen”,  huudettiin  monelta  taholta.  Pelästyneenä  intiaani  heitti  silloin  heidän  eteensä  paperilapun,  jonka  muuan  kapteeni  Lincoln   nosti  maasta  ja  huomasi  sen  olevan  kenraali  Cassin  antama  todistus  ja  turvakirja.  Intiaani  esitettiin  siinä   rehelliseksi  mieheksi,  joka  oli  tehnyt  hyvää  hänelle.  Mutta  miehet  väittivät  itsepintaisesti  asiakirjan  olevan  väärennetyn  ja  uhkasivat  heti  ampua  hänet.  Silloin  kapteeni  Lincoln  syöksyi  intiaanin  eteen,  astui  hyökkääjiä  vastaan  ja  käski  heitä  pysähtymään.
—Te  ette  saa  ampua  intiaani,  huusi  hän.  Kenraali  Cassin  määräystä  on  toteltava.
—Me  tahdomme ampua  hänet,  kuului  raaka  ääni!
—Ette  muuten  ammu,  paitsi  jos  ammutte  minut,  huusi  Lincoln  tulisesti,  kohottautui täyteen  pituuteensa,  juhamietomaiseen  pituuteen  eli  kuusi  jalkaa  ja  kolme  tuumaa,  ja  suojeli  intiaania  omalla  ruumiillaan.  Kapteeni  Lincoln  oli  pelastanut  intiaanin.  Kapteeni  Lincoln  oli  tuleva  Pohjois-Amerikan  Yhdysvaltojen  presidentti,  suuri  valkoinen  päällikkö  Washingtonissa.

Suurmiehistä  kerrotaan  paljon  juttuja  vielä  satojen  vuosienkin  kuluttua.  Abraham  Lincolnin  elämässä  ja  Jeesuksen  elämässä  voidaan  toki  nähdä  joitain  yhtymäkohtia,  aivan  kuten  Jeesuksen  ja  Sokrateen  elämässäkin  on  nähty.  Sitä  emme  tiedä  montako  intiaania  Lincolnin  joukko  muuten  ampui...  Tuo  kertomus  tuo  kuitenkin  jollain  tapaa  mieleen  vertauksen  hyvästä  paimenesta,  ainakin  puolittain,  tai  ainakin  sadasosan  verran...

Jakeiden  selitystä
Jeesus  puhuu  hyvin  tavallisista  asioista,  kahdesta  hyvin  tavallisesta  asiasta.  Lampaiden  eksyminen  laumasta  oli  nimittäin  jokapäiväinen  asia  Palestiinan  kukkulamailla  ja  vuoristossa.  Kertomuksessa  on  hieman  dramatiikka;  yleensä  muut  paimenet  jäivät  vartioimaan  laumaa  yhden  lähtiessä  etsimään  kadonnutta  lammasta.  Kertomuksen  paimen  on  kuitenkin  laumansa  omistaja,  lauma  on  hänen  koko  omaisuutensa.  Rahojen  hukkaaminen  vaatimattomassa  ja  pimeässä  savimajassa,  maapohjaisessa  sellaisessa,  on  myös  hyvin  tavallinen  ja  arkipäiväiseltä  kuulostava  asia.  Oli  sytytettävä  lamppu  ja  tehtävä  suursiivous.

Näiden  kahden  tavallisen  ihmisen  kokemuksiin  Jeesus  rohkeasti  vertasi  Jumalan  suhtautumista  ihmisiin.  Hän  haluaa  kertoa,  että  Jumala  tahtoo,  että  kaikki  ihmiset  pelastuvat,  myös  ne  jotka  ovat  häneltä  kadonneet.  Kertomus  on  alkuperäisessä  yhteydessään  ja  ympäristössään  huomiota  herättävä.  Jeesuksen  ajan  uskonnolliset  johtajat  näet  opettivat,  että  kyllä  Jumalalla  oli  varaa  kadottaa  ne  jotka  omalla  elämällään  olivat  osoittaneet  sen  etteivät  he  kuulu  liiton  kansaan.  Ja  tämän  kaiken  Jeesus  haluaa  kääntää,  ja  kääntääkin  päälaelleen.  Jeesuksen  toimintatapa,  se  paljon  puhuttu  toimintatapa,  oli  täysin  erilainen.  Hän  lähti  tekemään  työtään  hylkiöiden  ja  toivottomien  tapausten  parissa.  Ja  jälleen  vertaus  kuvastaa  hänen  erityistä  Jumalatietoisuuttaan.  Ennen  kuulumaton  väite,  että  Jumala  iloitsee  enemmän  syntisistä  jotka  tekevät  parannuksen  kuin  hyvistä  ja  uskonnollisista  ihmisistä,  jotka  eivät  katso  tarvitsevansa  elämänmuutosta.  Kertomuksen  ydin  on  siinä  väitteessä,  että  pelastumisemme  ei  perustu  nuhteettomuuteemme  tai  kirkollisuuteemme  tai  tunnustuksellisuuteemme,  vaan  yksin  siihen,  että  Jumala  antaa  anteeksi  toivottomille  tapauksille.

