Kristus kaikkeuden Herra
21 nov mmiv. Saarna Auran kirkossa
Khra Torsti Äärelä
Toimikuntaa perustamaan
Jeesus sanoi opetuslapsille: »Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’ Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’ Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’ Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’ Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.»
Paruusia-toimikunta
Jossain päin Suomea nuori ja varsin innokas pastori ehdotti eräässä seurakunnan työntekijöiden kokouksessa, aluksi vähän leikinpäiten, että seurakuntaan pitäisi perustaa uusi toimikunta, ehkä jopa johtokuntakin. Nimittäin kun Suomi on, sen ohella että olemme tuhansien järvien maa, myös neuvostojen ja toimikuntien luvattu maa. Harva uskalsi tuossa varsin suuressa seurakunnassa kannattaa tuota ehdotusta, nekin jotka joskus rohkenivat pitää itseään niinsanottuina tosiuskovina olivat aika järkyttyneitä tuosta ehdotuksesta. Ehkä pastorimme ei sanonut kuitenkaan mitään uutta auringon alla, mutta varmasti jotain varsin ennenkuulumatonta. Mene ja tiedä... Jaa, että mitä hän sitten oikein ehdotti. Hän ehdotti että seurakuntaan perustettaisiin tulevaisuustoimikunta, tai peräti paruusia-toimikunta, jonka keskeisin työ-ajatus olisi pohtia Jeesuksen toista tulemista, ja ennen kaikkea sen seurauksia, ja ennen kaikkea tuon seurakunnan toimintaympäristössä. No kun kukaan ei sanonut mitään totesi pastori siihen sitten, että vaikeneminen on myöntymisen merkki, asialle on kannatusta. Eikä taaskaan ollut vastauksena muuta kuin järkyttynyttä hiljaisuutta. Asia unohtui pikku hiljaa, mutta viime aikoina on ajatus tulevaisuuden pohtimisesta kirkossamme noussut esiin, aivan kirkolliskokouksessa.
"Liian usein menemme selkä edellä tulevaisuuteen, liian vähän on visioita tulevaisuudesta", tiivisti Mikkelin piispa Voitto Huotari toissa viikolla kirkolliskokouksen puheenvuorossaan.. Hänen mielestään kirkon tulevaa kehitystä on tarkasteltava entistä syvemmin ja monipuolisemmin. Hän näki tarvetta sekä teologiseen että yhteiskunnallis-sosiaaliseen arviointiin. Yhteiskunnassa on meneillään tietty uskonnollisuuden aalto, mutta samalla huomattavaa kirkosta vieraantumista. "Mitkä ovat meidän vahvuutemme?", Huotari kyseli. Piispa Huotari kaipasi myös suomalaisten enemmistön hengellisen elämän tilan analyysiä. Muutenkin puheissa oli vakavuuden makua. Huoli kirkon asemasta tulevaisuudessa; kuinka säilyttää iloiset veronmaksajat. Taidettiinpa sellainen tulevaisuustoimi-kuntakin perustaa. Sen työnäkynä kuitenkaan ei ole tuomiopäivä ja Jeesuksen toinen tuleminen. Veromarkat ne vain kiinnostavat; toisaalta voidaan kysyä onko tarvettakaan ajatella Herran toista tulemista ja tuomiopäivää.
Helvettiä helvetin päälle.
Mutta mikä tuomiopäivä on ja milloin se on? Useimmiten kai ajattelemme, että se on jossakin edessäpäin, tulevaisuudessa. Mutta entäpä jos tuomiopäivä onkin jo ollut? Tuomio on jo annettu. Monet maailman ihmisistä itse asiassa elävät siinä todellisuudessa, että tuomiopäivä on takana. He tuntevat olevansa tuomittuja iankaikkiseen kadotukseen, elämä on jo nyt kuin yhtä helvettiä. Joka ilta, kun aurinko painuu mailleen, lukemattomat ovat ne ihmislapset, jotka käydessään nukkumaan ovat varmoja siitä, ettei huominen tuo mitään muutosta elämään. Aamullakin saa herätä samassa helvetissä. Elämä on monille kylmää kuin suomalainen marraskuinen yö. Sydämessä asuu pimeys. Elämä on kylmää ja pimeää, koska ei ole kunnon mahdollisuuksia edes yrittää elää ihmisarvoista elämää. Kun on syntynyt köyhyyteen, joka merkitsee taistelua jokapäiväisestä leivästä, vaatteista, lämmöstä, kodista. Että olisi jotain syötävää, että olisi jokin katua mukavampi paikka, johon voisi päänsä kallistaa. Että edes yhtenä aamuna voisi herätä ja tietää varmasti, että tästä päivästä tulee parempi.
Toisille elämä on perhehelvettiä, ei yhteyttä, ei rakkautta. Välinpitämättömyyttä ja kaikkialle tunkeutuvaa väsymystä. Sydämessä heilläkin syvä huokaus, että yhtenä aamuna voisi herätä ja tietää varmasti että tästä tulee parempi päivä. Elämä voi olla niin monesta syystä kylmää kuin marraskuinen yö. Se tarkoittaa elämää, joka on liikaa työtä, työtä silloinkin kun ei jaksa. On onnistuttava, on jaksettava, koska muuten ei ole mitään. Joutuu perikatoon, vaikka monesti tuntuu, että jo nyt on perikadossa. Se on helvettiä, kun kukaan ei kaipaa minua töihin. Tai helvetti on alkoholia ja huumeita. Se on itsensä myymistä. Helvetti on köyhän tupakointia pimeässä yksiössä, mieli pirstaleina, ilman rohkeutta kohdata ketään eikä mitään. Ainoana jäljellä sanaton rukous jossakin syvällä tiedostamattomassa, että yhtenä aamuna voisi herätä ja tietää varmasti, että tästä tulee parempi päivä.
Elämä on usein kylmä, pimeä ja tuulinen marraskuu. Se on yksinäinen yö. Pimeässä yössä yksinäisen vierellä valvoo kuitenkin Kristus. Hän valvoo silloinkin kun en häneen jaksa uskoa, en näe häntä ja sydämeni on kylmä. Kristus valvoo. Hän tulee luokseni jakaen lohtua, armoa ja rakkautta monin tavoin. Ei vähiten tule luokseni hän veljenä tai sisarena, joka kutsuu kodittoman luokseen, vaatettaa palelevan, ruokkii nälkäisen, kumartuu sairaan puoleen. Niissä hetkissä maailmanloppu ainakin hetkeksi väistyy. Lopullinen tuomio onkin jossain edessäpäin. Ei kaikki olekaan vain kylmää, pimeää ja tuulista.
Tekstin sanoma
Jeesus vaati seuraajiaan etsimään Jumalan tahtoa, kulkemaan Jumalan valtakunnan valoisaa puolta. Sen hän toteutti itse viimeiseen asti. Eläytyminen lahjakkaiden aikalaistemme olemukseen ja toimintaan ja saavutuksiin voi toimia ajanvietteenä ja jonkinlaisena elämänsisältönäkin, mutta ne voivat helposti ohjata harhaan. Ensimmäisenä esikuvanamme on oltava Jeesus Nasaretilainen ja hänen opetuksensa ja työnsä. Hän on itse ehkä erikoisimmalla tavalla lahjakkain koskaan elänyt ihminen. Ja hän oli aivan maallikko. Jos hän olisi ollut jonkin huomattavan rabbin tai kirjaoppineet oppilas, tietäisimme siitä kyllä jotain. Hän ei koskaan istunut saamassa oppia kenenkään jalkojen juuressa. Hän ei varmastikaan ollut aikansa matkustaneimpien ja kielitaitoisimpien ihmisten joukossa. Mutta hänellä oli jotain sanottavaa. Jeesus ei kaikesta huolimatta ollut niin vallankumoksellinen uusien oppien luoja kuin joskus kuvitellaan. Hän pohjasi paljolti perinteeseen. Hän pystyi luomaan uuden tavan puhua ja opettaa. Tapa opettaa vertauksilla ei ollut hänen keksimänsä, rabbit olivat tehneet jo niin varsin pitkän aikaa. Mutta jollain käsittämättömällä luovuuden keinolla hän pystyi kuitenkin muokkaamaan vanhan sellaiseen asuun, että hänen sanansa jäivät elämään ikuisesti. Hän oli aavistuksen tai kaksi edellä muita, häntä oppineempia ja huomattavassa asemassa olevia kirjanoppineita. Hänen sietämättömän kevyt ja luottavainen tapa puhua Taivaallisesta Isästään oli varmasti hyvin ärsyttävää kuultavaa hänen yksioikoisille aikalaisilleen. Hän saavutti sellaisen tietoisuuden Jumalasta, että hänellä oli kanttia julistaa, että Hänen taivaallinen Isänsä antaa auringon paistaa niin hyville kuin pahoillekin. Se oli kuninkaan puhetta.
Hänen vaikutuksestaan maailmanhistorian kirjat kirjoitettiin uudelleen ja niitä edelleen kirjoitetaan, ja tullaan kirjoittamaan, niitä tullaan kirjoittamaan ikuisesti. Hän on se lahjakas ihminen, jota meidän tulee seurata. Tuskin on liian rohjeta todeta: ”Saa tulla kymmenen, sata, tuhat, kymmenentuhatta ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta italialaiseen merkkipukuun pukeutunutta elämänhallintaoppaan kirjoittajaa, mutta he eivät voi korvata ja ylittää Nasaretin miehen työtä ja opetusta, ja jos joku pääsisikin lähelle häntä olisi hän kuitenkin velkaa hänelle kaikessa.” Kuninkaalle ovat hänen kieltäjänsäkin paljon velkaa.
Parhaat kykymme ja lahjakkuus, jota jokaisella on, on pantava työhön. Se ei saa jäädä piiloon. Ja tässä on kaikilla ihmisillä, niin yhden, viiden kuin kymmenkin talentin ihmisellä on vain ja ainoastaan yksi tavoite, ja sen myötä kaikille sama palkinto. Ja tuossa Jumalan valtakunnassa ei kerrota ja todisteta yksinomaan siitä, että kuinka Jumala ja Kristus ovat tehneet minulle sitä ja tätä ja antaneet vielä minulle sitä ja tätä sen jälkeen kun tulin uskoon. Silloin ollaan astumassa jo Jumalan valtakunnan pimeälle puolelle, pois siitä. Siellä kysytään vain sitä, mitä sinä voit tehdä toisen Jumalan kuvan, lähimmäisesi hyväksi. Jeesus näytti meille kuinka pääsemme pois tuomion alaisuudesta, kuinka voimme kulkea Jumalan valtakunnan valoisalla puolella. HÄNELLÄ OLI TODELLAKIN VARAA sanoa: "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.” Todellista kuninkaan puhetta.
Hutba
Kristus on kaikkeuden Herra. Hänen eteensä kootaan kerran kaikki kansat. Siellä ovat sinä päivänä myös ne, jotka tänään kieltävät hänen olemassaolonsa. Sinne on astuttava myös niiden, jotka vastustavat häntä, niiden, jotka vainoavat hänen omiaan puhuen heistä kaikenlaista pahaa, niiden jotka polttavat kristittyjen taloja, jotka surmaavat ja haavoittavat heitä, niiden, jotka eivät halua kuulla puhuttavankaan Hänestä. Kukaan ei vältä sitä suurta kokoamista. Siellä ovat kaikki niin idästä kuin lännestä, etelästä ja pohjoisesta.
Joka ilta paimen kokoaa lampaat ja vuohet yhteen. Hän erottaa ne toisistaan. Vuohet viedään suojaan, sillä ne eivät kestä kylmää kuten lampaat, jotka voivat yöpyä ulkosalla. Paimenella ei ole vaikeuksia erottaa lampaita vuohista. Samoin Suuri Paimen osaa lajitella ihmiset toisistaan kahteen joukkoon. Joukkoja on siis vain kaksi. Puolueettomuus, kolmas joukko olisi monen mielestä tarpeellinen, mutta sitä ei ole. On vain kaksi joukkoa: on kaksi tietä: lavea ja kaita; on kahdenlaisia rakentajia: tyhmiä ja viisaita; on valo ja pimeys; elämä ja kuolema.
On syytä muistaa, että Jeesus on tuomari. Hän suorittaa erottelun, kun sen hetki koittaa. Me ihmiset, niin mieluista kuin se meille olisikin, emme saa tuota rajaa tehdä. On siis oikeastaan väärin sanoa: "Se ja se ihminen on uskossa." tai "Se ihminen ei ole uskossa." Siinähän samalla lausutaan jotakin hänen ikuisesta kohtalostaan, hänen kuulumisestaan joko "lampaisiin" tai "vuohiin." Siinä suoritetaan tuomiota ennen kuin aika on. Jeesus tuntee omansa ja hänen omansa tuntevat hänet. Ei siis ole meidän syytä lähteä tuomareiksi, vaan ainoastaan pitää tarjolla evankeliumin iloista sanomaa, joka voi sydämet sytyttää, rohkaista ja innostaa.
Lopetus
On vain yksi kuningas, yksi Jeesus, ei ole olemassa lähimmäisiä tuomitsevia vara-jeesuksia. Mutta eikö tuollaisia paruusia-toimikuntia kuitenkin voisi perustaa seurakuntiin. Varmastikin voisi, nimittäin Jeesus Kristus on jo läsnä seurakunnassaan. Ensimmäinen kysymys kuuluu: kuinka annamme kuninkaalle hänelle kuuluvan vallan. AMEN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti