Kristityn vapaus
16 oct MMXI
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Prometheus, Steve Jobs ja Jeesus Kristus
Grande omelia omelia
Evankeliumi
Mark. 2: 18–22
Johanneksen opetuslapset ja fariseukset paastosivat. Jeesukselta tultiin kysymään:»Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa, kun kerran Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat?» Jeesus vastasi: »Eivät kai häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Niin kauan kuin sulhanen on heidän joukossaan, he eivät voi paastota. Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat. Ei kukaan ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan. Silloinhan vanha vaate repeää uuden paikan vierestä ja reikä on entistä pahempi. Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan viini rikkoo ne ja sekä viini että leilit menevät hukkaan. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin.»
I tuokio. Ajassa ajan mukaan ja ajassa kiinni.
Meitä luterilaisia kun sanotaan järjen ihmisiksi ja luterilaista uskoamme, tai hienosti sanottuna luterilaista työhypoteesia, sanotaan järjen uskonnoksi. Se näkyy monella tavalla. Vanhan ajan rippikoulu oli katekismuksen ulkoa opettelemista ja tietyllä tavalla se on ollut sitä näihin päiviin saakka. Ehkä jotain tästä tiedontäyteisyydestä kiiri se, että viime aikoina myös on rippikoulun suhteen ryhdytty puhumaan myös elämästä ja uskosta, ja siitä miten hengen elämä saisi uusia ilmenemismuotoja nuoren elämässä. Ajassa pitäisi elää ajan mukaan, ja ajassa pitäisi olla kiinni, ja kiinni pitäisi pitää siitä mikä meistä tekee sellaisia kuin olemme. Ja uskollinen pitäisi olla myös isien uskolle.
Saarnastakin, yhteisestä puheestamme Jumalan sanan äärellä, sanotaan että sen pitäisi olla kontekstuaalista. Kontekstuaalista?! Loppujen lopuksi tuon sivistyssanan taustalla on se mitä äsken sanoimme; “ajassa pitäisi elää ajan mukaan, ja ajassa pitäisi olla kiinni, ja kiiini pitäisi pitää siitä mikä meistä tekee sellaisia kuin olemme. Aina kun olemme yhdessä sanan äärellä niin joudumme kysymään tämän kysymyksen. Sana ei aina päästä meitä helpolla vaikka toisaalta olisi niin yksinkertaista vain lukea vanhasta postillasta mitä tänäinen evankeliumi-teksti sanoo meille. Mutta onko sellainen kontekstuaalista? Sitä se ei ole. Mutta meillä on aina lupa päästää ajatuksemme niin valloilleen kuin vain voimme vei se sitten mihin tahansa. Vanhan toistaminen on turvallista ja siitä emme pääsekään eroon. Vanha ja uusi taistelevat aina keskenään, ja niin pitää ollakin ja tämän tulee näkyä myös seurakunnan elämässä ja siinä miten sanaa tulkitaan. Tarvitsemme kutienkin uusia näkökulmia ja voimme kysyä mitä esimerkiksi evankeliumikirjan päivän otsikko sanoo meille. Mitä tarkoittaa “Kristityn vapaus” ja mitä tarkoittavat sanat:
“Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille.”
Että Jeesus Kristus oli vapahtaja niin hän oli myös vapauttaja, vai miten asia sitten pitäisi tulkita…
II tuokio. Prometheus-myytti.
Ajatus siitä, että ihmiset tarvitsevat auttajaa ei ole ihmiskunnan historiassa mitenkään uusi. Ajatus on tullut monta kertaa esiin eri aikoina ja eri kansojen keskuudessa. Kreikkalaisilla oli kertomus Prometheus-jättiläisestä joka oli mieltynyt ihmisiin ja halusi, toisin kuin yliujumla Zeus, että ihmiset kehittyisivät. Ylijumala olii halunnut että ihmiset olisivat vain alkeellisia metsästäjiä jotka metästivät alkeellisislla jousillaan ja söivät raakaa lihaa. Aivan ensimmäiseksi he tarvitsivat tulta, ja sen Prometheus toi ihmisille. Tarinaa kerrotaan monella eri tavalla, ja minkä sivistyksen nimissä tunnemme on siitä vain karkea yksinkertaistus, mutta pääasiallinen sisältö on juuri tuossa.
Ihmiset saivat tulen ja sitä myötä heidän kehityksensä alkoi.
Ja tänään Prometheus muistetaan käsitteenä ja katsotaan että alkeelliseenkin kirjasivistykseen kuuluu tämän kertomuksen tunteminen. Ylijumala ei ollut tietyllä tavalla sivistynyt. Hän oli hyvin kateellinen kaikille, sillä hän mielsi kaikki hänen kilpailijoikseen. Tarinaa yksinkertaistaen todetaan että rangaistukseksi ylijumala Zeus kahlitutti ihmiskunnan vapauttajan Kaukasus-vuoren seinään, ja joka päivä jättiläismäinen kotka kävi syömässä Prometheun maksan joka kasvoi uudelleen joka yö. Kohtalostaan Prometheus olisi voinut vapautua osoittamalla katusmustaan tai kertomalla Zeulle suuren salaisuuden. Prometheus näet tiesi sen kuka syrjäyttäisi Zeun. Prometheus vapautui lopulta rangaistuksestaan mutta joutui loppu elämänsä ajan kantamaan isoa kiveä. Sanotaan myös että muistutuksena tästä tarinasta ja sen kertomasta Prometheun kärsimyksestä on meilläkin ollut tapana, vaikka ajatuksen alkuperää emme enää tunnistakaan, laittaa sormuksiin pieniä kiviä, timantteja ja muita.
III tuokio. Steve Jobs.
Kreikkalaisten jumalat olivat ihmisten kaltaisia, mutta Prometheus ei ollut mikään ihminen sanan varsinaisessa merkityksessä. Itse asiassa kun siitä ajan ilmiöiden tarkkaamisesta puhutaan ja sanan sovittamisesta siihen, niin meidän ei tarvitse hakea nykyajan Prometheusta kovin kaukaisesta menneisyydestä. Hän on elänyt aivan viime aikoina ja tullut elämänsä päätökseen viime viikolla. Vaikka tiedämme, että Prometheus on myytti, niin ihminen pärjäsi tulella varsin pitkään. Amerikkalainen keksijä ja liikemies Steve Jobs on ihmiskunnan todellinen Prometeheus, mitä tämän väitteen esittäminen sitten tarkoittaakaan ja mihin kaikkeen hänen toimintansa johtaa.
Että ihminen elää tietoyhteiskunnassa ja maailmamme on kokenut niin monia mullistuksia, ja sillä on mahdollisuus muuttua aineellisessa mielessä paremmaksi paikaksi on täysin hänen ansiotaan. Paljon sanottu yhdestä miehestä, mutta mitäpä ei voitaisi sanoa miehestä jonka ansiosta kaikki maailman ihmiset voivat periaatteessa käyttää tänään tietokonetta ja helposti. Ja myös luoda uutta ja julkaista sitä. Samalla koko ihmiskunnan luova kapasiteetti on tullut käyttöön.
Kaikki on mullistunut; julkaisutoiminta, elokuvien tekeminen ja tietoliikenne kaikkineen sovellutuksineen. Jos Prometheus olisi oikeasti ollut olemassa niin Jobs olisi häneen täysin verrattava henkilö. Ja kaiken lisäksi kohtalo ja sattumus osaa vielä irvistellä todella leveää ja ilkeää irvistystä tuon miehen kohtalon äärellä. Missä tarujen Prometheus sai rangaistuksensa ja joutui kärsimään maksansa kanssa niin sisuskalujen kanssa sai Steve Jobskin taistella. Mutta ei siinä mikään lopulta auttanut, eivät maailman parhaat lääkärit eivätkä parhaat hoidotkaan. Ensi kivulias voitto haimasyövästä ja sitten meni maksa. Ja lopulta mies kuihtui pois ja kuoli 56 vuoden iässä. Itse asiassa Prometeus-myytti tuli todeksi juuri tuon miehen, Steve Jobsin elämässä. Hänet tullaan muistamaan ihmiskunnan luovien voimien vapauttajana. Mitä on sanottu ihmiskunnan kohtalosta ja päämäärästä on nyt totta. ”Vaikka tieto ehkä lisääkin tuskaa, jäämme uuden tiedon myötä kuitenkin aina voiton puolelle. Meidän on uskallettava ilmaista mielipiteemme ja toiveemme, toimia, kuten oikeaksi katsomme, ja kehittää omaa itseämme ja maailmaamme.” Aineellisten edellytysten pitäisi nyt olla kunnossa ja voimme lähteä ilomielin luomaan aivan uutta maailmaa, parempaa maailmaa.
IV tuokio. Entäs hengelliset edellytykset?
Mutta maailmassa on myös toinen ulottuvuus, tärkeämpi ulottuvuus. Onkin kysyttävä sitä, ovatko hengelliset edellytykset millä mallilla juuri tänään? Ystävillämme musulmaaneilla, siis islaminuskoisilla ja ainakin perinteisillä kaupantekijöillä, on ollut näihin päiviin saakka montakin kertaa päivässä tapana päivitellä maailman huonontumista. Ja eipä tässä kristityilläkään ole pahemmin syytä kerskata. Sanapalvelijalla on loputon tehtävä, sukupolvi menee ja sukupolvi tulee, mutta maailma ei tule valmiimmaksi. Kaikki on aina aloitettava uudestaan alusta jokaisen sukupolven kanssa, ja aina ei voi olla varma onko asia mennyt perille edes yhden sukupolven harvalukuisten seurakunta-aktiivien kanssakaan. Kirkko nyt kuitenkin on pystyssä kaikista myrskyistä huolimatta. Edellytysten pitäisi kuitenkin olla kunnossa.
Jeesus sanoi että hedelmistään puu tunnetaan. Mutta missä ovat hengen hedelmät? Missä ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Missä on hengen johdatus? Kristittyjen joukossa ja innokkaimpien seurakuntalaisten joukossa tavoitellaan turhaa kunniaa, ärsytetään toisia ja kadehditaan toisia. Yhtä kaikki! Jos ollaan ihan rehellisiä niin evankeliumin päivän otsikkolauselma on yhtä suurta ihannepykälää, aivan kuten maailman edistyksellisin perustuslaki, Saksan demokraattisen tasavallan perustuslaki oli. Vai miten meidän pitäisi sitten käsittää tämä kaikki:
”Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille.”
Niinpä niin! Yhtä sanahelinää. Sanotaan se nyt ääneen. Raamattu ei puhu paljoa perisynnistä, ja kaikki puhe perisynnistä on lähinnä kirkkoisä Augustuksen keksintö. Niin sanottu syntiinlankeemuskertomus ei ole alkuperäisessä yhteydessä ollut mikään synnin selitys. Se on kokoelma hyvin tiiviiseen muotoon puettuja myyttejä. Niillä on haluttu perustella “nyt” vallitsevia asiantiloja. Niille annetaan merkitys jossain kaukana menneisyydessä oli kyse sitten siitä miksi pitää tehdä työtä, viljellä maata, miksi synnytys on naiselle kivuliasta ja miksi miehen ja naisen yhteiselämä on ylipäänsä niin ongelmallista ja niin edespäin...
Mutta syntisiä olemme. Ja parasta olisi heittää romukoppaan se puheenparsi jota kirkossamme on ryhdytty viljelemään. Sana synti kun polttaa suurenkin kirkonmiehen suuta ja verihaavaiseen suuhun sopii paremmin sana “rikkonaisuus.” Ihminen on läpeensä paha ja syntinen. Tämä oivallus oli kirkkoisä Augustinuksen pakko tehdä koska satojen vuosien ajan oli tehty yksi havainto. Ei kaste pessyt ihmistä puhtaaksi synneistä. Kastettu ihminen teki syntiä jopa vielä enemmän kuin kastamaton. Puhu nyt siinä sitten vielä jostain kristityn vapaudesta!
V tuokio. Vanhurskaus käyttöjärjetelmänä.
Tulen tekeminen ja käyttäminen on aika yksinkertainen asia, ja niin hyvän tietokoneenkin käyttäminen on varsin helppoa, vapauden käyttäminen onkin siiten hyvin vaikea asia. Tulesta on sanottu että se on hyvä renki mutta huono isäntä ja kai samaa voidaan sanoa tietokoneestakin. Vapaudesta voitaisiin kuitenkin sanoa että se on hyvä isäntä mutta huono renki koska emme sitä pysty kuitenkaan käyttämään, vaikka se on paljon vanhempi keksintö kuin tuli ja tietokone.
Nykyään useimmat kellot valmistetaan siten, että niissä ei ole perinteisiä koneistoja. Kaikkihan tiedämme, että vanhoissa kelloissa on paljon hammasrattaita. Kaksi ratasta voidaan laittaa pyörimään varsin ongelmattomasti miettimättä niin sanotusti välityksiä. Kolmannen hammasrattaan kohdalla, jos se kahteen liitetään, tuleekin jo ongelmia ellei tiedetä tarkasti minkä kokoinen sen tulee olla ja montako ratasta siinä on. Yksinkertaiselta näyttävästä asiasta tulee hyvin monimutkainen, ja yksi väärän kokoinen ratas pilaa koko koneiston. Aivan samalla tavalla yksi ihminen joka ei ymmärrä mitä kristityn vapaus on voi pilata ison joukon elämän.
Vapauttajia meillä on ja meillä on myös vapahtaja. Mutta silti näyttää niin valitettavan usein että uskovaksi itseään väittävä ihminen pilaa toisten elämän ja vie heitä kauemmaksi Vapahtajasta levittäen kauheaa hengellistä lannanhajua ympärilleen missä kulkeekin. Sellainen ihminen on kahdella jalalla kävelevä paskervilleri. Hän ei ole sen kummempi kuin ne lainopettajat ja fariseukset joita Jeesus soimasi. Onhan se toisaalta lohdullistakin ja paljastaa sen millainen ihminen on. Joka puhuu jostain kovin innokkaasti on kaikista eniten sen tarpeessa juuri itse. Hedelmistään puu tunnetaan tässäkin suhteessa.
Martti Luther päätti erään tämän pyhän aiheeseen liittyvän
saarnansa näihin sanoihin:
”Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.”
Sitten hän selittää noita sanoja hieman. ”Evankeliumimme pääsisältö siis on seuraava. Rakkaus ja hätätila ohjailevat kaikkia lakeja. Älköön olko ainoatakaan lakia, jota ei taivuteta ja ohjata rakkauden mukaan. Ellei näin tehdä, menköön menojaan, vaikka sen olisi antanut taivaan enkeli. Tämän kaiken tarkoituksena on, että sen avulla meidän sydämemme ja omatuntomme vahvistuvat. Edelleen Herra itse opettaa, että meidän on nöyrtyminen ja alistuminen muiden alaiseksi.”
Martti osuu jälleen niin oikeaan. Ei riitä että meillä on tuli tietokone ja kristityn vapaus. Niitä on osattava käyttää ja tekemisellä on oltava järkevä tarkoitus. Tuli ja tietokone kuuluvat ihmisen elämään ja arkeen kun ratkomme aineellisen elämän vaatimuksiamme. Kristityn vapaus on kuin hieno tietokoneohjelma jolla saamme paljon tuhoa aikaan ellei meillä ole omassa ihmiskoneessamme oikeaa käyttöjärjestelmää joka tekee meistä Jumalalle kelvollisia. Meille on tuolle asialle Suomen kielessä kaikista ilmeikkäin sana jota asiasta voidaan millään kielellä käyttää. Tämä sana on vanhurskas. Vain armahdettu ihminen joka on vanhan vaa’an kupissa armoa anovana ja joka katsoo toisessa kupissa olevaa Kristusta ja vaaka on tasapainossa voi elää siten että Kristuksen antama tuomiolauselma ei toimi ”Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” AMEN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti