10. Sunnuntai helluntaista
Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa
Saarna 05 aug mmvii
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOCG
Evankeliumi: Luuk. 16: 1–9
Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: »Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: ’Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.’ Mies mietti: ’Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. – Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.’ Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. ’Paljonko olet velkaa isännälleni?’ hän kysyi ensimmäiseltä. ’Sata astiaa öljyä’, tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.’ Sitten hän kysyi toiselta: ’Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?’ Tämä vastasi: ’Sata tynnyriä vehnää.’ Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä.’» Ja Herra kehui epärehellisen talouden-hoitajan viisautta. Hän sanoi: »Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.»
I Alkukertomus
Isossa kaupungissa näkee ja kuulee paljon ihmeellisiä asioita. No! Maailmanmittakaavassa Helsinki ei ole mikään suurkaupunki vaikka Espoo ja Vantaa siihen liitettäisiinkin, ehkä sitten jos koko Suomi siihen liitettäisiin. Toisaalta, onhan yhden kerran järjestetty Olympia-kisatkin pienemmässä kaupungissa kuin Helsinki. Mutta kaupunkiin mahtuu kaikenlaista. Kaupungissa asui aikoinaan mies joka tavoitteli paljon omaisuutta. Teki kahta, kolmea työtä ja teki myös asuntokauppoja. Sanottiin ettei hän nukkunut juuri ollenkaan… Ja sanottiin myös, että hänellä oli kaupungin hienoin rannekello, ja kallein… Moni tunsi tuon miehen hänen työpaikkojensa perusteella; moni tunsi ja vielä useampi tiesi. Puhuttiin myös vähän hämäristä jutuista joita liikkui hänen työ- ja liikeasioidensa ympärillä. Mutta paljon ystäviä hänellä ainakin oli, hyvin paljon. Sitten eräänä päivänä tuo mies jäi auton alle hyvin näkyvällä paikalla, ja moni tunnisti miehen välittömästi. Mitenhän miehen oikein kävi… Oli varsin näyttävä tilanne, jos näin traagisesta asiasta kuin auton alle jäämisestä voidaan nyt näin sanoa. Aika oli ikään kuin pysähtynyt. Kului sekunti, kului toinen. Lumisohjosta ponnahti ylös mies muutaman ruhjeen saaneena, ja sanotaan että hänen vielä törmäyksen voimasta kaatuneena ollessaan vetäneen hihanliepeen vasemmasta ranteestaan ylös… Kaupungin kallein ja hienoin kello oli sittenkin ehjä. Mies saattoi rauhassa mennä työhönsä…
Päivän evankeliumi on kuin paksu seinä
Tämä saarnakäsikirjoitus on nimetty sanoilla “Merkillinen taloudenhoitaja ja paksu seinä 1.0.” Nimittäin vain äärimmäisen röyhkeä ja itsevarma sananpalvelija lausuu tämän evankeliumin äärellä varmoja totuuksia, tai edes puolivarmoja. Paksu seinä on joskus vallan tarpeellinen. Varmaankin tätäkin saarnaa tullee päivittää aina kolmen vuoden väliajoin.
Paksu seinä on siis tarpeen. Nimittäin jos haluat puhua häiriintymättä. Paksun seinän takana on turvallista keskustella luottamuksellisista asioista. Mutta siellä paksun seinän takana voi olla kärsimätön olo sillä joka haluaisi tietää mitä siellä seinän takana oikein puhutaan… Ja sitten tietysti olisi joskus kiva nähdäkin mitä siellä seinän takana oikein puuhaillaan… Ihminen on tällainen. Tämä ajatuksenjuoksu vain sen takia että tajuaisimme sen, kuinka vaikea tämän päivän evankeliumi on selittää. Aivan kuin eläisimme paksun seinän takana ja tuo selitys olisi sen takana ja olisimme tilanteessa jossa emme näe sen lävitse, emmekä tietysti kuulekaan.
Niin paljon kuin raamatuntutkimus on halunnut nähdä evankeliumien synnyssä kirjoittajan omaa panosta, niin jokaisen radikaalimmankin on tämän tekstin äärellä pakko myöntää ne taatusti Jeesuksen alkuperäisiksi sanoiksi koska niitä on niin vaikea muuten selittää. Vertaus on kaukana toisen vertauksen, Luukkaan tuhlaajapoika-vertauksen, selkeydestä ja yksiselitteisyydestä. Toki tuhlaajapoikavertauksessakin on kohtia jotka eivät täysin aukene…
Vertaus tästä “Merkillisestä taloudenhoitajasta” tulee lukea moneen kertaan. Sen merkillinen luonne ja loppu, ja ennen kaikkea meidän ennakkokäsityksemme siitä estävät meitä näkemästä kaikkia sen juonteita. Otetaanpa vaikkapa lause “Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta.” Anteeksi; kuka “Herra.” Väitänpä, että suurin osa lukijoista, melkein kaikki käsittävät, että kyseessä olisi Jeesus, siis Herra Jeesus Kristus.” Mutta näin ei ole, kyse on merkillisen huoneenhaltijan työnantajasta. Tästä kohdasta on luotu montakin mielenkiintoista ajatuksenjuoksua. Lause paljastaa muun muassa sen, että kyllä se isäntäkin oli melkoinen ketkuli ja riistäjä, vielä merkillistä taloudenhoitajaansakin suurempi kehveli. Meillä ei ole mitään syytä epäillä etteikö tämä vertaus olisi aikoinaan pohjautunut tositapahtumaan jonka Jeesus sitten ammensi opetuksiensa aarrearkusta. Mutta vaikka yksi lause näin aukeaisikin, saisimme siten tulkintaan lisää väriä ja omalaatuisen huumorin kyllästämää virnettäkin olemme edelleen paksun seinän takana…
Tekstin tulkinnoista
Monet yritykset tulkita väärän huoneenhaltijan arvoitusta ovat menneet harhaan. Siitäkin huolimatta, että nykyään on apuna suurenmoisen raamatuntutkimuksen tuoma tieto ja monien sananselittäjäsukupolvien kokemus ja erehdykset. Uskonpuhdistuksen isällä Martti Lutherilla ei ollut näitä etuja käytettävänään. Hänen tulkintansa on hyvä osoitus siitä, kuinka Hengen silmillä voi nähdä paksunkin seinän lävitse:
”Ensiksi. Mammona on hebrean kieltä ja merkitsee rikkautta eli ajallista hyvää, nimittäin sellaista, jonka joku omistaa yli kutsumuksensa tarpeen, ja jolla hän, itseään vaarantamatta, ilman haittaa voi toisia hyödyttää. Hebrealainen hamon näet merkitsee runsautta, suurta määrää, paljoutta, josta sitten mahamon eli mammon, toisin sanoen, hyvyyden runsaus eli rikkaus.”
Toiseksi. Sitä ei sanota vääräksi mammonaksi sen tähden, että se olisi hankittu vääryydellä ja koronkiskomisella, — väärällä omaisuudella ei voida tehdä ainoatakaan hyvää tekoa, vaan se on palautettava; Jesaja (61:8) sanoo: "Minä, Herra, rakastan oikeutta ja vihaan riistoa ja vääryyttä”, ja Salomo sanoo (Sananlaskujen 3. luvussa, 27. jakeessa): »Älä kiellä apuasi, jos toinen on avun tarpeessa», — vaan sitä sanotaan vääräksi sen tähden, että se on väärässä käytössä. Samoin pyhä Paavali sanoo Efesolaiskirjeessä (5:16) aikaa pahaksi, vaikka Jumala on sen luonut, ja se on hyvä; se on kuitenkin paha sen tähden, että pahat ihmiset käyttävät sitä väärin, saaden aikaan paljon syntiä, pahennusta ja sielujen vaaraa. Näin rikkauskin on väärää, koska ihmiset käyttävät sitä väärin ja vääryyteen. Itsehän voimme todeta, että jos on rikkautta, käy, niin kuin sanotaan: Rikas rehentelee. Soditaan, valhetellaan, viekastellaan, tehdään kaikenlaista ilkeyttä lähimmäiselle sen tähden, että saataisiin varallisuutta, sitä säilytettäisiin, enennettäisiin ja saataisiin nauttia rikkaiden ystävyydestä. Erikoisesti se kuitenkin on Jumalan edessä väärää mammonaa sen tähden, että sillä ei palvella lähimmäistä.”
Mutta tämänkin jälkeen jää monta kysymystä ilmaan. Olemme aivan samassa tilanteessa kuin opetuslapset joiden oli vaikea ymmärtää opettajaansa. Kaikki selitysyritykset tässä kohden ovat sitä kuvastimesta katsomista josta Raamattu puhuu Apostoli Paavalin sanoin. Niin, opetuslapset olivat varmastikin tuon paksun seinän takana…
Mikä on tekstin tarkoitus?
Jos meidän ei enää tarvitsisi katsella asioita kuin kuvastimessa ja olla paksun seinän takana niin olisimme vapautuneet inhimillisistä rajoituksista. Tarkoituksemme ei voi olla pelkästään se, että pysähtyisimme loppu iäksemme pohtimaan yhden mahdottoman evankeliumikappaleen selitystä. Sen vaikeudesta huolimatta sen tulee luoda liikettä ja elämää, ja sitä se voi luodakin.
Yksi evankeliumin opetuksista on toki se, että maallisissa asioissa askartelevat ihmiset ovat tietyllä tavalla viisaampia kuin ne jotka pohtivat aina ja ensimmäiseksi asioita uskon näkökulmasta.
Olisivatpa he yhtä innokkaita ja nerokkaita kaikissa yrityksissään saada aikaan jotain hyvää kuin niin sanotut maallistuneet ihmiset yrityksissään pistää rahaksi ja hankkia mukavuutta! Kiinnittäisivätpä ihmiset yhtä paljon huomiota sielunsa pelastukseen kuin bisnekseen. Tosiasia lienee se, että ihminen käyttää ainakin 10 kertaa enemmän aikaa, rahaa ja vaivaa oman mukavuutensa kuin lähimmäistensä hyväksi tapahtuvaan. Todellinen ja elävä usko pitäisi varmasti näkyä ulospäin suuntautuvana rakkautena ja huolenpitona enemmän kuin omasta mukavuudesta huolehtimisena. Vai olemmeko ymmärtäneet uskon väärin? Lahjaksi saimme, mutta kuinkas on sen antamisen laita? Ja mihin turvaamme onnettomuuden hetkellä. Ja osaammeko kiittää hyvän onnettomuuden hetkellä? Mihin katsomme kun saamme kolhuja, kuvaannollisesti kun jäämme auton kolhaisemaksi, omaan hyvinvointiimmeko vai toisen tilaan? AMEN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti