lauantai 6. marraskuuta 2004

Pyhä yksinkertaisuus. Pyhäinpäivä - Pyhien yhteys. 1. vsk.


Pyhäinpäivä
Pyhien yhteys
06 nov. MMIV Saarna Auran kirkossa
Khra Torsti Äärelä
Pyhä yksinkertaisuus


Evankeliumi:  Matt. 5: 1–12

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin: »Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen. Autuaita kärsivälliset: he perivät maan. Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan. Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan. Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.»




Aloitus: jatkosaarna
Vanhemmat varmasti muistavat entisaikojen, silloin kun oli vain yksi tv-kanava, jatkosarjat. Sellaisen sarjan kuin vaikkapa keskiviikkoiltaisen Peyton Placen. Jatkosarja kiehtoi suomalaisten mieliä pitkään. Noissa jatkosarjoissa oli se hyvä puoli, että aina jakson alussa kerrattiin edellisen jakson keskeinen sisältö. Kärryille saattoi siis päästä vaikka joku jakso jäikin väliin. Ja jatkosarjahan jäi aina varsin jännään kohtaan.

Joskus saarnaa tehdessä, useinkin, huomaa jälkeen päin, että jotain jäi sanomatta, paljonkin. Koko saarna oli vain pohjustusta jotakin laajempaa kysymystä varten, joka jäi vastausta vaille. Niin; onko jatkosaarna mahdollinen. Kokeillaan... Viime pyhänä olimme uskontunnustuksen muistopäivän tunnelmissa. Saarna alkoi siitä ajatuksesta, sen toteamisen jälkeen että ei tullut lotossa vieläkään päävoittoa kenellekään, ja sitten kysymys siitä, onko totta että on lottovoitto syntyä suomalaiseksi, ja millainen lottovoitto se mahtaa olla. Syntyä joksikin on kuolemaa vahvempi voima ja side. Uskonpuhdistus on synnyttänyt lukuisan määrän kirkkoja ja suuntauksia, ja syy tähän on itsessään raamatun sisällössä.

Syntyä luterilaiseksi on vain yksi vaihtoehto, sama syntyjä olisi kasvanut toiseen perinteeseen toisissa oloissa. Ja lopulta uskon perusta ei ole tiukassa opissa ja ajatusrakennelmassa vaan luottamuksessa johonkin näkymättömään, mutta kantavaan voimaan. Lopulta päädyttiin siihen, että ihmiskunta ja kristityt etunenässä joutuvat vielä monien muutoksien kouriin. Jotta elämä maapallolla olisi mahdollista tuleville polville, on täyskäännöksen aika. Luomakunnan antimet ovat kääntyneet ihmiselle kiroukseksi. Olisi kohtuullisempien elämäntapojen aika, koska se on juuri Jumalan tahdon mukaista.

Pyhästä:
Mikä siunattu päivä tämä onkaan. Tänään saa moni pakkolepoa kiireisestä arjesta. Monelle tämä päivä tulee ikään kuin puun takaa. Taisi jäädä monelta ostokset tekemättä. Joka tapauksessa tämä päivä pysäyttää monet, sellaisetkin jotka eivät ole välttämättä vuoden aikana menettäneet läheistä ihmistä. Pyhäinpäivä on poikkeuksellinen keidas kirkkovuodessa, joidenkin on jopa pakko pysähtyä. Mikä siunattu päivä tämä onkaan!
Jo edesmennyt, kannanotoistaan tunnettu kirkonmies, Voitto Viro, kirjoitti 1960-luvulla mainiossa ”Totuuden sanakirjassaan” seuraavasta hakusanan lepopäivä kohdalla:

—Onko luvallista tehdä pyhänä työtä, kun tekee sitä köyhän suuriperherheisen äidin hyväksi, eikä arkisin ole aikaa?
—On, eikä se ole luvallista vaan voi olla jopa omantunnon velvollisuus. On oikein tehdä työtä lepopäivänä, jos kristillinen rakkaus tai välttämätön tarve sitä vaatii. Mutta mahdollisuuksien mukaan pitäisi sitten saada levätä jonain muuna päivänä, koska me tarvitsemme lepoa. Härkä on nostettava kaivosta sapattinakin. Mutta on sanottu, että jos härkä putoaa kaivoon joka päivä, on joko lopetettava härkä tai tukittava kaivo. Sehän ei käy silloin, kun on kysymys jatkuvasta kärsimyksestä, jota on yritettävä lieventää.


Vaatimus lepopäivästä ja lepäämisestä yleensäkin ovat tärkeitä. Muuten emme tajua olennaista, meillä ei voi olla mitään käsitystä myöskään pyhästä, eikä niistä kohtuullisista elämäntavoistakaan. On perin vaikeaa selittää sitä mikä oikeastaan on pyhä, ja mikä on sen arvo. Ehkä sen voi käsittää lopulta vasta kun se on tuhottu, ei ole enää mitään pyhää., tai kun se kokonaan kielletään. Hyvällä alulla pyhän ja levon kieltäminen meillä Suomessakin on. Pyhästä on tehty arjen kaltainen, eikä kukaan ole laittanut pahemmin hanttiinkaan. Se on niin valitettavaa, kun juuri pysähdyttyämme ja levättyämme tulisimme toimeen paljon vähemmällä. Kiireinen ja juuristaan erossa oleva ihminen kun vain hankkii lisää ja lisää lievikkeitä, lievikkeitä joista ei ehdi edes nauttia kunnolla, jos ollenkaan Synti ja epäolennaisuuslista on pitkä, ja jokainen voi sitä tykönänsä miettiä. Olisiko tässä kesken saarna uuden synnintunnustuksen paikka, meille kaikille...

Jos tässä maailmassa vielä joku vallankumous tai merkittävämpi protestiliike syntyy, niin se syntyy vastustamaan rahan- ja työnorjuutta. Siinä liikkeessä pidettäisiin kiinni kauneudesta ja väreistä eikä suostuttaisi harmaaseen yksitoikkoisuuteen. Juhlat pidettäisiin joka sunnuntai. Lepo vaadittaisiin palvelijoille ja herroille, luonnollekin tarjottaisiin vähäpakokaasuinen pyhäpäivä.

Tässäkin asiassa Jeesus Kristus haluaa tulla auttamaan meitä. Vaikka evankeliumit kauttaaltaan antavat kuvan Jeesuksesta lepopäiväsäännöksiä rikkovana kapinallisena, niin kehottaa hän itse lepoon ja levon viettämiseen: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”

Yhä ajankohtaisemmaksi käyvät Vapahtajan lepoon kutsuvat sanat. Ne koskettavat ihmiselon elinhermoon. Mitä kiihkeämmin elämä sykkii ja mitä väsyttävämmäksi käy kuorman kantaminen, sitä halullisemmin etsitään tilaisuutta sielun ja ruumiin voimia virvoittavaan lepoon, hermojännityksen laukeamiseen.

Jos suurkaupungin hyörinässä silmä saavuttaa pienen puistikon tai vesinäkymän, niistäkin jo säteilee uupuneisiin hermoihin levon tuntua. Arkkitehti suunnittelee sellaisia asemakaavaehdotukseensa. Suurliike järjestää tavarataloonsa levähdyspaikkoja asiakkailleen, seurakunnat rakentavat sinne pienen kappelin jossa pappi päivystää.

Nykyaikainen yhteiskunta pohtii alati kuumeisesti työn ja levon keskinäistä suhdetta. Valtio, kunnat, seurakunnat ja kansalaisjärjestöt hankkivat virkistystä väsyneille. Mutta ei se oikein auta; on vain entistä enemmän väsyneitä ihmisiä. Herää kysymys: pitäisikö viikossa olla enemmän lepopäiviä kuin perinteinen yksi!

Hutba:
Meidän kirkkomme on yrittänyt vasta ajan haasteeseen monilla tavoin. Muutama vuosi sitten laadittiin ohjelma nimeltä ”Läsnäolon kirkko.” Seuraava katkelma tuosta ohjelmasta luo näyn maailmasta, joka on pyhän ajatuksen läpitunkema. Vai mitä sanotte:

Vuoden 2010 kirkon tuntomerkki on, että siellä, missä sen ääni kuuluu, aavistetaan toisen maailman läsnäolo. Kirkko kuljettaa viestiä Jumalan maailmasta, jossa armottomuuden sijasta hallitsee armo ja jossa usko ja rakkaus jatkuvasti luovat uutta toivoa. Toisen maailman ääni on ennen muuta evankeliumin ääni. Toisin kuin tässä maailmassa, kaikki annetaan lahjaksi. Ihmisen ei tarvitse olla suoritustensa vanki. Kun tämä ääni vahvistuu, syntyy luottamusta, siviilirohkeutta ja toivoa paremmasta ja oikeudenmukaisemmasta maailmasta. Kirkkohallitus ehdottaa, että edellä hahmoteltu visio kirkosta kiteytetään sanoihin läsnäolon kirkko. Sillä viitataan sekä Jumalan läsnäoloon kirkossa että kirkon läsnäoloon maailmassa. Kirkko on yhteisö, jonka Jumala on valinnut ollakseen läsnä inhimillisessä ja aineellisessa: julistetussa sanassa, kastevedessä, ehtoollisen leivässä ja viinissä, rakkauden teoissa. Kirkon perustehtävänä on olla itse läsnä ihmisen elämässä, kuolemassa, syntymässä, kasvussa, arjessa, ilossa ja kivussa.

Tässä olisi jäänyt kuitenkin kaipaamaan myös sanoja:, työssä ja levossa, tai paremminkin levossa ja työssä.

Olemme hyvillä jäljillä kun vain muistamme sen, mistä oikea levollisuuden tunne voi virrata keskuuteemme: Kaikki mikä tarkoittaa ihmisen rauhoittumista maailman melun keskellä on säteilyä Jumalan suuresta suunnitelmasta, jota hänen Poikansa tuli toteuttamaan työtätekevien ja raskautettujen hyväksi. Hän tuli lunastamaan meidät kuolemallana, antamalla toivon ylösnousemuksellaan ja pyhittämään meidät. Hän tuli tuomaan syntien anteeksiantamuksen. Vain hänen kauttaan voi oikea pyhän olemus laskeutua päällemme ja keskuuteemme. PYHÄ YKSINKERTAISUUS, siinä se on... Autuaita ovat yksinkertaiset ja vaatimattomat, he saavat levätä ja kokea pyhän... AMEN.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti