Tynnyrit, rumspringa ja armollinen Jumala — 20. Sunnuntai helluntaista — Usko ja epäusko. 2. vsk

 

Tynnyrit, rumspringa ja armollinen Jumala
20. Sunnuntai helluntaista
Usko ja epäusko
Saarna 30 oct mmxi
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOCG

Evankeliumi:

Joh. 9: 24–38

Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: »Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.» Mies vastasi: »Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.» He kyselivät: »Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?» Mies vastasi: »Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?» He vastasivat hänelle pilkallisesti: »Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.» »Merkillistä», mies vastasi, »että te ette tiedä, mistä hän on – ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.» Silloin fariseukset sanoivat: »Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!» He ajoivat miehen ulos. Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: »Uskotko Ihmisen Poikaan?» »Herra, kuka hän on?» mies kysyi. »Sano, jotta voisin uskoa.» Jeesus sanoi: »Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.» »Minä uskon, Herra», mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä. 

I näytös. Amishit ja rumspringa.
Meidän suomea puhuvien suomalaisten korvissamme sana ”rumspringa” voi kuulostaa hauskalta jos otamme vain sanan pelkästään sanana emmekä tiedä sen alkuperää. Sanasta voi tulla mieleen ensimmäisenä ns. rumsteeraus elikkä lähinnä tahallisenoloinen värteeraus, tärkeily, asioiden toistaminen ja muuta kielteistä. Harvempi tietää mihin asia oikeastaan liittyy. Jotta ymmärrämme asian ja voimme luoda jonkinlaisen kuvan siitä niin meidän pitää matkata varsin kauan Amerikan maille ja lähinnä Yhdysvaltojen itärannikolle. Pennsylvanian osavaltiosta ja Harrisburgista löydämme sopivan näyn. Näemme siellä ikivanhalla tavalla tehdyt hevosvetoiset kärryt jotka vetävät heinäkuormaa, ja jossain taustalla kohoavat taannoin kuuluisaksi tulleet ytyvoimalan höyryävät jäähdytystornit. Voimme kuvitella kärry-kuskin pukeutuvan nahkajatsareihin, sarkahousuihin, rohdinpaidaan ja päässään hänelle on vilttihattu. Hyvinkin tuo heinäkuormaa kuskaava mies pureskelee suussaan heinäkortta. Kotona hänellä ei ole käytössään sähköä eikä muitakaan nykyajan mukavuuksia. Useimmat heistä ovat tyytyväisiä elämäänsä. Jotain heidän ajatusmaailmastaan kuvaa se, että he eivät halua käyttää vaatteissaan edes nappeja sillä se on vain maallista koreilua.

Joku sanoisi varmasti tuosta alkunäkymme miehestä, että siinäpä on tynnyrissä kasvanut mies, täysin sivistymätön maalaisjuntti joka ei maailmasta mitään tiedä. Kyseessä on amishien uskontokuntaan kuuluva mies joka viettää oman yhteisönsä kannalta aivan normaalia elämää. Joka ei tiedä mitä sana rumspringa tarkoittaa voi todellakin pitää tuota maalaisjuntin oloista miestä tynnyrissä kasvaneena oliona joka ei halua eikä pysty elämään nykyaikaista elämää, eikä varmasti ole siitä kiinnostunut. Hehän puhuvatkin omaa merkillistä ja vanhaa kieltä, pennsyvanian-saksaa.

Ulkokuori voi kuitenkin pettää ja niin se tekee tässäkin tapauksessa. Tämän uskontokunnan edustajat ovat eläneet tiukan yhteisön rajoissa murrosikään saakka ja siitä vuoden pari ylikin. Mutta sen jälkeen heillä on ollut mahdollisuus kokeilla ympäröivän maailman elämää ennen aikuiskastetta. Jos joku ei halua palata synnyinyhteisöönsä hän voi jättäytyä sen ulkopuolelle. Useimmat kuitenkin palaavat viimeistään parin vuoden kuluttua takaisin, ja jatkavat meidän näkökulmastamme katsottuna hyvin vanhanaikaista elämäntapaansa. Onko veri vettä sakeampaa ja suku rakkaampaa, siitä voivat yhteisötutkijat ja erinäiset psykologit keskustella ja kiistellä.

Itse asiassa rumspringa ei ole niin ihmeellinen asia vaikka se herättääkin kansanomaisen onomatopoeettisesti kutkuttavia mielleyhtymiä. Se ei ole mikään suuri hilluntakausi vaikka tietyssä populaari-kulttuurissa tällaisiakin kuvauksia on esitetty. Tällaista elämä voi olla, amishit ovat omanlaisensa joukkokunta. Alun perin he ovat halunneet eristäytyä koko maailmasta saadakseen elää heidän näkökulmastaan katsoen oppiensa mukaista täydellistä elämää ja täydellisemmin pyrkiä noudattamaan Jeesuksen opetuksia. Amisheista puhuvat Amerikassa jotkut hyvin kriittiseen ja tarkoituksellakin hyvin sävyyn. Väitetään että heidän keskuudessaan esiintyy poikkeuksellisen paljon raiskaustapauksia, lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, ja myös sodomiaa eli eläimiin sekaantumista.

Mikä lie totuus sillä ei taida ulkomaailmassakaan olla kovin paljoa kehumista. Ja jos hillumisesta puhutaan niin monen ulkomaailmassa elävän elämä taitaa olla melkoista hilluntaa, vapauden ja rajojen etsimistä koko elämän ajan. Itse asiassa rumspringa onkin lyhenne pitemmästä sanasta ”herumspringa,” joka tarkoittaa ”ympäriinsä hypekselemistä.” Ja jos sanotaan mistä on kyse noin uskonto-sosiologiaa ja psykologiaakin karkeasti yksinkertaistaen, niin tässä on nimenomaan kyse aikuistumiseen liittyvästä siirtymäriitistä. Ja jos sitäkin on tarpeen selkokielellistää niin sanotaan sitten yhteisön vaatimasta koe-ajasta tulla aikuiseksi ja täysivaltaiseksi yhteisön jäseneksi. Joka tapauksessa monen korvissa ja ajatuksissamme sana rumspringa aiheuttaa hauskoja ajatuksenjuoksuja.

II näytös. Sokeana syntynyt ja epäuskoinen usko.
Ja tässä on heti sanottava, että kokeneenkin raamatunlukijan on syytä lukea tekstiä parin luvun verran edeltä jotta päästään jonkin verran jyvälle siitä mitä oikein tässä oikein tarkoitetaan. Johanneksen evankeliumi on kuin yhdestä langasta kudottu vaate. Aivan erityisesti näin on tehtävä juuri tänään ja tämän tekstin kanssa.

Sokeana syntyneen kohtalo oli entisaikojen maailmassa kova kohtalo niin lapselle kuin hänen vanhemmillekin. Erityisesti se oli sitä vanhemmille. Kysyttiin ja ihmeteltiin sitä, mitä syntyä he olivat oikein tehneet tuollaisen kohtalon ansaitakseen? Nykyään sokea voi elää aika tavalla täysipainoista elämää ainakin jos sitä verrataan menneiden aikojen tilanteeseen. Tietysti voisi sanoa, että hän, Johanneksen evankeliumin kuvaama sokeana syntynyt oli eräällä tavalla tynnyrissä kasvanut. Näin voidaan sanoa jos puhutaan asiasta hirtehisellä tavalla. Joskus, itse asiassa aika monesti, tämän sunnuntain saarnoja on kirjoitettu juuri tietystä näystä; ”Miten tämä sokea koki maailman saatuaan näkönsä.” Ja nyt emme voi todellakaan sanoa, että hän sai näkönsä takaisin sillä hän oli sokeana syntynyt. Häntä ei ainoastaan otettu pois tynnyristä, vaan se tynnyri jossa hän oli joutunut olemaan koko ikänsä oli nyt särjetty. Voidaan sanoa että hänet oli siirretty uuteen, aivan uuteen todellisuuteen, todellakin aivan uuteen todellisuuteen. Alkoiko hänellä nyt sitten eräänlainen ”rumspringa” ja minkälainen se mahtoi olla? 
Paluuta entiseen eli sokean elämään hänellä ei enää olisi…

Johanneksen evankeliumi poikkeaa kolmesta muusta, Markuksesta, Matteuksesta ja Luukkaasta sikäli että kun se on kirjoitettu niin paljon noiden kolmen muun jälkeen niin siinä on aivan eri näkökulma. Ja siinä on jo selkeää oppia. Painopiste ei ole niinkään tapahtumissa, Kaanaan häissä, aviorikoksesta tavatussa naisessa eikä tässä sokeana syntyneessäkään. Kaiken tarkoitus on todistaa vain Jeesuksesta ja siitä että hän on Jumalan poika ja Messias. Jeesuksen oma kansa, juutalaiset, saavat varsin kovan kohtelun osakseen.

Tänään meidän on kuitenkin katsottava Johanneksen todistusta hieman uskon ja epäuskon näkökulmasta ja silmälaseilla. Ja se jonka kanssa käymme nyt hetkeksi katselemaan maailmaa on tietenkin tuo sokeana syntynyt. Se ei olisi millään tavalla hyödyllistä ellemme miettisi ainakin yhtä asiaa. Kun otimme tuohon alkunäkyymme amerikkalaiset amishit niin emme tehneet sitä aivan tahattomasti. Ihminen joka elää kuusitoista ensimmäistä vuotta eristettynä ulkopuolella muusta maailmasta on hyvin konkreettisella tavalla tynnyrissä kasvanut. Hän voi kysellä vanhemmiltaan ja sukulaisiltaa sitä, että mikä se rumspringa oikein on, aivan samalla tavalla kuin sokeat kaipaavat mielikuvia siitä millainen oikein on se näkevien maailma.

Sokeana syntynyt tuli siirretyksi aivan yhdessä hetkessä aivan toiseen todellisuuteen. Vaikka äsken totesimmekin, että Johanneksen todistustapaa arvioidessamme, että henkilöt ja tapahtumat eivät niinkään ole tärkeitä vaan puhe Jeesuksesta, niin kyllä tämän kertomuksen taustalla on aito tapahtuma. Tapahtuma on siinä, että sokeana syntynyt sai näkönsä takaisin. Ja juuri hänen kauttaan voimme tarkastella sitä millaista toiseen todellisuuteen, aivan erilaiseen todellisuuteen siirtyminen voi olla. Älkäämme luulko että elämä oli hänelle helppoa kun hän oli saanut näkökyvyn, kyvyn tarkastella maailmaa samalla tavalla ja tasa-arvoisesti kuin muutkin. Kyllä siinä varsinainen rumspringa alkoi. Ja kun hän sai nähdä maailman kauheuden, kurjuuden ja köyhyyden niin aivan varmasti hänkin koki epäuskoa ja saattoi toivoa ainakin muutaman silmänräpäyksen verran että hän saisi palata entiseen elämäänsä. Kertomuksia tunteva henkilö saattaa tässä vaiheessa muistaa mitä koulun opettaja on saattanut kertoa Siddharta Gautamasta ja siitä mitä tapahtui hänelle kun hän näki maailman kurjuuden. Palaamme asiaan joskus toiste, paremmalla ajalla ja toisessa yhteydessä. Mutta toteamme että ne kysymykset, kuvat ja näyt joiden kanssa ihminen askartelee ovat ikuisia. 

III näytös. Oliko Martilla rumspringa?
Vaikka Johanneksen evankeliumi on todistusta ja yhtä loputonta ja hieman sävyissään monotonista saarnaa siitä, miten Jeesus ja Isä ovat yhtä ja joka on nähnyt Jeesuksen on nähnyt isänkin, niin sokeana syntynyt ei jätä päästä meitä helpolla. Retkemme Amishien luo jätti mieleen monta kysymystä. Mikä on loppujen lopuksi uskon ja epäuskon suhde ja tietenkin kysymys siitä onko aikuiskasteessa sittenkin jotain järkeä? Sokeana syntynyt ja näkökyvyn saanut nostattaa vielä enemmän kysymyksiä.

Emme saa jäädä tarkastelemaan esimerkiksi sitä, onko kertomuksen takana jokin todellinen tapahtuma vai ei? Tällaiseenkin tarkasteluun voi juuttua kiinni eikä siitä pääse millään eroon. Jos annamme kuvauksen johdattaa meidät sen ajatuksen ääreen että millaista elämä voisikaan olla jos saisimme sellaisen näkökyvyn josta käytetään vaikka nimeä ”hengellinen näkökyky.” Siis miten pääsisimme pois tästä viheliäisestä tynnyristä joka rajoittaa olemistamme ja estää meitä tekemästä oikeita hengen tekoja. Että etsintä ja kuohunta voisi lakata, että ikään kuin pääsisimme jatkuvasta rumspringasta hengen täyttämään elämään?
Että lauloimme tänään yhdessä Lutherin taisteluvirttä "Jumala ompi linnamme" ei ole tänä vuonna mikään sattuma. Poikkeuksellisen myöhäinen pääsiäinen tekee sen, että kahdeskymmenes toinen helluntain jälkeinen sunnuntai jää tänä vuonna pois. Ja juuri tuo sunnuntai on uskonpuhdistuksen muistopäivä. Jumala ompi linnamme sopii varsin hyvin tässä tilanteessa tähän sunnuntaihin. Sopiiko se sitten siihen ajatuksenjuoksuun joka on noussut evankeliumi-tekstin ja näkyjemme seurauksena. Tietysti voimme heti kysyä oliko Martilla mitään rumspringaa eli hengellistä juoksuaikaa? Nythän löydämmekin sanalle rumspringa hyvän ja täsmällisen merkityksen, vaikka paljastetaankin tässä vaiheessa, että amishien mailla rumspringa palvelee tuon uskonnollisen joukkokunnan parinmuodostus-prosessia. Veri on heillä niin sakeaa että kyllä yhteisöstä eroaminen on enemmän poikkeus…

Lutherhan on sellainen mies, että jokainen aikakausi löytää hänestä kyllä kaiken tarpeellisen jotta hän olisi juuri se esimerkillinen mies jota tarvitaan. Voimme vain kuvitella millainen määrä häneen ja uskonpuhdistukseen liittyvää tavaraa julkaistaan vuonna 2017 kun on uskonpuhdistuksen D-juhlavuosi eli tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä kun Lutherin käsitetään kokeneen jotain joka muutti hänen ajattelunsa suuntaa lopullisesti. Palaamme vielä monta kertaa Marttiin ja hänen tekemisiinsä ja tietysti sanomisiinsakin kunhan tuo vuosi 2017 tulee lähemmäksi. Vuonna 2011 Martti on nyt 28-vuotias jos haluamme katselle häntä viidensadan vuoden ikkunan takaa. Martti on juuri määrätty Wittenbergin uuteen yliopistoon ja hän on joutuva opettamaan ja luennoimaan erityisesti Vanhan testamentin kirjoista ja hän toimii kaupungin linnakirkon saarnaajana. Muuten hän viettää augustiinolaismunkin elämää luostarissa.

Luostarielämälle ominaisia olivat jumalanpalvelukset joita pidettiin seitsemän kertaa vuorokaudessa, rukoukset, mietiskelyt, paastot, valvomiset, itseruoskinta, ripittäytymiset ja katumusharjoitukset. Tynnyrissä Martti ei välttämättä elänyt, mutta armollista Jumalaa hän etsi etsimistään. Voimme sanoa kysymykseen joka leijuu ilmassa selkeästi kyllä. Martti eli omaa pitkää rumspringaansa ja tuo sana sopii häneen oikein hyvin. Tosin nyt kaikki on hieman nurinkurin sillä jos kuvaannollisessa mielessä amishien rumspringa voi tuntua, kuten olemme todenneet, tynnyristä pois tulemiselta, niin Marttipa otti ja menikin tynnyriin tietyllä tavalla tehdessään munkkilupauksensa. No hänkin pääsi viimein tynnyristään ulos.

Martin kohdalla ei ollut missään vaiheessa kyse siitä, etteikö hän olisi uskonut Jumalaan. Uskonpudistajaksi ja maailman mullistajaksi ei noin vain ryhdytä ateisti-pohjalta. Martti oli kastettu lapsena muutaman tunnin ikäisenä aikakauden tavan mukaisesti. Lapsi piti viemän pikatteen kasteelle ettei paholainen pääsisi käsiksi häneen. Lopun tiedämmekin pääpiirteissään varmasti me kaikki. Mies eli vimmaista elämää ja sanotaan ettei hän rauhoittunut vasta kuin avioiduttuaan. Ja tietyllä tavalla hän ei enää tuota mitään merkittävää uutta tuon tapahtuman jälkeen. Ennen kaikkea Martti etsi koko ikänsä armollista Jumalaa ja niin tulisi meidän kaikkien myös etsiä.

IV näytös. Armollinen Jumala.
Mikä on toiselle toista sen toiselle aivan varmasti toista. Jollekin monipuuhaisuus on mitä suurinta rauhaa kun taas joku toinen tekee aina vain yhtä asiaa kerrallaan. Joku käsittää alkutapahtumaksi Jumalan sanan tutkistelun kun taas toiselle lähimmäisten kohtaaminen on kaikkein tärkein asia, ja tietenkin kolmannelle hänen oma henkilökohtainen kokemuksensa on se tärkein. Otapa tuosta nyt sitten selvää…

Jospa tarkastelisimme vielä hetken vanhaa sanontaa joka on seurakuntaelämässäkin joskus esillä. Joskus, aika monestikin, puhutaan uskoon tulemisesta. Tulemiseen liittyy aina liike, ja tässä ilmeneekin raamatullisen uskonkäsityksen merkillinen piirre. Emme koskaan tule uskossa valmiiksi. Usko on uskossa kasvamista, ja Luther ja monet muut hänen jälkeensä ovat toistaneet että se on enemmän tulemista kuin olemista. Kuitenkin uskon olemisen kohde olisi tärkeä. Täydellisintä elämä on silloin kun olemme Kristuksessa. Voimme puhua myös kasvamisesta, ja kasvaminen on nimenomaan liikettä ja monesti ympärikseen hypehtelemistä, yhtä pitkää ja levotonta rumspringaa...

Eräs vanha saarnakirja on jo erään tuonpuoleiseen siirtyneen sananpalvelijan suulla todennut sen mitä tänä pyhänä on monen sadan vuoden ajan toistettu: ”Kasvamisen kautta ei tulla johonkin, mikä on enemmän kuin usko, vaan tullaan yhä enemmän riippuvaiseksi Kristuksesta. Samainen Johanneksen evankeliumi sanoo aiemmin ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” Ja tiedämme myös että koska uskon kasvatuskeinoihin kuuluu ennen kaikkea koettelemus, niin kasvava usko on kiusattu ja kilvoitteleva usko. AMEN.

Tiivistämisestä valaistumiseen — 19. Sunnuntai helluntaista — Rakkauden kaksoiskäsky. 2. vsk

Tiivistämisestä valaistumiseen.
19. Sunnuntai helluntaista  2. vuosikerta.
Saarna 23 oct MMXI
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOCG

Evankeliumi
 
Mark. 12: 28–34 

Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: »Mikä käsky on kaikkein tärkein?» Jeesus vastasi: »Tärkein on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.» Lainopettaja sanoi hänelle: »Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.» Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: »Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.» 

I näytös. Sapatti-illan näky Jerusalemin itkumuurin tietämillä.
”Perjantai-ilta on ollut aina Jerusalemissa odotettu ilta juutalaisten keskuudessa. Silloinkin kun allekirjoittanut vietti aikaansa Pyhällä maalla. Perjantai-iltana kun silmin on havaittavissa kaksi tähteä taivaalla alkaa juutalaisten sapatti, heidän lepopäivänsä. Kaupungissa käy siitä huolimatta vilske. Monet hurskaat juutalaiset vaeltavat kortteleistaan kohti itkumuuria, paikkaa joka oli Jeesuksen aikaisten juutalaisten temppelin tukimuuri. Hurskaat miehet pukeutuvat viittaan joka on väritykseltään valko-musta-harmaa. Heillä on otsissaan ja ranteissaan rukouskotelot ja he kantavat jotain olkapäätään vasten.

Jos joku joka ei tiedä asioista mitään katselisi tuossa hämärtyvässä illassa tovin matkaa päästä tällaista itkumuurille rientävää rukoilijaa ihmettelisi varmasti mistä on kyse. Hän saattaisi, jos suomalainen olisi, niin tulkita asian että siinä joku kantaa olkapäätään vasten ihan muhkeaa koivuhalkoa. Runolliseen ilmaisuun taipuva matkaopas sanoisi että siinä hurskas israelilainen kantaa sylissään isänmaataan.

Yhtä kaikki! Kyseessä on juutalainen joka on menossa itkumuurille toora-käärön kanssa. Ja jos oikein innokas henkilö on kyseessä niin mukana voi olla toinenkin koivuhalolta näyttävä kirjakäärö-kotelo. Nimittäin tuollainen kirjakäärö on isolta halkaisemattomalta koivunrungon kappaleelta näyttävä pätykkä. Sen sisällä on rullan muodossa koko juutalainen laki, se minkä me tunnemme viitenä Mooseksen kirjana. Teksti on kirjoitettu pitkille palstoille joita on vierekkäin. Jotta saamme käsityksen siitä millainen viritys tuo kirjakäärö oikein on  niin ajatelkaamme että rullallinen talouspaperia olisi tiukasti kääritty puutikun ympärille ja siihen olisi kirjoitettu tuuma levyisille palstoille tekstiä. Itse asiassa tuon koivuhalolta näyttävän pätykän sisässä on toinenkin puukela. Kirjakääröä auotaan ja sitä myöten luetaan niin että toista kelaa kierretään sisäänpäin ja toista ulospäin. Eli kun ollaan kirjakäärön puolivälissä niin molempien kelojen ympärillä on yhtä paljon kirjoitusmateriaalia.

Kun toisaalla Uuden testamentin kirjoituksissa Jeesus viittaa siihen, että kaikki hänen kansansa isien opetus voidaan tiivistää muutamaan lauseeseen niin hän todella tarkoittaa sitä. Että kaksi isoa kirjakääröä, jotka voivat tuoda meille suomalaisille mieleen kaksi muhkeaa koivu-pätykkää voidaan tiivistää kahteen lauseeseen: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat." 

II näytös. Toinen näytös. Hillel – Jeesus ja evankeliumien kirjoittajat.
Jatkamme nyt ja menemme aikaan jolloin juutalaisuus oi syntynyt, ja se maailma oli muotoutumassa jossa Jeesus Nasaretilainen eli ja vaikutti. Nimittäin tiivistäminen on osattu aina ennenkin ja jos nykyään jotain voidaan sanoa uudella tavalla niin se liittyy aina sellaiseen kielelliseen ilmaisuun jonka taitajia on hyvin harvassa. Tänäkin vuonna Nobel-kirjallisuudenpalkinnon perusteluissa puhuttiin tiivistämisestä kun kyse oli runoilijan saamasta palkinnosta.

Jeesuskin on nähty, sen ohella että hän oli kiertävä maallikkosaarnaaja, tietynlaisten Jeesus-silmälasien lävitse katsottuna hippinä ja runoilijana. Ja tällainen kuva ei ole sen väärempi kuin mikään muukaan Jeesus-kuva. Jeesuksella itsellään oli oma opettajansa ja voidaan laajasti ottaen sanoa, että hän oli erään varsin kuuluisan opettaja jalanjäljissä tiettyyn rajaan saakka kulkeva henkilö. Tämä tulee aivan selkeästi esiin juuri siinä tavassa miten hän muodostaa sen rakkauden kaksoiskäskyn sanamuodon jonka löydämme kaikista kolmesta evankeliumista pääsääntöisesti samalla tavalla sanottuna. Jos asian ilmaisi hienosti syvällisen kirjallisuuden ystävän tuntemalla ilmauksella niin hänhän kääntää vain tiettyä kielikuvaa 180 astetta toiseen suuntaan.

Juutalainen rabbi, lähes 100 vuotta elänyt Hillel, oli kerran sanonut vilpittömälle totuudenetsijälle jotain minkä Jeesus myöhemmin laajensi ja muunsi siihen muotoon jonka nyt tunnemme Kultaisena sääntönä. Tämä totuuden etsijä oli pyytänyt rabbia selittämään koko juutalaisen lain, sen ison koivupökkelöltä näyttävän kirjakäärön sisällön sillä aikaa kun tämä jaksaisi seisoa yhdellä jalalla. Hillel oli kuuluisa, kuten häntä edeltäneet ja seuranneetkin suuret opettajat tiiviistä ilmaisusta ja niinpä hän antoi vastauksen: ”Mikä on epätoivottavaa sinulle, älä tee sitä lähimmäisellesi. Tässä on koko Toora, kaikki muu on selitystä; mene ja opiskele.” Samansisältöisenä tämä opetus on ilmaistu sitten monissa suurissa maailmanuskonnoissa. Tämän pyhän evankeliumissa Markuksen mukaan kultainen sääntö on ilmaistu ilmeikkäästi ja siinä on tiettyjä erityiskorostuksia joihin palaamme hieman myöhemmin. Minkä me tunnemme kultaisena sääntönä ja mitä versiota opetetaan vaikkapa kirkkomme rippikoululaisille vuodesta toiseen on ilmaistu Luukkaan evankeliumissa näin:

"Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

Eikä tässä ole vielä kaikki. Juutalaiset rabbit pitäytyivät lähimmäiskäsityksessään tietyissä rajoissa. Lähimmäinen oli oman kansan ja uskonnon edustaja noin pääsääntöisesti. Jeesuksen suussa on kuitenkin sanoja jotka laajentavat lähimmäiskäsitystä aivan uusiin rajoihin. Viimeistään Laupiaan Samarialaisen kohdalla käsitämme mistä on kyse. Lähimmäinen voi olla halveksitun kansankin jäsen ja hän joka kirjoitti Luukkaan evankeliumin ja Apostolien teot on jo laajentanut käsitystään koko asutun maailman rajoille saakka. Kysymykseen ”Kuka on lähimmäiseni” on vain yksi vastaus.

III näytös. Markus lavertelee, muut tiivistävät.
Kun sitten katselemme päivän tekstiä ja sen rinnakkaistekstejä Uudessa testamentissa niin huomaamme se miten Jeesuksen sanat ”tiivistyvät” mitä nuorempaan evankeliumiin tullaan. Tässä yhteydessä on kerrattava se, että evankeliumeilla on syntyjärjestys ja yksinkertaistavalla tavalla sanottuna vanhimmasta on edettävä nuorimpaan. Yleensä käy niin, että yksinkertaisin ja lyhyin on vanhin ja pisin ja sepustavin teksti on nuorin. Nyt on asia kuitenkin päinvastoin.

Päivän evankeliumin kertomat Jeesuksen sanat ovat varmastikin alkuperäiset ja kertovat Markuksen kirjoittajasta ja lukijoista aika paljon. Jeesuksen suussa ovat nimittäin sanat jotka tunnetaan juutalaisten lyhyenä uskontunnustuksena. ”Schema-tunnustus on kuultu hurskaiden juutalaisten suusta jo tuhansien vuosien ajan:  

”Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.”

Matteus ja Luukas ilmaisevat asian tiiviimmin. Samalla herää kysymys; miksi he jättävät jotain pois? Luukas itse asiassa menee vielä pitemmälle. Hänhän ei enää puhu kahdesta käskystä vaan on yhdistänyt kaiken melkein yhteen hengenvetoon. Kaiken lisäksi hänellä on opettava näkökulma asiaan ja kyse on nyt tässä tilanteessa kysymyksessä iankaikkisesta elämästä. Kun kaikkia kolmea todistajaa, Markusta, Matteusta ja Luukasta, tarkastellaan yhdessä niin nähdään se, miten he ovat kolme eri todistajaa jotka puhuvat samasta asiasta. Joku vain puhuu laveammin ja joku yrittää olla ilmaisussaan tiivis jättämättä kuitenkaan pois mitään tärkeää asian ytimestä. Kaikki voidaan luonnollisestikin selittää hyvin seikkaperäisesti ja kirjoittajien tarkoitusperiä ymmärtäen.

Jokaiselle kirjoittajalle on kuitenkin yhteistä se, että Jeesus on koko ajan kertomuksen keskushenkilö ja hänen sanansa ovat ne jotka merkitsevät jotain. Ja vaikka lyhyt kertomuksenpätkä tiivistyy niin meille ei jää epäselväksi se, kuka sanojen takana viime kädessä on. Kun katsomme tuota näkyä, välitti sen sitten Markus, Matteus tai Luukas, niin katsomme tapausta jossa pitkä Jumalan ja ihmisen vuoropuhelu huipentuu.

Jeesuksen ja Hillelin kohtalo oli kuitenkin erilainen. Hillel eli vanhaksi ja Jeesus kuoli nippa nappa ehtien kolmasosaan suuren edeltäjänsä elämänkaaren pituudesta. Oli jotain joka erotti heidät toisistaan. Tähän antaa myös evankeliumien todistus ratkaisun. Jeesus puhui arvovallalla joka suodaan vain yhdelle ihmiselle ihmiskunnan historiassa. Hillelin muisto elää tänäkin päivänä juutalaisten keskuudessa, mutta hänellä ei ollut sellaista tietoisuutta Jumalasta kuin Jeesuksella oli. Hänellä saattoi olla tietoisuus Jumalan läsnäolosta, mutta hän ei voinut sanoa seuraavia sanoja: ”Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.”

IV Kohti valaistumista?
Kun puhumme rakkauden kaksoiskäskystä tulee eittämättä mieleen ensimmäisenä se, mitä se rakkaus sitten oikein on. Sitähän kysellään monessakin yhteydessä ja siitä puhutaan paljon. 1960-luvulla syvästi elänyt ikäluokka muistaa kaiken kuohunnan keskeltä hipit ja yhden aikakauden soivan muistomerkin, The Beatles yhtyeen laulun ”All you need is love” ja yhden laulujen kautta maailmaa opettaneen John Lennonin. Suomeksi sanottunahan se on ”Kaikki mitä tarvitset on rakkaus” tai sen dynaamisempi käännös eli tarkoittavampi vastaavuus ”Rakkaus ratkaisee kaikki ongelmat.”

Asioiden ja merkityksien tiivistäminen on aina paikallaan. Mutta mitä teemme jos yhdestä asiasta on tehty monta tiivistelmää tai sanokaamme määritelmää ja jopa määritelmän määritelmää. Kun olemme parhaimmillaan ja joskus jopa Homo Sapiens eli ”Viisas ihminen” niin olemme myös ”Viisas, määrittelevä ihminen.” Rakkaudestakin on tehty useita määritelmiä ja asian tekee vielä monimut-kaisemmaksi se, että rakkautta on niin monenlaista. Kielessä jolla Uusi testa-mentti kirjoitettiin eli kreikan kielessä, sanotaan se jälleen kerran, oli kolme eri sanaa tarkoittamaan rakkautta. Joka yrittäisi tiivistää rakkauden olemuksen vaikkapa 25 viiteen kirjaimeen voisi onnistua siinä, mutta moni ei olisi tyytyväinen. Meidän tuntemamme rakkauden kaksoiskäsky suomen kielellä Luukkaan välittämässä muodossa kuuluu siis

”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

Ilman pistettä ja lainausmerkkejä siinä on 115 kirjainta.

Mutta jos kuitenkin yrittäisimme! Tapaamme sanoa että yrittänyttä ei laiteta. Monesti tällaisiin mahdottomilta tuntuviin kysymyksiin voi saada suurelta opettajalta hyvin erikoisen vastauksen jonka merkitys avautuu vasta pitkän ajan kuluttua. Tällainen asia on tapahtuma josta voidaan käyttää sanaa valaistuminen. Vaikka se liitetään monesti idän uskontoihin niin ei ole mitenkään epäkristillistä käyttää sitä tässä yhteydessä. Ja tuollaisista ilmauksista kuten ”epäkristillisyys pitäisi muutenkin päästä eroon.” Vastaus kysymykseen joka johtaa valaistumiseen jossain kysymyksessä voi joskus tuntua järjettömältä. Ehkä Jeesus itse on jo antanut meille vastauksen tähän ongelmaamme, kuka tietää?

Olisiko vastaus tänäiseen ongelmaamme sanoissa "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita.” Kaikkiaan 35 sanaa suomen kielellä; emme siis päässeet kahdenkymmenen viiden sanan ihanteeseen. Nämä sanathan löydämme Luukkaan evankeliumista, sen luvusta 6 ja jakeesta 37. Ja jos haluamme asiaan hieman kommenttia niin jatkamme edelleen Luukkaan sanoilla: ”Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.”

Jälleen kuulemme noissa sanoissa poikkeuksellisen henkilön sanat. Hän oli mies joka pyysi anteeksiantoa miehille jotka naulitsivat hänet ristille. Sellaiseen pystyy vain yksi ihminen ihmiskunnan historiassa. Kun me muut kannamme lisää kuivia risuja lähimmäistemme syttyvään rovioon niin hänellä oli varaa rukoilla armoa ja anteeksiantamusta raaoille ja karskeille roomalaisille sotilaille. Sellainen mies oli Jeesus Kristus, Vapahtajamme. AMEN.

Prometheus, Steve Jobs ja Jeesus Kristus. — 18 Sunnuntai helluntaista — Kristityn vapaus. 2. vsk.

18. Sunnuntai helluntaista
Kristityn vapaus
16 oct MMXI
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Prometheus, Steve Jobs ja Jeesus Kristus
Grande omelia omelia

Evankeliumi

Mark. 2: 18–22
Johanneksen opetuslapset ja fariseukset paastosivat. Jeesukselta tultiin kysymään:»Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa, kun kerran Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat?» Jeesus vastasi: »Eivät kai häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Niin kauan kuin sulhanen on heidän joukossaan, he eivät voi paastota. Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat. Ei kukaan ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan. Silloinhan vanha vaate repeää uuden paikan vierestä ja reikä on entistä pahempi. Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan viini rikkoo ne ja sekä viini että leilit menevät hukkaan. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin.» 

I tuokio. Ajassa ajan mukaan ja ajassa kiinni.
Meitä luterilaisia kun sanotaan järjen ihmisiksi ja luterilaista uskoamme, tai hienosti sanottuna luterilaista työhypoteesia, sanotaan järjen uskonnoksi. Se näkyy monella tavalla. Vanhan ajan rippikoulu oli katekismuksen ulkoa opettelemista ja tietyllä tavalla se on ollut sitä näihin päiviin saakka. Ehkä jotain tästä tiedontäyteisyydestä kiiri se, että viime aikoina myös on rippikoulun suhteen ryhdytty puhumaan myös elämästä ja uskosta, ja siitä miten hengen elämä saisi uusia ilmenemismuotoja nuoren elämässä. Ajassa pitäisi elää ajan mukaan, ja ajassa pitäisi olla kiinni, ja kiinni pitäisi pitää siitä mikä meistä tekee sellaisia kuin olemme. Ja uskollinen pitäisi olla myös isien uskolle.

Saarnastakin, yhteisestä puheestamme Jumalan sanan äärellä, sanotaan että sen pitäisi olla kontekstuaalista. Kontekstuaalista?! Loppujen lopuksi tuon sivistyssanan taustalla on se mitä äsken sanoimme; “ajassa pitäisi elää ajan mukaan, ja ajassa pitäisi olla kiinni, ja kiiini pitäisi pitää siitä mikä meistä tekee sellaisia kuin olemme. Aina kun olemme yhdessä sanan äärellä niin joudumme kysymään tämän kysymyksen. Sana ei aina päästä meitä helpolla vaikka toisaalta olisi niin yksinkertaista vain lukea vanhasta postillasta mitä tänäinen evankeliumi-teksti sanoo meille. Mutta onko sellainen kontekstuaalista? Sitä se ei ole. Mutta meillä on aina lupa päästää ajatuksemme niin valloilleen kuin vain voimme vei se sitten mihin tahansa. Vanhan toistaminen on turvallista ja siitä emme pääsekään eroon. Vanha ja uusi taistelevat aina keskenään, ja niin pitää ollakin ja tämän tulee näkyä myös seurakunnan elämässä ja siinä miten sanaa tulkitaan. Tarvitsemme kutienkin uusia näkökulmia ja voimme kysyä mitä esimerkiksi evankeliumikirjan päivän otsikko sanoo meille. Mitä tarkoittaa “Kristityn vapaus” ja mitä tarkoittavat sanat:

“Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille.”

Että Jeesus Kristus oli vapahtaja niin hän oli myös vapauttaja, vai miten asia sitten pitäisi tulkita…

II tuokio. Prometheus-myytti.
Ajatus siitä, että ihmiset tarvitsevat auttajaa ei ole ihmiskunnan historiassa mitenkään uusi. Ajatus on tullut monta kertaa esiin eri aikoina ja eri kansojen keskuudessa. Kreikkalaisilla oli kertomus Prometheus-jättiläisestä joka oli mieltynyt ihmisiin ja halusi, toisin kuin yliujumla Zeus, että ihmiset kehittyisivät. Ylijumala olii halunnut että ihmiset olisivat vain alkeellisia metsästäjiä jotka metästivät alkeellisislla jousillaan ja söivät raakaa lihaa. Aivan ensimmäiseksi he tarvitsivat tulta, ja sen Prometheus toi ihmisille. Tarinaa kerrotaan monella eri tavalla, ja minkä sivistyksen nimissä tunnemme on siitä vain karkea yksinkertaistus, mutta pääasiallinen sisältö on juuri tuossa.
Ihmiset saivat tulen ja sitä myötä heidän kehityksensä alkoi.

Ja tänään Prometheus muistetaan käsitteenä ja katsotaan että alkeelliseenkin kirjasivistykseen kuuluu tämän kertomuksen tunteminen. Ylijumala ei ollut tietyllä tavalla sivistynyt. Hän oli hyvin kateellinen kaikille, sillä hän mielsi kaikki hänen kilpailijoikseen. Tarinaa yksinkertaistaen todetaan että rangaistukseksi ylijumala Zeus kahlitutti ihmiskunnan vapauttajan Kaukasus-vuoren seinään, ja joka päivä jättiläismäinen kotka kävi syömässä Prometheun maksan joka kasvoi uudelleen joka yö. Kohtalostaan Prometheus olisi voinut vapautua osoittamalla katusmustaan tai kertomalla Zeulle suuren salaisuuden. Prometheus näet tiesi sen kuka syrjäyttäisi Zeun. Prometheus vapautui lopulta rangaistuksestaan mutta joutui loppu elämänsä ajan kantamaan isoa kiveä. Sanotaan myös että muistutuksena tästä tarinasta ja sen kertomasta Prometheun kärsimyksestä on meilläkin ollut tapana, vaikka ajatuksen alkuperää emme enää tunnistakaan, laittaa sormuksiin pieniä kiviä, timantteja ja muita.

III tuokio. Steve Jobs.
Kreikkalaisten jumalat olivat ihmisten kaltaisia, mutta Prometheus ei ollut mikään ihminen sanan varsinaisessa merkityksessä. Itse asiassa kun siitä ajan ilmiöiden tarkkaamisesta puhutaan ja sanan sovittamisesta siihen, niin meidän ei tarvitse hakea nykyajan Prometheusta kovin kaukaisesta menneisyydestä. Hän on elänyt aivan viime aikoina ja tullut elämänsä päätökseen viime viikolla. Vaikka tiedämme, että Prometheus on myytti, niin ihminen pärjäsi tulella varsin pitkään. Amerikkalainen keksijä ja liikemies Steve Jobs on ihmiskunnan todellinen Prometeheus, mitä tämän väitteen esittäminen sitten tarkoittaakaan ja mihin kaikkeen hänen toimintansa johtaa.
Että ihminen elää tietoyhteiskunnassa ja maailmamme on kokenut niin monia mullistuksia, ja sillä on mahdollisuus muuttua aineellisessa mielessä paremmaksi paikaksi on täysin hänen ansiotaan. Paljon sanottu yhdestä miehestä, mutta mitäpä ei voitaisi sanoa miehestä jonka ansiosta kaikki maailman ihmiset voivat periaatteessa käyttää tänään tietokonetta ja helposti. Ja myös luoda uutta ja julkaista sitä. Samalla koko ihmiskunnan luova kapasiteetti on tullut käyttöön.

Kaikki on mullistunut; julkaisutoiminta, elokuvien tekeminen ja tietoliikenne kaikkineen sovellutuksineen. Jos Prometheus olisi oikeasti ollut olemassa niin Jobs olisi häneen täysin verrattava henkilö. Ja kaiken lisäksi kohtalo ja sattumus osaa vielä irvistellä todella leveää ja ilkeää irvistystä tuon miehen kohtalon äärellä. Missä tarujen Prometheus sai rangaistuksensa ja joutui kärsimään maksansa kanssa niin sisuskalujen kanssa sai Steve Jobskin taistella. Mutta ei siinä mikään lopulta auttanut, eivät maailman parhaat lääkärit eivätkä parhaat hoidotkaan. Ensi kivulias voitto haimasyövästä ja sitten meni maksa. Ja lopulta mies kuihtui pois ja kuoli 56 vuoden iässä. Itse asiassa Prometeus-myytti tuli todeksi juuri tuon miehen, Steve Jobsin elämässä. Hänet tullaan muistamaan ihmiskunnan luovien voimien vapauttajana. Mitä on sanottu ihmiskunnan kohtalosta ja päämäärästä on nyt totta. ”Vaikka tieto ehkä lisääkin tuskaa, jäämme uuden tiedon myötä kuitenkin aina voiton puolelle. Meidän on uskallettava ilmaista mielipiteemme ja toiveemme, toimia, kuten oikeaksi katsomme, ja kehittää omaa itseämme ja maailmaamme.” Aineellisten edellytysten pitäisi nyt olla kunnossa ja voimme lähteä ilomielin luomaan aivan uutta maailmaa, parempaa maailmaa. 

IV tuokio. Entäs hengelliset edellytykset?
Mutta maailmassa on myös toinen ulottuvuus, tärkeämpi ulottuvuus. Onkin kysyttävä sitä, ovatko hengelliset edellytykset millä mallilla juuri tänään? Ystävillämme musulmaaneilla, siis islaminuskoisilla ja ainakin perinteisillä kaupantekijöillä, on ollut näihin päiviin saakka montakin kertaa päivässä tapana päivitellä maailman huonontumista. Ja eipä tässä kristityilläkään ole pahemmin syytä kerskata. Sanapalvelijalla on loputon tehtävä, sukupolvi menee ja sukupolvi tulee, mutta maailma ei tule valmiimmaksi. Kaikki on aina aloitettava uudestaan alusta jokaisen sukupolven kanssa, ja aina ei voi olla varma onko asia mennyt perille edes yhden sukupolven harvalukuisten seurakunta-aktiivien kanssakaan. Kirkko nyt kuitenkin on pystyssä kaikista myrskyistä huolimatta. Edellytysten pitäisi kuitenkin olla kunnossa.

Jeesus sanoi että hedelmistään puu tunnetaan. Mutta missä ovat hengen hedelmät? Missä ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Missä on hengen johdatus? Kristittyjen joukossa ja innokkaimpien seurakuntalaisten joukossa tavoitellaan turhaa kunniaa, ärsytetään toisia ja kadehditaan toisia. Yhtä kaikki! Jos ollaan ihan rehellisiä niin evankeliumin päivän otsikkolauselma on yhtä suurta ihannepykälää, aivan kuten maailman edistyksellisin perustuslaki, Saksan demokraattisen tasavallan perustuslaki oli. Vai miten meidän pitäisi sitten käsittää tämä kaikki:  

”Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille.”

Niinpä niin! Yhtä sanahelinää. Sanotaan se nyt ääneen. Raamattu ei puhu paljoa perisynnistä, ja kaikki puhe perisynnistä on lähinnä kirkkoisä Augustuksen keksintö. Niin sanottu syntiinlankeemuskertomus ei ole alkuperäisessä yhteydessä ollut mikään synnin selitys. Se on kokoelma hyvin tiiviiseen muotoon puettuja myyttejä. Niillä on haluttu perustella “nyt” vallitsevia asiantiloja. Niille annetaan merkitys jossain kaukana menneisyydessä oli kyse sitten siitä miksi pitää tehdä työtä, viljellä maata, miksi synnytys on naiselle kivuliasta ja miksi miehen ja naisen yhteiselämä on ylipäänsä niin ongelmallista ja niin edespäin...

Mutta syntisiä olemme. Ja parasta olisi heittää romukoppaan se puheenparsi jota kirkossamme on ryhdytty viljelemään. Sana synti kun polttaa suurenkin kirkonmiehen suuta ja verihaavaiseen suuhun sopii paremmin sana “rikkonaisuus.” Ihminen on läpeensä paha ja syntinen. Tämä oivallus oli kirkkoisä Augustinuksen pakko tehdä koska satojen vuosien ajan oli tehty yksi havainto. Ei kaste pessyt ihmistä puhtaaksi synneistä. Kastettu ihminen teki syntiä jopa vielä enemmän kuin kastamaton. Puhu nyt siinä sitten vielä jostain kristityn vapaudesta!

V tuokio. Vanhurskaus käyttöjärjetelmänä.
Tulen tekeminen ja käyttäminen on aika yksinkertainen asia, ja niin hyvän tietokoneenkin käyttäminen on varsin helppoa, vapauden käyttäminen onkin siiten hyvin vaikea asia. Tulesta on sanottu että se on hyvä renki mutta huono isäntä ja kai samaa voidaan sanoa tietokoneestakin. Vapaudesta voitaisiin kuitenkin sanoa että se on hyvä isäntä mutta huono renki koska emme sitä pysty kuitenkaan käyttämään, vaikka se on paljon vanhempi keksintö kuin tuli ja tietokone.

Nykyään useimmat kellot valmistetaan siten, että niissä ei ole perinteisiä koneistoja. Kaikkihan tiedämme, että vanhoissa kelloissa on paljon hammasrattaita. Kaksi ratasta voidaan laittaa pyörimään varsin ongelmattomasti miettimättä niin sanotusti välityksiä. Kolmannen hammasrattaan kohdalla, jos se kahteen liitetään, tuleekin jo ongelmia ellei tiedetä tarkasti minkä kokoinen sen tulee olla ja montako ratasta siinä on. Yksinkertaiselta näyttävästä asiasta tulee hyvin monimutkainen, ja yksi väärän kokoinen ratas pilaa koko koneiston. Aivan samalla tavalla yksi ihminen joka ei ymmärrä mitä kristityn vapaus on voi pilata ison joukon elämän.

Vapauttajia meillä on ja meillä on myös vapahtaja. Mutta silti näyttää niin valitettavan usein että uskovaksi itseään väittävä ihminen pilaa toisten elämän ja vie heitä kauemmaksi Vapahtajasta levittäen kauheaa hengellistä lannanhajua ympärilleen missä kulkeekin. Sellainen ihminen on kahdella jalalla kävelevä paskervilleri. Hän ei ole sen kummempi kuin ne lainopettajat ja fariseukset joita Jeesus soimasi. Onhan se toisaalta lohdullistakin ja paljastaa sen millainen ihminen on. Joka puhuu jostain kovin innokkaasti on kaikista eniten sen tarpeessa juuri itse. Hedelmistään puu tunnetaan tässäkin suhteessa.

Martti Luther päätti erään tämän pyhän aiheeseen liittyvän saarnansa näihin sanoihin: 

”Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.”
Sitten hän selittää noita sanoja hieman. ”Evankeliumimme pääsisältö siis on seuraava. Rakkaus ja hätätila ohjailevat kaikkia lakeja. Älköön olko ainoatakaan lakia, jota ei taivuteta ja ohjata rakkauden mukaan. Ellei näin tehdä, menköön menojaan, vaikka sen olisi antanut taivaan enkeli. Tämän kaiken tarkoituksena on, että sen avulla meidän sydämemme ja omatuntomme vahvistuvat. Edelleen Herra itse opettaa, että meidän on nöyrtyminen ja alistuminen muiden alaiseksi.”

Martti osuu jälleen niin oikeaan. Ei riitä että meillä on tuli tietokone ja kristityn vapaus. Niitä on osattava käyttää ja tekemisellä on oltava järkevä tarkoitus. Tuli ja tietokone kuuluvat ihmisen elämään ja arkeen kun ratkomme aineellisen elämän vaatimuksiamme. Kristityn vapaus on kuin hieno tietokoneohjelma jolla saamme paljon tuhoa aikaan ellei meillä ole omassa ihmiskoneessamme oikeaa käyttöjärjestelmää joka tekee meistä Jumalalle kelvollisia. Meille on tuolle asialle Suomen kielessä kaikista ilmeikkäin sana jota asiasta voidaan millään kielellä käyttää. Tämä sana on vanhurskas. Vain armahdettu ihminen joka on vanhan vaa’an kupissa armoa anovana ja joka katsoo toisessa kupissa olevaa Kristusta ja vaaka on tasapainossa voi elää siten että Kristuksen antama tuomiolauselma ei toimi ”Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” AMEN.

Perinteisestä tulkinnasta Betanian kodin syvempään olemukseen — 17. Sunnuntai helluntaista — Jeesus antaa elämän. 2. vsk.

Perinteisestä tulkinnasta Betanian kodin syvempään olemukseen
17. Sunnuntai helluntaista
Jeesus antaa elään
Saarna 09 oct mmxi
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Grande omelia

Evankeliumi:

Joh. 11: 21–29 (30–31) 32–45 

Martta sanoi Jeesukselle: »Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.» Jeesus sanoi: »Veljesi nousee kuolleista.» Martta vastasi: »Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuk-sessa.» Jeesus sanoi: »Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?» »Uskon, Herra», Martta vastasi, »minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.» Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: »Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.» Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo. (Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siellä, missä Martta oli hänet tavannut. Kun juutalaiset, jotka olivat talossa lohduttamassa Mariaa, näkivät tämän äkkiä nousevan ja lähtevän ulos, he menivät perässä, koska arvelivat hänen olevan menossa haudalle itkemään.) Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: »Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.» Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: »Missä hänen hautansa on?» »Herra, tule katsomaan», he vastasivat. Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: »Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.» Mutta jotkut heistä sanoivat: »Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?»Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. »Ottakaa kivi pois», käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: »Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.» Jeesus vastasi: »Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?» Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: »Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta mina sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.» Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: »Lasarus, tule ulos!» Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: »Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.» Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.

I näytös. Jeesus ja Betanian porukka
Uusi vuodesta 1986 käytössä ollut virsikirjamme toi meille aivan uuden virren. Itse asiassa saimme monta uutta virttä. Tuon tarkoittamamme virren sävelmä on ollut käytössä meillä jo vuodesta 1701. Mutta vanhoihin sävelmiin voidaan tehdä aina uusia runoja, vanha ja uusi voivat elää näin hyvin rinnakkain ja yhdessä. Tämä virsi on virsi 417, kolmisäkeistöinen virsi. Sen ensimmäisessä säkeistössä puhutaan Jeesuksesta ihmisenä, ja siitä millainen elämä ylipäänsä on, vaikea ja vaikeansuloinenkin.

Jeesus askeleesi, painoit pintaan maan
Työn ja uupumuksen tulit tuntemaan
Iloitsist ja itkit, ystäviä hait
Viinin ohraleivän, syötäväksi sait
Nälän puutteen mailla murruit leivän lailla
Meille elämäksi

Virsi kuvaa tietysti hyvin Jeesuksen elämää ihmisenä ja hänen jumalallistakin puolta., mutta tuossa äsken yhdessä lukemassamme säkeistössä paino on juuri hänen ihmiselämäsään, inhimillisessä puolessa. Jeesus iloitsi ja itki ja myös haki ystäviä. Tänäisessä evankeliumi-tekstissä joka avautuu meille Johanneksen evankeliumin luvussa yksitoista Jeesus on ystäviensä luona ja jos luemme evankeliumeja laajemmin niin emme voi välttyä sellaiselta kasvavalta vaikutelmalta että hän on erityisen hyvien ystävien luona. Luukkaan evankeliumista saamme lukea kuinka Jeesus vaeltaa opetuslastensa kanssa, kiertävä opettaja kun oli, ja saapuu erääseen kylään ja taloon. Tuossa kylässä, Betaniassa, asui perhe: Lasarus, Maria ja Martta, Jeesuksen rakastetut ystävät. Jeesus oli ehkä kulkemassa Jerusalemiin ja halusi tervehtiä ystäväänsä ja levätä hiukan apostoliensa kanssa.

Ja myöhemmin tämän päivän evankeliumin kuvauksessa tämä Jeesuksen ja Betanian perheen ystävyys tulee aivan erityisellä tavalla ilmi. Sanotaan että ” Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.” Aikuisikään mennessä, kolmikymppiseksi vartuttua Jeesus oli varmasti käynyt Jerusalemissa useita kertoja, ehkä kymmeniä kertoja, ennen julkisen toimintansa alkua. Ja kuten ymmärrämme niin matkamies tarvitsee joskus kortteeriakin, yösijaa ja kaikkihan me etsimme ystäviä. Vuosien varrella ihmiset kiintyvät sinuun ja sinä ihmisiin. Kaikesta näemmme, että Betanian porukka johon kuuluivat Martta, Maria ja Lasarus rakastivat Jeesusta niin kuin hän olisi ollut heidän oma veljensä. Ja kun lähdemme tarkastelemaan tekstiä nousee mieleen eräs kysymys. Tämä kysymys on meille hyvin tärkeä jos mielimme etsiä edes hieman uutta tulkintaa ja näkökulmaa tähän- kin tekstiin ja aiheeseen. Tämä kysymys kuuluu: “suosiko Jeesus jotenkin ystäviään herättämällä Lasaruksen kuolleista?” Evankeliumin kuvaus kertoo meille myös kuinka syvä liikutus valtasi hänet, Jeesuksen, Lasaruksen kuolleen Lasaruksen haudalle tultaessa. Ja kuten tiedämme, niin kaikki asiat, varsin raadollisetkaan asiat eivät meitä aina liikuta. Ystävien ja läheisten vaivat ja vastoinkäymiset, onnettomuudet ja kuolemat sen sijaan liikuttavat meitä enemmän. 

II näytös. Kuolemasta ylösnousemukseen
Kuolema on aina samanlainen aisa. Peruuttamaton ja säälimätön asia joka katkaisee kaikki lähimmätkin siteet mitä ihmisillä on. Kuolemisessa on tietenkin erilaisia sävyjä jos näin sanotaan. Erilainen kuolema tuntuu ja koskettaa eri tavoin. Jokainen on ainutlaatuinen ihminen ja häntä jäädään suremaan. Mutta vanhan ihmisen kuolema ja nuoren ihmisen kuolema ovat tietysti hieman eri asia. Ymmärrämme, että pitkän elämän ja paljon kokeneen ihmisen elämä voi tuntua luonnolliselta asiasta. Kielessämme elää sanonta ”luonnollinen kuolema” kun puhutaan kuolinsyystä noin lavealla puheen parrella. Se tarkoittaa juuri vanhan ihmisen kuolemaa.

Nuoren ihmisen kuolema on sitten eri asia. Sitä on vaikea hyväksyä ja se tuntuu katkeralta asialta. Se voi viedä toimeen tulon perustan perheeltä ja muutenkin asiaa on vaikea ymmärtää. Jokaisen kokemusmaailmaan kuuluu tällainen asia, joku lähiomainen on sen kokenut tai sitten joku ystävä-, tai kaveripiiriin kuuluva. Oma lukunsa on sitten sota-aika, jonka muisto elää. Päivän tekstissä olemme tällaisen tapahtuman äärellä. Nuori mies on sairastunut ja sitten kuollut. Sitä on vaikea hyväksyä ja kun luemme Johanneksen evankeliumia jälleen laajemmin, ja tässä tapauksessa aivan yhdennentoista luvun alusta niin pääsemme hyvin perille asiasta ja hyvin lähelle sitä mitä Betanian kodissa tapahtui. Martan ja Marian kodissa surtiin hyvin katkerasti. Sisaret olivat suorastaan katkeria Jumalalle ja Jeesukselle. Eivätkä he todella jaksaneet peitellä katkeruuttaan, he eivät yrittäneetkään olla kohteliaita. Jeesukselle sanotaan suoraan päin naamaa: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” Sen sanoo ensin Martta ja sitten myös Maria. Tämä saattaa kuulostaa, ja kuulostaakin samalta jos sanotaankin: “Se oli sinun syysi — miksi et tullut ajoissa apuun.

Tämä kohtaus on kaukana siitä miten tämän ajan uskonnollinen erikoistoimija kohtaa omaiset. Yleensä asiaa lähestytään tapauskohtaisesti ja kuolema täytyy jollain tapaa selittää. Sitä ei voi koskaan tehdä tyhjäksi ja mitä epäoikeuden-mukaisemmalta asia tuntuu niin sitä voimakkaammin asiaa yritetään selittää sellaisella puheenparrella johon liittyy tiettyjä sanoja ja lauseita. Lopuksi todetaan hautajaisissa että Jeesus on ylösnousemus ja elämä. Selittelyyn kuuluu sanoa aina että ”tämän asian tarkoituksen ymmärtää vasta jana kanssa.” Lähes samaan hengenvetoon sanotaan myös että ihmiselämä on kuitenkin ollut ainutlaatui-suudessaan täydellinen oli se sitten 30 tai 90 vuotta. Ja lopuksi jäädään toivon valtaan ja puhutaan jälleennäkemisestä kirkkaudessa jos näin haluamme asiaa karrikoida. Jos Jeesus olisi ollut kuka muu tahansa kuin hän itse niin juuri noin hän olisi asian hoitanutkin. Mutta…

Kun Jeesus ei ollut aivan tavallinen ihminen niin hänelle saattoi sanoa myös näin: ” Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.” Nämä sanat Martta sanoo heti samaan hengenvetoon sanojen “Herra jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” Tässä olemme myöskin hyvin lähellä tapaa jolla Lasarus-kertomusta on pitkään selitetty, ja miten siitä on sitten tuhansin ja taas tuhansin muunnelmin puhuttu. Jeesus teki jotain ainutlaatuista jonka vain hän saattoi tehdä. Jonka vain hän saattoi tehdä. Jonka saattoi tehdä vain mies jolla oli varaa sanoa: “Minä olen ylösnousemus ja elämä!” 

III näytös. Betanian outo porukka?
Lasarus-tekstin perinteinen tulkinta avautuu kyllä sille joka lukee koko Johanneksen evankeliumin hyvin tarkasti. Itse asiassa eräs Johanneksen evankeliumin viidennen luvun kappale on todellakin ollut pohjana monelle saarnamiehelle, eikä tee pahitteeksi jo kuulemme tuon tekstin nyt ja tässä. Se on itse asiassa nykyään ensi vuonna kirkoissa luettava kolmannen vuosikerran teksti: 

»Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.»

Niinhän se on ja asiaa on veivattu moneen kertaan ja kaikki mitä edellä oin sanottu on venytetty ja vanutettu monen saarnan ja hartauspuheen loimeksi. Mutta jospa nyt lähtisimmekin yhdessä miettimään uutta näkökulmaa tähän tekstiin, tai ainakin yrittämään sellaista jälleen pitäen mielessä Vanhan testamentin Saarnaajan sanoja siitä että ei ole mitään uutta auringon alla. Olkoon niin, kaikkea emme ehdi lukemaan ennalta eikä tässä auta se kuuluisa internettiäkään. Näköala avautuu myös yli Suomen kaikkialle maailmaan, kaikkialle kristilliseen maailmaan jossa kokoonnutaan yhteen tutkimaan Jumalan sanaa.

Jos haluamme niin sanotusti etsiä uutta näkökulmaa tekstiin ja koko pyhän aiheeseen niin ei tarvitse mennä kovin kauas. Olemme samassa tilanteessa kuin alussa ja sama kysymys nousee esiin. Suosiko Jeesus ystäviään herättämällä Lasaruksen kuolleista? Ja kun lähdemme hieman profiloimaan Betanian kodin porukkaa niin huomaamme, että siinä on aikalaismitta-puiden mukaan jotain outoa. Miten niin?

Betanian kodin porukka on Jeesukselle hyvin tuttua porukkaa. Voidaan puhua hyvän syvästä ystävyydestä. Galilean miehellä oli jo pitkään ollut ystäviä ja tuttuja koko se maakaistaleen alueelle jonka tunnemme nykyään Pyhänä maana. Sieltä löydämme ihmisiä jotka ovat kokonaan omistautuneita Jeesuksen seuraamiselle. He ovat odottaneet jo vuosikausia että hän tulisi esille ja aloittaisi kiertävän opettajan työnsä. Martasta, Mariasta ja Lasaruksesta saamme paljonkin vihiä kun vain olemme kärsivällisiä ja annamme tekstin puhua meille niin että se avautuu ikään kuin näytökseksi meidän eteemme. Ja hyvänen aika mitä näkyjä se tuokaan eteemme. Martta, Maria ja Lasarus ovat suhteellisen varakasta väkeä. He pystyvät ottamaan vastaan Jeesuksen ja hänen opetuslapsensa, majoittamaan heidät ja järjestämään illanvietonkin johon muutkin kyläläiset ovat kutsuttuja. Onpa kerran Martta ollut järjestelyissään hyvin kiireinen, kuten eräs toinen evankeliumi meille todistaa. Mutta että kolme sisarusta asuisi vielä samassa kodissa kolmekymppisinä, se ei ollut kovin tavallista. Betanian sisarukset olivat olleet Jeesuksen seuraajia jo pitkään. He olivat tienneet että hänessä oli jotain enemmän kuin kaikissa muissa opettajissa. He olivat sanalla sanoen pyhittäneet jo varhain elämänsä tuon miehen seuraamiselle, vaikka eivät ehkä tietäneetkään mitä hän tulisi tekemään kun vanhaksi ehtisi. Ja tietysti jos puhumme Martasta, Mariasta ja Lasaruksesta niin voimme ihan todeta nykykieltä käyttäen, että he olivat kolme lapsuudenkodissaan asuvaa sinkkua. 

IV näytös. Martan ja Marian hädästä vapautukseen.
Martta ja Maria olivat varmasti tomeria ja toimeliaita naisia vaikka Mariasta saammekin toisaalta lukea, että hän istui Jeesuksen edessä kuunnellen hänen opetustaan. Mutta kun nyt Lasarus oli kuollut niin kai he selviäisivät vaikka ajan mittapuiden mukaan he olivat jo auttamattoman vanhoja naisia avioliittomarkkinoilla. Voimme ajatella heidän hätäänsä myös siitä näkökulmasta, että Lasarus mahdollisesti hankki tuohon taloon toimeentulon. Hänellä mahdollisesti oli jonkin sortin liiketoimia tai muuta. Ja sitten tapahtuu näin…

Voisimme jäädä tällaisten ajatusten valtaan jos pysähtyisimme ponnisteluissamme tähän, tyytyisimme tähän ja toteaisimme vielä että näin se Jeesus vain näytti jumalallisen voimansa ja perinteiset loppukuviot saarnaan. On aika saada ratkaisu tähän kysymykseen joka vaivaa meitä. Jeesus ei suosinut ystäviään sen enempää kuin muitakaan. Nimittäin tämän sunnuntain ensimmäisen vuosikerran evankeliumiteksti kertoo meille vastauksen. Näemme siellä vahvasti elävän ja kokevan Jeesuksen joka kulkee maan päällä. Hän ei ole mies joka valittaa omasta työmäärästään vaikka todella onkin oppinut tuntemaan sen mitä työ ja uupumus voi ihmiselle olla.

Nainin kaupunkiin tullessaan hän löytää hautajaissaattueen jossa kannetaan leskiäidin ainoaa poikaa. ”Naisen nähdessään Herran kävi häntä sääliksi, ja hän sanoi: “Älä itke.” Hän meni paarien viereen ja kosketti niitä, ja kantajat pysähtyivät. Hän sanoi: “Nuorukainen, mina sanon sinulle: nouse!” Emme tiedä tunsiko Jeesus tuon leskiäidin samalla tavalla kuin hän tunsi Martan ja Marian, mutta hänen läheisenä ystävänään häntä ei pidetä. Mutta Jeesus näkee mistä on kyse ja hän toimii hyvin inhimillisesti. Hän haluaa auttaa ja tulee käyttäneeksi myös suurempia voimia. Näin yksinkertaisesti asia sitten ratkeaa. Jeesus ei suosi ystäviään eikä Nainin lesken tapauksessa puhuta naisen uskosta eikä hautajaisväen uskosta vaikka kaikki puhkeavatkin kiittämään Jumalaa hänen teoistaan.

Näemme nyt kuinka inhimillinen ihminen Jeesus oli. Virsi 417 ja erityisesti sen ensimmäisen säkeistön sanat ovat tulleet todeksi keskellämme. Jeesus tuli tuomaan meille elämän ja autuuden. Tänään hän ei välttämättä herätä kuolleita ihmisiä tähän aikaan, mutta elämän hän meille antaa. Ja tänään tuo hänen elämänsä on tullut enemmän inhimillisempään valoon. Ja tietysti ymmärrämme jotain myös Betanian kodin porukan syvemmästä olemuksesta. AMEN. 

Uuden Suomen blogiin:

http://indy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/85308-perinteisesta-tulkinnasta-betanian-kodin-syvempaan-olemukseen-saarnakasikirjoitus-09-oct-mmxi-