20 Sunnuntai helluntaista
Usko ja epäusko
17 oct. MMIV Saarna Auran kirkossa
Khra Torsti Äärelä
Voimattomuudesta uuteen iloon
Evankeliumi Mark. 2: 1–12
Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä
tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus
julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta
kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet
tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä
Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla
halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle:
»Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.» Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia,
ja he sanoivat itsekseen: »Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa.
Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?» Jeesus tunsi heti hengessään,
mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: »Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi
on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai
sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että
Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi» – hän puhui nyt
halvaantuneelle – »nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.» Silloin mies heti
nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä
hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: »Tällaista emme ole ikinä
nähneet.»
Päivän evankeliumi tuo eteemme kuvan siitä kuinka Jeesus tuo halvaantuneelle
kävelykyvyn takaisin takaisin. Tämä kertomus on jotenkin ajankohtainen kun
muistamme viime viikolla kuollutta amerikkalaista näyttelijää Christopher
Reevesiä. Hänhän vietti pitkän aikaa elämästään, loppuelämästään halvaantuneena
pudottuaan hevosen selästä. Karmea kohtalo teräsmiehelle. Hänen suuri toiveensa
oli parantua ja vielä kävellä, hän ei antanut koskaan periksi. Hän toivoi
uusien hoitomenetelmien vielä auttavan häntä, mutta aikaa olisi tarvittu ehkä
kymmeniä vuosia lisää...
Oli järkyttävää kuulla 90-luvulla, että hän oli halvaantunut pysyvästi -
tällöin sitä tulee ajatelleeksi usein, että mikä on oikein elämän tarkoitus.
Vaikka hän oli vasta 52-vuotias niin vakavasti halvaantuneena on varmasti
helpotus päästä pois tämän maailman tuskista. Halvaantumisestaan huolimatta
vaikutti siltä, että Christopher Reeves onnistui säilyttämään valoisan
elämänasenteensa. Mieleeni muistui myös eräs lausahdus hänen suustaan, jossa
hän itse vakuutti, että "Vanha ajatelma, että 'Jumala on rakkaus', on
kirjaimellisesti totta - uskoit sitten Jumalaan tai et.
Sairaskin ihminen, sokea tai halvaantunut voi elää sokeanakin täysipainoista
elämää, sokea voi aistia herkemmin kuin näkevä konsanaan. Aika ajoin saamme
lukea nykyisen lääketieteen ihmeistä, sokeat saavat esimerkiksi näkönä takaisin
nykyajan keinoin. Eikä silläkään alalla olla sanottu vielä lähes viimeistäkään
sanaa, ehkä nyt vasta opetellaan aakkosia. Vaurioitunut selkäydin on vielä
vaikeampi tapaus, kuten teräsmiestä näytelleen Reevesin kohdalla oli.
Teksti tuo mieleen myös ajatuksen hengellisestä ja henkisestä vammasta tai
sokeudesta. Useimmat, melkein kaikki syntyvät normaalin fyysisen liikuntakyvyn
tai näkökyvyn omaavina, mutta olisi parempi sanoa kuitenkin: ”Vammaisina ja
sokeina synnymme, vammaisina ja sokeina vaellamme, vammaisina ja sokeina ehkä
kuolemmekin… Lopulta tuohon vaivaan on vain yksi lääke. Vammaisuutemme ja
henkinen sokeutemme helpottaa vasta kun saarnataan puhdasta evankeliumia, vasta
kun pääsemme pois kuoleman vaikutuspiiristä.
Mutta mitä on usko ja epäusko? Toiselle epäusko on kasvukehitystä uskoo,
toiselle se voi olla pikkutarkkaa syntien luettelua, monesti epäraamatullisella
tavalla, itsekkäästi valikoiden, sokeasti valikoiden... Jollekin epäusko voi
olla varsin teoreettinen käsite, hänen omien mieltymystensä mukaan...
Teoretisoidaanpa hieman! Mikäs onkaan luvun kaksi negaatio? Uudempaa
matematiikkaa peruskoulussa lukenut sanoisi varmaan oitis: Miinus kaksi! Ojan
laskuoppia ja vanhaa artimetiikka lukeneet olisivat enemmän ymmällään.
Negaatio! Eikös jotain negatiiviseen, kielteiseen viittaavaa. Siis hyvin
todennäköisesti miinus 2... Mutta eipäs ole! Luvun kaksi negaatio on mikä
tahansa muu luku kuin luku kaksi, se ei todellakaan ole pelkästään miinus
kaksi. Ja jos ette tuota tienneet, niin älkää suinkaan surko! Olette varsin
kuuluisassa seurassa. Suuren katastrofin arkkitehdille Karl Marxillekaan
tuo ei ollut sen selvempi.
No mitä tällä esimerkillä on tekemistä uskon ja epäuskon kanssa, jos siis uskon
vastakohta, näin ajatellaksemme olekaan suoranaisesti ja yksiselitteisesti
määriteltävä epäusko? Uskolle ei ole suoraan vastakohtaa, yksiselitteistä,
sillä jos luvun kaksi negaatio on mikä tahansa luku, niin silloin kaikki mikä
ei ole uskoa on epäuskoa... Ajattelutapa ei kuitenkaan ole aivan vaaraton. Ehkä
uskossa ja epäuskossa on pohjimmiltaan kyse siitä, ollaanko osallisia
Kristuksesta, vai ollaanko kuoleman valtapiirissä. Jos emme ole osallisia
eläväksi tekevästä hengestä niin sokeina vaellamme, sokeina kuolemme.
Tänä päivänä näyttää vain olevan niin, että meidän on helpompi puhua syntien
anteeksiantamuksesta kuin sairauksien parantumisesta. Meidän uskomme riittää
paremmin edelliseen kuin jälkimmäiseen. Jeesuksen toiminnassa "kokonainen
evankeliumi" murtautui ihmisten maailmaan. Ihmiset eheytyivät sekä
sisäisesti että ulkoisesti. Myös apostolien kätten kautta tapahtui paljon
ihmeitä. Monet sairaat tulivat terveiksi, monet uskoivat Jeesukseen, Jumalan
valtakunta meni eteenpäin voimakkaasti.
Jeesus kehotti meitä rukoilemaan: "Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa"
Tahdommehan olla mukana Jumalan valtakunnan tulemisessa keskellemme, hänen
tahtonsa tuomisessa keskellemme, kuunnellen, mitä Pyhä Henki meille sanoo:
mihin hän meitä kehottaa, keitä tapaamaan, minne menemään, millä tavoin Jumalan
rakkautta jakamaan, mitä sanomaan, keitä rohkaisemaan ja Jeesuksen luokse
vetämään.
Epäusko on toisenlaista: varmistelen elämääni, teen siitä niin hyvän kuin vain
pystyn, vältän riskejä, pelaan varman päälle. Mutta silloin jää elämässäni
toteutumatta jotakin hienoa, jotakin jota Jumala haluaisi kanssani ja kauttani
tehdä. Jos evankeliumimme miehet olisivat pelanneet varman päälle, he eivät
ikinä olisi nousseet katolle halvaantuneen miehen kanssa, eikä meillä olisi
Raamatussa tätä viehättävää kertomusta, jossa heidän uskonsa ihanalla tavalla
kannustaa meitä tekemään hulluja asioita Jumalalle. Eiköhän tuollainen usko
monen mielestä näyttänyt menevän jo liian pitkälle, purkaa nyt talon katto ja
laskea mies Jeesuksen eteen vuoteessaan: sehän oli aivan hullua puuhaa.
Aina kun Jeesus tekee ihmeellisiä tekoja, jollakin on uskoa. Joskus usko on
Jeesuksella, joskus ihmisellä, joka tulee Jeesuksen luokse hätänsä kanssa,
joskus taas muilla ihmisillä. Tällä kertaa emme tiedä halvaantuneen miehen
uskosta mitään, mutta ainakin hänet paikalle tuovilla näyttää olevan suuri usko
Jeesuksen mahdollisuuksiin. He eivät esteistä piitanneet, vaan toivat sairaan
Jeesuksen eteen hinnalla millä hyvänsä. Kun he huomasivat väentungoksen olevan
ylipääsemätön, he purkivat katon siltä kohdalta, missä Jeesus oli ja laskivat
halvaantuneen Jeesuksen eteen. Heidän uskonsa oli suuri ja se palkittiin. He
ottivat suuren riskin. Entä, jos Jeesus ei olisikaan parantanut tuota sairasta.
Usko vaatii aina riskinottamista, muutoin se ei olekaan uskoa. Usko haastaa
aina epäuskon kamppailuun. Kumpi voittaa meissä?
Lamaantunut ja voimaton ihminen saa uuden ilon ja energian. Anteeksiantamisen
kokemus on tie vapauteen, nousemiseen, liikkeellelähtöön ja kiitokseen.
Tänäänkin Jeesus antaa syntejä anteeksi syntisille ihmisille. Saamme käydä
ehtoollispöytään maistamaan Herran hyvyyttä ja kuulemaan omalle kohdallemme
armon ja anteeksiannon vakuutus. AMEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti