Itsenäisyyspäivä
Kiitos isänmaasta
06 dec mmiv
Khra Torsti Äärelä
Ei ihan mitä tahansa peliä
Saarnateksti:
Saarnaaja 9:13-18
Minä havaitsin, että viisaudelle, suurellekin, saattoi käydä näin auringon alla: Oli pieni kaupunki, jossa oli vähän asukkaita. Sitä vastaan hyökkäsi mahtava kuningas. Hän saartoi kaupungin ja pystytti suuria piirityslaitteita sen ympärille. Kaupungissa asui köyhä mutta viisas mies. Hän olisi voinut pelastaa kaupungin viisaudellaan, mutta kukaan ei tullut ajatelleeksi sitä köyhää miestä. Niinpä minä sanon: Viisaus on parempi kuin voima, mutta köyhän viisautta vähätellään eikä hänen sanojaan kuunnella. On parempi kuunnella viisaan hiljaisia sanoja kuin houkkien johtajan huutoa. Viisaus on sota-aseita parempi.
Saarnaaja 9:13-18
Minä havaitsin, että viisaudelle, suurellekin, saattoi käydä näin auringon alla: Oli pieni kaupunki, jossa oli vähän asukkaita. Sitä vastaan hyökkäsi mahtava kuningas. Hän saartoi kaupungin ja pystytti suuria piirityslaitteita sen ympärille. Kaupungissa asui köyhä mutta viisas mies. Hän olisi voinut pelastaa kaupungin viisaudellaan, mutta kukaan ei tullut ajatelleeksi sitä köyhää miestä. Niinpä minä sanon: Viisaus on parempi kuin voima, mutta köyhän viisautta vähätellään eikä hänen sanojaan kuunnella. On parempi kuunnella viisaan hiljaisia sanoja kuin houkkien johtajan huutoa. Viisaus on sota-aseita parempi.
Aloitus
Tietokoneet ovat sitten todella ihmeellisiä laitteita. Sekä hyvässä että pahassa. Aivan kuten televisio yleistyi 1960-luvulla, niin on nyt tietokoneetkin käyneet voittokulkuaan, vanhatkin ihmiset ovat opiskelleet tietokoneen käyttöä. Tietokoneella voi tehdä monenmoisia asioita kuten hyvin tiedämme, opiskella vaikkapa kieliä, maksaa laskuja, seikkailla internetissä ja pitää yhteyksiä ympäri maata ja maailmaa ja pelata tietokonepelejäkin. Tietokonepelejä on monia, voi sanoa hyviä ja hyödyllisiä, opettavaisiakin. Sitten on vähemmän kehittäviä ja vähemmän hyödyllisiä pelejä. Niistä voi saada itselleen kiusaajan, ja joskus voi olla parasta pistää cd-romppu kappaleiksi. Niin siitä pääsee eroon...
Tietokoneet ovat sitten todella ihmeellisiä laitteita. Sekä hyvässä että pahassa. Aivan kuten televisio yleistyi 1960-luvulla, niin on nyt tietokoneetkin käyneet voittokulkuaan, vanhatkin ihmiset ovat opiskelleet tietokoneen käyttöä. Tietokoneella voi tehdä monenmoisia asioita kuten hyvin tiedämme, opiskella vaikkapa kieliä, maksaa laskuja, seikkailla internetissä ja pitää yhteyksiä ympäri maata ja maailmaa ja pelata tietokonepelejäkin. Tietokonepelejä on monia, voi sanoa hyviä ja hyödyllisiä, opettavaisiakin. Sitten on vähemmän kehittäviä ja vähemmän hyödyllisiä pelejä. Niistä voi saada itselleen kiusaajan, ja joskus voi olla parasta pistää cd-romppu kappaleiksi. Niin siitä pääsee eroon...
Yksi suosituimmista on Sivilisaatio-peli,
amerikkalaiselta nimeltään Civilization. Siitä on noin viidentoista vuoden
aikana ollut saatavilla jo neljä versiota, toinen toistaan kehittyneempiä.
Mutta mikä tekee siitä niin suositun ja miksi niin monet
vannovat sen nimeen?
Ehkäpä vastaus on siinä voi yksinkertaisesti leikkiä Jumalaa! Siinä sen
salaisuus. Tai onko sittenkään? Ihmisen tekemä ja ohjelmoimahan se vain on.
Kyse on siirtyä, että voit pelata
maailmanhistoriaa, johtaa kansaasi ja
valtiotasi, kehittää kulttuuria ja käydä sotiakin. Aloitat yhdellä
asutusyksiköllä tai työläisjoukolla vuonna 4000 e.a.a. Peli voi loppua
uusimmassa versiossa monella tavalla, voit päästä Alfa Centauriin, voit voittaa
käymällä sotia, tai sitten vain olemalla hyvä, menestyksekäs ja vakaa
hallitsija. Kun peliä pelaa on kuin istuisi pilvenlaidalla ja katselisi
ihmiskunnan toimintaa. Tänäkin itsenäisyyspäivän aamuna monet nuorempien
sukupolvien edustajat viettävät aikaansa nenä päätteensään kiinni pelaten
sivilisaatiota. Pelillä on paljon kannattajia sanotaanko kaikissa ikäluokissa.
Taannoinen peruspalveluminis-terimme Osmo Soininvaarakin paljasti eräässä
haastattelussa kuuluvansa
sivilisaatio-faneihin. Hän sanoi koettavansa varata
joka päivästä varttitunnin verran aikaa pelille. Hän sanoi koittavansa rakentaa
oikeudenmukaista valtiota ja maailmaa, josa ihmisillä
on hyvä olla, ja ehkä
myös rauhanomaista.
Yhden vaativan pelin läpiviemiseen voi tarvita jopa
kolme tai neljä vuorokautta tehokasta peliaikaa. Mahdollisuuksia on monia, voit
pelata maailmankartalla, tai fantasiamaailmassa, tai sitten voit pelata
historiallisissa asetelmissa vaikkapa toista maailmansotaa, napoleonin ajan
eurooppaa, Rooman valtakunnan
tuhoa tai Rooman valtakunnan nousua, joitakin
tässä vain mainitaksemme. Aitouden tuntuma on hämmentävä... Peli vaatii paljon
jos mielii menestyä. Kaiken pitää olla hyvässä tasapainossa, ja pelitaktiikoita
on monia. Sinun täytyy menestyä kaupan ja talouden sektorilla, tiedettä ja
kulttuuria on kehitettävä, ihmisten hyvinvoinnista tulee pitää huolta,
palveluita ja eri mukavuuksia on rakennettava aina kansakunnan ja kaupunkien
kasvaessa, ja sitten on tietysti hoidettava ulkopolitiikka muihin
sivilisaatioihin. Jos jokin näistä neljästä
tulee laiminlyödyksi, niin
menestystä ei tule. Jos lyöt laimin ulkopolitiikan ja maanpuolustuksen tulee
noutaja varmasti, ennemmin tai myöhemmin. Siinäpä on sitten turha tapella
keihäin
ja miekoin panssarivaunuja vastaan kun iso ja mahtava hallitsija tulee
rymistelemään kaupungin porteille. Siinä käy aivan kuten tuossa Saarnaajan
kirjan kuvauksessa. Pelissä on
hyvä ottaa se strategia, että aina voi käydä
huonosti...
Pahimpaan on varauduttava
Vanhan testamentin Saarnaajaa on luonnehdittu tavattoman suureksi pessimistiksi. Lopulta hän kuitenkin osoittautuu hyvin viisaaksi mieheksi, henkilöksi jonka maailmanasenne onkin ainoa oikea ja kestävä. Me emme tiedä kuka tuo henkilö oli, sen kylläkin millainen hän oli. Hän ei muuten ollut kuningas Salomo, Daavidin poika. Asioista joista hän puhuu ei hänen aikanaan ollut olemassa, eikä kieltä jota kirjassa käytetään ollut suurten kuninkaiden aikana. Saarnaaja on eräänlainen liikemies ajalta noin 300 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Tämän asian paljastaa hänen käyttämänsä kieli. Pääsemme hänen luonteestaan ja henkilökuvasta perille luomalla hänestä kuvan nykyaikaisen rikostutkinnan menetelmillä. Kukaan ei muuten pysty pakenemaan enää nimimerkin taakse. Amerikkalainen Unabomber-rikollinenkin, pommipakettien lähettäjä jäi kiinni yhden kirjoittamansa tekstin pohjalta. Tyyli ja sanasto paljastivat hänet lopulta. Jos tämäkin saarnaaja kirjoittaisi jotain nimimerkillä tarvittaisiin melkoista taitoa kirjoittaa niin ettei kirjoittajaa tunnistettaisi.
Vanhan testamentin Saarnaajaa on luonnehdittu tavattoman suureksi pessimistiksi. Lopulta hän kuitenkin osoittautuu hyvin viisaaksi mieheksi, henkilöksi jonka maailmanasenne onkin ainoa oikea ja kestävä. Me emme tiedä kuka tuo henkilö oli, sen kylläkin millainen hän oli. Hän ei muuten ollut kuningas Salomo, Daavidin poika. Asioista joista hän puhuu ei hänen aikanaan ollut olemassa, eikä kieltä jota kirjassa käytetään ollut suurten kuninkaiden aikana. Saarnaaja on eräänlainen liikemies ajalta noin 300 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Tämän asian paljastaa hänen käyttämänsä kieli. Pääsemme hänen luonteestaan ja henkilökuvasta perille luomalla hänestä kuvan nykyaikaisen rikostutkinnan menetelmillä. Kukaan ei muuten pysty pakenemaan enää nimimerkin taakse. Amerikkalainen Unabomber-rikollinenkin, pommipakettien lähettäjä jäi kiinni yhden kirjoittamansa tekstin pohjalta. Tyyli ja sanasto paljastivat hänet lopulta. Jos tämäkin saarnaaja kirjoittaisi jotain nimimerkillä tarvittaisiin melkoista taitoa kirjoittaa niin ettei kirjoittajaa tunnistettaisi.
Saarnaajan taakse kätkeytyy varsinainen
kitupiikki-luonne, joka on vielä hyvin pessimistinen, pahimpaan mahdolliseen
varautuva. Hän on talousmies joka antaa jopa salkunhoito-ohjeita. Vai mitäpä
sanomme näistä sanoista: “Lähetä leipäsi veden yli, ajan mittaan voit saada sen
takaisin. Talleta omaisuutesi seitsemälle, kahdeksallekin taholle – ethän
tiedä, mitä onnettomuuksia maasa vielä sattuu.”Hänellä on huoli siitä, että
arvoton perillinen tuhoaa hänen
elämäntyönsä. Hän on aivan kuten Roope Ankka
jolle ajatus siitä, että hänen tohelo veljenpoikansa Aku perii hänen
rahasäiliönsä ja suunnattoman omaisuutensa on hänelle kauhistuksien
kauhistus.
Mutta lopulta kun hän tyhjentää kaiken olevaisen pessimistisellä
puheenparrellaan, avautuu siitä lopulta hyvin valoisa ja realistinen tapa
kohdata maailma. Kun on varautunut
kaiken tuhoon ja pahimpaan mahdolliseen,
niin silloin elämästä voikin nauttia. Silloin kaikki satunnainen hyvä, tai
vaikkapa vain välttäväkin on todella suurta ja onnea tuovaa...
On sanottu jo muutamia kymmeniä vuosia sitten, että
Saarnaajan kirjan sielunhoidollisia näkökulmia ei ole hyödynnetty laisinkaan.
Ja tottahan se on, vaikka ei tänään olekaan
mitenkään muodikasta tunnustautua
pessimistiksi. Toisaalta kriisin kokenutta ihmistä ei enää esim. työhönotossa niin
helposti raakata, kriisin kokeminen ja siitä selviäminen koetaan jopa
voimavaraksi, näin on meillä asian laita myös kirkossamme. Aito pessimismi
tulisi myös nostaa oikeaan arvoonsa. Sillä vain aito pessimisti voi parhaiten
lohduttaa kärsivää ihmistä,
ja vain aito pessimisti pystyy olemaan aidosti
iloinen ja kiitollinen, vain aito pessimisti pystyy nauttimaan pienistä
iloista, ja ennen kaikkea asettamaan suuren onnen ja hyvinvoinnin oikeisiin
mittasuhteisiinsa. Joka on kokenut pula-ajan tai omakohtaisen ahdingon ymmärtää
tämän varsin hyvin. Ja eikö pelkkä epäily kuulu jo hyvään ihmistuntemukseen.
Optimisti on
nimittäin hyvin epäilyttävä henkilö, ja monesti heidän joukostaan
löytyy kaikkea muita kuin ihmiskunnan hyväntekijöitä. Niinkin proosallisen henkilön
kuin esim. toivevävyn takaa voi löytyä varsinainen ihmishirviö...
Pessimistiä ei myöskäänhelpolla petetä, ja monesti he,
jos eivät suoranaisesti maata peri, niin ainakin mennä porskuttavat toisten
sortuessa elon tiellä.
Mutta onko muodikasta olla pessimisti, pahimpaan
varautuja. Maailmassahan menee kaikesta huolimatta tosi hyvin. Yksi
globalisaation, maailmallistumisen, seuraus on se, että ei ole kenenkään etu
jos jossain päin maailmaa menee huonosti. Maailmantalous on varsin vakaalla
tasolla, varmalla ja turvallisella, joskin keskimäärin verkkaisella kurssilla.
Investointeja kannattaa aina tehdä, varsinkin niin sanottuun vihreään
teollisuuteen. Sotia ei enää käydä. Mitä on joku Afganistanin rauhoittaminen,
Irakin sota tai toistensa kimpussa olevat Palestiinan asukkaat. Puhtaasti
rahanvallan näkökulmasta kyse on vain pienistä rajakahakoista kuten joskus
Rooman sivilisaation aikana rajasodat olivat. Ehkä emme voi enää puhua mistään
kulta-ajasta,
aivan kuten Rooman valtakunnassa oli ollut jo muutaman kymmenen
vuoden ajan silloin kun Jeesus syntyi maailmaan. Pessimisteillä olisi kuitenkin
paljon kysyntää. Kulta-ajalla on kurjatkin puolensa. Kulta-aika on kulta-aikaa
vain joillekin.
Ihmisoikeusrikok-siakin katsotaan sormien läpi kun etsitään
suuria markkinoita. Pienimmistä nyt puhumattakaan.
Hutba
Pitää varautua pahimpaan tai ainakin pahempaan. Pelkästään sen vuoksi, että aina ovat hyvät ajat ja pahat ajat vuorotelleet. Mikä pätee maailmantalouksiin ja kansantalouteen pätee myös ihmiselämään. Saarnaaja itse sanoo: ”Jos ihminen elää monia vuosia, hän iloitkoon niistä kaikista, mutta hänen on hyvä muistaa, että pimeitäkin päiviä tulee paljon. Kaikki, mikä häntä kohtaa, on turhuutta.” Yltä-kylläisyydessä ihminen usein turtuu ja menettää suhteellisuudentajunsa. Silloin unohtuu sekin, että elämä on niin perin ihmeellinen asia. Mutta tässäkin Saarnaaja ja pessimistinen asenne haluaa tulla auttamaan meitä Vain pessimisti voi tajuta niinkin arkipäiväisen asian kuin ihme. On suuria ja pieniä ihmeitä joita voi rakentaa ja kokea, aivan kuten tuossa tietokonepelissäkin, sitten on olemassa aivan arkipäivän ihmeitä. Loppujen lopuksi kaikki on ihmettä, kun sen vain oikein tajuaa.
Pitää varautua pahimpaan tai ainakin pahempaan. Pelkästään sen vuoksi, että aina ovat hyvät ajat ja pahat ajat vuorotelleet. Mikä pätee maailmantalouksiin ja kansantalouteen pätee myös ihmiselämään. Saarnaaja itse sanoo: ”Jos ihminen elää monia vuosia, hän iloitkoon niistä kaikista, mutta hänen on hyvä muistaa, että pimeitäkin päiviä tulee paljon. Kaikki, mikä häntä kohtaa, on turhuutta.” Yltä-kylläisyydessä ihminen usein turtuu ja menettää suhteellisuudentajunsa. Silloin unohtuu sekin, että elämä on niin perin ihmeellinen asia. Mutta tässäkin Saarnaaja ja pessimistinen asenne haluaa tulla auttamaan meitä Vain pessimisti voi tajuta niinkin arkipäiväisen asian kuin ihme. On suuria ja pieniä ihmeitä joita voi rakentaa ja kokea, aivan kuten tuossa tietokonepelissäkin, sitten on olemassa aivan arkipäivän ihmeitä. Loppujen lopuksi kaikki on ihmettä, kun sen vain oikein tajuaa.
Huipennus
Loppujen lopuksi voidaan myös sanoa, että itsenäisyytemme on ihme. Pahin mahdollinen ei ole kansamme kohdalla käynyt toteen. On turvallista uskoa, että kukaan ihan tavallinen aloitteleva peluri tai yleistunari ei ole ollut järjestelemässä maamme asioita. Saamme uskoa, että itse Jumala on ollut näissä asioissa mukana. Olemme ansainneet vapautemme, vaikka se onkin suuri lahja. Vapaus ja lahja ovat melkoinen sanapari. Alati on kysyttävä sitä, osaammeko käyttää niitä. Tämän kysymyksen joudumme tekemään tässä yhteiskunnassa. Entäpä sitten, olemmeko ymmärtäneet vastuumme tässä maailmassa? Toimimmeko niin, että oikeuden-mukaisuus, rauha, ihmisarvo ja luonnonsuojelulliset asiat pääsevät toteutumaan, vai tyydymmekö vain kasvattamaan hyvinvointiamme, muistamatta varautua pahemman päivän varalle. Oliko kulta-ajankin moottorina vain viimeinen rutistus jossa otettiin kaikki irti luomakunnasta, ihmiskunnan suuresta isänmaasta... Joskus voisi olla myös aiheellista kuunnella viisaiden miesten, ja naisten sanoja ajoissa... Koettelemukset ovat monet, ja ihmikunta joutuu tilille tekosistaan joskus... AMEN
Loppujen lopuksi voidaan myös sanoa, että itsenäisyytemme on ihme. Pahin mahdollinen ei ole kansamme kohdalla käynyt toteen. On turvallista uskoa, että kukaan ihan tavallinen aloitteleva peluri tai yleistunari ei ole ollut järjestelemässä maamme asioita. Saamme uskoa, että itse Jumala on ollut näissä asioissa mukana. Olemme ansainneet vapautemme, vaikka se onkin suuri lahja. Vapaus ja lahja ovat melkoinen sanapari. Alati on kysyttävä sitä, osaammeko käyttää niitä. Tämän kysymyksen joudumme tekemään tässä yhteiskunnassa. Entäpä sitten, olemmeko ymmärtäneet vastuumme tässä maailmassa? Toimimmeko niin, että oikeuden-mukaisuus, rauha, ihmisarvo ja luonnonsuojelulliset asiat pääsevät toteutumaan, vai tyydymmekö vain kasvattamaan hyvinvointiamme, muistamatta varautua pahemman päivän varalle. Oliko kulta-ajankin moottorina vain viimeinen rutistus jossa otettiin kaikki irti luomakunnasta, ihmiskunnan suuresta isänmaasta... Joskus voisi olla myös aiheellista kuunnella viisaiden miesten, ja naisten sanoja ajoissa... Koettelemukset ovat monet, ja ihmikunta joutuu tilille tekosistaan joskus... AMEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti