Jeesus, Ali ja minä — 1. Paastonajan sunnuntai — Invocavit. Jeesus kiusausten voittaja. 1. vsk.

Ensimmäinen Paastonajan  sunnuntai 

Invocavit – Jeesus,  kiusausten  voittaja
25  feb  MMVII  Saarna  Auran  kirkossa
Jeesus,  Ali  ja  minä. 
Grande  omelia omelia

Evankeliumi: Matt. 4: 1–11
Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: »Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.» Mutta Jeesus vastasi: »On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’» Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppeli-muurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: »Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’» Jeesus vastasi hänelle: »On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’»Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maa-ilman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: »Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.» Silloin Jeesus sanoi hänelle: »Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’» Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä. 

  I näytös. 

Evankeliumi nyrkkeilyottelun näkökulmasta.

      

Ennen vanhaan, viime vuosituhannella, nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestaruus ottelut olivat suuren luokan tapahtumia, joita koko maailma seurasi.
 

Ehkäpä  usko  internetin ja  muun  nykymedian  ylivertaiseen  saavuttavuuteen  onkin  liioiteltua.  Osattiin  sitä  ennekin,  ja  sellainen  asia  kuin  lennätin  yhdisti Uuden  ja  Vanhan  Maailman  1800-luvulla keskenään jo tavalla joka oli taatusti oman  aikansa  internet.  Jos  lennätintä  voidaan verrata polkuun, oli radion aikakausi jo kärrypolku, television aika moottoritie ja internet on, jos haluamme sanoa asian viimeisen päälle lennokkaasti ja ilmavasti, uusien vapaassa ja reaaliajassa muunneltavien, ja kolmiulotteisessa lentogeometriassa
liikkuvien liikennevälineiden maailma.

Mutta noista viime vuosisadan suurista raskaansarjan mittelöistä nousee omaan luokkaansa, tietysti asiasta voidaan olla eri mieltäkin, Muhammad Alin ja Sonny Listonin kaksi ottelua. Ja millaiset miehet olivatkaan vastakkain. Tietysti vanha mestari ja uusi tuleva mestari, kaikkien aikojen paras nyrkkeilijä. He olivat kuin yö ja päivä, noin lievästi sanoen. Liston oli epäilyttävän taustan omaava katutappelija jolla oli mafia-yhteyksiä. Klassisessa mielessä häntä ei voitu pitää urheilijana. Hän ei pitänyt juuri huolta kunnostaan vaan luotti raakaan voimaan ja tappelijan luontoonsa. Kukaan ei olisi halunnut otella Listonin kanssa. Hän mukiloi aina harjoitusvastustajatkin, mikä nyt ei  ole nyrkkeilijän otteluihin valmistatumisen kannalta niin hyödyllistä. Ja kaiken lisäksi Liston oli, näin kerrotaan, hyvin epämiellyttävä kaveri, ihan noin ylipäätänsä ottaen.

Mutta nuori Cassius Clay, josta nyt vain yksinkertaisesti hänen myöhempää nimeään Ali, oli toista maata. Kova mieshän Ali suustaan oli, mutta kieltämättä mediataitoinen. Ja ennen kaikkea hän oli suurenmoinen urheilija joka piti kunnostaan huolta muutenkin kuin otteluiden alla. Ja hänen tekniikkansa oli aivan uskomaton ja ennen näkemätön, jokainen näkee sen jos vain katsoo vanhoja otteluita. Sanotaan että suhteellisestikin ottaen, kautta aikojen, kaikissa mahdollisisssa lajeissa, on 1960-luvun Ali muutaman muun kanssa aivan omassa luokassaan. Hän suorastaan kerjäsi päästä otteleman Listonin kanssa. Otteluihinsa Ali valmistautui huolella ja harjoitusvastustajat saivat reilun kohtelun, ketään ei tyrmätty. Itse Alilla oli lähes rajaton lyöntikestävyys, seikka joka raunioitti hänen terveytensä. 

Ja  sitten  koitti  ensimmäisen  ottelun  aika.  Siitä  on  tänään  helmikuun  25  päivänä  tasan  43  vuotta.  Harva  uskoi  Alin  voitoon  ja  vedonlyöntisuhde  oli  7:1  Häntä vastaan.  Alin valmentaja  varoitteli  häntä  menemästä  liian  lähelle  sitä miestä.  Ali  itse  aikoi  tyrmätä Listonin  kahdeksannessa  erässä.  Ottelu  alkoi  ja  Ali  liikkui  hyvin.  vanhan mestarin  mahdollisuudet olivat nopeassa  alussa.  Tuli  toinen, tuli kolmas erä. Ali pisti sekaan nopeaa ja tarkkaa ja muutaman hyvän oikean suoran ja vasemman koukun. Kolmannessa Listonin silmäkulma aukeni ja neljännessä Alilla oli jotain ongelmia silmiensä kanssa. Listonin haavoja  oli  hoidettu  erätauolla  ja  epäillään  että  jotain  haavoihin  käytettyä hoitoainetta olisi  mennyt  Alin  silmiin  hanskojen  kautta.  Viidennessä  erässä  Ali,  jonka  silmät olivat  kuin  tulessa,  tanssi  koko  ajan  pois vastustajansa etäisyydeltä.  Kuudennessa  erässä Liston  oli  jo  läkähtynyt  ja  turhautunut  mies,  ja  Alin  lujat  iskut  vartaloon  ja  useat nopeat  sarjat päähän ja vartaloon kypsyttivät  ison  ruman  karhun.  Tuota  nimeä  Ali  oli käyttänyt  hänestä  ennen  ottelua.  Seitsemänteen  erään  Liston  ei  tullut  koska  hän  väitti olkapäänsä  olevan  aivan  sökö.  Ali  oli  mestari,  vanha  mestari  oli  lyöty.

Sitten  koitti  oikeutetun  uusintaottelun  aika,  revanssin  aika.  Eikä  siinä  nokka  tohissut  ja  nyrkki  heilunut  edes  kahta  minuuttia  kun  Liston  oli  kanveesissa.  Hän  oli  kanveesissa kaikkiaan noin 20 sekuntia. Tuota ottelua  onkin  sitten  tutkittu jälkeenpäin paljon.  Monet paikalla  olleet  nimittäin  väittävät etteivät  edes  nähneet  Alin  kuuluisaa  “haamu-ankkuri-lyöntiä.”  Puhuttiin  pitkään  ja  jotkut  puhuvat  vieläkin  tahallisesta  häviöstä  koska  Liston oli  rahapulassa  mukamas  järjestänyt  vedonlyönnin.  Totuus  on  asiasta  on  kuitenkin  se, että  Ali  tyrmäsi  Listonin  karmealla  ja  salamannopealla  määrämittaissuoralla,  täsmäiskulla jossa  lyönnin  optimaalinen  teho  on  parhaimmillaan.  Ja  joka  on  nyrkkeillyt  ja  tietää mihin  iskun  pitää  osua  ei  voi  kuin  ihailla  Alin  suoraa  joka  osuus  aivan  poskipään tyrmäyspisteeseen,  yhteen  niistä  viidestä.  Tietysti  asia  on  niin,  että  ihmisen  päähän lyömistä  ei  pidä  ihannoida,  mutta  jos  asiaa  katsotaan  puhtaasti  nyrkkeilyn näkökulmasta niin  asia  on  aika  tavalla  toinen.  Ja  asiahan  oli  aivan  selvä.  Vanha  mestari  oli  tullut tiensä  päähän,  eläköön  uusi  mestari  ja  uusi  aikakausi.

Kolmieräinen  nyrkkeilyottelu,  jollaisena päivän evankeliumikin voidaan nähdä, Jeesuksen ja  Saatanan  välillä  päättyi,  miten  asia  tulkitaankin,  kaikilla  tuomariäänillä  Jeesuksen voittoon,  tai  tyrmäyksellä  kolmannessa  erässä,  tai  sitten  avustaja  heitti  valkoisen pyyhkeen  kehään.  Evankeliumi  kertoo  meille  jotain  mutta  ei  varmasti  kaikkea Jeesuksen  ja  Saatanan  kolmieräisestä, mutta emme tiedä ottelun  kulusta  kuin  vain  ikään kuin tuon pienen uutisen, ytimekkään evankeliumikertomuksen verran. Mitähän tapahtui esim.  kahdella  erätauolla.  Mutta  asiahan  oli  aivan  selvä.  Vanha  mestari  oli  tullut  tiensä päähän,  eläköön  uusi  mestari  ja  uusi  aikakausi.  Saatanan  esikoisoikeus  oli ikuisiksi ajoiksi  menetetty,  ja  uudesta  mestarista  oli  sanottu  jo  hänen  kasteensa  yhteydessä taivaallisella  äänellä:  “Tämä  on  minun  rakas  Poikani,  johon  minä  olen  mieltynyt.” Mutta  oliko  Saatana  sittenkään  kukistettu?

II  näytös.  Miten  tulkita  evankeliumia?

Mutta mistä oikein on päivän evankeliumissa  kyse.  Mitä löytyy  tuon  kolmieräisen  taustalta? Evankeliumi-tekstiä voidaan lähestyä moneltakin taholta. Jeesuksen erämaassa viettämän neljänkymmenen päivän jakso  nähdään ensinnäkin  rinnastuksena  Mooseksen toimintaa,  hän  kun  oli  Siinain  vuorella  neljäkymmentä päivää ennen kuin hän tuli antamaan  israelilaisille  lain.  Niinpä  Jeesuksenkin  tuli  viettää  erämaassa  neljäkymmentä päivää ennen kuin  hän  tuli  antamaan  uuden  lain.  Jos edelleen viivymme nyrkkeilyn maailmassa niin toteamme, että Jeesuksen harjoitusleiri kesti 40 päivää. Kokonaisuudessaan Matteuksen  evankeliumi  voidaan  nähdä  viisiosaisena  teoksena,  aivan  kuten juutalaisten  toorassakin  on  viisi  eri  kirjaa.  Mooseskin  vietti  40  vuorokautta  erämaan yksinäisyydessä,  mutta  hän  ei  täysin  kestänyt  kiusausta,  vaan  katkeroitui  ja  vain vastahakoisesti  hän  taipui  Jumalan  tahtoon.  Jeesus  on  siis  Moosesta  suurempi.

Yksi  tulkintatapa  on  nähdä  kertomus  sanasta  sanaan  totena.  Paholainen  siis  todellakin kiusasi  Jeesusta.  Jeesuksen  koetteellepano  oli  ainutlaatuinen  ja  kuitenkin  se  vain  uudisti ensimmäisen  ihmisen  koetuksen:  “Onko Jumala todella sanonut: Te ette saa syödä mistään puutarhan  puusta?”  Sekä  Aadamia että Jeesusta, toista Aadamia, koeteltiin hyvin inhimillisiin asioihin liittyvillä asioilla. Molempia kehotettiin myös lähtemään itsekorostuksen tielle.  Kiusauksen  ydin  oli  houkutuksessa  epäillä  Jumalan  hyvää  tahtoa.  Aadam  kuunteli  kiusaajaa  ja  lankesi,  mutta  Jeesus  oli  kuuliainen  Jumalan  sanalle  ja  voitti.  Tämän  vuoksi  Aadam  nähdään  kirouksen,  Jeesus  siunauksen  lähteenä  kaikille.  Tässä on  tämän sunnuntain tekstin perinteinen ja monivuosisatainen  tulkinta.

Kertomus voidaan ja on nähtykin myös niin sanotusti myyttisenä puheena, tai paremminkin vertauskuvallisena puheena. Näin käy jos ei uskota pahan olemassaoloon eikä persoonallisen pahan  olemassaoloon.  Tällaisia  saarnoja  tapaa  nykyään  paljon. Asiaan kyllä viitataan, mutta aivan kuin sammutetuin lyhdyin. Ja kun evankeliumitekstiin on väljästi viitattu niin sitten puhe käännetään johonkin nykypäivän ihmisen ongelmaan, niin kuin Jeesuksen kiusaukset  ja  meidän kiusauksemme  olisivat  jotenkin  yhteismitallisia. Esikuva Jeesus todellakin on, mutta hänen kiusauksissaan oli panoksena meidän elämämme ja  autuutemme; ei  mitään  muuta.

III  näytös.  Mitä  voimme  oppia  päivän  evankeliumista?

Asiahan on niin, että kaikki eivät pääse käymään elämän suuria ja moniosaisia nyrkkeilyotteluja, mutta jokainen kylläkin pienempiä, ja niitähän kyllä tulee eteemme elämämme kaikkina päivinä. Mutta vaikka kiusauksemme eivät ole samoja, niin saamme kysyä: “Mitä opimme Jeesuksen taistelusta ja minkä neuvon kiusauksia kokeneet opetuslapset meille raamatussa antavat?

Ensinnäkin: Kiusaaja on häikäilemätön ja hän etsii aina uutta saalista. Jeesuksen opetuslapsi Apostoli  Pietari  koki,  että  vastustajamme,  “Teidän  vastustajanne  Saatana  kulkee  ympäriinsä  kuin  ärjyvä  leijona  ja  etsii,  kenet  voisi  niellä.” Jos  hän uskalsi käydä Jeesuksen kimppuun, niin kyllä hän käy meidänkin kimppuumme, meidän jotka olemme heikkoja Jeesuksen seuraajia. Meitä  varoitetaankin: “Joka  luulee  seisovansa,  katsokoon,  ettei  kaadu.”

Toiseksi:  Kiusaaja  on  kavala  ja  hän  tulee  luoksemme  luvaten  paljon  ja  helpolla.  Näin hän  löytää  meistä  aina  heikoimman  kohdan.  Kaikki  tämän  elämän  yhä  kasvavat tarpeet  on  tyydytettävä,  tuleva  tuomio  tahdotaan  vain  unohtaa.

Kolmanneksi: Kiusaajan kanssa ei pidä neuvotella eikä tehdä kompromisseja – sovintopäätöksiä. Tästähän  on osoituksena  vanha  sanalasku: “jos antaa pirulle pikkusormensa, niin se vie koko käden!” Häntä on vastustamalla vastustettava. “Taipukaa siis  Jumalan  alaisuuteen,  mutta  vastustakaa  Paholaista,  niin  se  lakkaa  ahdistamasta  teitä.”  Ja  Jeesus  sanoi  jyrkästi:  “Mene  pois  Saatana.”  Meidän  on  pukeuduttava  Jumalan koko sota-asuun  pysyäksemme  pystyssä.  Ja  paras  sota-ase  on  Jumalan  sana.

IV  näytös. Miksi  saatana  saa  vieläkin  riehua,  eikö  Jeesus  jo  tule?

Mutta jos Jeesus todellakin kukisti pahan vallat niin miksi näyttää siltä, että saatana saa vieläkin  riehua,  koska  homma  todellakin  loppuu?  Missä on  se  päivä josta Ronald Fangen  runoili  “Oi  päivää  jolloin  sulaa  viha  kaikki,  kuin  kesän  tullen  sulaa  lumi, jää! Näin  saatanalta  kaatuu  voima,  valta  ja  paha  taistelunsa  häviää.”  Eikö  toisen maailman-sodan kauhut, joiden aikana tuo virsiruno sai alkunsa, olleet jo tarpeeksi? Mitä vieläkin kauheampaa pitää  tapahtua. Ehkä ei enää tarvitse tapahtua paljonkaan! Loppu voi olla lähellä, tai  sitten  meistä  katsoen  toivottomankin  kaukana.

Nimittäin  maailmanloppu  on  hyvin  mielenkiintoinen  asia  jo  pelkästään  käsitteenä.  Jos tarkastelemme  sitä  aluksi  ilman  mitään  kristillisen  maailmanlopun  painolastia,  niin  se voi  tarkoittaa  kahtakin  asiaa,  ainakin  kahta  asiaa!  Sitä,  että  maailma  loppuu  kun  se käy  asumiskelvottomaksi  ihmiselle.  Tai  sitä,  että  inhimillisesti  katsoen  kaikki  tulee valmiiksi,  tai  osittain  valmiiksi,  mikä  onkaan  sitten  lopullinen  päämäärä.  Joku on  sanonut,  että  kaikki  on  jo  koettu  ainakin  yhden  kerran;  ei  tule  enää  uusia  oppeja ja  aatteita.  Ja  tässä  ei  sitten  ole  kyse  mistään  post-modernismi-höpinästä,  vaan  siitä, että kun kaikki on jo keksitty ja koettu niin kukaan ei enää voi hallita sitä, ja siksi eletään vaarallisen ja ahdistavan “kaiken  mahdollisen  läsnäolon”  aikaa.

Yhteisten  puheenaiheiden  kato  on  tästä  näkyvänä  merkkinä.  Internet  voi  kylläkin yhdistää kaikki  ihmiset  mutta  se  ei  sinänsä  luo  mitään  yhteistä.  Kaikki  vanha ja uudempi ovat läsnä. Historia on tietyssä mielessä tullut matkansa päähän, jos sitä koskaan olikaan. Aikana jossa kaikki mahdollinen on läsnä, mutta enää harva voi luoda mielekkään maailmankatsomuksen. Ja  kaikesta  mahdollisesta läsnäolosta on tullut ihmisiä kahlitseva näkymätön voima. Nyt vain  ollaan  ja  elellään… 

Mutta  jos  katsomme  maailmanlopun  mahdollisuutta  kristillisen  maailmankäsityksen näkökulmasta  niin  onhan  se  lähempänä  kuin  apostolien  aikana.  Voimme  lähestyä asiaa kaste ja lähetyskäskyn näkökulmasta: “Menkää  siis  ja  tehkää  kaikki  kansat minun opetuslapsikseni.  Kastakaa  heitä  Isän  ja  Pojan  ja  Pyhän  Hengen nimeen ja opettakaa heitä  noudattamaan  kaikkea,  mitä  minä  olen  käskenyt  teidän  noudattaa.  Ja  katso, minä  olen  teidän  kanssanne  kaikki  päivät  maailman  loppuun  saakka.”  Niin!  Tuossahan asia  toisaalta  sanotaan  aivan  suoraan.  Maailman  loppu  tulee,  ja  sitä ennen on kastettava ja  opetettava.  Niin;  onko  kaikki  kansat  tehty  Jeesuksen  opetuslapsiksi, onko raamattu käännetty  kaikille  kielille?  Tästä  näkökulmasta  katsoen  maailmanloppu  on  varmasti lähempänä  kuin  apostolisena  aikana.  Ja  koska  saatana  teki  tuhojaan  tuolloinkin,  niin tekee  se  niitä  vielä  edelleenkin.

Taisteluiden ja nyrkkeilyotteluiden tuiskeessa on pysyttävä rauhallisina. Ja mikä yhdistääkään Jeesusta, Muhammad Alia ja lopulta myös meitä? Jeesuksella ja Alilla oli tyyni ja rauhallinen mieli, ja niin voi meilläkin olla. Tietysti Ali on tässä yhteydessä mukana vain vertauskuvallisesti, mutta hänen ja Listonin ottelu toimii oivana evankeliumin dramatisaationa, onhan Jeesuksen tarina kätketty moneen elokuvaankin niin taitavasti ettei sitä aluksi edes huomaa! Ja kyllähän Ali on helppo nähdä Jeesuksena ja Liston paholaisena; uusi ja vanha mestari;  siinä  se. Paljon on Herran kansaa kiusattu! Paljon on revitty sitä, mikä on työllä ja rukouksella rakennettu. Mutta paholainen voitetaan, siitä ei ole epäilystäkään. 

Jokaisen kutsumuksena on kuunnella Jumalaa, sillä vain kuuliaisuuden tiellä ihminen todella elää. Ihminen ei elä vain leivästä, siis Jumalan luonnon ja ihmisen työn hedelmistä, vaan jokaisesta sanasta, jolla Jumala puhuttelee  ihmistä.  Jumalan  sanasta  saadulla  voimalla  voimme  kestää  koetuksissa  ja suoranaisessa  vaarassa.  Ja  me  saamme  tunnustautua  Vapahtajamme  ja Voittajan nimeen. Vanha  mestari  on  vielä  keskuudessamme  ja  hän  saa  kiusata  ihmisiä,  mutta  voitto  on  jo  saavutettu.  Eläköön  uusi  mestari  ja  uusi  aikakausi, jolloin olemme vapautettuja kaikista peloistamme.   

AMEN.

Itsekasvatuksesta oikeaan paastoon — Tuhkakeskiviikko — Katumus ja paasto. 1. vsk.

Itsekasvatuksesta  oikeaan  paastoon
Tuhkakeskiviikko
Katumus  ja  paasto
Saarna 21  feb  mmvii
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOC

Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOC

Evankeliumi: Matt. 6: 16–21
Jeesus sanoo:  »Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut. Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.»


Aloitus
Benjamin  Franklin  on  eittämättä  yksi  ns.  ihmiskunnan  suurmiehistä.  Suurmieheksi  tullaan  vain  kovan  uurastyön  tuloksena,  suurmiehet  ovat  suuria  työntekijöitä.  He  uurastavat  aamusta  iltaan  ja  antavat  tunnustuksensa  kaikelle  rehelliselle  työlle.  Franklinin  sanotaan  lausahtaneen  kerran:  “Jokainen,  joka  harjoittaa  ammattia,  omistaa  ritaritilan.  Jokaisella,  jolla  on  toimi,  on  myös  kunniakas  asema.  Ja  kyntäjä  seisoo  molemmilla  jaloillaan  korkeammalla  kuin  aatelismies  polvillaan.”

Franklin  oli  mies  joka  vaati  itseltään  paljon  ja  hänellä  oli  tiukka itsekasvatu-mentelmä  ja  hän  saattoi  käyttää  oman  itsensä  tutkimiseen  parikin  tuntia  päivässä.  Joka  päivä  hän  askaroi  ns.  “tilikirjojensa”  parissa.  Hän  oli  näet  asettanut  elämänsä  ohjeeksi  kolmetoista  hyvettä,  ja  joka  päivä  hän  pariinkin  otteeseen  arvio  kuinka  hän  on  edistynyt  niissä.  Franklinin  hyveluettelo  sisälsi  seuraavat:  kohtuullisuus,  vaiteliaisuus,  järjestys,  päättäväisyys,  säästäväisyys,  uutteruus,  suoruus,  oikeamielisyys,  maltillisuus,  puhtaus,  mielenrauha,  siveys  ja  nöyryys.  Kukapa  meistä  ei  haluaisi  olla  mestari  noissa kaikissa  Franklinin  luettelemissa  hyveissä.

Uskonnollisilta  käsityksiltään  Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen  Philadelphian  suuri  poika  oli  deisti.  Deismihän  on  käsitys,  jonka  mukaan  jumala  on  vastuussa  kaikkeuden  järjestelmällisistä  piirteistä,  mutta  jumala  ei  kuitenkaan  vaikuta  kaikkeuden  tapahtumien  kulkuun luomisen  jälkeen.  Perinteisessä  mielessä  Franklinia  ei  siis  voitaisi  pitää  kovin tunnustuksellisena  kristittynä.  Franklinin  itsekasvatus-ohjelmalla  päästään  varmastikin  hyviin  tuloksiin,  ja  miehen  elämähän  on  varmasti  ollut  eräänlaista  paastoa,  mutta  teoilla  ei  kuitenkaan  voi  ansaita  armoa,  eikä  itsekasvatusohjelma  hyödyllisyydestään  huolimatta  ole  oikea  paasto.  Emme  saa  tuomita  Franklinia  kuitenkaan  kristillisyyden  puutteesta,  hän  on  jäänyt  historian  myös  suurena  ihmisrakkauden  ja  hyväntekeväisyyden  esimerkkinä.  Emme  todellakaan  voi  tuomita  Franklinia  noin  vain,  siihen  on  valta  vain  korkeimmalla  tuomarilla.

Tarvitseeko  luterilaisten  viettää  paastoa?
Voimme  kysyä  tarvitseeko  luterilaisen  viettää  paastoa?  Asia  on  tänään  hyvin  ajankohtainen.  Olemme  saaneet  paljon  vaikutteita  isoilta  kirkkokunnilta,  ja  jos  emme  aika  ajoin  tuo  mieliimme  oikean  paaston  merkitystä,  niin  omaksumme  aivan  vääriä  käsityksiä.  Lyhyesti  voidaan  sanoa  asia  vaikka  näin  luterilaisen  opetuksen  kannalta:  Oikea  paasto  perustuu  Jumalan  käskyyn.  Sen  tarkoituksena  on  lihan  kurissa  pitäminen.

Ja  lihalla  tarkoitetaan  pelkästään  omaa  syntistä  minää.  Paastoa  ei  tuomita  eikä  kielletä  vaan  siihen  liittyvät  perinnäissäännöt.  Paastolla  ei  myöskään  voidaan  ansaita  armoa,  eikä  se  tee  ketään  pyhäksi.  Se  ei  myöskään  ole  välttämätön  uskonvanhurskauteen  ja  pelastukseen.  Paasto  on  kuitenkin  hyvää  ulkonaista  kurinalaisuutta  ehtoolliselle  valmistautumisessa.  Tämä  kaikki  on  sanottu  luterilaisten  tunnustuskirjoissa  jotka  syntyivät  uskonpuhdistuksen  aikana  ja  välittömästi  sen  jälkeisinä  vuosikymmeninä.

Kukaan  ei  siis  voi  kieltää  meitä  viettämästä  paastoa.  Mutta  loppujen  lopuksi  paastolla  ei  ole  niinkään  suurta  merkitystä  syömisen  kanssa.  Tietysti  on,  tai  olisi  hyvä  syödä  terveellisesti  ja  kohtuudellakin,  mutta  kyse  ei  todellakaan  ole  siitä.  Toisaalta  yksinkertaisemmat  elintavat  ovat  ihmiskunnan  kohtalona  tulevaisuudessa.


Tietysti  herää  kysymys:  voimmeko  asettaa  joitain  tavoitteita  paastonajalle,  ja  jos  voimme  niin  millaisia  sitten?  Oikean  paaston  olemus  löytyy  vanhatestamentillisista  ihanteista,  niistä  joista  puhui  päivän  ensimmäinen  lukukappalekin. Totuus  löytyy  profeetta  Joelin  sanoista:  “Repikää  rikki  sydämenne,  älkää  vaatteitanne.  Palatkaa  Herran,  Jumalanne,  luo,  sillä  hän  on  anteeksiantava  ja  laupias.”  Oikeaa  paastoa  ilmenee  siis  kun  ihminen  katuu  syntejään  ja  kiintymistään  tähän  maailmaan  sekä  haluaa  palata  täyttämään  Jumalan  tahdon.  Oikeaa  paastoa  ilmenee  kun  ihminen  tutkistelee  Jumalan  pyhyyttä  ja  rakkautta,  joka  näkyy  Kristuksen  kärsimyksessä   ja  kuolemassa.  Oikeaa  paastoa  ilmenee  kun  ihminen  pyrkii  myös  kasvamaan  yhä  vastuullisempaan  elämäntapaan  ja  luopumaan  omastaan  hädänalaisten  hyväksi.  Paastokeittokirjat,  jotka  ovat  tulossa  muotiin,  ovat  oma  hyvä  luku  sinänsä  vain  jos  ne  tuovat  ihmisiä  oikean  paaston  äärelle.

Paaston  syvin  olemus  on  myös  kiitollisuus  ja  ilo  Jeesuksen  sovitustyöstä  ja  rakkaudesta  minua  kohtaan.  Vanhan  testamentin  ihanteen  mukaan  paastoon  liittyy  vahvasti  myös  sosiaalinen  oikeudenmukaisuus  ja  auttava  mieli  kärsiviä  ihmisiä  kohtaan  (Jes: 58:3-8).  Oikea  paasto  onkin  nimenomaan  itsekkään  ja  kovan  sydämen  rikkirepimistä  ja  uuden  tuntevan  ja  herkän  sydämen  vastaanottamista.  Kaikessa  tässä  on  hyvin  vähän  tekemistä,  josko  ollenkaan,  syömisen  ja  juomisen  kanssa.

Vielä  jotain  Franklinista

Franklinilla  oli  hyveluettelossaan  myös  perustelut  jokaiselle  kohdalle.  Perustellessaan  nöyryyden  vaatimusta  hän  kehotti  pitämään  esikuvanaan  Jeesusta  ja  Sokratesta.  Vuorisaarnankin  ja  Jeesuksen  paasto-ohjeet  Franklin  aivan  varmasti  tunsi,  ovathan  monet  historian  suurmiehet  pitäneet  sitä  yhtenä  ohjenuoranaan.  Suurmiestenkin  takana  on  yleensä  vielä  yksi  suurempi  suurmies,  itse  nasaretilainen.  AMEN.