Suuri parantaja — 13 Sunnuntai helluntaista — Jeesus parantajamme. 2. vsk.

Suuri parantaja.
13. Sunnuntai helluntaista
Jeesus parantajamme
Saarna 11 sept mmxi
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOC

Evankeliumi 

Matt. 12: 33–37

Jeesus sanoi:
»Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.» 

I näytös. Hyvin yleinen puheenparsi
Sanonta “Hedelmästään puu tunnetaan” on hyvin käytetty ja myös tunnettu. Näistä Jeesuksen käyttämistä sanoista on muodostunut niin kansanomainen ja tuttu puheenparsi, etteivät kaikki aina tiedä kenen suusta ne ovat lähtöisin. No… Jeesuskin varmasti tiesi noita sanoja lausuessaan, että ei ole mitään uutta auringon alla. Olihan sananlaskujen kirjassakin jo sanottu  

“Oma suu on tyhmän tuho, omat sanat punovat hänelle ansan. Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään. Kielen varassa on elämä ja kuolema – niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.”

Noita evankeliumin sanoja voi tietysti lähestyä puhtaasti ei-uskonnollistakin näkökulmasta. Voimme päätyä helposti toteamukseen: “Puu tarkoittaa ihmistä, ja sen hedelmä ihmisen tekoja. Hyvä puu tarkoittaa hyvää ihmistä, ja hän tuottaa hyviä tekoja. Huono puu tarkoittaa huonoa ihmistä, ja hän tekee pahoja tekoja.” Tämä on tietysti totta ja on Jeesuksen sanojen selitys yksinkertaisimmillaan. Mutta jos pyrimme syvemmälle, avautuvat monet kristillisen uskon ja kristittynä olemisen ongelmat eteemme. Ja siitähän se soppa sitten alkaakin kiehua. Hyvin helposti voimme nostaa itsemme toisten yläpuolelle ja jopa kysyä “Kuka on hyvä ja kuka on sitten paha ihminen.” Tai jos pysytään suhteellisen hyvillä jäljillä niin kuitenkin voimme kysyä “Mitä ovat hyvä ja mitä sitten ovat huonot teot?”

II näytös. Päivän evankeliumista
Jeesus lausuu sanansa ja ne ovat jälleen kerran kovia sanoja. Ne ovat varsinaista lain saarnaa alusta loppuun saakka. Ja noista sanoista onkin sitten kasvanut tuttu ajatuksenjuoksu, jota suomalaisissa saarnakirjoissa on paljon viljelty vuosisatojen kuluessa. Lyhyesti sanoen tämä järkeily menee näin: “Jumalan pyhästä ilmoituksesta, vuosituhantisesta historiasta ja silkasta omasta kokemuksesta tiedämme varsin hyvin, että jokainen meistä on syntinen ja itsekäs, hyvin paha ja — uskonnollista kieltä käyttäen — hyvin syntinen olento. Jokainen ihminen, paraskin kristitty, on siis huono puu, huono puu joka tuottaa huonoa hedelmää.” Ja sitten monesti listataan esimerkkeinä apostoliruhtinas Pietari ja kansojen apostoli Paavali.

Jos katsomme päivän evankeliumin Jeesuksen sanoja sellaisiin ja miten ne suhteutuvat Raamattuun ja Vanhaan testamenttiin yleensä ottaen niin ne ovat todellakin linjassa sen suhteen mitä ennenkin on sanottu. Ja varmasti se ongelma josta puhutaan on niin vanha kuin on ihmiskuntakin.
Jeesuksen rooli saattaisi näyttää näiden yksittäisten sanojen jälkeen enemmän viisauden opettajalta ja kirjanoppineelta, eikä Jeesus eroakaan paljoa ns. farisealaisten herätysliikkeen miehistä. Tietysti on luonnollista hyvä opettaja puhuu sellaisilla sanoilla jotka ovat kuulijoille tuttuja.

Mutta Jeesus oli tuossa paljon enemmän kuin kukaan toinen opettaja ennen häntä ja hänen jälkeensä. Kaikesta kuultaa jälleen läpi hänen poikkeuksellinen käsityksensä todellisuudesta hänen mahtava jumalatietoisuutensa. Saman miehen suusta kuulemme sanat jotka kehottavat meitä ymmärtämään vainoojiamme ja pahantekijöitä, hän sanoi että “Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.”

III näytös. Kuinka Jeesus parantaa.
Päivän tekstit, kaikki toisen vuosikerran tekstit voivat aluksi tuntua kummallisilta jos katsomme evankeliumikirjan otsikkoa “Jeesus parantajamme.” Helposti voimme napinoida ja vaatia edellisen evankeliumikirja tuttua otsikkoa “Puheemme” takaisin. Mutta kaikella on tarkoituksensa. Ehkä ensimmäisen ja kolmannen vuosikerran tekstit ovat helpompia mieltää otsikon mukaisiksi. Mutta kaikella on tarkoituksensa. Isompi kokonaisuus tässä on taas tärkeämpi. Ja päivän tekstit ovat eläneet ensimmäisen vuosikerran tekstien kanssa yhdessä pitkän taipaleen. Ja kaiken lisäksi pitää meidän myös muistaa että elämässä pitää aina ponnistella ja kaikki ei saa olla liian helppoa.

Mutta millä tavalla Jeesus on parantajamme? Hänellä oli ainutlaatuinen käsitys Jumalasta kuten äsken totesimme, mutta Jeesus oli paljon muutakin. Jeesus näki nimittäin todella syvälle ihmissydämeen. Hän näki, ettei ihmistä vie tuhoon yksittäinen synti eikä edes jatkuva synnin tekeminen, vaan se ettei hän kadu ja tee parannusta. Hänen Jumalansa oli armollinen Jumala, ja sitä hän julisti julistamasta päästyään. Ja hän myös toimi kuten hän väitti Taivaallisen Isänsä toimivan.

Juuri tämän vuoksi apostoli Pietari, mestarinsa kieltänyt ja hylännyt mies kelpuutettiin Jumalan valtakunnan työhön ja maanpäällisen Jumalan seurakunnan peruskallioksi, eläväksi esimerkiksi. Samasta syystä toinen umpisyntinen mies Paavali sai tehdä työtä ja julistaa evankeliumia kaikille kansoille eläessään ja vielä senkin aikana. Tämän kaiken on saanut aikaan mies joka armahti  syntistä naista fariseuksen talossa ja ryöväriä ristinpuulla kuten perinteisessä yhteisessä synnintunnustuksessa todetaan.

Jeesus armahtaa syntistä joka syntinsä tunnustaa ja katuu, eikä hän vain armahda, vaan hän parantaa meidät eläväksi tekevällä hengellään. Mutta niin ei käy kaikille: 

“Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.” 

Sanat ovat yhtä kuin teot. Totuuden vääristelijän, väärän valan tekijän ja pahapuhujan, katumattoman ja itsekritiikittömän, toisten miellyttäjien ja yleisen mielipiteen alla toimivan on vaikeaa ellei peräti mahdotonta saada armoa Jeesuksen silmissä. Hänen sydämensä on myrkyttynyt ja kovan arven peittämä ja koko mieli on kieroon kasvanut. Tällaisen ihmisen on todellakin vaikeaa tulla Jumalan lapseksi ja päästä Taivasten valtakuntaa, niin kaukana hän on omahyväisyydessään, itseriittävyydessään ja tuomitsemisen halussa liian kaukana Jumalasta ja hänen valtakunnastaan. 

IV näytös. Näky talvisesta Suomesta silloin kun hevosilla töitä tehtiin.
Matkaamme lopuksi sielumme silmillä kauas jonnekin suuria Suomen sotia edeltäneeseen aikaan jolloin tasavaltamme oli nuori. Jostain nuorille tarkoitetusta  hartauskirjasta saamme kuulla tällaisen kertomuksen joka koskettaa meitä vielä tänäänkin.

”Kerran talvikeleillä oli nuori mies yhdessä naapurin pojan kanssa ajamassa halkoja metsästä. Jyrkähköllä, runsaasti puita kasvavalla  rinteellä hevonen ei selvinnytkään urakasta eikä pidätellä raskasta kuormaansa vaikka hevosmieskin oli luonteeltaan karski ja nuoresta iästään huolimatta jo kokenut mies. Alaspäin mentiin ja rajusti mentiinkin.  Sitten matka pysähtyi kahden puun eteen jotka aisojen ja valjaiden väliin jääden pakottivat hevosen nousemaan melkein pystyyn. Tilanne oli vaarallinen ja kyseessä oli hevosen arvokas henki. Totuttuun suomalaiseen tapaan ajomies kirosi hyvin karkeasti. Mutta tuo kokenut mies sai tilanteen haltuunsa, ja pian kaikki oli taas kunnossa ja hevonen oli säästynyt. Sitten mies otti karvareuhkansa päästään ja polvistui lumelle. Siinä hän palavasti rukoillen pyysi anteeksi Jumalalta sitä, että oli kielellään tehnyt pahaa syntiä, ja näyttänyt toiselle, tuolle naapurin pienelle pojalle, pahaa esimerkkiä.

Tuo poika ei voinut koskaan unohtaa näkemäänsä ja kokemaansa. Häneen jäi syvä jälki. Siellä missä sieluun jää tällainen syvä jälki on myös parannuksen halua. Tuosta pienestä pojasta tuli sittemmin Jumalan valtakunnan sanapalvelija, ja monta kertaa ja monin sanoin hän palasi tuohon nuoruutensa kokemukseen. Olkaamme mekin nöyrinä tämän vanhan kertomuksen äärellä ja ottakaamme siitä oppia ja kasvakaamme. Jeesus Kristus on sama tänään eilen ja huomenna. Häneltä saimme tämän päivän ja häneltä saamme huomispäivänkin. AMEN.