Uskonpuutteesta uskoon — I adventti — Kuninkaasi tulee nöyränä. Epistolasaarna. 1. vsk.

Uskonpuutteesta uskoon

I adventti
Kuninkaasi tulee nöyränä
Saarna 29 nov mmix

Kirkkoherra Torsti Äärelä
Epistolasaarna
Grande omelia

Evankeliumi:
Matt. 21: 1–9
Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: »Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.» Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:

– Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee!
Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla.”

Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:

– Hoosianna, Daavidin Poika!
– Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!

Saarnateksti
Room. 13: 11–14
Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia. Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein. Teidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.

Aloitus: Ajankuvaa ja roomalaiskirjeen katkelma
Millaisessahan maailmassa apostoli Paavali oikein eli kun hän tuollaisen kirjeen roomalaisille kirjoitti? No joka on lukenut Asterixia tietää varmasti sen, monesti hänen kaverinsa Obelixin suusta kuullun lauseet: “Hulluja nuo roomalaiset.” Paavali on hyvin perillä läntisen maailman mahtavimman valtakunnan ja sen pääkaupungin elämästä ja elämäntyylistä. Toisaalta se mistä hän puhuu tuomitsevaan sävyyn ei ollut kaikkien elämäntyyli. Rooman valtakunnassa oli vallalla käsittämättömän suuret tulo-erot eikä se viime kädessä ollut mikään varsinainen oikeus-valtio, vaikka roomalaiset olivat jo tuon Paavalin roomalais-kirjeen aikana saattaneet jo muutaman sukupolven ajan kerskua heidän erityistehtävällään. Heidän tehtävänsä oli jouluevan-keliumin keisari Augustuksen hovirunoilijan Vergiliuksen sanoin hallita ihmisiä ja kansoja laeillaan.

Mutta kaikkinensa tuo hänen puheensa oli toimiva, kaikki tiesivät mistä oli kyse ja mitä Paavali loppujen lopuksi tarkoitti. Elettiin sitä ennenkin ja ihminen oli aivan sama antiikin aikana kuin hän on tänään. Näin on huolimatta kaikesta sosiaalisesta evoluutiosta, siis siitä että ihmisen pitäisi olla parempi ja kehittyneempi, parempi ja toinen toistaan kohtaa suvaitsevaisempi. Jos Jeesus olisi elänyt meidän aikanamme ja kuollut traagisesti joskus 1980-luvulla, ja Paavali kirjoittaisi roomalaikirjettään juuri nyt niin niin mikään ei siis olisi muuttunut. Ihminen olisi aivan sama ja meno olisi aivan sama. Vai olisiko?

Missä sitten elämme? Onko meidän ajassamme se vaara että nukkuisimme liian pitkään, emme olisi ahkeria ja tekisimme vain vääränlaisia asioita, mieltäisimme väärät asiat tärkeimmiksi, elämällämme ei olisi mitään päämäärää? Eletäänkö täällä remuten ja juopotellen, jopa siveettömästi ja irstaillen, riidelläänkö täällä ja kiihkoillanko täällä?

Edelliseen on pakko vastata että kyllähän näin tapahtuu! Otetaanpas tähän vaikka pari esimerkkiä. Menemme nyt ajallemme niin ominaiseen asiaan kahden esimerkin kautta, vähän lievemmän ja sitten vähän vakavamman pohjalta. Lähdemme liikkeelle naamakirjasta eli ilmiöstä nimeltä facebook. Siitäkin voidaan sanoa että se on hyvä renki mutta huono isäntä. Kysehän on internetin toisen sukupolven, internetin 2.0 sovellutuksesta, joka kyllä antaa mahdollisuuden pitää yhteyksiä toisiin ihmisiin. Se sopii myös moniin muihinkin hyödyllisiin tarkoituksiin. Mutta siihenkin liittyy lieveilmiönsä. Se antaa mahdollisuuden tuoda omaa elämää ja elämäntyyliä ilmi hieman kyseenalaisella tavalla. Joillakin on tapana kertoa siellä monia, monia kertoja päivässä itsestään hyvinkin intiimejä, omaan yksityiselämään liittyviä asioita. Ja se on helppoa. Ennen saatoit soittaa hyvälle kaverille kerran päivässä ja kertoa jostain hauskasta jutusta minkä juuri teit. Nyt sen saa tietää reaaliajassa kaikki 500 kaveriasi ja kaiken lisäksi monesti valokuvan ja aika usein jopa elokuvatallenteen myötä. Niinkin vakava asia kuin seurustelu-, ja parisuhteen aloittaminen voidaan aivan tuossa tuokiossa, ja ohimennen toitottaa vaikka koko maailmalle ellet ole rajannut tuota omaa profiiliasi vain kavereiden tietoon. Ja tällaisen tiedonannon jälkeen käydään monesti kovaa debattia siitä kenen kanssa sitä nyt sitten ollaan parisuhteessa. Kaukana on tästä aika jolloin sanottiin: “Kell onni on, se onnen kätkeköön.”

No ei kai niinä sitten mitään pahaa jos osaa vetää rajan johonkin, mutta kyllä tuossa naamakirjassa on myös törmännyt ihmisiin joilla sopivan ja sopimattomuuden raja on pahasti hämärtynyt. Tuossa ilmiömaailmassa liikkuu paljon erilaisia häiriköitä ja suoranaisia sosiopaatteja, jotka metsästävät vain huomiota itselleen. Ja narsisteille facebook on oiva työkalu ja mahdollisuus. Se on oire aikamme pahasta olosta, ei mistään muusta. Ja tämä kaikki ilmee uudenlaisena remuamisena, siveettömyytenä ja henkisenä irstailuna. Mutta eihän voikaan olla mitään uutta auringon alla!

Toinen ajan ilmiö on sitten ns. Big Brother ja sen maailma. Taloon on koottu nuoria ihmisiä, jotka panevat oman elämänsä näytteille. Menohan tuossa talossa on aika hurjaa ja ihmetellä pitää sitä miten jotkut lähtevät siihen. Monet saattavat kyllä varmasti katua mukanaoloaan loppu ikänsä ja sitä että pilasivat elämänsä. Tai sitten kaikki tämäkin koetaan nykyään hyvin luonnolliseksi, mene ja tiedä. Mutta talon elämähän ei ole mitään muuta kuin remuamista, juopottelua, siveetöntä elämistä ja suoranaista irstailua, eikä pidä unohtaa riitelyä eikä kiihkoiluakaan. Ja kaiken lisäksi ohjelmalla on paljon katsojia. Tiukkapipoinen sananjulistaja sanoisi tässä että nyt ei ole kyse mistään muusta kuin siitä, että kuka moista törkyä katselee on itse aivan samanlainen. Toisen ääripään edustaja haluaa ymmärtää ja etsiä syitä ohjelman suosioon, ja ehkä sieltä päästä löytyykin armollisempi näkökulma. Ymmärtäminen jos sitä tukee selkeä rajojen vetäminen on aina parempi asia kuin tuomitseminen. Sillä kyseisellä ohjelmalla ei ole sen katsojille mitenkään ennakkoterapeuttista vaikutusta.

Tekstin tausta ja tilanne lyhyesti
Jos katsomme päivän saarnatekstiämme ja sitä kautta myös muita tekstejä niin löydämme jotain yhteistä. Lähdemme liikkeelle niin sanotusta uskonpuutteesta. Nimittäin se porukka jolle tuossa profeetta Jesajan kirjassa puhutaan kärsi siitä että sen toivo oli valumassa hukkaan. Kaikki ei ollut tapahtunutkaan niin kuin oli luvattu. Elämä oli arkista ja mitään riemusaattoa ei oltu koettu. Kyse on niin sanotusti raamatun-historiallisesti ottaen tilanteesta jolloin Jeesuksen kansan esi-isät olivat kokeneet kovia, joutuneet matkaamaan pois omasta kotimaastaan, kuulleet lupauksia Jumalan asioihin puuttumisesta hyvin näyttävällä tavalla mutta yhtä kaikki vain pettyneet.

Ja sitten Paavali vahvistaa epäileviä ihmisiä. Toisaalta hän kirjoittaa tuossa kirjeessään roomalaisille ihmisille, joita hän ei edes tunne. Niin, hän ei heitä tunne, mutta hän voi niin tehdä koska hän tuntee ihmisen. Roomalaisillakin oli näet oma Big Brotherinsa. Suurten tuloerojen Roomassa rikkailla oli varaa elää ylellisesti, ja tavalla joka myös näkyi ja kuului. Satojen vuosien ajan oli ollut yläluokka ja tavallinen prole-sakki jonka suurta hupia oli yläluokan toilailu. Toilailu joka johtui siveettömästä elämäntyylistä, irstailusta ja juopottelusta. Mitään televisiota ei tietenkään ollut mutta juttu levisi. Ja Roomassa oli myöskin kaikenlaisia teatteriryhmiä ja instant-ilveilijöitä jotka kyllä osasivat panna oikein halvalla toilailevaa ylimystö,- ja senaattorisäätyä, jos ei nyt reaaliajassa niin tuoreeltaan kuitenkin.

Ja sitten Jeesus ratsastaa Jerusalemiin. Hänen elämänsä oli muuten ollut suuren julkisuuden kohteena. Hänen tekemisiään ja puhumisiaan oli seurattu taajaan, ja juttu oli levinnyt aina kun siihen oli aihetta. Häntä oli syytetty juomariksi ja itseään hän piti syntisten ihmisten ystävinä. Hän oli tullut tuntemaan monta remuajaa, huijaria, juopottelijaa, irstailijaa, riitelijää ja kiihkoilijaa, sutenööriä ja prostituoitua. Ja tuona ensimmäisen pääsiäisviikon palmusunnuntaina josta tekstimme kertoo häntä pidetään jopa uutena kuninkaana. Kaikki näytti vielä hyvältä tuossa vaiheessa mutta ihmisten usko oli oleva aika heikkoa kun hänet loppuviikosta sitten hyljättiin.

Puhutaanpas sitten vähän uskosta!
Niin! Mutta puhutaanpas sitten hieman uskosta koska päivän tekstit näyttävät puhuvan sen puutteesta. Toki pääsemme käsiksi vain yhteen näkökulmaan mutta parempi niin kuin ei mitään. Mutta jos näin uuden kirkkovuoden alkaessa pystymme edes hieman raapaisemaan sitä mikä on kaikista olennaisinta niin olemme päässeet jo aika pitkälle...

Uskolla ymmärrämme luottamusta siihen mitä emme näe, mutta jonka koemme johtavan meitä ja antavan suunnan elämäämme. Monesti kuullaan sanottavan että jokaisella on oma usko. Tällaista tietämättömyyttä joutuvat monet sananpalvelijat sietämään. Heikolla veljellä ja sisarella on moninaisia käsityksiä monista asioista. Mutta väärääkin ajattelua, jopa merkillisiä oppeja on lähimmäisessä siedettävä juuri lähimmäisenrakkauden vuoksi. Muuten elämä olisi yhtä kiivailua ja silloin kävelisimme kaiken kauniin ja muistamisen arvoisten asioiden ohi. Kristillinen ohjaustyö on aina tehtävä rakkaudella ja suuressa kärsivällisyydessä.

Sillä on vain yksi uskomisen kohde josta ihminen omista lähtökohdistaan tekee tulkinnan ja uskonnollisessa mielessä se voima jolla asia koetaan on myös yksi ja sama kaikille. Emme siis pääse yli emmekä ympäri yhdestä asiasta, ja se on ihmisen tietämättömyys. Hän ratkaisee kaikki aineellisen maailman arvoitukset mutta lopulta hän on aina sama tietämätön ja heikko ihminen.

Raamattu puhuu monin sanoin uskon esikuvista. Kansojen apostoli eli Paavali pitää suurena, ehkä suurimpana uskon esikuvana heprealaista Aabrahamia, raamatunhistorian Israelin kantaisää, ja Jeesuksenkin hyvin kaukaista esi-isää. Niin voimme mekin tehdä vaikka hänen hahmonsa häipyy jollain tavalla historian hämärään, ja mitä hänestä onkaan kirjoitettu on myös erään kansan pappien ihmisväritteistä puhetta. Sillä Aabrahamilta ei ole säilynyt yhtään kirjoitettua sanaa. Eikä hän loppujen lopuksi ollut enempää kuin tavallinen ihminen, tavallinen ihminen ajallisena ihmisenä. Mutta juuri tuossa ilmeneekin Jumalaksi kutsumamme suuruuden voima. Hän tulee aina luoksemme tavallisten ihmisten hahmossa, tavalla jota emme osaa aavistaa emmekä millään tavalla ennakoida.

Tiedämme että Paavalin kirjeet eri seurakunnille, myös kirje Rooman seurakunnalle, kirjoitettiin, viimeisimmätkin niistä, puolitoista vuosikymmentä ennen ensimmäisen Jeesus Nasaretilaisesta kertovan evankeliumin syntyä. Paavalista on sanottu että hän oli kristikunnan ensimmäinen jumaluusoppinut. Sitä hän on ja kaikki hänen perässään tulevat ovat hänen selittäjiään. Mitään uutta kristillisessä uskossa ei voida tehdä ohittamatta hänen suurinta luomustaan eli roomalaiskirjettä, kirjettä josta päivän saarnatekstimmekin on. Emme saa myöskään unohtaa hänen muita kirjeitään. Hänen ensimmäinen kirjeeseensä Korintin seurakunnalle on kirjoitettu sellaista, joka on ohjeena ja opastuksena kaikille riiteleville uskonyhteisöille kaikkina aikoina ja kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Sama dokumentti on oivaa opastusta kaikille kasvukivuista kärsiville ihmisten yhdistyksille.

Lopetus
Uskossa on kyse yksinkertaisesti siitä että saamme Jeesuksen Kristuksen mielen ja emme enää ole synnin ja kuoleman alaisia. Tätä opetusta tulisi meidän noudattaa joka päivä murheissamme kun emme selviä omin voimin. Vain tätä ajatusta vasten ymmärrämme kehotuksen: “Asukoon teissä Jeesuksen Kristuksen mieli.” Vaikeina hetkinä kun koet että enää selviä voit aina rukoilla että saisit Jeesuksen Kristuksen mielen. Puhuessaan kasteesta tarkoittaa Paavali enemmänkin sitä että se on näkyvä merkki kuuliaisuudesta Jeesukselle Kristukselle. Siinä ihminen liitetään Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, kristitty ei enää elä itse vaan Jeesus Kristus elää hänen kanssaan. AMEN.