sunnuntai 11. kesäkuuta 2006

Kolminkertaiset kasvot — Pyhän Kolminaisuuden päivä — Salattu Jumala. 3. vsk. Vanhan testamentin saarna.


Pyhän Kolminaisuuden päivä. 
Salattu Jumala
11 junius MMVI Saarna Auran kirkossa
Kolminkertaiset kasvot


Evankeliumi: Matt. 28: 16-20
Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: »Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.»

Saarnateksti: 4. Moos. 6: 22-27
Herra sanoi Moosekselle: »Sano Aaronille ja hänen pojilleen: Kun siunaatte Israelin, lausukaa sille näin: - Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Kun he näin siunaavat Israelin minun nimeeni, minä annan sille siunaukseni.»


Maaseutu on innostavaa ympäristöä. Ja joskus ryhtyy miettimään erilaisia viljelyksiä. Niin suurempimuotoinen peltoviljely kuin pienen tai kunnianhimoisemman puutarhanhoitajan touhu ovat pitkälti samojen lainalaisuuksien vallassa. Pitää ottaa huomioon kasvutekijät, maata on lannoitettava ja rikkakasvit on torjuttava. Samojen ongelmien kanssa painii niin väkilannoitteisiin luottava viljelijä kuin niin sanottua puhtautta etsivä luomuviljelijäkin. Kylväminen on loppujen lopuksi helppoa, oli sitten kyseessä porkkananviljely tai jokin muu. Mutta loppu onkin sitten vaikeampaa. Näin on aivan erityisesti porkkananviljelyn suhteen, suurimuotoinen tai puutarhassa tapahtuvan, ja varsinkin jälkimmäisen suhteen. Varsinkin jos aloitat viljelyn maassa joka on ollut nurmettunut ja täynnä rikkaruohoja. Aina ei ole tarkoituksenmukaista kuoria nurmea pois ja lapionsyvyydeltä vaihtaa maakerrosta. Vasta toisena vuotena maa toimii, ja ehkä kolmantena voidaan odottaa hyvää ja komeaa juuresta. Siihen vanhaan maahan on aluksi sekoitettava hienointa hiekkaa ja kalkkia ja sitä on ennen kylvöä mouhittava ja mouhittava. Kaikki rikkakasvien juuret on poistettava sieltä. Ja sitten kun kylvö on tehty ja porkkanansiemenet itäneet on penkit melkein päivittäin nypittävä puhtaaksi pienistä rikkaruohojen aluista. Ja on monta muutakin työvaihetta. Mutta syksyllä kiitos odottaa kärsivällistä porkkananystävää.

Mutta kuinka on laita ihmiseen hengellisen viljelyn? Joillekin, tai toivottavasti kaikille on varsin tuttu Jeesuksen  ”Kylväjävertaus.” Se ottaa huomioon paljolti, jos sitä näin tarkastellaan, vain nuo kasvutekijät, lähinnä hyvän maaperän. Mutta aina on tarvittu sadetta tai kastelua, lannoittamista ja rikkaruohojen torjuntaa, pelloilla ja puutarhoissa ja ihmislapsen hengellisessä  elämässä.

Päivän saarnatekstimme sisältää niin sanotun Aaronin siunauksen. Ensi kuulemalta, ja ties monenneko jälkeen ei välttämättä tule ajatelleeksi, mitä sillä voisi olla tekemistä Salatun Jumalan ja Pyhän Kolminaisuuden kanssa. Tietysti se, että siunataan kolme kertaa, tosin aina hieman eri sanoin. Itsessään Jeesuksen Raamattu, Vanha testamentti, ei suoranaisesti puhu Jumalasta kolminaisuuden näkökulmasta, vaikka välillä näin jotkut ovat halunneet nähdä. Mutta ei sellainen varmaan ole ollut tarpeenkaan. Mutta ehkä jotain viitteitä sentään löydämme, ja kas kummaa juuri tämän päivän Vanhan testamentin tekstistä. Noissa Aaronin siunauksen sanoissa voimme kiinnittää huomiomme seuraaviin: ”Herra siunatkoon ja varjelkoon,” ”Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen,” Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Jumalan  toimintaa kuvataan noissa lauseissa kuudella eri tavalla.

Kuvataanko niissä todella Salatun ja Kolmiyhteisen Jumalan toimintaa? Siunaaminen ja varjeleminen ovat varsin helposti liitettävissä Jumalaan noin yleisesti ottaen ja hyvinkin helposti ajatukseen Jumalasta Isänä. Toinen siunaus on vielä helpompi ymmärtää. Ymmärrämmehän Jumalan toisen persoonan Uuden testamentin valossa juuri siten, että Jeesuksessa Kristuksessa Jumala on kirkastanut kasvonsa meille ja antanut armonsa vuotaa ylitsemme. Ja kolmaskin siunaus on todella helppo ymmärtää. Siihen sopii varsin hyvin se mihin päätimme viime pyhänä: ”Helluntai varusti ihmisen kyvyllä antaa anteeksi henkilökohtaiset loukkaukset, olla katkeroitumatta vakavimmankaan  epäoikeudenmukaisuuden keskellä, säilyttää tyyneytensä pöyristyttävänkin vaaran edessä ja uhmata vihana ja kiukkuna ilmenevää pahuutta rakkautta ja pitkämielisyyttä osoittavin pelottomin teoin. Näinkö helppoa se onkin. Nyt vain lausumaan uskontunnustusta ja kiireen vilkkaa ehtoolliselle, kaikkihan on niin ihanan selkeätä... Vai onko kuitenkaan?

Nimittäin oppi Kolmiyhteisestä Jumalasta on suuri kompastuskivi monelle. Väitetään, eikä ainoastaan väitetä, on tutkittu, että nykyajan ihminen vierastaa niin sanottuja dogmeja eli oppeja jostain asiasta. Mikäli näin todella on niin sen täytyy johtua siitä, että dogmi käsitetään väärin. Varmasti ajatellaan, että se on pakkopaita, jonka kirkko vaatii sokeasti uskomaan ja omaksumaan.. Että se on valmis oppilauselma, joka ei sitten jätäkään tilaa henkilökohtaiselle etsinnälle ja vapaudelle muodostaa käsitys maailmasta, jopa kristillinen ihmiskäsitys.

Lopultakaan dogmi ei ole pakkojärjestelmä, se on vaan tarkoitettu ihmiselle, jotta hän voisi käsitteellisesti lausua uskonsa ja pelastuskokemuksensa sisällön. Miksi näin? Siksi että kristillinen usko ei ole eikä saa olla mitä tahansa epämääräistä uskonnollisuutta eikä ihmisen itsensä kehittelemää elämänkatsomusta, vaan osallisuutta Jumalan pelastustyöhön joka raamatun ilmoituksen mukaan alkoi luomisesta, sai ratkaisunsa Kristuksen työssä ja toteutuu nyt Hengen vaikutuksena kristillisessä kirkossa päättyäkseen kerran uuden taivaan ja maan luomiseen. Ja kaikessa tässä kirkon tehtävä on vain viedä  maailmanhistoria päätökseen.

Ja tänään Kolminaisuuden päivänä kokoamme yhteen sen, mitä kristillinen usko on kaikessa pelastushistoriassa Jumalasta saanut kokea. Emme kuitenkaan saa kokea tietävämme, millainen Jumalan olemus hänen omalta kannaltaan on, vaan koemme, että ne kasvot, jotka Jumala on kääntänyt meidän puoleemme ovat kolmenlaiset: ne ovat Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kasvot. Jumala toimii Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Herra siunaa ja varjelee, Herra kirkastaa kasvonsa ja osoittaa rajattoman rakkautensa ja armonsa, Herra edelleen varjelee luotuja ja antaa rauhan joka on kaikkea tämän maailman ymmärrystä suurempi.

On puhuttu paljon Jumalanpalveluksen uudistamisesta, ja siitä kuinka se kuitenkin on jäänyt puolitiehen. Vai onko päästy edes alkuun! Seurakunnan jumalanpalvelus ei ole mikä tahansa kokoontuminen. Se on paikka missä pitäisi tapahtua kasvua.  Millaista kasvua, ja mitkä ovat lähtökohdat? Kylvö on tehty, mutta tarvitaan lannoitteita ja rikkaruohojen kitkemistä. Tässä mielessä dogmit, kuten puhe Jumalan kolminaisuudesta ovat henkistä ja hyvin tärkeää lannoitetta ja varmastikin rikkaruohojen hävittäminen on opettamista uskon asioissa. Saamme turvallisesti ajatella että meitä kasvatetaan, lannoitetaan ja rikkaruohotkin kitketään lopulta pois. Ja tämä pätee meihin kaikkiin, niin minuun saarna- ja opetusviran hoitajaa kuin kehen tahansa seurakuntalaiseen.

Sillä kristillinen usko ei ole todellakaan mitään ylimalkaista uskoa Jumalan olemassaoloon, vaan se on tunnustautumista Jeesukseen ilmoittamaan ja sovittamaan Jumalaan. ”Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan." (2 Kor 5.18-19).” AMEN.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti