Kiirastorstai
Pyhä ehtoollinen
Saarna 20 mars mmviii
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOC
Evankeliumi
Joh. 13:1-15
Pääsiäisjuhla oli jo tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut se hetki, jolloin hänen oli määrä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti. He olivat kokoontuneet aterialle, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen. Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen valtaansa ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli nyt palaamassa hänen luokseen. Niinpä hän nousi aterialta, riisui viittansa ja kietoi vyötäisilleen pellavaliinan. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla. Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: »Herra, sinäkö peset minun jalkani?» Jeesus vastasi: »Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät.» Pietari sanoi hänelle: »Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!» Jeesus vastasi: »Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani.» Silloin Simon Pietari sanoi: »Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää.» Tähän Jeesus vastasi: »Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas. Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki.» Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita. Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille: »Ymmärrättekö te, mitä teille tein? Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen. Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille.»
I Väärä järjestys
Ensimmäinen pääsiäinen oli sitten ovella, ja ensimmäinen pääsiäisateria oli katettu. Jeesuksen elämä oli kulkemassa kohti loppuaan ja vain hän itse tiesi asiasta. Hän oli siitä kertonut mutta sana ei ollut mennyt perille. Paljon hän oli niiden vuosien mittaan opettanut. Hän oli elämällä elänyt oppilaidensa kanssa monia asioita todeksi mutta kovin hitaita he olivat olleet ymmärtämään ja oppimaan.
Ja kaikista suurimmat opetukset olivat vielä edessä. Itse ensimmäinen pääsiäinen tulisi opettamaan sellaisia asioita joiden sisäistäminen veisi heidän koko loppu elämänsä. Heille ja varsinkin heille intensiivijakso Jeesuksen parissa oli vain alkua, elämä tulisi olemaan heille, kuten kaikkien aikojen ja aikakausien kristityille todellakin “se pelkkä pitkä rippikoulu.
Opetuslasten päässä liikkui monenlaisia asioita, ja yksi heistä oli jo pettänyt opettajansa. Muilla oli mielessä yksi hyvin perus-inhimillinen asia, nimittäin valta. Se liittyi paljon vääriin käsityksiin Jeesuksen elämäntehtävästä. Hänen valtansa ei ollut tästä maailmasta. Osoituksena siitä oli hänen kummalliselta tuntuva käyttäytymisensä ja varsin nurinperäiset teot.
II Jalkojen pesusta
Elämä Jeesuksen ajan Palestiinassa oli erilaista. Ihmisten vaate-tuskin oli aivan erilainen kuin nykyään. Ei ollut tee-paitoja, ei farkkuja eikä sukkia. Kenkinä oli sandaalit jos ei aina niitäkään. Maantiet ja kylänraitit olivat pölyisiä ja sateisempaan aikaan suorastaan rapaisia. Pienet jos isommatkaan männynkävyt eivät kovin paljon menoa haitanneet, niihin totuttiin jo pienestä pitäen. Jalat olivat ahavoituneet, suorastaan parkkiintuneet ja ennen kaikkea aina likaiset, jopa pinttyneen likaiset. Ja vettä ei tuohon maailmanaikaan todellakaan ollut aivan holvattavaksi asti. Ennen juhla-ateriaa oli tapana pestä jalat ja rikkaimmissa piireissä se oli palvelijoiden tehtävä.
Jeesus ja opetuslapset olivat siis käymässä viettämään ensimmäistä pääsiäisateriaa; pian Jeesus asettaisi ehtoollisen. Koko viikko oli kuljettu ympäri Jerusalemia ja jalatkin olivat pölyiset ja likaiset. Ja juuri nyt saamme jälleen nähdä sen kuinka Jeesus laittaa asiat jälleen kerran aivan nurinperin.
Hän joka opetuslastensa mielissä väikkyy tulevana juutalaisten kuninkaana pistää asiat todellakin aivan nurinperin. Mitähän liikkui tulevien apostolien päässä? Kyllä heillä varmasti olisi tulevassa valtakunnassa lokoisat olot kun kerran tuleva juutalaisten kuningas, Daavidin valtakunnan tuleva perustaja, pesee heidän jalkansa. Turhaan me olemme tuomitsemassa Juudasta joka kavalsi Jeesuksen. Niin, ehkäpä Johanneksenkin ankarassa Juudas-kritiikissä on enemmän sitä inhimillisempää puolta, jota Raamatussa todella on Jumalallisen rinnalla erottamattomasti.
Miettikäämme vain tuota asiaa, menkäämme noiden yhdentoista pääkopan sisälle edes hetkeksi aikaa. Heillä ei ollut mielessään muuta kuin oman edun tavoittelu ja tuleva kunnia. Ehkä ajateltiin myös sitä, että “nyt me saamme korvauksen kaikesta siitä mistä olemme luopuneet näiden kolmen ja puolen vuoden aikana. Olemmehan luopuneet perheistämme toimeentulostamme tuon merkillisen miehen vuoksi. Nyt saamme hyvityksen ja oikein korkojen kanssa.” Siis hyvin inhimillistä ajatuksenjuoksua kaikki tyven.
III Mitä evankeliumi haluaa meille tässä opettaa
Mutta asian todellinen laita oli aivan toinen. Jeesus edusti aivan toisenlaisia arvoja mihin oltiin totuttu, ja miten kummalliselta se voi nytkin kuulostaa niin arvoja jotka edelleenkin ovat kristityille hyvin pitkälle sisäistymättömiä, kerrassaan mahdottomia ja loukkaavia. On kyse aivan totaalisesta, kaiken läpitunkevasta toiseudesta, siitä että jokin asia on vain aivan eri tavalla kuin valtaosalla, melkein kaikilla, ihmisillä arvojärjestyksessään on. Se mitä Jeesus teki pestessään oppilaittensa jalat, sen tarkoitus on opettaa meille ainakin kaksi asiaa.
Ensiksikin; juuri tuossa jalkojen pesun tapahtumassa ilmenee jotain joka on aivan verrannollista Jumalamme suureen pelastus-suunnitelmaa. Se todella on merkki aivan toisenlaisesta suhtautumistavasta mitä peri-inhimillinen on. Jumala etsii ihmistä eikä haluaisi hänen sortuvan. Niinpä niin: “Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon että antoi ainoan poikansa ettei yksikään joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.” Jeesuksen toiminnassa kun hän pesi oppilaidensa jalat näemme välähdyksen tästä suhtautumistavasta kaikista konkreettisimmin.
Ja toiseksi kertomus jalkojen pesemisestä todellakin antaa myös konkreettisen esimerkin siitä kuinka Jeesuksen seuraajien tulee elää keskenään. Seuraavat Jeesuksen sanat: “Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille.”
Jalkojen peseminen ei ole keskuudessamme tapa osoittaa laupeutta, mutta kun ymmärrämme tuon ympäristön ja sen asettaman tilanteen on se tekona esimerkillinen. Tänään jalkojen peseminen voi olla mitä tahansa joka ei lähde ihmisen oman edun tavoittelemisesta eikä hänen oman persoonansa korostamisesta. Toki ihminen tekee monenlaista jalkojen pesua oman persoonansa kautta, siitä emme pääse yli emmekä ympäri. Antakoon Herra siis meille aina kyvyn nähdä lähimmäistemme tekojen tarkoitusperät. AMEN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti