perjantai 21. maaliskuuta 2008

Pitkäperjantai tulee luoksemme — Pitkäperjantai — Jumalan Karitsa. 2. vsk.


Pitkäperjantai  tulee  luoksemme
Pitkäperjantai
Jumalan  Karitsa
Saarna 21 mars mmxiii
Kirkkoherra Torsti Äärelä

Omelia DOC



Evankeliumi:  Joh. 19: 16–30

Jeesusta lähdettiin viemään. Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi, heprean kielellä Golgata. Siellä sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan, yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen. Pilatus oli kirjoituttanut taulun, joka kiinnitettiin ristiin. Siinä oli sanat: »Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.» Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Teksti oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi. Juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: »Älä kirjoita: ’Juutalaisten kuningas.’ Kirjoita, että hän on sanonut: ’Minä olen juutalaisten kuningas.’» Pilatus vastasi: »Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.» Ristiinnaulittuaan Jeesuksen sotilaat ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa. He ottivat myös paidan, mutta kun se oli saumaton, ylhäältä alas samaa kudosta, he sanoivat toisilleen: »Ei revitä sitä. Heitetään arpaa, kuka sen saa.» Näin kävi toteen tämä kirjoituksen sana:

– He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa.

Juuri näin sotilaat tekivät. Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: »Nainen, tämä on poikasi!» Sitten hän sanoi opetuslapselle: »Tämä on äitisi!» Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä. Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: »Minun on jano.» Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo’on päässä Jeesuksen huulille. Jeesus joi viinin ja sanoi: »Se on täytetty.» Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.


Pitkäperjantai  ja  mitä  silloin  tapahtui?
Pitkäperjantain  opetus  on  varsin  helppo  kiteyttää  muutamaan  kappaleeseen.  Jeesus  naulitaan  ristille  ja  hän  kuolee.  Hänen  kuolemaansa  liitetään  ajatus  uhrikuolemasta.  Rististä  on  tullut  vertauskuva  rakkaudelle,  mutta  myös  synnin  tuomiolle.  Golgatan  näyssä,  Jeesuksen  ristiinnaulitsijoiden  joukossa  näemme  erilaisia  ihmisiä,  juutalaisiin  ja  muihin  kansoihin  kuuluvia.  Vaikka  he  ovat  erilaisia  niin  heitä  yhdistää  yksi  asia.


Kaikki  olivat  tietämättömiä  ja  kaikki  osoittivat  vihaa  Jumalaa  kohtaan.  Jeesuksen  aikainen  sukupolvi  vihasi  Jumalaa,  tappoi  hänet  koska  se  tahtoi  päästä  hänestä  eroon.  Emmekä  mekään  ole  parempia.  Mekin  vihaamme,  olemme  kateellisia,  olemme  kostonhimoisia,  olemme  itsekkäitä  ja  me  olemme  hyvin  omahyväisiä.  Emme  todellakaan  ole  kaikesta  näennäisestä  edistyksestä  huolimatta  tuota  sukupolvea  parempia.  Kun  katsomme  peiliin  niin  löydämme  itsemme  tuosta  Jeesuksen  ristiinnaulitsijoiden  joukosta.

Jos  siis  tahdomme  pitää  kiinni  pitkäperjantain  opetuksesta  niin  se  on  tässä:  Jeesus  teki  meistä  kuolemallaan  Jumalalle  kelvollisia.  Usko  häneen  pukee  meidät  vanhurskauden  vaatteeseen  niin  että  Jumala  näkee  meissä  sen  jälkeen  vain  Poikansa  täydellisen  uhrin,  joka  on  annettu  meidän  puolestamme.  Niin  kuin  apostoli  Paavali  on  kirjoittanut  roomalaisille:  “Niin  ei  nyt  ole  mitään  kadotustuomiota  niille  jotka  ovat  Kristuksessa  Jeesuksessa”  (Room.  8:1). 

Pelastus  todellakin  luvataan  ihmissuvulle  mutta  siihen  tarvitaan  jotain;  on  suostuttava  syntiseksi,  on  hyväksyttävä  se,  että  minunkin  vuokseni  oli  tuo  kertakaikkinen  uhri  annettava. 

Mitä  kaupungilla  tapahtui?
Pitkäperjantai  avaa  siis  valtavia  toivon  näköaloja,  se  on  suuri  toivon  perjantai.  Meidän  tulisi  nähdä  sen  valoisat  puolet.  Olisi  ehkä  parempi  vain  puhua  siitä  katekismusmaisesti  ja  hiljentyä  tuon  suuren  salaisuuden  äärelle.  Odottaa  että  Pyhä  Henki  kirkastaisi  meille  vähä  vähältä  Golgatan  salaisuutta.


Mutta  jos  viipyisimme  vielä  kuitenkin  hetken  ensimmäisen  pitkäperjantain  Jerusalemissa.  Jeesus  ei  ollut  ristillä  aivan  yksin,  näinhän  päivän  evankeliumikin  opettaa.  Kannattajien  suuri  joukko  oli  hajaantunut  ja  vielä  suurempi  vihollisten  joukko  oli  myös  hajaantunut  kuin  mikäkin  lynkkauskopla  onnistuneen  tehtävänsä  jälkeen.  Heillä  oli  varma  todiste  asiasta.  Nyt  se  rauhanhäiritsijä  oli  ristillä.  Kolme  ja  puoli  vuotta  se  on  meitä  kiusannut  opetuksillaan ja  oudoilla  tavoillaan  mutta  nyt  se  on  loppu.  Nyt  se  ei  enää  tule  takaisin.  Nyt  voimme  nukkua  rauhassa  yömme.  Ylipappi  saattoi  käydä  syömään  pääsiäisateriaansa.  Tavallinen  kansa  oli  pettynyt  kun  Jeesus  ei  enää  tehnytkään  mitään  ihmeitä,  ei  ollut  hänestä  juutalaisten  kuninkaaksi. 

Pontius  Pilatus  oli  todella  ymmällään  ja  maaherran  kodissa  nähtiin  varmasti  perhe-draama.  Maaherran  vaimo  oli  varmasti  suunniltaan  kun  mies  oli  tapattanut  tuo  pyhän  miehen.  Hänhän  oli  varoittanut  miestänsä.  Ja  suunniltaanhan  Pilatus  varmasti  olikin.  Hänessä  ilmeni  varmaankin  jotain  sellaista  puhtaimmillaan  mikä  tänäänkin  on  meidän  suhtautumistapamme  Jeesukseen  vapahtajana.  Katsokaamme  vain  häntä,  lukekaamme  uudelleen  kaikista  evankeliumeista  ne  kuvaukset  kun  hän  tuomitsee  Jeesuksen  kuolemaan.  Homman  nimihän  on  loppujen  lopuksi  se,  että  eihän  Jeesus  ollut  Pilatuksen  tuomittavana,  vaan  Pilatus  oli  Jeesuksen  edessä.  Tähän  itsetutkisteluun  tulee  kaikkien  sukupolvien  lopulta  suostua,  Pilatus  kysyi  totuuden  perään,  ja  tästä  se  totuus  löytyy.

Lopetus:  tarina  elää
Tarina  elää  tänäkin  päivänä,  mutta  ketä  tämä  loppujen  lopuksi  enää  kiinnostaa.  Ensimmäisen  pitkäperjantain  tunnelmissa  ja  askareissa  tässä  maailmassa  tänäänkin  eletään.  Ihmiset  eivät  ole  muuttuneet  kovinkaan  paljon  parempaan  suuntaan.  Omahyväisyys  ja  välinpitämättömyys  on  vallalla.


Mutta  kaiken  yläpuolelta  katsoo  meidän  ylitsemme  Golgatan  sankari.  Johannes  halusi  kuvat  hänet  voittajana,  miehenä  joka  piti  ohjaksia  kädessään  loppuun  saakka.  Hän  kantoi  itse  ristinsä  vaikka  muut  evankeliumit  muuta  väittäisivätkin.  Ristilläkin  hän  antoi  ohjeita  lähimmilleen  ja  teloittajilleen.  Ja  hänen  viimeinen sanansa  oli,  tottakai  tietenkin,  voiton  sana:  “Se  on  täytetty.”

Pitkäperjantain  jumalanpalveluksessa  näemme  ristin  kirkkaampana  kuin  milloinkaan  muulloin;  se  pysytetään  keskellemme.  Ja  missä  vain  evankeliumia  Kristuksesta  saarnataankin  ja  Pyhä  Henki  herättää  uskon,  Jumalan  rakkauden  kertakaikkinen  teko  tulee  hyväksemme  ja  saamme  nykyhetkessä  elää  ensimmäisen  pitkäperjantain  tapahtumat  aidosta  ja  kirkkaasti.  AMEN.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti