Itsekasvatuksesta oikeaan paastoon
Tuhkakeskiviikko
Katumus ja paasto
Saarna 21 feb mmvii
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOC
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOC
Evankeliumi: Matt. 6: 16–21
Jeesus sanoo: »Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut. Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.»
Aloitus
Benjamin Franklin on eittämättä yksi ns. ihmiskunnan suurmiehistä. Suurmieheksi tullaan vain kovan uurastyön tuloksena, suurmiehet ovat suuria työntekijöitä. He uurastavat aamusta iltaan ja antavat tunnustuksensa kaikelle rehelliselle työlle. Franklinin sanotaan lausahtaneen kerran: “Jokainen, joka harjoittaa ammattia, omistaa ritaritilan. Jokaisella, jolla on toimi, on myös kunniakas asema. Ja kyntäjä seisoo molemmilla jaloillaan korkeammalla kuin aatelismies polvillaan.”
Franklin oli mies joka vaati itseltään paljon ja hänellä oli tiukka itsekasvatu-mentelmä ja hän saattoi käyttää oman itsensä tutkimiseen parikin tuntia päivässä. Joka päivä hän askaroi ns. “tilikirjojensa” parissa. Hän oli näet asettanut elämänsä ohjeeksi kolmetoista hyvettä, ja joka päivä hän pariinkin otteeseen arvio kuinka hän on edistynyt niissä. Franklinin hyveluettelo sisälsi seuraavat: kohtuullisuus, vaiteliaisuus, järjestys, päättäväisyys, säästäväisyys, uutteruus, suoruus, oikeamielisyys, maltillisuus, puhtaus, mielenrauha, siveys ja nöyryys. Kukapa meistä ei haluaisi olla mestari noissa kaikissa Franklinin luettelemissa hyveissä.
Uskonnollisilta käsityksiltään Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen Philadelphian suuri poika oli deisti. Deismihän on käsitys, jonka mukaan jumala on vastuussa kaikkeuden järjestelmällisistä piirteistä, mutta jumala ei kuitenkaan vaikuta kaikkeuden tapahtumien kulkuun luomisen jälkeen. Perinteisessä mielessä Franklinia ei siis voitaisi pitää kovin tunnustuksellisena kristittynä. Franklinin itsekasvatus-ohjelmalla päästään varmastikin hyviin tuloksiin, ja miehen elämähän on varmasti ollut eräänlaista paastoa, mutta teoilla ei kuitenkaan voi ansaita armoa, eikä itsekasvatusohjelma hyödyllisyydestään huolimatta ole oikea paasto. Emme saa tuomita Franklinia kuitenkaan kristillisyyden puutteesta, hän on jäänyt historian myös suurena ihmisrakkauden ja hyväntekeväisyyden esimerkkinä. Emme todellakaan voi tuomita Franklinia noin vain, siihen on valta vain korkeimmalla tuomarilla.
Tarvitseeko luterilaisten viettää paastoa?
Voimme kysyä tarvitseeko luterilaisen viettää paastoa? Asia on tänään hyvin ajankohtainen. Olemme saaneet paljon vaikutteita isoilta kirkkokunnilta, ja jos emme aika ajoin tuo mieliimme oikean paaston merkitystä, niin omaksumme aivan vääriä käsityksiä. Lyhyesti voidaan sanoa asia vaikka näin luterilaisen opetuksen kannalta: Oikea paasto perustuu Jumalan käskyyn. Sen tarkoituksena on lihan kurissa pitäminen.
Ja lihalla tarkoitetaan pelkästään omaa syntistä minää. Paastoa ei tuomita eikä kielletä vaan siihen liittyvät perinnäissäännöt. Paastolla ei myöskään voidaan ansaita armoa, eikä se tee ketään pyhäksi. Se ei myöskään ole välttämätön uskonvanhurskauteen ja pelastukseen. Paasto on kuitenkin hyvää ulkonaista kurinalaisuutta ehtoolliselle valmistautumisessa. Tämä kaikki on sanottu luterilaisten tunnustuskirjoissa jotka syntyivät uskonpuhdistuksen aikana ja välittömästi sen jälkeisinä vuosikymmeninä.
Kukaan ei siis voi kieltää meitä viettämästä paastoa. Mutta loppujen lopuksi paastolla ei ole niinkään suurta merkitystä syömisen kanssa. Tietysti on, tai olisi hyvä syödä terveellisesti ja kohtuudellakin, mutta kyse ei todellakaan ole siitä. Toisaalta yksinkertaisemmat elintavat ovat ihmiskunnan kohtalona tulevaisuudessa.
Tietysti herää kysymys: voimmeko asettaa joitain tavoitteita paastonajalle, ja jos voimme niin millaisia sitten? Oikean paaston olemus löytyy vanhatestamentillisista ihanteista, niistä joista puhui päivän ensimmäinen lukukappalekin. Totuus löytyy profeetta Joelin sanoista: “Repikää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne. Palatkaa Herran, Jumalanne, luo, sillä hän on anteeksiantava ja laupias.” Oikeaa paastoa ilmenee siis kun ihminen katuu syntejään ja kiintymistään tähän maailmaan sekä haluaa palata täyttämään Jumalan tahdon. Oikeaa paastoa ilmenee kun ihminen tutkistelee Jumalan pyhyyttä ja rakkautta, joka näkyy Kristuksen kärsimyksessä ja kuolemassa. Oikeaa paastoa ilmenee kun ihminen pyrkii myös kasvamaan yhä vastuullisempaan elämäntapaan ja luopumaan omastaan hädänalaisten hyväksi. Paastokeittokirjat, jotka ovat tulossa muotiin, ovat oma hyvä luku sinänsä vain jos ne tuovat ihmisiä oikean paaston äärelle.
Paaston syvin olemus on myös kiitollisuus ja ilo Jeesuksen sovitustyöstä ja rakkaudesta minua kohtaan. Vanhan testamentin ihanteen mukaan paastoon liittyy vahvasti myös sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja auttava mieli kärsiviä ihmisiä kohtaan (Jes: 58:3-8). Oikea paasto onkin nimenomaan itsekkään ja kovan sydämen rikkirepimistä ja uuden tuntevan ja herkän sydämen vastaanottamista. Kaikessa tässä on hyvin vähän tekemistä, josko ollenkaan, syömisen ja juomisen kanssa.
Vielä jotain Franklinista
Franklinilla oli hyveluettelossaan myös perustelut jokaiselle kohdalle. Perustellessaan nöyryyden vaatimusta hän kehotti pitämään esikuvanaan Jeesusta ja Sokratesta. Vuorisaarnankin ja Jeesuksen paasto-ohjeet Franklin aivan varmasti tunsi, ovathan monet historian suurmiehet pitäneet sitä yhtenä ohjenuoranaan. Suurmiestenkin takana on yleensä vielä yksi suurempi suurmies, itse nasaretilainen. AMEN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti