Me kaikki olemme murhamiehiä! Oculi – Jeesus, pahan vallan voittaja 3. Paastonajan sunnuntai. Epistolasaarna.

Me  kaikki  olemme  murhamiehiä!
Oculi – Jeesus,  pahan  vallan  voittaja
3. Paastonajan  sunnuntai
Saarna 11  mars  MMVII
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Epistolasaarna
Omelia DOCG

Evankeliumi: Luuk. 11: 14–23
Jeesus ajoi mykästä miehestä pahan hengen. Kun henki oli lähtenyt, mykkä mies alkoi puhua, ja kaikki hämmästyivät. Muutamat kuitenkin sanoivat: »Belsebulin, itsensä pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa.» Toiset taas halusivat panna hänet koetukselle ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta. Mutta Jeesus tiesi, mitä heillä oli mielessä, ja sanoi: »Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, ja talot sortuvat toinen toisensa päälle. Jos nyt Saatana taistelee itseään vastaan, kuinka sen valtakunta voi pysyä koossa? Tehän sanotte, että minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla. Mutta jos minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla, kenen avulla sitten teikäläiset niitä karkottavat? Heistä te saatte itsellenne tuomarit. Jos minä sitä vastoin ajan pahoja henkiä ihmisistä Jumalan sormella, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne. Kun väkevä mies vartioi linnaansa ase kädessä, hänen omaisuutensa on turvassa. Mutta jos toinen vielä väkevämpi hyökkää hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, tuo väkevämpi ottaa häneltä aseet ja varusteet, joihin hän luotti, ja jakaa saamansa saaliin. Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.»

Saarnateksti: Ef. 5: 1–11
Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan. Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle. Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään sellainen sovi pyhille. Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos. Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija. Älkää antako kenenkään pettää itseänne tyhjillä puheilla, sillä niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa kaikkia tottelemattomia. Älkää siis olko sellaisten kanssa missään tekemisissä. Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon.

I  Näytös.  Kuinka  syntinen  tulee  Jeesuksen  kaltaiseksi
“Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista.”

Ihmisen  sielu  ei  todellakaan  tule  täydelliseksi  eikä  korotetuksi  hengellisen  elämän  korkeimmalle  asteelle  nopeasti.  Ihmisen  sielu  saa  vain  yhdellä  ainoalla  silmäyksellä  katsahtaa  tuon  elämän  ihanuuteen;  silloin  hän  joutuu  häpeämään  rikkomuksiaan,  itkemään  syntejänsä,  itkemään  sitä  että  hän  on  kiintynyt  vain  omaan  itseensä.  Niin  hän  alkaa  kieltää  itseään  kaikissa  asioissa  ja  irrottautua  itsekeskeisyydestään.  Vähä  vähältä  hän  hän  tajuaa  olevansa  vain  syntinen  ihminen.

Kun  sielu  tällä  tavoin  on  päässyt  eroon  itsestään  ja  kaikesta  muusta,  pääsee  hän  eteenpäin  uudessa  elämässään,  hänestä  tulee  valon  lapsi  ja  hän  näkee  kirkkaasti,  hänen  ymmärryksensä  tulee  valaistuksi  ja  hän  tuntee  nyt  vasta  oikein  selvästi  tämän  elämän  erinomaisuuden  ja  ihanuuden  sekä  sen  salaisuuden,  joka  on  kätkettynä  Jeesuksen  köyhyyteen,  kärsimykseen  ja  ylenkatseeseen.  Hän  näkee  kuinka  suuressa  pimeydessä  hän  on  vaeltanut,  ja  hän  säälii  kanssaihmisiään  jotka  eivät  osaa  antaa  arvoa  tällaiselle  Jeesuksen  elämälle,  ja  hän  ihmettelee  kristittyjen  sokeutta  ja  eksymystä,  kun  nämä  eivät  elä  sellaista  elämää. 

Kun  sielu  on  saavuttanut  tällaisen  valaistuksen  asteen,  pyrkii  hän  rakastamaan  Jumalaa  ja  vain  elämään  hänen  yhteydessään.  Tässä  tilassa  häntä  ei  enää  mikään  voi  horjuttaa,  eivät  kärsimyksetkään.

Jumala  menettelee  meissä  samoin  kuin  kuningas  ennen  vanhaan  valloitetussa  maassa;  hän  surmaa  ja  lyö  verisesti  maahan  kaikki,  jotka  vastustavat  hänen  hallitusvaltaansa,  alistaakseen  kaiken  valtansa  alle,  puhdistaakseen  valtakuntansa  kaikista  vihollisista  ja  voidakseen  siinä  rauhassa  hallita.  Sellainen  ruhtinas  näyttää  kylläkin  saavan  aikaan  oikein  paljon  hämminkiä,  mutta  vain  siten  hän  saavuttaa  sen  rauhan,  joka  on  tarpeen  hänen  hallitukselleen.  Juuri  näin  Jumalakin  tekee,  kun  hän  saattaa  ihmisessä  voimaan  hallitusvaltansa.  “Jumala  on  katsova  vanhurskaiksi  meidätkin,  kun  uskomme  häneen,  joka  on  herättänyt  kuolleista  Herramme  Jeesuksen.  Jumala  antoi  Kristuksen  kuolla  meidän  rikkomustemme  tähden  ja  herätti  hänet  kuolleista  meidän  vanhurskauttamisemme  tähden.”

Kun  kuningas  on  saanut  valtansa  vakiinnutetuksi,  hän  asettaa  järjestysvallan  ja  vahvistaa  perutuslait.  Samoin  tulee  sielumme  vakuuttuneeksi,  että  todellinen  rikkaus  on  Jeesuksen  köyhyydessä,  että  suurin  kunnia  on  saada  kärsiä  pilkkaa  ja  ylenkatsetta  kuten  hänkin,  ja  että  parasta  hyvinvointia  on  se,  että  saa  kärsiä  hänen  kanssaan,  ja  ettei  mikään  ole  kalliimpaa  kuin  saada  kaikessa  olla  Jeesuksen  kaltainen.

II  Muuan  kertomus  pimeyden  valtakunnasta
Mutta  kuka  meistä  on  tuolla  tavalla  Jeesuksen  kaltainen?  Efesolaiskirjeen  teksti  kehottaa  meitä  luopumaan  pimeyden  töistä.  Kerrotaanpa  tähän  yksi  todella  pimeä  kertomus.  Se  on  niin  karmea  kertomus,  että  se  on  karmein  kertomus,  samanlaisia  voi  olla  muitakin,  mutta  karmeusluokkaa  ei  voi  enää  ylittää.

Jossain  kaukana  jumalattomilla  rannoilla,  seuduilla  joilla  monet  miehet  ovat  perinteisesti  pitäneet  vettä  myrkytettynä  aineena  eleli  eräs  miesporukka  omaa  elämäänsä  eräässä  kylässä.  Illat  menivät  korttia  pelaten  ja  keskaria  kitaten.

Kylään  muutti  uusi  mies  perheineen  ja  se  herätti  kovasti  mielenkiintoa.  Mutta  tuolle  nelihenkiselle  miesporukalle  ei  uuden  miehen  ilmaantuminen  oikein  passannut,  ei  alkuunkaan.  He  kun  päättivät  mikä  meillä  on  oikein  ja  soveliasta.  Ja kun  mikään  muu  ei  enää  auttanut  niin  piti  turvautua  äärimmäisiin  keinoihin.  Yksi  heistä  tuumasi:  “Kyllä  se  niin  veemäinen  mies  on,  että  ampua  se  pittää.  Katsotaan  pojat  kortilla.  Ja  kortti  lankesi  yhteen  neljästä.  Ja  toimeen  ryhdyttiin  välittömästi;  katkaistu  haulikko  puhui  armotonta  kieltään  ja  suremaan  jäi vaimo  ja  muutama  lapsi.  Pitkä  linnareissuhan  tuosta  lohkesi,  ei  aivan  elinkautista,  mutta  yli  kymmenen  vuotta  tuommoisesta tempusta  yleensä  saa.  Hyvällä  käytöksellä  lyheni  tuomio  kuitenkin  reiluun  puoleen.

Ja  sitten  koitti  kotiinpaluu  ja  sankarin  vastaanotto  kylillä.  Kaverit  pitivät  edelleen  remmiään  ja  vesikin  oli  edelleen  myrkytettyjen  aineiden  listalla.  Tuli  ilta  ja  neljän  kopla  oli  taas  koolla.  Vankilareissulta  tullut  mies  tuumasi:  “Eihän  siitä  mitään  olisi  tullut,  kyllä  se  niin  veemäinen  mies  olisi  ollut,  pakko se  oli  ampua.”

III   Millaiset  ihmiset  tekevät  tuollaisia  tekoja?
Tuo  on  karmea  kertomus  ja  valitettavasti  aivan  totta.  Aiheesta  saamme  kysyä:  “Millainen  ihminen  tekee  tuollaisia  tekoja?  Asiahan  on  niin,  että  ei  yleensä  kannata  olettaa  missään  asiassa  liikoja.  Yksinkertaisimmat  selitykset  ovat  aina  parhaita,  ja  kuinka  ollakaan  niin  yksinkertaisimmasta  selityksestä  löytyy  aina  totuuden  siemen,  jopa  puhdas  totuus.  Tuollaisia  tekoja  tekevät  aivan  tavalliset  ihmiset.  Tietysti  on  asia  niinkin  että  kylässä  kylän  tavalla,  mutta  mitään  muukalaisvihaa  ja  rasismia  ei  kenenkään  todellakaan  tarvitse  sietää.  Jeesus  joutui  sitä  kokemaan  ja  kärsimään  omassa  kotikaupungissaan,  ja  sitä  ovat  saaneet  hänen  uskolliset  seuraajansa  kokea  missä  vain  ovatkin  koettaneet  elää  hänen  ominaan.  Aivan  tavalliset  ihmiset  tekevät  kaikkein  kauheimpia  asioita  toisillensa.  Asian  nimi  on  yksinkertaisesti  synti  ja  Jeesuksesta  erossa  oleminen. 

Tuon  karmaisevan  kertomuksen  äärellä  herää  eräs  kysymys!  Se  mitä  kertomuksessa  tapahtui  on  tietysti  mitä  karmeinta  rikoshistoriaa  ja  pimeydessä  elävien  ihmisten  töitä.  Mutta  mutta!  Nämä  vuorisaarnan  sanat  iskevät  lävitsemme "Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion.  Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.” Kaikki  me  olemme  tappajia  ja  pahimman  laatuisia  murhamiehiä,  samanlaisia  kuin  nuo  erään  kylän  mahtimiehet.  Kuka  enää  voisi  pelastaa  meidät?

Vain  Jeesus  voi  pelastaa  meidät!  Me  saamme  tuoda  itsemme  hänen  eteensä,  katsoa  hänen  kärsiviin  kasvoihinsa,  sillä  aivan  tavallisten  ihmisten  takia  hän  kuoli,  ja  tässä  suhteessa  ovat  kaikki  samassa  tilanteessa.  Itkekäämme  syntejänne,  itkekäämme  kovasydämisyyttänne,  itkekäämme  muukalaisvihaa  ja  rasismia  joka  meissä  kaikissa  asuu.  Itkekäämme  syntejämme  ja  saastaisuuttamme  ja  uskokaamme  syntimme  anteeksi  Jeesuksen  nimessä  ja  ja  kalliissa  maahan  vuotaneessa  sovintoveressä.  AMEN.

Pienimmästä suurimpaan kaikki tarvitsevat rukousta 2 — Paastonajan sunnuntai. Reminiscere – Rukous ja usko. 1. vsk.

Pienimmästä suurimpaan kaikki tarvitsevat rukousta
2. Paastonajan  sunnuntai 
Reminiscere – Rukous  ja  usko
Saarna 04  mars  MMVII
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOC

Evankeliumi: Matt. 15: 21–28
Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: »Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni.» Mutta hän ei vastannut naiselle mitään. Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: »Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa.» Mutta Jeesus vastasi: »Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.» Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: »Herra, auta minua!» Mutta Jeesus sanoi hänelle: »Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.» »Ei olekaan, Herra», vastasi nainen, »mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.» Silloin Jeesus sanoi hänelle: »Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.» Siitä hetkestä tytär oli terve.

Alkukertomus:
Päivän  aiheen  takana  on  pitkälti  se,  että  pienimmästä  suurimpaan  kaikki  tarvitsevat  rukousta  ja uskoa.

Niin!  Suomen  Marsalkka  Mannerheimin  elämästä  on  kerrottu  seuraava  tapaus: Arkkipiispa  Johansson  ja  Mannerheim  olivat  keskenään  hyviä  ystäviä.  Kun  Marsalkka  sai  tiedon  arkkipiispa  kuolemasta,  koski  se  häneen  syvästi.  Kun  sitten  tiedusteltiin  marsalkalta,  joka  hautajaisia  edeltävänä  päivänä  oli  hyvin  huonovointinen,  lähtisikö  hän  arkkipiispan  hautajaisiin,  jotta  tiedettäisiin  laittaa  matkatavarat  kuntoon,  vastasi  Suomen  Marsalkka:

-En  tiedä  vielä.  Neuvottelen  asiasta  ensin  Herrani  kanssa.

Sotapäällikkö,  jonka  käden  viittauksesta  tuhannet  miehet  tekivät  käskyn  mukaan,  tiesi,  että  hänelläkin  on  herra,  jolta  voi  rukouksessa  kysyä  neuvoa  kaikissa  asioissa. Seuraavana  aamuna  hän  sitten  ilmoitti  lähtevänsä  hautajaisiin.

Niin!  Olemmeko  me  kysyneet  asioissamme,  mikä  on  Jumalan  tahto?  Jumala  haluaa  hallita  koko  elämäämme  hyvällä  Isän  kädellänsä.  Hän  on  luvannut  kuulla  meidän  rukouksemme.  Siksi  voimme  kysyä  häneltä  turvallisella  mielellä  kaikkea  mitä  tarvitsemme.

II  Tekstin  käsittely.
Päivän  evankeliumi  näyttää  meille  Jeesuksesta  vähän  epätavanomaisempia  piirteitä  mitä  häneen  yleensä  mielletään.  Suuri  lasten  ystävä  hätistää  luotaan  naisparkaa  jonka  tytär  on  sairaana.  Jeesuksen  käyttäytymiselle  on jo  kauan  esitetty,  mm.  kirkkomme  vanhojen  saarnamiesten  toimesta  poisselittävää  tulkintaa:  "Ei  Jeesus  mitenkään  tyly  ollut,  tahtoipa  vaan  testata  tuo  syyro-foinikialaisen  naisen  uskoa,  ja  tämän  pitäisi  sitten  olla  esimerkkinä  vastakin;  Kolkuttakaa,  niin  teille  avataan.”  Joka  lukee  Matteuksen  kappaleen  rinnalla  toista  kertomusta,  Markusta,  ei  voi  olla  huomaamatta  joitain  eroja.  Matteuksen  Jeesus  on  ankarampi  ja  määrätietoisempi.  Markuksen  kertomusta  voidaan  pitää  alkuperäisempänä,  Matteus  on  hieman  värittänyt  sitä  ja  laittanut  siihen  omia  korostuksiaan,  jälleen  kerran.  Tekstissä  heijastuu  ensimmäisten  kristittyjen  alkavat  riidat  ja  sen  ryhmän,  jolle  Matteus  ensimmäisenä  evankeliuminsa  kirjoitti,  kiistanomainen  suhde  Jeesuksen  omaan  kansaan,  juutalaisiin.

Evankeliumikertomus  tulee  meille  kuitenkin  ajankohtaiseksi  siinä,  missä  se  on  puhutellut  edellisenkin  maailmanajan  ihmisiä.  Lapsensa  sairauden  takia  tuskainen  äiti  ja  lopulta  heltyvä  Jeesus  ovat  kertomuksen  ydin.  Mutta  ne  eivät  selitä  pois  tekstin sisältämää  jännitettä,  miksi  Jeesus  oli  niin  tyly.  Mutta  luetaanpa  palanen  vanhempaa  Markuksen  kertomusta  samasta  aiheesta.  Ja  tarkastellaanpa  sitten  erästä  hieman  uudempaa  selitysyritystä  tekstimme  ongelmaan.

”Jeesus lähti sieltä Tyroksen alueelle. Hän meni erääseen taloon ja halusi pysytellä tuntemat-tomana, mutta hänen tulonsa ei pysynyt salassa.  Hänestä kuuli muuan nainen, jonka tytärtä vaivasi saastainen henki...”

Edellä  oltiin  eletty  Jeesusten  ja  opetuslasten  toimintavimmaista  aikaa.  Herää  siis  kysymys:  lomallako  siellä  Tyroksen  alueella  sitten  oltiin?  Sanoohan  teksti:  Hän  meni  erääseen  taloon  ja  halusi  pysyä  tuntemattomana.  Tuosta  lomasta  ei  kuitenkaan  tullut  mitään.  Mutta  ehkä  virkistäytymistavoite  kuitenkin  savutettiin.  Tuleehan  hän  täysissä  voimissa  jatkamaan  työtä  varsinaiselle  toimintansa  näyttämölle.  Ehkä  kaikista  selkeimmin  tekstin  sanoma  on  siinä,  että  jokainen  me  olemme  tuon  Jeesuksen  puheille  pyrkivän  naisen  asemassa.  Perushätä  ja  tarve  on  aina  sama,  ja  konsteja  ei  ole  olemassa  kuin  yksi.

III  Tulkinta.  Vähän  on  tarpeen.
Tänään  on  pyhän  aiheena,  otsikkona,  usko  ja  rukous.  Aika  ajoin  meillä  ilmestyy  paljonkin  erilaisia  rukouskirjoja  ja  oppaita.  Näin  on  vaikka  periaatteessa  yksi  rukous  riittäisi,  itsenä  Jeesuksen  meille  ja  kaikille  maailmankausille,  tälle  uusimmallekin,  antama  Isä  Meidän-rukous. 

Voimme  kysyä;  kuinka  saada  tuo  usko  joka  päivän  evankeliumin  naisella  oli?  Miten  siis  tulla  uskoon?  Asiasta  voisi  tietysti  kirjoittaa  kirjoja,  ja  niitä  on  kirjoitettukin.  Asian  voi  kuitenkin  sanoa  lyhyestikin,  aivan  kuten  kristinopintaidon  kuulustelussa  ennen:  Uskoon  tullaan  pyrkimällä  olemaan  Jeesuksen  opetuslapsi.  Ja  tuota  uskoa  ei  voi  erottaa  rakkaudesta.  Rakastuminen  tapahtuu  parhaiten  olemalla  mahdollisimman  paljon  sen  seurassa,  johon  haluaa  kiintyä.  Jeesus  kutsui  opetuslapsensa  sanomalla  heille:  ”Tule  ja  seuraa  minua.”  Samasta  voi  alkaa  tänäänkin.  Usko  tulee  matkalla. Siihen  meillä  on  Jeesuksen  lupaus.

Tarvitaan  mitään  epäilemätöntä  luottamusta.  Tätä  on  myös  nimitetty  sokeaksi  uskoksi.  Miksi  sellaista  vaaditaan?  Raamattu  ei  sitä  vaadikaan.  Kenenkään  ei  tarvitse  uskoa  muuhun  kuin  tosiasioihin.  Ja  tosiasioihin  uskominen  on  kuuliaisuutta  niille.  Jos  joku  on  lähdössä  matkalle  ja  saa tietää,  että  lentokonen  lähtee  kello  15,  tämä  tieto  ei  ole  uskomista  raamatullisessa  mielessä.  Uskomista  on,  että  lähdetään  liikkeelle  ajoissa  jotta  ylipäänsä  ehditään  siihen  lentokoneeseen

Onko sitten  rakkaus  uskon  mittapuu?  Kyllä  se  on!  Mutta  järjestys  on  tämä:  ”Siinä  on  rakkaus  —  ei  siinä,  että  me  olemme  rakastaneet  Jumalaa,  vaan  siinä,  että hän  on  rakastanut  meitä  ja  lähettänyt  Poikansa  meidän  syntiemme  sovitukseksi.  Ihmisen  usko,  niin kuin  rakkauskin,  on  aina  seurausta  Jumalan  rakkaudesta.

Kaikki  me  tarvitsemme  rukousta,  rukouksen  lahjaa.  Niin  me  pienet  ja  vähäpätöisimmissä  tehtävissä  työskentelevät  kuin  vaikkapa  suuret  sotapäälliköt  kuten  Mannerheim.

Loppuun  loppurukous  ARNDTin  mukaan:

Itse  raamattu  puhuu  meille  lakkaamatta  ja  monin  sanoin  rukouksen  tarpeellisuudesta;  se  on  täynnä  esikuvia.  Päätämmekin  nyt  tämän  saarnan  katkelmaan,  joka  on  Johann  Arndtin,  kuuluisan  ja  meilläkin  aikoinaan  paljon  luetun  saarnakokoelman  kirjoittajan  kirjasta  “Paratiisin  yrttitarha.”

“Sytytä  minun  sydämeni  palavaan  hartauteen  ja  armosi  valoon.  Olkoon  rukoukseni  sinulle  otollinen,  kuten  Nooan  uhri.  Ilmesty  minulle,  kuten  ilmestyit  Aabrahamille  kolmen  miehen  hahmossa,  äläkä  käy  palvelijasi  ohi.  Siunaa  minua  rukoillessani  kuten  siunasit  Iisakkia.  Näytä  minulle  taivaan tikapuut,  kuten  Jaakobille.  Suo  minun  nostaa  käteni  sinun  puoleesi  kuten  Mooses.  Helähtäköön  rukoukseni  sinun  edessäsi  kuin  kulkuset  Aaronin  puvussa  ja  kuten  Daavidin  harppu.  Pane  minut  janoamaan  sinua  kuten  peura  himoitsee  raikasta  vettä. 

Kosketa  ja  puhdista  saastaiset  huuleni  taivaan  tulella,  kuten teit  Jesajalle.  Anna  minun  itkeä  edessäsi,  kuten  Jeremia  ja  sanoa:  “Oi  jospa  minun  pääni  olisi  silkkaa  vettä  ja  minun  silmäni  kyynellähde.”  Suo  minun  hengessä  ja  uskossa  nähdä  sinun  kirkkautesi  kuten  Hesekielin.  Kuule  minua  kuten  Danielia. 

Avaa  silmäni  kuten  Elisan  palvelijan.  Suo  minun  Pietarin  ja  Marian  kanssa  itkeä  katkerasti.  Valaise  sydämeni,  kuten  ryövärin  ristillä.  Suo  minun  nöyrtyä  edessäsi  kuten  Manassen.  Avaa  sydämeni  kuten  Lyydian,  niin  että  rukoillessani  unohtaisin  kaikki ajalliset  asiat.”  AMEN. 

Jeesus, Ali ja minä — 1. Paastonajan sunnuntai — Invocavit. Jeesus kiusausten voittaja. 1. vsk.

Ensimmäinen Paastonajan  sunnuntai 

Invocavit – Jeesus,  kiusausten  voittaja
25  feb  MMVII  Saarna  Auran  kirkossa
Jeesus,  Ali  ja  minä. 
Grande  omelia omelia

Evankeliumi: Matt. 4: 1–11
Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: »Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.» Mutta Jeesus vastasi: »On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’» Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppeli-muurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: »Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’» Jeesus vastasi hänelle: »On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’»Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maa-ilman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: »Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.» Silloin Jeesus sanoi hänelle: »Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’» Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä. 

  I näytös. 

Evankeliumi nyrkkeilyottelun näkökulmasta.

      

Ennen vanhaan, viime vuosituhannella, nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestaruus ottelut olivat suuren luokan tapahtumia, joita koko maailma seurasi.
 

Ehkäpä  usko  internetin ja  muun  nykymedian  ylivertaiseen  saavuttavuuteen  onkin  liioiteltua.  Osattiin  sitä  ennekin,  ja  sellainen  asia  kuin  lennätin  yhdisti Uuden  ja  Vanhan  Maailman  1800-luvulla keskenään jo tavalla joka oli taatusti oman  aikansa  internet.  Jos  lennätintä  voidaan verrata polkuun, oli radion aikakausi jo kärrypolku, television aika moottoritie ja internet on, jos haluamme sanoa asian viimeisen päälle lennokkaasti ja ilmavasti, uusien vapaassa ja reaaliajassa muunneltavien, ja kolmiulotteisessa lentogeometriassa
liikkuvien liikennevälineiden maailma.

Mutta noista viime vuosisadan suurista raskaansarjan mittelöistä nousee omaan luokkaansa, tietysti asiasta voidaan olla eri mieltäkin, Muhammad Alin ja Sonny Listonin kaksi ottelua. Ja millaiset miehet olivatkaan vastakkain. Tietysti vanha mestari ja uusi tuleva mestari, kaikkien aikojen paras nyrkkeilijä. He olivat kuin yö ja päivä, noin lievästi sanoen. Liston oli epäilyttävän taustan omaava katutappelija jolla oli mafia-yhteyksiä. Klassisessa mielessä häntä ei voitu pitää urheilijana. Hän ei pitänyt juuri huolta kunnostaan vaan luotti raakaan voimaan ja tappelijan luontoonsa. Kukaan ei olisi halunnut otella Listonin kanssa. Hän mukiloi aina harjoitusvastustajatkin, mikä nyt ei  ole nyrkkeilijän otteluihin valmistatumisen kannalta niin hyödyllistä. Ja kaiken lisäksi Liston oli, näin kerrotaan, hyvin epämiellyttävä kaveri, ihan noin ylipäätänsä ottaen.

Mutta nuori Cassius Clay, josta nyt vain yksinkertaisesti hänen myöhempää nimeään Ali, oli toista maata. Kova mieshän Ali suustaan oli, mutta kieltämättä mediataitoinen. Ja ennen kaikkea hän oli suurenmoinen urheilija joka piti kunnostaan huolta muutenkin kuin otteluiden alla. Ja hänen tekniikkansa oli aivan uskomaton ja ennen näkemätön, jokainen näkee sen jos vain katsoo vanhoja otteluita. Sanotaan että suhteellisestikin ottaen, kautta aikojen, kaikissa mahdollisisssa lajeissa, on 1960-luvun Ali muutaman muun kanssa aivan omassa luokassaan. Hän suorastaan kerjäsi päästä otteleman Listonin kanssa. Otteluihinsa Ali valmistautui huolella ja harjoitusvastustajat saivat reilun kohtelun, ketään ei tyrmätty. Itse Alilla oli lähes rajaton lyöntikestävyys, seikka joka raunioitti hänen terveytensä. 

Ja  sitten  koitti  ensimmäisen  ottelun  aika.  Siitä  on  tänään  helmikuun  25  päivänä  tasan  43  vuotta.  Harva  uskoi  Alin  voitoon  ja  vedonlyöntisuhde  oli  7:1  Häntä vastaan.  Alin valmentaja  varoitteli  häntä  menemästä  liian  lähelle  sitä miestä.  Ali  itse  aikoi  tyrmätä Listonin  kahdeksannessa  erässä.  Ottelu  alkoi  ja  Ali  liikkui  hyvin.  vanhan mestarin  mahdollisuudet olivat nopeassa  alussa.  Tuli  toinen, tuli kolmas erä. Ali pisti sekaan nopeaa ja tarkkaa ja muutaman hyvän oikean suoran ja vasemman koukun. Kolmannessa Listonin silmäkulma aukeni ja neljännessä Alilla oli jotain ongelmia silmiensä kanssa. Listonin haavoja  oli  hoidettu  erätauolla  ja  epäillään  että  jotain  haavoihin  käytettyä hoitoainetta olisi  mennyt  Alin  silmiin  hanskojen  kautta.  Viidennessä  erässä  Ali,  jonka  silmät olivat  kuin  tulessa,  tanssi  koko  ajan  pois vastustajansa etäisyydeltä.  Kuudennessa  erässä Liston  oli  jo  läkähtynyt  ja  turhautunut  mies,  ja  Alin  lujat  iskut  vartaloon  ja  useat nopeat  sarjat päähän ja vartaloon kypsyttivät  ison  ruman  karhun.  Tuota  nimeä  Ali  oli käyttänyt  hänestä  ennen  ottelua.  Seitsemänteen  erään  Liston  ei  tullut  koska  hän  väitti olkapäänsä  olevan  aivan  sökö.  Ali  oli  mestari,  vanha  mestari  oli  lyöty.

Sitten  koitti  oikeutetun  uusintaottelun  aika,  revanssin  aika.  Eikä  siinä  nokka  tohissut  ja  nyrkki  heilunut  edes  kahta  minuuttia  kun  Liston  oli  kanveesissa.  Hän  oli  kanveesissa kaikkiaan noin 20 sekuntia. Tuota ottelua  onkin  sitten  tutkittu jälkeenpäin paljon.  Monet paikalla  olleet  nimittäin  väittävät etteivät  edes  nähneet  Alin  kuuluisaa  “haamu-ankkuri-lyöntiä.”  Puhuttiin  pitkään  ja  jotkut  puhuvat  vieläkin  tahallisesta  häviöstä  koska  Liston oli  rahapulassa  mukamas  järjestänyt  vedonlyönnin.  Totuus  on  asiasta  on  kuitenkin  se, että  Ali  tyrmäsi  Listonin  karmealla  ja  salamannopealla  määrämittaissuoralla,  täsmäiskulla jossa  lyönnin  optimaalinen  teho  on  parhaimmillaan.  Ja  joka  on  nyrkkeillyt  ja  tietää mihin  iskun  pitää  osua  ei  voi  kuin  ihailla  Alin  suoraa  joka  osuus  aivan  poskipään tyrmäyspisteeseen,  yhteen  niistä  viidestä.  Tietysti  asia  on  niin,  että  ihmisen  päähän lyömistä  ei  pidä  ihannoida,  mutta  jos  asiaa  katsotaan  puhtaasti  nyrkkeilyn näkökulmasta niin  asia  on  aika  tavalla  toinen.  Ja  asiahan  oli  aivan  selvä.  Vanha  mestari  oli  tullut tiensä  päähän,  eläköön  uusi  mestari  ja  uusi  aikakausi.

Kolmieräinen  nyrkkeilyottelu,  jollaisena päivän evankeliumikin voidaan nähdä, Jeesuksen ja  Saatanan  välillä  päättyi,  miten  asia  tulkitaankin,  kaikilla  tuomariäänillä  Jeesuksen voittoon,  tai  tyrmäyksellä  kolmannessa  erässä,  tai  sitten  avustaja  heitti  valkoisen pyyhkeen  kehään.  Evankeliumi  kertoo  meille  jotain  mutta  ei  varmasti  kaikkea Jeesuksen  ja  Saatanan  kolmieräisestä, mutta emme tiedä ottelun  kulusta  kuin  vain  ikään kuin tuon pienen uutisen, ytimekkään evankeliumikertomuksen verran. Mitähän tapahtui esim.  kahdella  erätauolla.  Mutta  asiahan  oli  aivan  selvä.  Vanha  mestari  oli  tullut  tiensä päähän,  eläköön  uusi  mestari  ja  uusi  aikakausi.  Saatanan  esikoisoikeus  oli ikuisiksi ajoiksi  menetetty,  ja  uudesta  mestarista  oli  sanottu  jo  hänen  kasteensa  yhteydessä taivaallisella  äänellä:  “Tämä  on  minun  rakas  Poikani,  johon  minä  olen  mieltynyt.” Mutta  oliko  Saatana  sittenkään  kukistettu?

II  näytös.  Miten  tulkita  evankeliumia?

Mutta mistä oikein on päivän evankeliumissa  kyse.  Mitä löytyy  tuon  kolmieräisen  taustalta? Evankeliumi-tekstiä voidaan lähestyä moneltakin taholta. Jeesuksen erämaassa viettämän neljänkymmenen päivän jakso  nähdään ensinnäkin  rinnastuksena  Mooseksen toimintaa,  hän  kun  oli  Siinain  vuorella  neljäkymmentä päivää ennen kuin hän tuli antamaan  israelilaisille  lain.  Niinpä  Jeesuksenkin  tuli  viettää  erämaassa  neljäkymmentä päivää ennen kuin  hän  tuli  antamaan  uuden  lain.  Jos edelleen viivymme nyrkkeilyn maailmassa niin toteamme, että Jeesuksen harjoitusleiri kesti 40 päivää. Kokonaisuudessaan Matteuksen  evankeliumi  voidaan  nähdä  viisiosaisena  teoksena,  aivan  kuten juutalaisten  toorassakin  on  viisi  eri  kirjaa.  Mooseskin  vietti  40  vuorokautta  erämaan yksinäisyydessä,  mutta  hän  ei  täysin  kestänyt  kiusausta,  vaan  katkeroitui  ja  vain vastahakoisesti  hän  taipui  Jumalan  tahtoon.  Jeesus  on  siis  Moosesta  suurempi.

Yksi  tulkintatapa  on  nähdä  kertomus  sanasta  sanaan  totena.  Paholainen  siis  todellakin kiusasi  Jeesusta.  Jeesuksen  koetteellepano  oli  ainutlaatuinen  ja  kuitenkin  se  vain  uudisti ensimmäisen  ihmisen  koetuksen:  “Onko Jumala todella sanonut: Te ette saa syödä mistään puutarhan  puusta?”  Sekä  Aadamia että Jeesusta, toista Aadamia, koeteltiin hyvin inhimillisiin asioihin liittyvillä asioilla. Molempia kehotettiin myös lähtemään itsekorostuksen tielle.  Kiusauksen  ydin  oli  houkutuksessa  epäillä  Jumalan  hyvää  tahtoa.  Aadam  kuunteli  kiusaajaa  ja  lankesi,  mutta  Jeesus  oli  kuuliainen  Jumalan  sanalle  ja  voitti.  Tämän  vuoksi  Aadam  nähdään  kirouksen,  Jeesus  siunauksen  lähteenä  kaikille.  Tässä on  tämän sunnuntain tekstin perinteinen ja monivuosisatainen  tulkinta.

Kertomus voidaan ja on nähtykin myös niin sanotusti myyttisenä puheena, tai paremminkin vertauskuvallisena puheena. Näin käy jos ei uskota pahan olemassaoloon eikä persoonallisen pahan  olemassaoloon.  Tällaisia  saarnoja  tapaa  nykyään  paljon. Asiaan kyllä viitataan, mutta aivan kuin sammutetuin lyhdyin. Ja kun evankeliumitekstiin on väljästi viitattu niin sitten puhe käännetään johonkin nykypäivän ihmisen ongelmaan, niin kuin Jeesuksen kiusaukset  ja  meidän kiusauksemme  olisivat  jotenkin  yhteismitallisia. Esikuva Jeesus todellakin on, mutta hänen kiusauksissaan oli panoksena meidän elämämme ja  autuutemme; ei  mitään  muuta.

III  näytös.  Mitä  voimme  oppia  päivän  evankeliumista?

Asiahan on niin, että kaikki eivät pääse käymään elämän suuria ja moniosaisia nyrkkeilyotteluja, mutta jokainen kylläkin pienempiä, ja niitähän kyllä tulee eteemme elämämme kaikkina päivinä. Mutta vaikka kiusauksemme eivät ole samoja, niin saamme kysyä: “Mitä opimme Jeesuksen taistelusta ja minkä neuvon kiusauksia kokeneet opetuslapset meille raamatussa antavat?

Ensinnäkin: Kiusaaja on häikäilemätön ja hän etsii aina uutta saalista. Jeesuksen opetuslapsi Apostoli  Pietari  koki,  että  vastustajamme,  “Teidän  vastustajanne  Saatana  kulkee  ympäriinsä  kuin  ärjyvä  leijona  ja  etsii,  kenet  voisi  niellä.” Jos  hän uskalsi käydä Jeesuksen kimppuun, niin kyllä hän käy meidänkin kimppuumme, meidän jotka olemme heikkoja Jeesuksen seuraajia. Meitä  varoitetaankin: “Joka  luulee  seisovansa,  katsokoon,  ettei  kaadu.”

Toiseksi:  Kiusaaja  on  kavala  ja  hän  tulee  luoksemme  luvaten  paljon  ja  helpolla.  Näin hän  löytää  meistä  aina  heikoimman  kohdan.  Kaikki  tämän  elämän  yhä  kasvavat tarpeet  on  tyydytettävä,  tuleva  tuomio  tahdotaan  vain  unohtaa.

Kolmanneksi: Kiusaajan kanssa ei pidä neuvotella eikä tehdä kompromisseja – sovintopäätöksiä. Tästähän  on osoituksena  vanha  sanalasku: “jos antaa pirulle pikkusormensa, niin se vie koko käden!” Häntä on vastustamalla vastustettava. “Taipukaa siis  Jumalan  alaisuuteen,  mutta  vastustakaa  Paholaista,  niin  se  lakkaa  ahdistamasta  teitä.”  Ja  Jeesus  sanoi  jyrkästi:  “Mene  pois  Saatana.”  Meidän  on  pukeuduttava  Jumalan koko sota-asuun  pysyäksemme  pystyssä.  Ja  paras  sota-ase  on  Jumalan  sana.

IV  näytös. Miksi  saatana  saa  vieläkin  riehua,  eikö  Jeesus  jo  tule?

Mutta jos Jeesus todellakin kukisti pahan vallat niin miksi näyttää siltä, että saatana saa vieläkin  riehua,  koska  homma  todellakin  loppuu?  Missä on  se  päivä josta Ronald Fangen  runoili  “Oi  päivää  jolloin  sulaa  viha  kaikki,  kuin  kesän  tullen  sulaa  lumi, jää! Näin  saatanalta  kaatuu  voima,  valta  ja  paha  taistelunsa  häviää.”  Eikö  toisen maailman-sodan kauhut, joiden aikana tuo virsiruno sai alkunsa, olleet jo tarpeeksi? Mitä vieläkin kauheampaa pitää  tapahtua. Ehkä ei enää tarvitse tapahtua paljonkaan! Loppu voi olla lähellä, tai  sitten  meistä  katsoen  toivottomankin  kaukana.

Nimittäin  maailmanloppu  on  hyvin  mielenkiintoinen  asia  jo  pelkästään  käsitteenä.  Jos tarkastelemme  sitä  aluksi  ilman  mitään  kristillisen  maailmanlopun  painolastia,  niin  se voi  tarkoittaa  kahtakin  asiaa,  ainakin  kahta  asiaa!  Sitä,  että  maailma  loppuu  kun  se käy  asumiskelvottomaksi  ihmiselle.  Tai  sitä,  että  inhimillisesti  katsoen  kaikki  tulee valmiiksi,  tai  osittain  valmiiksi,  mikä  onkaan  sitten  lopullinen  päämäärä.  Joku on  sanonut,  että  kaikki  on  jo  koettu  ainakin  yhden  kerran;  ei  tule  enää  uusia  oppeja ja  aatteita.  Ja  tässä  ei  sitten  ole  kyse  mistään  post-modernismi-höpinästä,  vaan  siitä, että kun kaikki on jo keksitty ja koettu niin kukaan ei enää voi hallita sitä, ja siksi eletään vaarallisen ja ahdistavan “kaiken  mahdollisen  läsnäolon”  aikaa.

Yhteisten  puheenaiheiden  kato  on  tästä  näkyvänä  merkkinä.  Internet  voi  kylläkin yhdistää kaikki  ihmiset  mutta  se  ei  sinänsä  luo  mitään  yhteistä.  Kaikki  vanha ja uudempi ovat läsnä. Historia on tietyssä mielessä tullut matkansa päähän, jos sitä koskaan olikaan. Aikana jossa kaikki mahdollinen on läsnä, mutta enää harva voi luoda mielekkään maailmankatsomuksen. Ja  kaikesta  mahdollisesta läsnäolosta on tullut ihmisiä kahlitseva näkymätön voima. Nyt vain  ollaan  ja  elellään… 

Mutta  jos  katsomme  maailmanlopun  mahdollisuutta  kristillisen  maailmankäsityksen näkökulmasta  niin  onhan  se  lähempänä  kuin  apostolien  aikana.  Voimme  lähestyä asiaa kaste ja lähetyskäskyn näkökulmasta: “Menkää  siis  ja  tehkää  kaikki  kansat minun opetuslapsikseni.  Kastakaa  heitä  Isän  ja  Pojan  ja  Pyhän  Hengen nimeen ja opettakaa heitä  noudattamaan  kaikkea,  mitä  minä  olen  käskenyt  teidän  noudattaa.  Ja  katso, minä  olen  teidän  kanssanne  kaikki  päivät  maailman  loppuun  saakka.”  Niin!  Tuossahan asia  toisaalta  sanotaan  aivan  suoraan.  Maailman  loppu  tulee,  ja  sitä ennen on kastettava ja  opetettava.  Niin;  onko  kaikki  kansat  tehty  Jeesuksen  opetuslapsiksi, onko raamattu käännetty  kaikille  kielille?  Tästä  näkökulmasta  katsoen  maailmanloppu  on  varmasti lähempänä  kuin  apostolisena  aikana.  Ja  koska  saatana  teki  tuhojaan  tuolloinkin,  niin tekee  se  niitä  vielä  edelleenkin.

Taisteluiden ja nyrkkeilyotteluiden tuiskeessa on pysyttävä rauhallisina. Ja mikä yhdistääkään Jeesusta, Muhammad Alia ja lopulta myös meitä? Jeesuksella ja Alilla oli tyyni ja rauhallinen mieli, ja niin voi meilläkin olla. Tietysti Ali on tässä yhteydessä mukana vain vertauskuvallisesti, mutta hänen ja Listonin ottelu toimii oivana evankeliumin dramatisaationa, onhan Jeesuksen tarina kätketty moneen elokuvaankin niin taitavasti ettei sitä aluksi edes huomaa! Ja kyllähän Ali on helppo nähdä Jeesuksena ja Liston paholaisena; uusi ja vanha mestari;  siinä  se. Paljon on Herran kansaa kiusattu! Paljon on revitty sitä, mikä on työllä ja rukouksella rakennettu. Mutta paholainen voitetaan, siitä ei ole epäilystäkään. 

Jokaisen kutsumuksena on kuunnella Jumalaa, sillä vain kuuliaisuuden tiellä ihminen todella elää. Ihminen ei elä vain leivästä, siis Jumalan luonnon ja ihmisen työn hedelmistä, vaan jokaisesta sanasta, jolla Jumala puhuttelee  ihmistä.  Jumalan  sanasta  saadulla  voimalla  voimme  kestää  koetuksissa  ja suoranaisessa  vaarassa.  Ja  me  saamme  tunnustautua  Vapahtajamme  ja Voittajan nimeen. Vanha  mestari  on  vielä  keskuudessamme  ja  hän  saa  kiusata  ihmisiä,  mutta  voitto  on  jo  saavutettu.  Eläköön  uusi  mestari  ja  uusi  aikakausi, jolloin olemme vapautettuja kaikista peloistamme.   

AMEN.