Konteksti,  hutba  ja  lopetus
Tämän  päivän  evankeliumi  on  hyvin  tarpeellinen,  missä  ilo-sanomaa  Jeesuksesta  Kristuksesta  kuulutetaan,  siellä  tätä ver-tausta  ei  voida  jättää  esittämättä.  Jos  profeetta  sai  jo  edeltä nähdä  evankeliumin  suuren  salaisuuden  Herran  kärsivän  palvelijan  tekona  kuten  sen  profeetta  Jesan  kirjan  luvussa  53  saamme  lukea,  niin  eteemme  nousee  jokaisen  julistajan  ahdistava  kysymys:  “Kuka  uskoo  meidän  saarnamme?”  Tämän  tuskan  Jeesus  varmasti  koki  monta  kertaa,  ja  hänen  seuraajansakin  saavat  kokea  saman.  Evankeliumi  kohtaa  aina  napisijoita.  Puhuessaan  nämä  vertauksen sanat  jo  ennen  ristinkuolemaansa  todisti  hän  sen  kuinka  hän  etsii  kadonneita   ja  iloitsee  jo  yhdestäkin  joka  tekee  parannuksen.

Martti  Luther  on  sanonut,  että  tätä  saarnatekstiä  me  tarvitsemme  tiemme  alussa,  sen  puolivälissä  ja  perille  asti.  Lähdemme  nimittäin  niin  helposti  etsimään  autuutta  omien  ansioittemme  perusteella.  Emme  halua  olla  syntisen  paikalla  ja  teemme  kaiken  omaksi  kunniaksemme.  Silloin  olemme  nurisijoita  toistemme  ja  Jumalan  edessä.

Mutta  vaikka  etsimme  tähtäyspistettä,  saarnatekstin  ydintä,  vaikka  selvittäisimme  sen  kaikki  nyanssit  ja  yksityiskohdat  vaikkapa  siitä  miten  tuon  naisen  kadottama  hopeakolikko  varmastikin  kuului  naimisissa  olevan  naisen  otsakoristeeseen  jne.  niin  voimme  lopulta  Hengen  silmin  nähdä  vertauksen  takana  vain  armahtavan  Jeesuksen.  Hän  kertoo  kuinka  Isä  etsii,  odottaa  ja  on  valmis  sulkemaan  syliinsä  jokaisen,  joka  Hänen  tykönsä  tulee.  Oikeaa  ja  hyvää  paimenta  emme  löydä  lukemalla  kertomuksia  suurmiehistä  ja  samaistumalla  heidän  elämäänsä  ja  heidän  elämässään  sattuneisiin  huippukokemuksiin.  Suurmies  kuten  Abraham  Lincoln  voi  olla  yksi  kansakuntansa  isistä,  mutta  hän  ei  ole  sellainen  Vapahtaja  kuten  Jeesus  Kristus  on.

Mutta  Jeesus  on  Hyvä  Paimen,  ei  ainoastaan  Hyvä  Paimen  vaan  Oikea  ja  Hyvä  Paimen.  Tullessamme  Jumalanpalvelukseen  saamme  käydä  nauttimaan  Herran  Pyhää  Ehtoollista.  Siinä  leivässä  ja  viinissä  Jeesus  lahjoittaa  syntiemme  anteeksiannon  ja  ikuisen  elämän  lupauksen  jokaiselle  joka  näitä  elämäänsä  kaipaa  ja  tahtoo  ne  vastaanottaa.  Olemme  elämää  suurempien  aarteiden  äärellä.  Saamme  iloita  koska  meillä  on  näin  Hyvä  Jumala,  Jumala  joka  ei  tahdo  käännyttää  pois  epäonnistunutta,  vaan  antaa  sydämeemme  tosi  rauhan  ja  ilon.  AMEN.