Torsten Sandbergin saarnoja vuosilta 2004-2021. 107 tuokiota uusprotestanttista pohdintaa...
sunnuntai 15. heinäkuuta 2007
Elämän perustyötä 7. — Sunnuntai helluntaista — Rakkauden laki. 1. vsk.
Elämän perustyötä
7. Sunnuntai helluntaista
Rakkauden laki
Saarna 15 julius mmxiii
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOCG
Evankeliumi: Matt. 5: 20–30
Jeesus sanoi: »Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ’Älä tapa.’ Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: ’Senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen. Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi. Tarjoa vastapuolellesi sovintoa jo silloin, kun vielä olet hänen kanssaan matkalla oikeuteen. Muuten hän saattaa luovuttaa sinut tuomarille ja tuomari vartijalle, ja niin sinut teljetään vankilaan. Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myöten. Teille on opetettu tämä käsky: ’Älä tee aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.»
Aloitus. Keep it simple.
Monessa asiassa pätee sanonta: Keep it simple, tee se yksinkertaisesti tai jopa toisesta näkökulmasta katsottuna: pidä se helppona. Tämä resepti pätee niin hyvän jääkiekkojoukkueen menestykseen, kuin vaikkapa työyhteisön toimintaan tai vaikkapa myös rippikoulun järjestämiseen. Jääkiekkoa pelatessa oma pää tulee pitää puhtaana. Jos vastustaja pääsee hyökkäämään tulee kiekko saada pois omalta alueelta, ja tietysti vielä kontrolloidusti. Tähän tarvitaan loppujen lopuksi vain kylmäpäisyyttä ja varmuutta. Konstit ovat aina varsin yksinkertaisia: kiekko pois ja keskialueelle, ja mieluummin kontrolloidusti. Se miksi Suomi on viimeisten vuosien aikana pärjännyt jääkiekkoareenoilla niinkin hyvin perustuu valmentaja Westerlundin oivallukseen kun hän analysoi satoja ja taas satoja pelejä: maalitilanteet syntyvät yleensä kiekonmenetyksen jälkitilanteesta, kiekonmenetyksestä joka on sattunut keskialueella. Juuri tilanteessa jossa yksinkertaisen toimimisen vaatimus unohtuu.
Tämä oivallus pätee varmasti monessa muussakin asiassa. Ongelmat alkavat siinä tilanteessa jossa unohdetaan perustyö ja yksinkertaiset opetukset, tilanteesta jossa välineistä tulee tärkeämpi tekijä kuin sisällöstä. Tämä pätee myös päivän evankeliumin selitykseen ja tulkintaan.
Jakeiden selitystä
Kuten useimmat muutkin tekstit on Matt. 5: 20–30 vaikea ymmärtää yksittäisenä, irrallisena tekstikappaleena; on syytä ottaa vuorisaarna kokonaisuudessaan tarkastelun taustaksi. Vuorisaarna syntyi tilanteessa, jossa varhainen seurakunta etsi identiteettiään, mm. juutalaisen uskonnon suhteen ja sen perinnäistapojen ja opetuksen suhteen. Seurakuntajärjestys alkoi myös vakiintua.
Tuossa ”vuorisaarnan seurakunnassa” tunnettiin ehkä yksi aikaisempi evankeliumi, evankeliumi Markuksen mukaan. Heillä oli lisäksi edelliseltä sukupolvelta saatua muistitietoa ja eräänlainen, ehkä hajanainen, Jeesuksen puheiden ja sanontojen kokoelma kirjallisessa muodossa. Evankeliumin kirjoittaja yhdisteli erityyppisiä aineksia käsillä olevaan kokonaisuuteen. Hänen tarkoitus ei ollut kirjoittaakaan Jeesuksen elämänkertaa. Periaatteessa jokaiselle vuorisaarnassa käsitellylle teemalle tai yksittäiselle asialle oli kirjoittajan seurakunnassa tulkintatarve, asia oli ajankohtainen. Että alkuperäistä lähdettä on muutettu johonkin suuntaan ei tee tekijästä mitenkään epärehellistä, eikä lopputuloksesta epäluotettavaa. Lopputuloksena olevan saarnan sisältöön on joka tapauksessa aito ja alkuperäinen Jeesuksen ääni ja opetus vaikuttanut, se on taustalla.
Olisi jopa vaarallista esittää yksi ja ainoa tulkinta esim. juuri Matt 5: 20-30:n tai vuorisaarnan kohdalla. Olisi ehkä kaikkein hedelmällisintä jättää mahdollisuus useille eri tulkinnoille. Vuorisaarnan käsittämisestä ja soveltamisesta on esitetty ainakin seuraavat
seitsemän tulkintamallia:
1) Se on suppealle piirille tarkoitettu erityisetiikka, se on eräänlaista ”apostolin- tai julistajanetiikkaa.” Kokonaisuudessaan siis hyvin vaativa elämänhallintaohjelma.
2) Vuorisaarnan vaatimukset toimivat vain jollain erityisalueella, ei jokaisella elämänsektorilla. Oikeuslaitoksen tuomari ei voi suoraan soveltaa vuorisaarnaa tuomitsemistyössään, toisin voi olla avio- ja perhe-elämässä.
3) Vuorisaarna on tarkoitettu kirjaimellisesti otettavaksi sosiaaliseksi ohjelmaksi.
4) Jeesus tarkoitti vuorisaarnan kirjaimellisesti otettavaksi, mutta sen kirjaimellinen noudattaminen on mahdollista vain niin kauan kuin ollaan vakuuttuneita siitä, että maailmanloppu koittaa aivan lähitulevaisuudessa.
5) Vuorisaarna on käsitettävä kehotukseksi uuteen mieleen, lähimmäisen rakastamiseen pyrkivään mielenlaatuun, riippumatta kuitenkaan siitä, kuinka uskollisesti kehotusta voidaan noudattaa. Sen tehtävä on siis omantunnon herättäminen.
6) Vuorisaarnan tarkoitus on osoittaa kuulijoille heidän syntinsä, sen opetuksen eläminen ja toteuttaminen on ihmiselle mahdotonta.
7) Vuorisaarna on puhdas Kristus-julistus, se tuo esiin hänet, joka yksin voi täyttää vuorisaarnan.
8) Tai sitten yksinkertaisesti vain: vuorisaarnalle on mahdotonta löytää mitään kestävää tulkintaa.
Osoituksena siitä, että vuorisaarna kokonaisuudessaan on avoin monille tulkinnoille, ja että siinä yhä on käyttövoimaa, ovat esim. Kirkkojen maailmanneuvoston eri kokousten painotukset toisen maailmansodan jälkeen: on painotettu seurakunnan kuuliaisuutta, joka voi olla merkkinä maailmalle, on vaadittu suurempaa vanhurskautta maailmassa tulevan Jumalan valtakunnan esimakuna, on myös puhuttu seurakunnan roolista maailman valkeutena.
Konteksti, hutba ja lopetus
Mutta jos tarkastelemme vuorisaarnan tulkintaa siitä vaatimuksesta, että kaiken pitäisi olla yksinkertaista, simppeliä, niin miten on? Auttaisiko meitä se, että katsoisimme Raamatun tutkimuksen antamien keinojen ja näköalojen avulla todellakin sitä tilannetta, missä Matteuksen evankeliumi syntyi? Siinä tilanteessa nuo sanat oli tarkoitettu kirjaimellisesti otettavaksi, ja vaikka niissä olisi kirjoittajan selkeän työstön jälkiä, ja vuorisaarna olisi todella koottu useammasta Jeesuksen puheesta, ja tiettyä painotusta olisi huomattavasti korostettu. Tällainen ajatuksenjuoksu ei vie Raamatun arvovaltaa pois, sillä edelleenkin teksti puhuttelee meitä, ja sana puhutella on aika lievästi sanottu.
Eikä ainoastaan puhuttele, vaan vaatimalla vaatii meitä. Kyse ei ole kirjaimellisesta tulkinnasta, vaan uskon tulkinnasta. Tietyt edellä luetellut tavat tulkita vuorisaarnaa kuitenkin auttavat meitä. Se on Kristus-julistusta, ja julistusta, joka osoittaa kaikista rankimmalla tavalla puutteellisuutemme ja syntisyytemme; sen, että tarvitsemme Jumalan armoa, armollista Jumalaa.
Armo ei ole pelkkä sana, kuollut sana, mutta mitä se on? Lapsi voisi lapsenomaisesti kysyä: onko se kiinteää ainetta, nestettä vai kaasua? Se ei ole mitään näistä. Se on Jeesuksen Kristuksen täydellistä läsnäoloa ja Hänen tuntemistaan. Turhaan ei ole veisattu “Armon Henki täyttää mielet murheelliset ilolla. Rauhan tyven puhdas ilma Jeesuksesta virtailee”. Noihin pääsiäisvirren sanoihin on puettu tietyllä tavalla myös vuorisaarnan tulkinnan ratkaisu, ei ehkä täydellisesti, mutta jos lähestymme sitä armon näkökulmasta.
Puhuimme ehkä monipolvisesti ja monimutkaisesti, ehkä teoreettisestikin niistä lukuisista mahdollisuuksista, joilla vuorisaarnaa voidaan tulkita, mutta jatkamme hieman vielä samalla puheenparrella. Voimme täyttää vuorisaarnan vaatimukset Jeesuksen Kristuksen läsnäolon ja armon Hengen avulla. Tämä on teologisella kielellä puettu sanoihin: onnellinen vaihtokauppa, ominaisuuksien vaihto, hienoimmin sanottuna communicatio idiomatum. Paavali on tarkoittanut tätä samaa asiaa, kun hän puhumasta päästyään puhuu “Kristuksessa olemisesta”. Silloin, armon Hengen avulla ja Jeesuksen Kristuksen läsnäolossa, voimme täyttää vuorisaarnan hengen. Sama mies on sanonut: “Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle.” Ja vähän tämän jälkeen edelleen: “Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.” Alussa puhumamme yksinkertaisuus-periaatetta noudattaen voimme muuttaa sen sanoiksi: “Te, jotka pyritte pelastukseen monimutkaisin keinoin, olette joutuneet eroon Eläväksi tekevästä hengestä, armon ulkopuolelle. Ainoa edelleenkin tärkeä asia on rakkautena vaikuttava usko.” Mitä tahdomme tällä sitten oikein sanoa? Jeesus Kristus on ainoa tie pelastukseen, siihen ei tarvita ihmisen monimutkaisia keinoja.. Pitäkäämme tämä aina mielessämme, silloin pidämme myös kaikki asiat yksinkertaisina. Teemme yksinkertaista elämän perustyötä. AMEN
sunnuntai 8. heinäkuuta 2007
Apostolien päivän laajempi tarkastelu — Apostolien päivä — Herran Palveluksessa. 1. vsk.
Apostolien päivän laajempi tarkastelu
Apostolien päivä
Herran Palveluksessa
Saarna 08 julius MMVII
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOCG
Evankeliumi: Luuk. 5: 1–11
Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen. Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: »Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.» Tähän Simon vastasi: »Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.» Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: »Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.» Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden, samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastus-kumppaneita. Mutta Jeesus sanoi hänelle: »Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.» He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.
I Alkukertomus. Kevyttä porinaa erään evankeliumin sisällöstä nousevan irrationaalisen kysymyksen äärellä. Eräs selitysyritys.
Päivän evankeliumin äärellä nousee esiin monia kysymyksiä. Suuria ja pieniä kysymyksiä. Tärkeitä ja vähemmän tärkeitä kysymyksiä. Ja myös se yksi kysymys: Miten niille kaloille sitten oikein kävikään? Kalansaalishan oli valtava ja veneetkään eivät olleet mitään pieniä veneitä. Kalansaalis oli varmaankin puolentoista kuution luokkaa. No! Veneet vedettiin kuitenkin rantaan ja eiköhän sieltä perkaajia ja suolaajia löytynyt. Kaikki käytettiin loppuun, aivan varmasti, vaikkei tuohon aikaan perkausjätteestä biodieseliä osattu valmistaakkaan. Toisaalta ei ollut polttomoottoreitakaan. Toisaalta ei pidä epäillä vanhan ajan ihmisten kekseliäisyyttä; tiedä miten nerokkailla konsteilla he saivat valmistettua perkuujättestä vaikka aivan kelpokäypää lamppuöljyä. Osattu sitä on ennekin; ja monesti vielä paremminkin.
Kun
katsomme evankeliumia nousee esiin myös
muuan toinenkin kysymys jota ei vanhoissa
saarnakokoelmissa ole nostettu esiin? Oliko
kalansaalis Jeesuksen tekemä ihme vai
pitääkö kaikki ymmärtää vertauskuvallisesti.
Päivän evankeliumihan on omiaan nostamaan
esille moniakin vertauskuvallisia tulkintoja.
Eräässä isossa yrityksessä kirjoittaa Raamattu
uudelleen Jeesus nähdään monipuolisena miehenä,
jopa suorastaan renessanssinerona, joka ymmärtää
luonnonilmiöiden perään oikein perusteellisesti.
Hänet nähdään siinä myös lähes kaikki
oman aikansa käsityöläisammatit hallitsevana
miehenä, mutta myöskin maanviljelyn ja
kalastuksen taitavana mestarina. Ja sen
kirjan kuvauksen mukaan Jeesus vain käytti
hyväkseen kokemustaan ja luonnon tuntemustaan
käskiessään heittää verkot juuri siihen
paikkaan mistä kalansaalis sitten tuli.
Kyse ei siis ollut halpa-arvoisesti
toteutetusta ihmeestä, joka ihmisen hahmossa
olevalle Jumalalle olisi tietysti aivan
pikku juttu. Mitä kaikkea voisimmekaan
tästä evankeliumista irti saada kaikilla
mahdollisilla kysymyksillämme? Jälleen joudumme
mukailemaan Johanneksen evankeliumin loppua ja
yksinkertaisesti toteamaan: Jos kävisimme kaikki
lapselliset kysymyksemme läpi jotka päivän
evankeliumin äärellä nousevat, ei siihen
riittäisi tämä päivä eivätkä tulevatkaan.
Siispä meidän onkin etsittävä niitä kuuluisia
”suurempia linjoja.”
Päivän kolme tekstiä. Aabraham - Jeesus ja kumppanit Genesaretilla - 1. Tim. 1:12-17 kutsumusnäky
Päivän kolme tekstiä muodostavan kokonaisuuden monellakin tavalla. Kyse on Jumalan pelastavan toiminnan julki tulemisesta ja sen todeksi elämisestä. Kyse on siitä kuinka meitä suurempi todellisuus murtautuu elämäämme ja muuttaa meidät.
I Mooseksen kirjan luku 11 sisälsi kertomuksen korkean tornin rakentamisesta ja siitä kuinka ihmisten kielet sekoitetiin, ihmiskunta ei enää puhunut sen jälkeen yhtä kieltä. Vaikka Raamatun 11 ensimmäistä lukua olisivatkin myyttistä puhetta, siis kerrontaa jossa etupäässä selitetään kirjoitustilanteessa vallitsevia oloja, maanviljelyn vaivalloisuutta, sukupuolten välisiä eroja ja niistä juontuvaa järjestystä ja eri kansojen tarkoitusta ja eroja, niin ei niiden sanoma kuitenkaan ole menettänyt merkitystään. Ihmissuvun alkuhämärä on yhteinen asia ja kertomus Aabrahamista I Mooseksen kirjan luvuissa 12-23 tarvitsee tuon pitkän johdannon. Nimittäin ihmiskunnan yhteinen toivo alkaa juuri kertomuksessa Aabrahamin kutsumisesta.
Kaikki kolme päivän tekstiä; Aabrahamin kutsuminen, Jeesus ja kumppanit Genesaretilla ja ensimmäisen Timoteus-kirjeen kutsumusnäky, puhuvat samasta asiasta. Ne puhuvat Jumalan suuresta suunnitelmasta ja sen toteutumisesta. Tästä toiminnasta on vanhastaan käytetty nimeä pelastushistoria.
Mutta kun luemme ja kuulemme aina uudelleen ja uudelleen noita kolmea tekstiä, niin ei ole mitenkään helppoa eläytyä noiden kertomusten päähenkilöiden, Aabrahamin, Pietarin ja muiden oppilaiden ja apostoli Paavalin, rooleihin, heidän nahkoihinsa. Aabraham sai luopua maastaan, suvustaan ja isänsä kodista, eikä hän edes tiennyt tulevan maansa nimeä. Apostolit joutuivat jättämään kotinsa ja perheensä, epävarman ja raskaan elinkeinonsa lähtiessään merkillisen opettajan mukaan. Apostoli Paavalin tilanne näistä kolmesta tilanteesta oli vielä kurjempi. Sitä voisi verrata tilanteeseen jossa sukulaisesi kiroavat sinut ja kaiken lisäksi sinulta otetaan kallisarvoinen sosiaaliturvatunnuksesi pois. Entiset ystäväsi ja maanmiehesi muutuvat muukalaisiksi ja saat kokea muukalaisvihaa omiesi joukossa, olet jopa suoranaisessa hengenvaarassa, etsintäkuulutettu loppu ikäsi. Elävänä tai kuolleena, mieluummin kuolleena. Mutta yhtä kaikki; kaikki saivat kehotuksen lähteä ja jättää entinen elämä ja suunnistaa kohti uutta.
Mutta juuri tässä suhteessa päivän tekstimme ovatkin esimerkillisiä ja opettavaisia. Uskonelämä on juuri tuollaista; usko ei ole tekoja, vaikka oikean uskon tuleekin tuottaa Hengen hedelmiä, vaan usko on sokeaa luottamusta siihen jota emme voi nähdä ja joka annetaan meille aivan meistä riippumatta. Uskon vuoksi meidän ei toki tarvitse kulkea maan ääriin, uskon seikkailuretki alkaa omasta itsestämme ja jatkuu lähimmäistemme parissa.
Samalla tavalla päivän tekstien päähenkilöt opettavat meille uskonkuuliaisuutta. Aabraham lähti matkaan vaikkei tiennyt minne matka veisi. Toisaalta hänelle kävi hyvin, toisin kuin apostoleille ja itselleen Paavalille. Päivän evankeliumi korostaa Aabraham-kertomuksen tavoin uskonkuuliaisuutta. Jeesus lähettää väsyneen kalastajan, Simon Pietarin, laskemaan verkkoja koko yön kestäneen turhan kalastamisen jälkeen. Simon Pietari osoitti uskonkuuliaisuutta. Samalla tavalla Paavali opettaa meille uskonkuuliaisuutta.
Mutta vaikka päivän tekstiemme tarkoitus varmasti onkin juuri tänä pyhänä opettaa uskonkuuliaisuutta ja jopa herättää sellaista, niin tuovat ne eteemme myös jotain muuta, jos jätämme kaikin puolin nuhteettomalta vaikuttavan Aabrahamin pois laskuista. Simon Pietari tunnustaa Jeesuksen edessä syntisyytensä. Apostoli Paavali kertoo avoimesti synneistään: hän, entinen herjaaja, vainoaja ja väkivallantekijä oli saanut apostolinviran.
Hutba ja lopetus
Mutta ennen kaikkea päivän sanoma on siinä: että pelastava teko lähtee vain Jumalasta. Ennen Aabrahamin kutsumusta olevassa kertomuksessa ihminen epäonnistuu yrityksessään rakentaa torni joka ulottuisi taivaaseen. Vaikka vertauskuvallisuus joskus onkin ontuvaa niin tässä tilanteessa meidän on hyvä lähteä siitä ja olettaa se kaiken pohjaksi. Ihimen pääsi lopulta taivaalle, kiertämään maata ja kuuhunkin. Tulevaisuudessa ihminen lähtee valloittamaan avaruutta aivan toisissa mittasuhteissa. Mutta hienoimmallakaan tekniikalla se ei voi lähestyä Jumalaa, Jumala ei löydy ihmisen aivoista eikä uskonnollisuus-geenistä.
Hieman apostoli Paavalin sanoja mukaellen: Hän armahtaa meidät, koska epäuskomme tähden emme tienneet, mitä teimme. Meidän Herramme armo on edelleen yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan. Tämä sana on edelleen varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä. AMEN.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)