Torsten Sandbergin saarnoja vuosilta 2004-2021. 107 tuokiota uusprotestanttista pohdintaa...
lauantai 6. joulukuuta 2008
Oikeassa yhteydessä — Itsenäisyyspäivä — Kiitos isänmaasta. Epistolasaarna.
Oikeassa yhteydessä
Itsenäisyyspäivä
Kiitos isänmaasta
Saarna 06 december mmxiii
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Epistolasaarna
Omelia DOCG
Evankeliumi: Matt. 20: 25–28
Jeesus kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi: »Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.»
Saarnateksti: Ap. t. 17:16-34
Odotellessaan Ateenassa matkakumppaneitaan Paavali näki joka puolella kaupunkia epäjumalankuvia, ja tämä sai hänet kuo-huksiin. Hän keskusteli synagogassa juutalaisten ja jumalaa-pelkäävien kanssa ja puhutteli joka päivä torilla kaikkia, joita sattui tapaamaan. Muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit ryhtyivät puheisiin hänen kanssaan, ja jotkut heistä sanoivat: "Minkähän tiedonjyvän tuokin luulee noukkineensa?" "Taitaa olla vieraiden jumalien julistajia", sanoivat toiset, sillä Paavali julisti evankeliumia Jeesuk-esta ja ylösnousemuksesta. He veivät hänet mukanaan Areiopagille ja sanoivat: "Saisimmeko tietää, mikä on se uusi oppi, jota sinä julistat? Me olemme kuulleet sinun puhuvan perin outoja asioita. Mistä oikein on kysymys? Sen me haluaisimme tietää." Ateenalaiset samoin kuin kaupun-gissa asuvat muukalaisetkin olivat näet tavattoman kiinnos-tunei-ta kaikista uusista asioista ja puheenaiheista.
Paavali astui keskelle Areiopagia ja alkoi puhua:
"Ateenalaiset! Kaikesta näkee, että te tarkoin pidätte huolta jumalien palvonnasta. Kun kiertelin kaupungilla ja katselin teidän pyhiä paikkojanne, löysin sellaisenkin alttarin, jossa oli kirjoitus: 'Tuntemattomalle jumalalle.' Juuri sitä, mitä te tuntemattanne palvotte, minä teille julistan.
"Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin -- itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. "Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: “Me olemme myös hänen sukuaan.” Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus.
"Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen. Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista."
Jotkut ivailivat Paavalia, kun kuulivat hänen puhuvan kuolleiden ylösnousemuksesta, toiset taas sanoivat: "Kenties saamme kuulla sinulta tästä vielä toistekin." Niin Paavali lähti heidän luotaan. Muutamat kuitenkin hakeutuivat hänen seuraansa ja tulivat uskoon. Heidän joukossaan oli Dionysios, Areiopagin tuomioistuimen jäsen, Damaris-niminen nainen sekä muutamia muita.
Aloitus
Monesti kuulemme sellaisen painotuksen tai vaatimuksen, että asiaa pitää tarkastella laajemmasta kokonaisuudesta käsin. Tai toisaalta myös sellaistakin, vähän päinvastaista tavallaan, että jokin asia irrotetaan laajemmista yhteyksistään ja näin ei sitten ymmärrettäisi sitä mitä joku haluaa jollain laajemmalla yhteydellä sitten sanoa. Eikä aina tarvitse etsiä niitä hirveän laajoja yhteyksiäkään kuten Veikko Huovinen teki laittaessaan Havukka-Ahon ajattelijan eli Konsta Pylkkäsen suuhun sanat “Ihmiset oikeudet maailmankaikkeudessa ovat kusiaisen luokkaa…”
Sitä ne varmasti ovat… Tämä itsenäisyyspäivä on siitä erikoinen päivä että juuri tänään on jumalanpalveluksen pitäjällä vapaa valinta saarnatekstien ja ylipäätänsäkin päivän tekstien suhteen, oikeus mitä aika harvoin käytetään. Ja jos on vapaa mahdollisuus valita tekstit niin ehkä on myös mahdollista valita se, miten pitkä tuo teksti sitten oikein on. Tänään on siis saarnaajan oma vika jos hänen tekstinsä jää ikään kuin laajemmasta kokonaisuudesta irrotetuksi.
Joskus nimittäin saarnateksti kaipaa jotain laajempaa kehystä ympärilleen. Asiaa voisi kuvata vaikkapa seuraavasti. Suuri taideteoskin, kuten vaikkapa Leonardo da Vincin Mona Lisa, jää mitäänsanomattomaksi jos siitä leikataan pois Mona Lisan suu ja sen ympärys ja toisaalta jos tuota leikettä näytettäisiin tuosta laajemmasta yhteydestään irrotettuna niin ei sekään mitään olisi. Jotta tuo suurenmoinen taideteos näyttäisi hyvälttä tarvitaan kasvot kaikkine osineen ja hiukset, tarvitaan myös olkapäät ja kaula, tarvitaan myös taustamaisema, oikeat värit ja niiden oikea sommitelma, ja vielä jotain muuta, jotain mitä taiteilija vain pystyy loihtimaan kasaan; kokonaisuus-vaikutelma…
Samalla järjenjuoksulla ajateltuna tänäinen saarnatekstimme, Paavalin puhe Ateenassa, jää vaikeammin ymmärrettäväksi jos emme sisällytä siihen sitä johdattelevaa kuvausta jossa Paavali liikkuu ja oleilee Ateenassa ja loppukuvausta kun Paavali poistuu torilta hiukan alakuloisena, näin ainakin voimme olettaa, muutaman hänen opetuksistaan vaikuttuneen henkilön kanssa.
Mistä areiopagi-puheessa on oikeastaan kyse?
Paavalin puhe Ateenassa on merkillinen luomus! Se kertoo paljon sen kirjoittajasta eli evankelista Luukkaasta. Apostolien teothan tulee lukea yhteen varsinaisen Luukkaan evankeliumin kanssa, kyse on kaksoisteoksesta. Paavalin puhe Ateenassa on saman miehen kirjalliseen asuun muokkaama kuin on meille niin tutu jouluevankeliuminkin, teksti jota kohden kristikansa tässä vaiheessa joulukuuta jo katselee…
Luukas on loppujen lopuksi varsinainen gonzo-journalisti, mutta hyväntahtoinen sellainen ja jos ollaan rehellisiä luterilaisille ajatuksille siitä että raamatussa on inhimillinen ja jumalallinen puolensa aivan kuten Kristuksessakin on inhimillinen ja jumalallinen puolensa niin rohkeampi väittää että sittenhän Pyhä Henkikin on vallan gonzo. Ja kaikki noin 1900 vuotta ennen miestä jota pidetään kaiken gonzo-journalismin isänä, ja tässähän amerikkalaista tarkoitetaan Hunter S. Thompsonia.
Gonzo-journalismihan on faktaa ja fiktiota yhdistävä oma-kohtaista kokemusta korostava journalismin ja kertomisen muoto. Gonzossa tekstin kirjoittajan ja jutun päähenkilön sekä faktan ja fiction, siis tosiasioiden ja sepitteiden rajat hämärretään. Gonzoilulle on ominaista kertojan omien ha-vaintojen korostaminen ja näennäisten pikkuseikkojen esille tuominen.
Jos apostoli Paavalin puhetta Ateenassa tarkastellaan viemällä loppuun kaikki raamatuntutkimuksen mahdollisuudet ja tehdään joitain johtopäätöksiä niin gonzoahan tuo on kaikki tyynni. Todennäköisesti ja melkoisen varmasti Paavali ei koskaan pitänyt tuollaista puhetta . Luukkaalla oli asiasta tietoa, siis siitä että Paavali oli oleillut Ateenassa ja saanut siellä joitain käännynnäisiä, siinä kaikki. Mutta että ymmärtäisimme tässä tämän tekstin inhimillistä puolta tulee meidän ymmärtää miten antiikin ajan historiankirjoittajat tai niin sanotut historiankirjoittajat toimivat. Tunnustettu historioitsija saattoi näet laittaa sata vuotta sitten eläneen henkilön suuhun itse sepittämänsä puheen, puheen joka kestäisi vaikka tunnin verran… Tätä näkökulmaa vasten Luukas oli sitten todella tiivistetyn ilmaisun mestari.
Mutta tällaista puheiden sepittelyä ei suinkaan pidetty mitenkään pahana asiana, päinvastoin sitä pidettiin täysin luotettavana tapana kirjoittaa ja esittää asioita. Menetelmä ei enää tänään toimi vaikka ihmiselle voidaan uskotella totena melkeinpä mitä tahansa ja historiankirjoituskin on, ja tämä on todella syytä aina tarkoin tiedostaa, voittajien ja selviytyjien tulkintaa tapahtuneista ja usein hyvin poliittista ja tarkoitushakuista.
Mutta sitä tärkeämmäksi ja merkityksellisemmäksi Paavalin puhe Ateenassa nousee kun vain ajattelemme tätä gonzoilua, ja varsinkin sitä mitä puheessa väitetään. Tekstiin uudelleen ja uudelleen syventyvä lukija löytää siitä kerta kerralta yhä enemmän ja enemmän ja lopulta hänen suupielensä venyvät levolliseen virnistykseen ja päätäkin hän alkaa nyökkäilemään. Sillä asioissahan on vissi perä ja niinhän niiden kuuluu ollakin.
Paavali ja ateenalaiset
Paavali joka halusi puhua asiaa ja yksinkertaisesti oli tullut viisaiden ja ylpeiden ihmisten kaupunkiin. Kuitenkin hänen neroutensa ylitti kaikkien hänen kuulijoidensa tason. Jotta voisi olla yksinkertainen on ensin oltava monimutkainen ja vieläpä moninkertaisesti monimutkainen. Liekö ateenalaisia sitten kiusannut Paavalin oppineisuus ja monikultuurillinen oivalluskyky ja sekin että hän oli Rooman kansalainen ja paljon matkustellut mies. Paavali oli tullut Ateenaan ja tämä oli pidettävä mielessä, juuri tämä. Se oli monien viisaiden ja viisaana itseään pitävien toiveasuinpaikka. Mutta jos joku ajattelee että hän olisi jotenkin tullut paikka joka oli kreikkalainen niin siinä hän erehtyy. Paavali oli tullut Ateenaan ja ateenalaisille Ateena oli maailman keskus, edelleenkin yksi kaupunkivaltio ja kaiken lisäksi se ainoa ja oikea sellainen. Ja vaikka tuossa päivän saarnatekstissämme ateenalaisista annetaan varsin myönteinen kuva niin varmasti todellisuudessa he eivät olleet mitenkään muukalaisystävällistä porukkaa; kaukana siitä. Näkeehän sen Paavalinkin saamasta vastaanotosta…
Paavali oli myös Rooman kansalainen ja koko Välimeren alue nautti edelleen suuren roomalaisen eli keisari Augustuksen aikaan saaman rauhan hedelmistä. Valtioita oli mennyt ja tullut, yksi pieni Italian niemimaalla asunut heimo oli valloittanut hiljakseen koko tunnetun maailman, kylä kylältä, kaupunki kaupungilta, maakunta maakunnalta, valtio valtiolta ja viimein oli ollut Ateenankin vuoro.
Kun tällainen teksti on alun perin otettu evankeliumi-kirjaan on pitänyt tietysti perustella se miksi juuri tämä teksti on raamatuntekstinä Suomen itsenäisyyspäivänä pidettävässä Jumalanpalveluksessa. Ja tämä perustelu löytyy yhdestä lauseesta, yhden ison alkukirjaimen ja pisteen välistä. “Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmis-suvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet.”
Kun tuota äskeistä lausetta hieman pureskelemme niin tottahan toki se voisi olla kosmopoliitin saarnamiehen puhetta. Mutta lopulta tämäkään ei saa ateenalaisia vieroksumaan Paavalin puhetta, tai sanotaan myös niitä jotka joutuvat sitä kuulemaan, ovat joutuneet sitä kuulemaan ja joutuvat sitä kuulemaan
Kansat ja kansojen tehtävät ja Isänmaa Isänmaa
Se, että kansoilla ja pienilläkin kansoilla on määräaikansa ja asuma-alueensa on lohdullista kuultavaa ja puhetta. Vaikka tätä tekstiä harvoin itsenäisyyspäivänä käytetään niin ainakin Suomessa sen sisältö on hyvin perusteellisesti oivallettu, sisäistetty ja sen mukaan on eletty ja toimittu. Ehkä joskus tulee oivaltavampi aikakausi jolloin kaikki tämä tajutaan niissä laajemmissakin yhteyksissä. Sillä juuri Paavalin Areiopagi-puheen taustaa ja sisältöä vasten aukeavat sellaiset väitteet ja sananparret joita usein hoemme paljoakaan ajattelematta mitä ne oikein tarkoittavat.
Eikö näin ole hyvät ystävät! Nyt tajuamme paremmin sen mitä tarkoitta se kun kuulemme sanottavan: Kiitos Jumalalle Isänmaasta tai Vapautemme on Jumalan lahjaa tai Jumala on varjellut kansamme kohtaloita ja lukematon muu määrä samanlaisia sanoja ja sanontoja. ” kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat…”
Lopetus
Mutta jos irrotamme tämän lauseen niistä laajemmista yhteyksistä joista alussa puhuimme teemme jälleen raamatun sanalle suurtakin vääryyttä ja vielä suurempaa vääryyttä itsellemme ja sielullemme. Asia on varmasti tulkittava niin, että isänmaa on samanlainen työväline ja lahja kuin on itsessään ihmiselämä. Tuossa Paavalin puheen ytimessä sanotaan myös että ihmisen tarkoitus on löytää Jumala. Ja ennen kaikkea on kyse jälleen kokonaisuudesta, ja se meidän on muistettava kun luemme Paavalin tekstiä uudelleen ja uudelleen. Kaikkien yksityis-kohtien runsaus ja niiden takaa nousevat näköalat ja uudet asiayhteydet tulevat saattamaan meidät hämmennyksiin. Tämä niin sanottu Paavalin puhe Ateenassa on eittämättä yksi Raamatun moniulotteisimpia yksittäisiä tekstejä.
Ja lopulta meille selviää myös sen hengellinen tarkoitus. Ihmisen tarkoitus on löytää Jumala, löytää Jumala vaikka hapuillen. Ihmisen on löydettävä Jumala joka vaatii häntä luopumaan kaikesta tietämättömyydestään ja myös tekemään parannuksen, etsimään mielenmuutosta.
Parannusta tarvitaan että osaisimme oikealla tavalla olla kiitollisia niin monista asioista, vaikkapa terveydestä ja siitä isänmaasta. Vain hätääntynyt ja armahduksen kokenut sielu ymmärtää mitä perimmältään tarkoitetaan vaikkapa Isä Meidän rukouksen pyynnöllä: ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.” Tästä Martti Luther muistuttaa meille Isossa katekismuksessaan: ”Elämäämme ei kuulu ainoastaan se, että ruumiimme saa ruoan ja vaatetuksen ynnä muut tarpeensa, vaan sekin, että me levossa ja rauhassa tulemme toimeen niiden ihmisten kanssa, joiden keskuudessa elämme ja joiden kanssa joudumme kosketuksiin jokapäiväisissä toimissa ja kaikenlaisissa olosuhteissa ja tilanteissa, sanalla sanoen, siihen kuuluu kaikki se, mikä koskee toisaalta perhe- ja naapuruussuhteita, toisaalta kansalaissuhteita ja hallitusta.
Niin; yksi irrallinen hymy ei niin paljoa vaikuta ja saa aikaan, mutta jos se on oikeassa paikassa ja yhteydessään niin asia on aivan toinen. Paavalin puhe Ateenassa on myös lähetyspuhe ja se kehottaa meitä miettimään meille tärkeitä asioita, vaikka oikeutemme maailmakaikkeudessa ei olisikaan suurempi kuin sen pienen yhteiskuntahyönteisen johon alussa viittasimme, ja myös olemaan niistä kiitollinen, siis kiitollinen meille tärkeitä asioista. Yksi niistä on juuri isänmaa josta saamme tänään kiittää Pyhää Jumalaa. AMEN.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti