Pitkäperjantai tulee luoksemme
Pitkäperjantai
Jumalan Karitsa
Saarna 21 mars mmxiii
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOC
Evankeliumi: Joh. 19: 16–30
Jeesusta lähdettiin viemään. Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi, heprean kielellä Golgata. Siellä sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan, yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen. Pilatus oli kirjoituttanut taulun, joka kiinnitettiin ristiin. Siinä oli sanat: »Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.» Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Teksti oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi. Juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: »Älä kirjoita: ’Juutalaisten kuningas.’ Kirjoita, että hän on sanonut: ’Minä olen juutalaisten kuningas.’» Pilatus vastasi: »Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.» Ristiinnaulittuaan Jeesuksen sotilaat ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa. He ottivat myös paidan, mutta kun se oli saumaton, ylhäältä alas samaa kudosta, he sanoivat toisilleen: »Ei revitä sitä. Heitetään arpaa, kuka sen saa.» Näin kävi toteen tämä kirjoituksen sana:
– He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa.
Juuri näin sotilaat tekivät. Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: »Nainen, tämä on poikasi!» Sitten hän sanoi opetuslapselle: »Tämä on äitisi!» Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä. Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: »Minun on jano.» Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo’on päässä Jeesuksen huulille. Jeesus joi viinin ja sanoi: »Se on täytetty.» Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.
Pitkäperjantai ja mitä silloin tapahtui?
Pitkäperjantain opetus on varsin helppo kiteyttää muutamaan kappaleeseen. Jeesus naulitaan ristille ja hän kuolee. Hänen kuolemaansa liitetään ajatus uhrikuolemasta. Rististä on tullut vertauskuva rakkaudelle, mutta myös synnin tuomiolle. Golgatan näyssä, Jeesuksen ristiinnaulitsijoiden joukossa näemme erilaisia ihmisiä, juutalaisiin ja muihin kansoihin kuuluvia. Vaikka he ovat erilaisia niin heitä yhdistää yksi asia.
Kaikki olivat tietämättömiä ja kaikki osoittivat vihaa Jumalaa kohtaan. Jeesuksen aikainen sukupolvi vihasi Jumalaa, tappoi hänet koska se tahtoi päästä hänestä eroon. Emmekä mekään ole parempia. Mekin vihaamme, olemme kateellisia, olemme kostonhimoisia, olemme itsekkäitä ja me olemme hyvin omahyväisiä. Emme todellakaan ole kaikesta näennäisestä edistyksestä huolimatta tuota sukupolvea parempia. Kun katsomme peiliin niin löydämme itsemme tuosta Jeesuksen ristiinnaulitsijoiden joukosta.
Jos siis tahdomme pitää kiinni pitkäperjantain opetuksesta niin se on tässä: Jeesus teki meistä kuolemallaan Jumalalle kelvollisia. Usko häneen pukee meidät vanhurskauden vaatteeseen niin että Jumala näkee meissä sen jälkeen vain Poikansa täydellisen uhrin, joka on annettu meidän puolestamme. Niin kuin apostoli Paavali on kirjoittanut roomalaisille: “Niin ei nyt ole mitään kadotustuomiota niille jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa” (Room. 8:1).
Pelastus todellakin luvataan ihmissuvulle mutta siihen tarvitaan jotain; on suostuttava syntiseksi, on hyväksyttävä se, että minunkin vuokseni oli tuo kertakaikkinen uhri annettava.
Mitä kaupungilla tapahtui?
Pitkäperjantai avaa siis valtavia toivon näköaloja, se on suuri toivon perjantai. Meidän tulisi nähdä sen valoisat puolet. Olisi ehkä parempi vain puhua siitä katekismusmaisesti ja hiljentyä tuon suuren salaisuuden äärelle. Odottaa että Pyhä Henki kirkastaisi meille vähä vähältä Golgatan salaisuutta.
Mutta jos viipyisimme vielä kuitenkin hetken ensimmäisen pitkäperjantain Jerusalemissa. Jeesus ei ollut ristillä aivan yksin, näinhän päivän evankeliumikin opettaa. Kannattajien suuri joukko oli hajaantunut ja vielä suurempi vihollisten joukko oli myös hajaantunut kuin mikäkin lynkkauskopla onnistuneen tehtävänsä jälkeen. Heillä oli varma todiste asiasta. Nyt se rauhanhäiritsijä oli ristillä. Kolme ja puoli vuotta se on meitä kiusannut opetuksillaan ja oudoilla tavoillaan mutta nyt se on loppu. Nyt se ei enää tule takaisin. Nyt voimme nukkua rauhassa yömme. Ylipappi saattoi käydä syömään pääsiäisateriaansa. Tavallinen kansa oli pettynyt kun Jeesus ei enää tehnytkään mitään ihmeitä, ei ollut hänestä juutalaisten kuninkaaksi.
Pontius Pilatus oli todella ymmällään ja maaherran kodissa nähtiin varmasti perhe-draama. Maaherran vaimo oli varmasti suunniltaan kun mies oli tapattanut tuo pyhän miehen. Hänhän oli varoittanut miestänsä. Ja suunniltaanhan Pilatus varmasti olikin. Hänessä ilmeni varmaankin jotain sellaista puhtaimmillaan mikä tänäänkin on meidän suhtautumistapamme Jeesukseen vapahtajana. Katsokaamme vain häntä, lukekaamme uudelleen kaikista evankeliumeista ne kuvaukset kun hän tuomitsee Jeesuksen kuolemaan. Homman nimihän on loppujen lopuksi se, että eihän Jeesus ollut Pilatuksen tuomittavana, vaan Pilatus oli Jeesuksen edessä. Tähän itsetutkisteluun tulee kaikkien sukupolvien lopulta suostua, Pilatus kysyi totuuden perään, ja tästä se totuus löytyy.
Lopetus: tarina elää
Tarina elää tänäkin päivänä, mutta ketä tämä loppujen lopuksi enää kiinnostaa. Ensimmäisen pitkäperjantain tunnelmissa ja askareissa tässä maailmassa tänäänkin eletään. Ihmiset eivät ole muuttuneet kovinkaan paljon parempaan suuntaan. Omahyväisyys ja välinpitämättömyys on vallalla.
Mutta kaiken yläpuolelta katsoo meidän ylitsemme Golgatan sankari. Johannes halusi kuvat hänet voittajana, miehenä joka piti ohjaksia kädessään loppuun saakka. Hän kantoi itse ristinsä vaikka muut evankeliumit muuta väittäisivätkin. Ristilläkin hän antoi ohjeita lähimmilleen ja teloittajilleen. Ja hänen viimeinen sanansa oli, tottakai tietenkin, voiton sana: “Se on täytetty.”
Pitkäperjantain jumalanpalveluksessa näemme ristin kirkkaampana kuin milloinkaan muulloin; se pysytetään keskellemme. Ja missä vain evankeliumia Kristuksesta saarnataankin ja Pyhä Henki herättää uskon, Jumalan rakkauden kertakaikkinen teko tulee hyväksemme ja saamme nykyhetkessä elää ensimmäisen pitkäperjantain tapahtumat aidosta ja kirkkaasti. AMEN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti