23 julius mmvi Saarna Auran kirkossa
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Kohti perimmäistä totuutta
Omelia DOC
Evankeliumi: Luuk. 6: 27-31
"Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie. Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille."
I kohtaus. Johan Hussin kohtalo.
Tsekkiläinen suuren uskonpuhdistuksen edelläkävijä Jan Hus tuomittiin kuolemaan 6 päivä kesäkuuta 1416 väärien todistajien avulla. Hän ei ollut tehnyt mitään pahaa, mutta hänet tapettiin uskonnäkemystensä vuoksi.
Hus rukoili väärien todistajiensa, vihollistensa, ystäviensä ja koko kansansa puolesta. Hänen päähänsä pantiin sitten paperilakki, johon ajan tavan mukaan oli piirretty sana ”pääkerettiläinen” ja sielunvihollisen kuva, ja hänelle sanottiin: ”Me jätämme sinun sielusi perkeleen haltuun!!” - ”Minä jätän itseni armolliselle Herralleni Jeesukselle Kristukselle” - virkkoi Hus. Saattojoukko, johon kuului useita tuhansia sotilaita, vei hänet Prahan tuomiokirkosta kaupunginmuurin ulkopuolella olevalle mestauspaikalle. Kävellessään sinne Hus rukoili: ”Jeesus Kristus, elävän Jumalan Poika, armahda minua! Matkansa päähän päästyään hän polvistui ja rukoili katse taivaaseen luotuna. Ystävät näkivät, että hänen kasvoillaan oli riemullinen ilme. Kun pyöveli käski hänen nousta seisomaan, kerrotaan hänen sanoneen kuuluvalla äänellä:
-Herra Jeesus Kristus, tämän kauhean ja häpeällisen kuoleman tahdon minä nyt sinun evankeliumisi ja sinun sanasi saarnan tähden kärsivällisesti kestää.
Sitten hänet sidottiin paaluun. Vielä kysyttäessä, tahtoiko hän peruuttaa sanansa, hän vastasi: ”Sen totuuden tähden, jota olen opettanut, saarnannut ja kirjoituksissa julistanut pyhien isien selitysten mukaan, tahdon tänään mielelläni kuolla.” Sitten sytytettiin rovio palamaan. Kaulaan asti kasatut puut ja oljet leimahtivat tuleen.
Kun Hus toistamiseen lauloi sanoja, näin todella kerrotaan, näitä sanoja: ”Kristus, elävän Jumalan Poika, armahda minua”, kohosivat liekit jo hänen kasvoihinsa saakka ja tukahduttivat hänen äänensä. Hetken hän vielä liikutti äänetönnä huuliaan ja päätään aivan kuin olisi tahtonut virittää kiitosvirren tulen keskellä Niin! Totuudesta kiinni pitäminen voi johtaa vaikkapa tällaiseen loppuun.
II kohtaus. Vuorisaarna ja sen pikkuveli.
Päivän evankeliumi, seitsemännen sunnuntain helluntaista evankeliumiteksti on osa Luukkaan evankeliumin ns. kenttäsaarnaa. Mitä ihmeen kenttäsaarnaa voi joku kysyä. Kuudennen luvun kokonaisuudella on näet isompi vastine toisessa evankeliumissa, nimittäin Matteuksen evankeliumin luvuissa 5-7 eli vuorisaarnassa. Siitäpä juontuu tämä nimitys ”kenttäsaarna,” joka on ikään kuin vuorisaarnan pikkuveli. Vuorisaarnan olemusta emme lähde tänään tarkastelemaan vaikka houkutus ja kiusaus suuri onkin; se kun herättää niin paljon tunteita ja intohimoja. Kenttäsaarna on luonteeltaan erilainen; luonteva osa Luukkaan kaksoiskertomusta. Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot ovat yhtenäinen ja yhtenäisjuonellinen kertomus. Vuorisaarna on lähtenyt elämään omaa elämäänsä Matteuksen evankeliumista ja siitä todellakin on lukuisa määrä eri tulkintoja.
Nämä kaksi saarnaa; vuorisaarna ja kenttäsaarna tai kenttäsaarna ja vuorisaarna ovat kuitenkin tärkeä osa Jeesuksen opetusta jolla oli tärkeä ja lähtemätön asema Jeesuksen opetuslasten ja lähimpien ensimmäisten seuraajien parissa. Molemmista, vuorisaarnasta ja kenttäsaarnasta voidaan, tulkitsijasta riippuen, löytää useitakin tärkeitä, tai peräti tärkeimpiä kohtia. Kultainen sääntö on niistä yksi; ehkä tärkein sillä tavalla kuten rakkauden kaksoiskäskykin on. Niihin voidaan tiivistää koko Jeesuksen raamattu, eli Vanha testamentti. Ja tässä meidän muistettava koko raamatun kokonaisuus. Nimittäin kristikunnassa kun aina silloin tällöin nousee ajankohtaiseksi vaatimus Vanhan testamentin kirjojen poistamisesta Raamatun ohjeellisten kirjoitusten joukosta. Perustusta ei voi kuitenkaan horjuttaa koko rakennusta rikkomatta. Juuri tätä taustaa vasten on meidän nähtävä Jeesuksen sanat siitä kuinka tuohon rakkauden kaksoiskäskyyn voidaan tiivistää koko laki ja profeetat. “Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi (Matteus 22:37).
Kultainen sääntö on helppo opetella ulkoa, sen seuraaminen on sitten eri juttu. Mutta onko se totuus, peräti perimmäinen totuus? Meidän on kysyttävä itseltämme, millaisen totuuden haluamme? Varmastikin sen tulisi olla hyvin lyhyesti muotoiltu, niin kuin monet viisaat ennen meitä ovat sen olemuksen halunneet ennakoida, jos sen voi yleensä lyhyesti muotoillakaan.
Kuitenkin päivän evankeliumi siis osoittaa meille myös sen, että teksti on aina tulkittava ja luettava isommasta kokonaisuudesta käsin. On harvoja evankeliumitekstejä, vielä harvempia kirjetekstejä Uudessa testamentissa jotka ovat niin itsenäisiä kuten vaikkapa, tai juuri Luukkaan Jouluevankeliumi.
III kohtaus. Kultainen sääntö.
Kieltämättä päivän evankeliumin keskeisimmät sanat ovat siis kultaisen säännön sanat: ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.” Jos luemme Luukkaan kuudetta lukua löydämme avainratkaisun siihen kovaan vaatimukseen joka meille osoitetaan kultaisessa säännössä. ”Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille (Luukas 6:35.)." Kun olemme Jumalan lapsia ei suhtautumisemme ja asenteemme lähimmäisiimme enää voi olla se mikä se ennen oli!
Jumala on ensin tehnyt meille sen minkä hän sitten haluaa nähdä lastensa joukossa tapahtuvan. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty (Roomalaiskirje 5:10).
Kultaisen säännön tajuamisen toinen avainratkaisu on siinä, että Jumala on todella tehnyt sen mitä hän vaatii meiltä. Otetaanpa tätä selventämään vielä yksi raamatunsitaatti: Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. (Efesolaiskirje 2:4-6.).
IV kohtaus. Lopetus.
Me annamme helposti vahingon kiertää. Jeesus tahtoo auttaa meitä välittämään Jumalan lahjaa eteenpäin. Laupeus lähimmäistä kohtaan on seurausta Jumalan armon kokemisesta. Kyse on hyvän lahjan kiertoon panemisesta. Jumala on armollinen ja odottaa omiltaan samaa. Oppilaiden on pidettävä huolta, että armo ilmaantuu edelleen. Jumalan armo ei saa pysähtyä meihin.
Rakkauden käskyn sovellutus merkitsee lähimmäisen tuomitsemisen kieltämistä. Jumala itse pidättyy tuomitsemasta syntisiä ja armahtaa heitä. Ihmisen pitää myös pidättyä tuomitsemasta. Luukkaan evankeliumi yhdistää tämän tuomitsemisen kiellon nimenomaan uskonnollisiin kiistoihin. Tuomitseminen on ristiriidassa opetuslapsen itse kokeman laupeuden kanssa. Pahuutta ei saa siis kierrättää. Kyse on Jumalalle kuuluva tuomion lausuminen, jonka ihminen haluaa ottaa itselleen. Jos Jumalan laupeus ei vaikuta ihmisessä laupeutta, myös Jumala osoittautuu ihmisille armottomaksi. Tämä voi olla ikävä totuus ja lopullinen totuus!
Johan Hussin tunnuslause oli: ”Totuus voittaa! Sen vuoksi, tosi kristityt, etsikää totuutta, kuulkaa totuutta, oppikaa totuutta, rakastakaa totuutta, pysykää totuudessa ja säilyttäkää totuus kuolemaan asti. Sillä totuus tekee sinut vapaaksi. Mutta voi voi mihin totuus voikaan viedä ihmistä, kukapa pysyykään siinä. AMEN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti