Jouluevankeliumin henkilögallerian III saarna. Lukija.
Jouluaatto
Saarna 24 dec mmx
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOCG
Evankeliumi: Luuk. 2: 1–20
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.» Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Näkökulma lukijassa
Meille suomalaisille on tuttu sanonta, vanha sanonta, ”kauneus on katsojan silmissä!” Näin varmasti on, mutta mitä tulee tekstin ja sellaisen perinteisen tekstin kuin jouluevankeliumin kuulemiseen niin voimme sanoa varmasti myös ”ymmärrys on kuulijan korvissa.” Näissä kahdessa väitteessä ”kauneus on katsojan silmissä” ja ”ymmärrys on kuulijan korvissa” on tietenkin molemmissa kyse siitä, mitä ihmisen päässä niin sanotusti tapahtuu, sillä ei noita asioita päätä ja arvota silmä eikä korva! Ja juuri kuulemisessa ja näkemisessä on myös kyse siitä, että olemme menneisyytemme vankeja ja orjia.
Uudistuminen on perin vaikeaa vaikka maailma on täynnä persoonallisen näköisiä ihmisiä, lopulta yhtä kauniita kaikki, ja mielenkiintoisia tekstejä lukea ja kuulla. On vaikea päästä eroon arvostuksista ja päähänpintymistä, ja sitten kun on veilä riesana se viheliäinen alitajuntakin. Niin, ymmärrys on tosiaankin kuulijan korvissa. Tällaiseen tulokseen päätyy nykyään jokainen kirjallisuuden asiantuntija. Kun joku kirjoittaa jotakin niin asia on vain niin, että hän ei voi sen jälkeen juuri vaatia keneltäkään kirjaimellista tulkintaa. Kaikki on sen jälkeen alttiina muutokselle. ”
Ajat muuttuvat ja me niiden mukana on myös sanottu.” Suurella vaivalla laaditut laitkin muutetaan kerran ajan vaatimuksia vastaavaan muotoon ja niitä tulkitaan ja niiden tulkinnoista etsitään ennakkotapauksia.
Yksi kaikkein ihmeellisimmistä teksteistä mitä maailmassa on, ellei peräti ihmeellisin on Luukkaan jouluevankeliumi. Niinpä ei ole ihme että jouluevankeliuminkin on elänyt elämäänsä kohta kahden vuosituhannen ajan ja tulee sitä vielä elämään, niin kauan kuin Jeesuksen Kristuksen kirkko täällä elää ja on. Kun siis kuuntelemme jouluevankeliumin sanomaa niin meissä tapahtuu aina jotakin jotakin. Nimittäin se mitä odotamme ja haluamme luo aina kulloisenakin kuulemishetkenä sen tulkinnan. Eri asia onkin sitten se, lähteekö se elämään elämää joka luo jotain uutta ja tuo muutosta omaan elämäämme. Tai voimme sanoa, saako se lähteä elämään ja rikastuttamaan omaa ja lähimmäistemme elämää.
Luukas ja lukijat
Olemme tässä kolmena edellisenä vuonna koettaneet paneutua Luukkaan evankeliumin henkilögalleriaa pienen yleisluontoisen johdannon kera, ja miettimällä sitä mitä tarkoittaa se, että jouluevankeliumi on kahden ruhtinaan kertomus, ja viime vuonna puhuimme paimenista. Tänä vuonna puhumme yhdestä hyvin tärkeästä henkilöstä joka liittyy jouluevankeliumiin hyvin olennaisesti. Niin olennaisesti, että ellei tuota henkilöä ei olisi niin ei olisi myöskään jouluevankeliumia. Kukahan se oikein mahtaisi olla? Jos joku arveli, että se oli Luukas niin kyllä erehtyi hieman. Tärkeähän hän oli koska oli koko evankeliumin ihmisperäinen laatija, mutta sen olisi toki voinut kirjoitta joku muukin.
Tänään puhumme vielä hieman jouluevankeliumin lukijasta ja kuulijasta, kenestä tahansa meistä. Varmastikin tänä päivänä Luukas myös itse ihmettelisi mitä hän oikein on kirjoittanut! Tietysti on eri asia millainen on hänen olinpaikkansa tänään. No sitä emme pohdi sen enempää, mutta voimme ajatella että jos hän ei olisi kuullut omaa jouluevan-keliumiaan liki kahteentuhanteen vuoteen niin ihmetys voisi olla suuri! Nimittäin josku sitä on ihmeissään vaatimattomampikin kirjuri omien vaatimattomien kirjoitusten äärellä ja paljon pienemmällä perspektiivillä.
Odotuksemme eivät ole Jumalan odotuksia
Tänä jouluna on puhuttu siitä kuinka sosiaalinen pahoinvointi on suurta ja ihmiset ovat eriarvoisia. Asia on varmasti totta ja tällaisten seikkojen poistamiseksi on tehtävä työtä. On varmasti totta että tuollaisissa sanoissa kuvastuu jotain mikä on aivan varmasti totta ja vieläkin todempaa. Mutta kun pitäisi nähdä asioiden taakse. Eikä siinä ole mitään mieltä, että välillä julistetaan armoa ja välillä sitten lakia eli ihmisten syntisyyttä kelvottomuutta tai sitten jos asiaa ei uskalleta sanoa oikein kunnolla ääneen niin puhutaan vain sosiaalisesta eriarvoisuudesta.
Asia on vähän sama kuin menisit lääkärille mutta sinua tutkimatta lääkäri vain toteaisi sinun olevan sairas ja kuvailisi yleislaveasti oireitasi ja lopuksi toivottaisi jaksamista ja parhaassa tapauksessa joulun alla Hyvää joulua! Oikea lääkäri tutkii sinut ja määrää lääkkeet jotta paranemista voidaan nopeuttaa ja tuhoisat seuraukset jopa välttää. Ja jos lääkäri on oikein hyvä niin hänpä kehottaa, jos se vain on mahdollista, parantamaan elämäntapoja. Jos vaivat johtuvat tuhoisista elämäntavoista niin vastuu terveydestä sälytetään potilaallekin. Yhtä kaikki jos tämä rinnastus tuodaan tähän päivään ja vaikkapa kirkkomme menoon niin herää tietysti kysymyksiä.
Kun Jumala suunnitelmansa mukaisesti toimi ensimmäisenä jouluna niin ei kysytty mitään kansalaismielipiteitä. Ei mielipiteitä siitä mikä on mahdollisesti loukkaavaa ja mitä on vaikea hyväksyä. Täysin toinen todellisuus murtautui maailmaamme ja ikuisiksi ajoiksi. Jumalan poika syntyi maailmaan ja eli kanssamme ollen uskollinen hamaan ristinkuolemansa saakka. Lopetus Mutta siitä huolimatta jouluevankeliumin totuus rakentuu vasta kuulijan korvissa ja pään sisässä. Mutta jos haluamme etsiä siitä yhden asian josta lähdemme liikkeelle, niin käyköön siihen sitten sanat ”Älkää pelätkö!”
Lopuksi
Jouluevankeliumin sanoma pätee kaikkina muinakin päivinä kuin jouluaattona ja joulupäivänä. Sen on oltava totta jokaisena päivänä ja sen on tultava tulkituksi, ja todeksi korvissamme ja mielissämme. Kun se on kuultu niin vastuu on lukijoilla. Mutta älkäämme pelätkö tässäkään! Armoa saamme jälleen kerran ja se on siinä, että voimme edetä eteenpäin rauhallisesti. Kirkko on tehnyt matkaansa jouluevankeliumin kanssa jo kohta kaksi tuhatta vuotta eikä loppua näy. Mikään ei ole tuota matkaa pysäyttänyt eikä tule pysäyttämäänkään. Jouluevankeliumi saa tehdä työtänsä ja se mitä siinä sanotaan ei ole ihmisten aikaansaannos, ei minkään kyselyn tulos, se ei ole minkään uudistuksen eikä muuttamisen tulos. Se on kutsu ja haaste meille kaikille ja tulkinta on meidän korvissamme ja päässämme. Jos pysähdymme sen äärelle niin se tekee meissä varmaa työtänsä, sillä se ei ole ihmisten tekoa. AMEN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti