Uskonpuhdistuksen
muistopäivä
Uskon perustus
21 oct MMXVIII Saarna Auran kirkossa
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Martin matkassa ja muutenkin
Omelia DOCG
Uskon perustus
21 oct MMXVIII Saarna Auran kirkossa
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Martin matkassa ja muutenkin
Omelia DOCG
Evankeliumi Matteus: 5:13-16
Jeesus sanoo: ”Te olette maailman suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.
Te olette maailman valo. Ei
kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se
sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa
kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valo ihmisille, jotta he
näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”
Johdanto
Nimittäin viime aikoina, viime vuosins, ja ihan kirkon
viralliselta taholta, on annettu ymmärtää, että olisi viimein aika puhua
rakentavam-paan sävyyn asiasta. Ei uskon puhdistuksesta vaan reformaatiosta.
Ja sitten ollaankin todella ihmeellisessä tilanteessa. Pitkään käytössä ollut
sana pitäisi vaihtaa edelleen kuitekin varsin vierasperäiseen sanaan. Asia voi
toki onnistua käskyttämällä, ja sitä voivat käyttää ne henkilöt jotka
ajattelevat asiaa työkseen. Tosiasia on kuitenkin myös siinä, että aika harva
kansankirkon jäsen on sisäistänyt mitä uskonpuhdistus todella tarkoitti? Joten
onko sillä nyt sitten niin suurta väliä?
Mistä oli kyse?
Voimme kysyä aina uudelle saman kysymyksen.
Mitä oikein oli kyse kun Martti Luther asettui käytännössä koko maailmaa
vastaan. Ja voimme kysyä myös sitä miten joku uskaltaa asettua tuohon
tilanteeseen? Asiaa on paljon pohdittu, ja nimenomaan pohdittu. Tietysti sitä
on myös tutkittu ja sitä enemmän kaikki tutkimus vahvistaa vain samaa
kysymystä: “Miten joku uskaltaa asettua tuohon tilanteeseen? Ja lopulta kun
tarkastelemme historiaa ja sen kulkua aivan uudesta näkökulmasta, niin kysehän
oli kaikkien aikojen suurimmasta vallankumouksesta ja Martti jää ihmiskunnan
suurten vaikuttajien joukkoon, ja kaikki mistä saamme tänään iloita johtuu
tuosta hänen alulle panemastaan vallankumouksesta joka oli koskettava kaikkea
inhimilliseen elämään kuuluvaa kaikkia yhteiskuntia.
Martti oli poikkeuksellinen ihminen joka eli
kahden aikakauden murroksessa. Hän oli vimmainen mies joka kirjoitti valtavan
määrän tekstejä jotka myös levisivät valtavan nopeasti. Tietysti joku voisi
kysyä, aivan kuka tahansa meistä. Olemmehan kouluja käyneitä ihmisiä ja emme
suinkaan sillä tavalla kuuroja ja yksinkertaisia. Siis voisimme kysyä, että
olihan ennen Marttia toki renesanssi ja uudistuminen. Olihan se, mutta
liikkeenä se ei koskettanut kaikkia ihmisä vaan oli suoraan sanoen pienen ja
varsin elitistisen porukan puuhastelua, jolle on vain annettu viimeisen
lähemmäs 700 vuoden aikana varsin ihanteellinen kuva. Renesansi ei ollut
vallankumous joka kosketti kaikkia ihmisiä ja joka laittoi ihmiset liikkeelle,
joka laittoi ihmismielen liikkeelle muuttamaan maailmaa ja myös tutustumaan
siihen asiaan josta olemme tottuneet käyttämään nimeä “Jumalan sana.”
Luterilaisuus on tietenkin tänä päivänä ja
tässäkin kirkossa varsin eri asia kuin se oli vaikkapa 100 vuotta sitten
jolloin olitiin vieteety uskonpuhdistuksen 400-vuotisjuhlaa. Itselläni ei
ole tapana paljoa tauluja harrastella eikä kuvia seinille ripustella, mutta jos
jotain pappilan seinällä on niin olkoot sitten vaikka Paavin kuva, ja tietenkin
kivipainos siitä maalauksesta jossa Martti viettää pehe-idylliä luuttua
soittaen. Vanhin poika Hans laulaa ja muut sisarukset katsovat häntä palvoen ja
taustan hämyssä pöydän ääressä Melanktooni istuu tinatuopin äärellä hieman
epämäärisesti Marttia katsellen. Paavi ei siis enää ole antikristus.
Niin! Tässä nimenvaihdoiksessa, tai
paremminkin käsiteenvaihdoksessa, on kyse siitä, että sana “Uskonpuhdistus” on
mukamas tullut jollain tavalla loukkaavaksi. Tai sitten ongelma on joidenkin
asiaa työkseen pohtivien lähinnä päänsisäinen ongelma. Ja kysmyksiä herättää se,
että kyse on vain ja ainoastaan suomalaisten ongelmasta jos nyt sitten mikään
ongelma edes onkaan. Kaikissa muissa kielissä asiasta sanalla jonka sisältö
nousee siitä sanasta joka ilmaisee uudistamista tia uudelleen muotoutumista.
Oli miten oli ja onnistuu miten onnistuu tämä kirkkomme uusien johtajien aika koomiselta tuntuva käsite-terapia, johon he ovat lähteneet miten tahansa niin siitä ei kukaan yli eikä ympäri pääse, että kyllä sille menolle piti laittaa vissi stoppi jota elettiin silloin kun Martti kasvoi tietoiseksi, kantaa ottavaksi ja toimivaksi ihmiseksi. Tuossa tilanteessa tarvittiin uutta suolaa ja uutta valoa. Ja hyvin selkeästi Martista voidaan sanoa, että hän oli kaikella tavalla se ihminen josta tämän päivän evankeliumiteksti, teksti joka on Herramme ja Vapahtajamme vuorisaarnasta, saattaisi puhua. Ja ei tarvitse vääritellä eikä edes vääntää mustaa valkoiseksi kun toteamme että sanat “Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa,” kuvaavat aivan hyvin kirkkoa ja sen tilannetta 500 vuotta sitten.
Ja itse Martti on mies joka saa olla maailman valona, todellakin toimia Jumalan työkaluna. Ei hän voinut, eikä hänen uutta luova mielensä, voinut pysyä kätkössä. Eikä hän todellakaan laittanut sytytettyä lamppua vakan alle, vaan lampunjalkaan. Ja lopulta valo loisti kaikille huoneessa oleville ja sitä se tekee edelleenkin. Ja kun edelleen kysymme sitä mikä sai tuon miehen uskaltamaan niin ainoa uskottava selitys on siinä, että hän oli suunniltaan oleva mielipuoli tai sitten Jumala oli hänen kanssaan. Ehkäpä, ja aivan varmasti, uskomme mieluummin jälkimmäisen. Varmasti uskomme näin koska juuri näin vuorisaarna tuli kerran eläväksi sanaksi.
Konkluusio
Kaiken tämän jälkeen voimme kysyä: “Mitä nyt?” Kirkko elää elämäänsä ja sen isännät tulevat ja menevät kun heidän aikansa tulee ja aikanaan loppuu. Jokaisella aikakaudella on oman näköisensä isännät ja useimmiten nuo isännät tekevät juuri sen mitä aikakausi heiltä vaatii. Ja se ei aina ole ole sama asia kuin se mitä Jumala ihmisiltä vaatii. Uskonpuhdistus, ja olkaamme nyt ylpeitä siitä että tässä kummallisessa ja vaikeasti opittavassa kielessä todellakin on tuo sana uskonpuhdistus, oli todellakin vallankumous. Uskonpuhdistuksessa, Martin ja hänen kavereidensa ja seuraajien alulle panemassa liikkeessä oli kyse vallankumouksesta.
Puhe vallankumouksesta voi tietysti vetää sun virneeseen, ja niin pitää ollakin. Jollekin voi tulla mieleen 1900-luvulla eläneen George Orwellin teos “Eläinten vallankumous” ja siitä ne kaksi taistelevaa sikaa, karjua, toinen nimeltään Lumipallo ja toinen Napoleon ja kaikki mielikuvat yksinkertaisista lampaista jotka määkivät sloganiaan ja tietenkin suuri työn sankari Jysky-hevonen jolla on lopulta karmea kohtalo. Niinhän siinä kävi, että hyvä sika, inhimillinen Lumipallo, jouti karkotukseen ja vallan vei itsekäs ja ihmismäinen Napoleon jatkoi vääristetyn ja vesitetyn vallankumouksen johtajana. Orwellin tarina on hämmästyttävä ja hämmästyttävää on se, että ihmismieli saattoi luoda noin paljon ns. arkkityypeillä kyllästetyn kertomuksen vielä 1900-luvulla. Eihän enää pitänyt olla mitään kovin paljon uutta auringon alla.
Mutta pohdimme vielä lopuksi juuri tätä. Onko tässä käsiteenmuokkaus-kampanjassa johon kirkossamme on nyt lähdetty kyse siitä, että vallan onkin saanut saanut enemmän Napoleon-sika kuin Lumipallo-sika. Vallankumouksen käsitteeseen kun nimittäin kuuluu myös se, että se on oltava jatkuvaa. Vallankumouksenkin on oltava uudistuva aina ja joka hetki. Uskonpuhdistusta ei pidä jäädä odottamaan viittä vuotta, vallankumous on uudistettava joka sunnuntai, joka siunattu pyhä-päivä uudelleen. Nimittäin meissä kaikissa asuu Lumipallo ja Napoleon ja on aina urheilukielellä sanotuna “päiväkohtaisesta kunnosta” kiinni se kumpi on voitolla. Mutta ei hätää meillä on Jumalan sana joka pohjimmiltaan miksikään muutu vaikka sitä kuinka tulkitaan aina aikakauden mielen mukaiseksi. Meillä on sana ja sakramentit. Meillä on Jumala ja Vapahtaja. Meillä on Ihmisen Poika. Meillä ei ole mitään hätää! AMEN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti