Hyvä sanoma kaikista
halveksituimmille — Paimenet. Jouluaatto
Lupaukset täyttyvät.
Saarna 24 dec mmix
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Jouluevankeliumin henkilögallerian tarkastelua II.
Omelia DOCG
Evankeliumi: Luuk. 2: 1–14
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.» Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.
Alkunäky
Tänä vuonna joulun tässäkin kirkossa viettiin monta nuoremman väen joulukirkkoa ja sattuneista syistä puhunut oli niitä pitämässä. Yleensä näissä joulukirkoissa puhutaan samaa juttua pienenä saarnakkeena. Juoni näissä aina hieman muuttuvissa, ja toivottavasti eteenpäin menevissä jutuissa oli sellainen, että niissä yritettiin kovasti selkokielellä selittää sitä miksi Jeesus kerran syntyi maailmaamme. Että hän myös opetti meille jotain tärkeää ja yhdestä näkökulmasta tarkasteltuna hän opetti sitä että ihminen voi aina aloittaa kaiken uudelleen, hän saa syntinsä anteeksi ja saa armosta yrittää aina uudelleen, yrittää tehdä kaiken aina paremmin, hiukkasen paremmin, ruotsiksi sanottuna “lite bättre!”
Nuo sanathan teki meille tunnetuksi ruotsalainen jääkiekkovalmentaja Curt Lindström ja ne ovat nyt 15 vuotta tuon Saku Koivun ja kumppaneiden urotyön jälkeen osa suomalaista mielenhistoriaa, hienommin sanottuna psykohistoriaa. Sitä ne ovat, mutta niissä ei todellakaan ole mitään uutta auringon alla. Itse asiassa Jeesus sanoi ne jo aikoinaan, tosin ei tuossa muodossa eikä tietenkään ruotsin kielellä, mutta sanoi kuitenkin. Ja kuinka ollakaan, Jeesuskaan ei niitä myöskään ensimmäisenä sanonut, vaan hän puki uudestaan sanoiksi Vanhan testamentin profeettojen välittämän kuvan armollisesta ja ihmisiä rakastavasta Jumalasta. Ja tällainen kuva meille välittyy jouluevankeliumistakin.
Paimenet
Tänä vuonna tarkastelemme jouluevankeliumin erästä hahmoa, tai sanokaamme joukkiota, nimittäin paimenia. He nimittäin puhuttelevat meitä jos vain suostumme katsomaan keitä he oikein olivat, ja miksi he saavat niinkin suuren huomion osakseen!? Nimittäin sitä halveksitumpaa ja ihmisten mielissä syntisempää joukkiota ei ollut olemassakaan.
Vuosi sitten Helsingin seurakuntayhtymän “USKO, TOIVO JA RAKKAUS-portaalissa” eräs nuorehko opiskelijapastori intoutui kirjoittamaan jutun nimeltä “Sijattomuus.” Kysehän oli kirjoitussarjasta jossa etsittiin kahtakymmentäneljää näkökulmaa; kyse oli siis eräänlaisesta joulukalenterista. Jossain vaiheessa nuo 24 lyhyttä juttua julkaistaneen ja se ja moni muukin niistä antaa aivan uuden näkökulman jouluevankeliumin tulkintaan. Siteeraamme nyt tuota juttua hieman tiivistäen.
“Jouluevankeliumi on kerta kaikkiaan kammottava tarina. Täysin epäinhimillinen kuvaus kuinka ihmisparkoja voidaan kohdella. Evankeliumissa Maria ja Joosef jakavat ilonsa toisten kurjien ja päähän potkittujen kanssa. Nimittäin paimenien. Usein joulunajan puheissa korostetaan kuinka ilosanoma vietiin ensimmäisenä hyljeksittyjen paimenien keskuuteen. Mutta onko kukaan loppujen lopuksi miettinyt, miksi paimenet olivat niin hyljeksittyjä?
Paimenet olivat aikanaan täysin oma porukkansa. Kaupungistuneilla juutalaisilla oli enää hyvin vähän tekemistä paimentolaisuuden kanssa, mutta aiheena se edelleen tunnettiin. Paimenen ammatti oli aikansa ”roskaduuni”. Liian vaarallinen työ, joka kulutti nopeasti ihmisen raajarikoksi. Lisäksi paimenet osasivat ”eloonjäämisen” niksit. Hurskaiden juutalaisten tietoisuudessa olivat paimenten tavat: ryöstelyt, rähinät, eläimiin sekaantuminen ja muunlainen epäpuhtaus. Jouluevankeliumin realismi on aikojen saatossa hautautunut sen sanomallisen idealismin alle. Luukas ei kirjoittanut sitä minään selkeänä todellisuuden kuvauksena, mutta silti sen taakse kätkeytyy aikalailla karu maailma.”
Että sellaiselle joukolle ilmoitettiin aivan ensimmäisenä Jeesuksen, Vapahtajan syntymästä. Onhan tuo asia toki sanottu ennenkin, ei tuossa ole sinänsä mitään uutta auringon alla, ei todellakaan. Mutta se että koko rakennelma on hukkunut teennäisten ja siirappisten puheiden alle, siinä on sen ja koko jouluevankeliumin tulkinnan vaikeus.
Jouluevankeliumin tämänkertainen opetus
Mutta entäs sitten!? Mitä meidän olisi nyt nähtävä päällimmäisenä ajatuksena ja peräti opetuksena. No, otamme tähän esimerkiksi yhden lausahduksen nykyään niin muodikkaiden nettipäiväkirjojen maailmasta, siis blogien maailmasta. Uuden Suomen verkkolehden, se lehti siis ilmestyy jälleen, mutta nyt verkkolehtenä, eräässä blogissa muuan kirjoittaja puhui politrukeista ja politrukismista, asia kun on noussut esille erään vanhemman valtiomiehen tokaisussa täällä Suomessa viimä viikolla. Kyseinen kirjoitus oli pitkähkö ja siinä sanottiin mm. seuraavasti: “Perusväite olkoon seuraava: Huumorintajuttomuus ja pelko liittyvät politrukkimotiiviin olennaisesti ja lähtemättömästi.” Juuri tätä lausetta eräs lukija sitten kommentoi. Lyhyesti, mutta kommentoi kuitenkin: “Heh, mulla ei ole sitten mitään hätää.”
Niin! Voimme ottaa tuon lyhyen kommentin aivan todesta ja kysyä, mihin kysymykseen se meille vastaisi juuri nyt, jouluevankeliumin nyt siitä avautuvan tulkinnan äärellä?
Kysymys voisi olla vaikkapa seuraava: Jos jouluevankeliumin maailman paimenet olivat noin saastaista ja rikollista porukkaa ja sanoma Jeesuksen syntymästä ilmoitettiin heille ensimmäiseksi niin eihän meilläkään suhteellisen kunnollisilla ihmisillä ole sitten mitään hätää, eihän?
Vastaus on siinä, meillä ei ole mitään hätää. Mutta syntisyydellä ei Jumalan näkökulmasta ole mitään laatu-, ja aste-eroja. Syntejä on kaduttava ja jouluevankeliumin esimerkki kehottaa meitä mielenmuutokseen. Sen tulee herättää meissä syyllisyyttä ja pientä häpeää, sen tulee riisua meidät omahyväisyydestä. Jatkamme vielä hieman ja lainaamme lisää tuosta vuosi sitten ilmestyneestä hyvin puhuttelevasta kirjoituksesta: “Joulun aikaan on kiva mennä kirkkoon. Katseleppa joulukirkossa tai laulaessasi Kauneimpia joululauluja, että näkyykö siellä tämä jouluevankeliumin todellisuus. Onko siellä läsnä meidän aikamme heittopussit ja päähän potkitut, joiden nenän edessä on ovi lyöty kiinni? Onko siellä teiniäidit, rosvot tai eläimiin sekaantujat?”
Mutta kun syyllisyys painaa meitä ja häpeä kalvaa sisintä ja ehkä omahyväisyyskin on karissut ja uusi ihminen, Vapahtajan syntymän ja sovituskuoleman aikaansaama uusi ihminen, nostaa meissä päätään, niin on aika uskoa myös todeksi se, että aina saa yrittää uudelleen. Aina saa yrittää olla parempi ihminen, Eihän Jeesuskaan olisi muuten liittänyt Isä Meidän-rukoukseensa sanoja “Anna meille meidän syntimme anteeksi.” Ja niinhän on, että mitä enemmän tuota rukousta käytetään niin sitä enemmän näemme oman heikkoutemme ja olemme vailla Jouluevankeliumin sanomaa Vapahtajan syntymästä. Lopulta ymmärrämme että saamme yrittää, yrittää myös hiukkasen paremmin, tehdä asiat hieman paremmin, aivan kuten suomalaiset voiton tielle saanut ruotsalaisvalmentaja sanoi.
Joku jää joskus vielä ihmettelemään sitä, että mitäs niille lampaille sitten tapahtui kun paimenet lähtivät kedolta kohti Jeesuksen syntymäpaikkaa? Joku vitsailee, että kyllä enkelit pitivät niistä huolen ja että kyllä Jumalalle on kaikki mahdollista! Yksinkertaisin ratkaisu ja vastaus tähän kysymykseen on lienee siinä, että hehän ottivat lampaat mukaan. Jeesushan syntyi koko maailmaa varten, koko luomakuntaa varten… AMEN.
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.» Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.
Alkunäky
Tänä vuonna joulun tässäkin kirkossa viettiin monta nuoremman väen joulukirkkoa ja sattuneista syistä puhunut oli niitä pitämässä. Yleensä näissä joulukirkoissa puhutaan samaa juttua pienenä saarnakkeena. Juoni näissä aina hieman muuttuvissa, ja toivottavasti eteenpäin menevissä jutuissa oli sellainen, että niissä yritettiin kovasti selkokielellä selittää sitä miksi Jeesus kerran syntyi maailmaamme. Että hän myös opetti meille jotain tärkeää ja yhdestä näkökulmasta tarkasteltuna hän opetti sitä että ihminen voi aina aloittaa kaiken uudelleen, hän saa syntinsä anteeksi ja saa armosta yrittää aina uudelleen, yrittää tehdä kaiken aina paremmin, hiukkasen paremmin, ruotsiksi sanottuna “lite bättre!”
Nuo sanathan teki meille tunnetuksi ruotsalainen jääkiekkovalmentaja Curt Lindström ja ne ovat nyt 15 vuotta tuon Saku Koivun ja kumppaneiden urotyön jälkeen osa suomalaista mielenhistoriaa, hienommin sanottuna psykohistoriaa. Sitä ne ovat, mutta niissä ei todellakaan ole mitään uutta auringon alla. Itse asiassa Jeesus sanoi ne jo aikoinaan, tosin ei tuossa muodossa eikä tietenkään ruotsin kielellä, mutta sanoi kuitenkin. Ja kuinka ollakaan, Jeesuskaan ei niitä myöskään ensimmäisenä sanonut, vaan hän puki uudestaan sanoiksi Vanhan testamentin profeettojen välittämän kuvan armollisesta ja ihmisiä rakastavasta Jumalasta. Ja tällainen kuva meille välittyy jouluevankeliumistakin.
Paimenet
Tänä vuonna tarkastelemme jouluevankeliumin erästä hahmoa, tai sanokaamme joukkiota, nimittäin paimenia. He nimittäin puhuttelevat meitä jos vain suostumme katsomaan keitä he oikein olivat, ja miksi he saavat niinkin suuren huomion osakseen!? Nimittäin sitä halveksitumpaa ja ihmisten mielissä syntisempää joukkiota ei ollut olemassakaan.
Vuosi sitten Helsingin seurakuntayhtymän “USKO, TOIVO JA RAKKAUS-portaalissa” eräs nuorehko opiskelijapastori intoutui kirjoittamaan jutun nimeltä “Sijattomuus.” Kysehän oli kirjoitussarjasta jossa etsittiin kahtakymmentäneljää näkökulmaa; kyse oli siis eräänlaisesta joulukalenterista. Jossain vaiheessa nuo 24 lyhyttä juttua julkaistaneen ja se ja moni muukin niistä antaa aivan uuden näkökulman jouluevankeliumin tulkintaan. Siteeraamme nyt tuota juttua hieman tiivistäen.
“Jouluevankeliumi on kerta kaikkiaan kammottava tarina. Täysin epäinhimillinen kuvaus kuinka ihmisparkoja voidaan kohdella. Evankeliumissa Maria ja Joosef jakavat ilonsa toisten kurjien ja päähän potkittujen kanssa. Nimittäin paimenien. Usein joulunajan puheissa korostetaan kuinka ilosanoma vietiin ensimmäisenä hyljeksittyjen paimenien keskuuteen. Mutta onko kukaan loppujen lopuksi miettinyt, miksi paimenet olivat niin hyljeksittyjä?
Paimenet olivat aikanaan täysin oma porukkansa. Kaupungistuneilla juutalaisilla oli enää hyvin vähän tekemistä paimentolaisuuden kanssa, mutta aiheena se edelleen tunnettiin. Paimenen ammatti oli aikansa ”roskaduuni”. Liian vaarallinen työ, joka kulutti nopeasti ihmisen raajarikoksi. Lisäksi paimenet osasivat ”eloonjäämisen” niksit. Hurskaiden juutalaisten tietoisuudessa olivat paimenten tavat: ryöstelyt, rähinät, eläimiin sekaantuminen ja muunlainen epäpuhtaus. Jouluevankeliumin realismi on aikojen saatossa hautautunut sen sanomallisen idealismin alle. Luukas ei kirjoittanut sitä minään selkeänä todellisuuden kuvauksena, mutta silti sen taakse kätkeytyy aikalailla karu maailma.”
Että sellaiselle joukolle ilmoitettiin aivan ensimmäisenä Jeesuksen, Vapahtajan syntymästä. Onhan tuo asia toki sanottu ennenkin, ei tuossa ole sinänsä mitään uutta auringon alla, ei todellakaan. Mutta se että koko rakennelma on hukkunut teennäisten ja siirappisten puheiden alle, siinä on sen ja koko jouluevankeliumin tulkinnan vaikeus.
Jouluevankeliumin tämänkertainen opetus
Mutta entäs sitten!? Mitä meidän olisi nyt nähtävä päällimmäisenä ajatuksena ja peräti opetuksena. No, otamme tähän esimerkiksi yhden lausahduksen nykyään niin muodikkaiden nettipäiväkirjojen maailmasta, siis blogien maailmasta. Uuden Suomen verkkolehden, se lehti siis ilmestyy jälleen, mutta nyt verkkolehtenä, eräässä blogissa muuan kirjoittaja puhui politrukeista ja politrukismista, asia kun on noussut esille erään vanhemman valtiomiehen tokaisussa täällä Suomessa viimä viikolla. Kyseinen kirjoitus oli pitkähkö ja siinä sanottiin mm. seuraavasti: “Perusväite olkoon seuraava: Huumorintajuttomuus ja pelko liittyvät politrukkimotiiviin olennaisesti ja lähtemättömästi.” Juuri tätä lausetta eräs lukija sitten kommentoi. Lyhyesti, mutta kommentoi kuitenkin: “Heh, mulla ei ole sitten mitään hätää.”
Niin! Voimme ottaa tuon lyhyen kommentin aivan todesta ja kysyä, mihin kysymykseen se meille vastaisi juuri nyt, jouluevankeliumin nyt siitä avautuvan tulkinnan äärellä?
Kysymys voisi olla vaikkapa seuraava: Jos jouluevankeliumin maailman paimenet olivat noin saastaista ja rikollista porukkaa ja sanoma Jeesuksen syntymästä ilmoitettiin heille ensimmäiseksi niin eihän meilläkään suhteellisen kunnollisilla ihmisillä ole sitten mitään hätää, eihän?
Vastaus on siinä, meillä ei ole mitään hätää. Mutta syntisyydellä ei Jumalan näkökulmasta ole mitään laatu-, ja aste-eroja. Syntejä on kaduttava ja jouluevankeliumin esimerkki kehottaa meitä mielenmuutokseen. Sen tulee herättää meissä syyllisyyttä ja pientä häpeää, sen tulee riisua meidät omahyväisyydestä. Jatkamme vielä hieman ja lainaamme lisää tuosta vuosi sitten ilmestyneestä hyvin puhuttelevasta kirjoituksesta: “Joulun aikaan on kiva mennä kirkkoon. Katseleppa joulukirkossa tai laulaessasi Kauneimpia joululauluja, että näkyykö siellä tämä jouluevankeliumin todellisuus. Onko siellä läsnä meidän aikamme heittopussit ja päähän potkitut, joiden nenän edessä on ovi lyöty kiinni? Onko siellä teiniäidit, rosvot tai eläimiin sekaantujat?”
Mutta kun syyllisyys painaa meitä ja häpeä kalvaa sisintä ja ehkä omahyväisyyskin on karissut ja uusi ihminen, Vapahtajan syntymän ja sovituskuoleman aikaansaama uusi ihminen, nostaa meissä päätään, niin on aika uskoa myös todeksi se, että aina saa yrittää uudelleen. Aina saa yrittää olla parempi ihminen, Eihän Jeesuskaan olisi muuten liittänyt Isä Meidän-rukoukseensa sanoja “Anna meille meidän syntimme anteeksi.” Ja niinhän on, että mitä enemmän tuota rukousta käytetään niin sitä enemmän näemme oman heikkoutemme ja olemme vailla Jouluevankeliumin sanomaa Vapahtajan syntymästä. Lopulta ymmärrämme että saamme yrittää, yrittää myös hiukkasen paremmin, tehdä asiat hieman paremmin, aivan kuten suomalaiset voiton tielle saanut ruotsalaisvalmentaja sanoi.
Joku jää joskus vielä ihmettelemään sitä, että mitäs niille lampaille sitten tapahtui kun paimenet lähtivät kedolta kohti Jeesuksen syntymäpaikkaa? Joku vitsailee, että kyllä enkelit pitivät niistä huolen ja että kyllä Jumalalle on kaikki mahdollista! Yksinkertaisin ratkaisu ja vastaus tähän kysymykseen on lienee siinä, että hehän ottivat lampaat mukaan. Jeesushan syntyi koko maailmaa varten, koko luomakuntaa varten… AMEN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti