Me kaikki olemme murhamiehiä! Oculi – Jeesus, pahan vallan voittaja 3. Paastonajan sunnuntai. Epistolasaarna.

Me  kaikki  olemme  murhamiehiä!
Oculi – Jeesus,  pahan  vallan  voittaja
3. Paastonajan  sunnuntai
Saarna 11  mars  MMVII
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Epistolasaarna
Omelia DOCG

Evankeliumi: Luuk. 11: 14–23
Jeesus ajoi mykästä miehestä pahan hengen. Kun henki oli lähtenyt, mykkä mies alkoi puhua, ja kaikki hämmästyivät. Muutamat kuitenkin sanoivat: »Belsebulin, itsensä pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa.» Toiset taas halusivat panna hänet koetukselle ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta. Mutta Jeesus tiesi, mitä heillä oli mielessä, ja sanoi: »Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, ja talot sortuvat toinen toisensa päälle. Jos nyt Saatana taistelee itseään vastaan, kuinka sen valtakunta voi pysyä koossa? Tehän sanotte, että minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla. Mutta jos minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla, kenen avulla sitten teikäläiset niitä karkottavat? Heistä te saatte itsellenne tuomarit. Jos minä sitä vastoin ajan pahoja henkiä ihmisistä Jumalan sormella, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne. Kun väkevä mies vartioi linnaansa ase kädessä, hänen omaisuutensa on turvassa. Mutta jos toinen vielä väkevämpi hyökkää hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, tuo väkevämpi ottaa häneltä aseet ja varusteet, joihin hän luotti, ja jakaa saamansa saaliin. Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.»

Saarnateksti: Ef. 5: 1–11
Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan. Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle. Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään sellainen sovi pyhille. Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos. Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija. Älkää antako kenenkään pettää itseänne tyhjillä puheilla, sillä niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa kaikkia tottelemattomia. Älkää siis olko sellaisten kanssa missään tekemisissä. Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon.

I  Näytös.  Kuinka  syntinen  tulee  Jeesuksen  kaltaiseksi
“Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista.”

Ihmisen  sielu  ei  todellakaan  tule  täydelliseksi  eikä  korotetuksi  hengellisen  elämän  korkeimmalle  asteelle  nopeasti.  Ihmisen  sielu  saa  vain  yhdellä  ainoalla  silmäyksellä  katsahtaa  tuon  elämän  ihanuuteen;  silloin  hän  joutuu  häpeämään  rikkomuksiaan,  itkemään  syntejänsä,  itkemään  sitä  että  hän  on  kiintynyt  vain  omaan  itseensä.  Niin  hän  alkaa  kieltää  itseään  kaikissa  asioissa  ja  irrottautua  itsekeskeisyydestään.  Vähä  vähältä  hän  hän  tajuaa  olevansa  vain  syntinen  ihminen.

Kun  sielu  tällä  tavoin  on  päässyt  eroon  itsestään  ja  kaikesta  muusta,  pääsee  hän  eteenpäin  uudessa  elämässään,  hänestä  tulee  valon  lapsi  ja  hän  näkee  kirkkaasti,  hänen  ymmärryksensä  tulee  valaistuksi  ja  hän  tuntee  nyt  vasta  oikein  selvästi  tämän  elämän  erinomaisuuden  ja  ihanuuden  sekä  sen  salaisuuden,  joka  on  kätkettynä  Jeesuksen  köyhyyteen,  kärsimykseen  ja  ylenkatseeseen.  Hän  näkee  kuinka  suuressa  pimeydessä  hän  on  vaeltanut,  ja  hän  säälii  kanssaihmisiään  jotka  eivät  osaa  antaa  arvoa  tällaiselle  Jeesuksen  elämälle,  ja  hän  ihmettelee  kristittyjen  sokeutta  ja  eksymystä,  kun  nämä  eivät  elä  sellaista  elämää. 

Kun  sielu  on  saavuttanut  tällaisen  valaistuksen  asteen,  pyrkii  hän  rakastamaan  Jumalaa  ja  vain  elämään  hänen  yhteydessään.  Tässä  tilassa  häntä  ei  enää  mikään  voi  horjuttaa,  eivät  kärsimyksetkään.

Jumala  menettelee  meissä  samoin  kuin  kuningas  ennen  vanhaan  valloitetussa  maassa;  hän  surmaa  ja  lyö  verisesti  maahan  kaikki,  jotka  vastustavat  hänen  hallitusvaltaansa,  alistaakseen  kaiken  valtansa  alle,  puhdistaakseen  valtakuntansa  kaikista  vihollisista  ja  voidakseen  siinä  rauhassa  hallita.  Sellainen  ruhtinas  näyttää  kylläkin  saavan  aikaan  oikein  paljon  hämminkiä,  mutta  vain  siten  hän  saavuttaa  sen  rauhan,  joka  on  tarpeen  hänen  hallitukselleen.  Juuri  näin  Jumalakin  tekee,  kun  hän  saattaa  ihmisessä  voimaan  hallitusvaltansa.  “Jumala  on  katsova  vanhurskaiksi  meidätkin,  kun  uskomme  häneen,  joka  on  herättänyt  kuolleista  Herramme  Jeesuksen.  Jumala  antoi  Kristuksen  kuolla  meidän  rikkomustemme  tähden  ja  herätti  hänet  kuolleista  meidän  vanhurskauttamisemme  tähden.”

Kun  kuningas  on  saanut  valtansa  vakiinnutetuksi,  hän  asettaa  järjestysvallan  ja  vahvistaa  perutuslait.  Samoin  tulee  sielumme  vakuuttuneeksi,  että  todellinen  rikkaus  on  Jeesuksen  köyhyydessä,  että  suurin  kunnia  on  saada  kärsiä  pilkkaa  ja  ylenkatsetta  kuten  hänkin,  ja  että  parasta  hyvinvointia  on  se,  että  saa  kärsiä  hänen  kanssaan,  ja  ettei  mikään  ole  kalliimpaa  kuin  saada  kaikessa  olla  Jeesuksen  kaltainen.

II  Muuan  kertomus  pimeyden  valtakunnasta
Mutta  kuka  meistä  on  tuolla  tavalla  Jeesuksen  kaltainen?  Efesolaiskirjeen  teksti  kehottaa  meitä  luopumaan  pimeyden  töistä.  Kerrotaanpa  tähän  yksi  todella  pimeä  kertomus.  Se  on  niin  karmea  kertomus,  että  se  on  karmein  kertomus,  samanlaisia  voi  olla  muitakin,  mutta  karmeusluokkaa  ei  voi  enää  ylittää.

Jossain  kaukana  jumalattomilla  rannoilla,  seuduilla  joilla  monet  miehet  ovat  perinteisesti  pitäneet  vettä  myrkytettynä  aineena  eleli  eräs  miesporukka  omaa  elämäänsä  eräässä  kylässä.  Illat  menivät  korttia  pelaten  ja  keskaria  kitaten.

Kylään  muutti  uusi  mies  perheineen  ja  se  herätti  kovasti  mielenkiintoa.  Mutta  tuolle  nelihenkiselle  miesporukalle  ei  uuden  miehen  ilmaantuminen  oikein  passannut,  ei  alkuunkaan.  He  kun  päättivät  mikä  meillä  on  oikein  ja  soveliasta.  Ja kun  mikään  muu  ei  enää  auttanut  niin  piti  turvautua  äärimmäisiin  keinoihin.  Yksi  heistä  tuumasi:  “Kyllä  se  niin  veemäinen  mies  on,  että  ampua  se  pittää.  Katsotaan  pojat  kortilla.  Ja  kortti  lankesi  yhteen  neljästä.  Ja  toimeen  ryhdyttiin  välittömästi;  katkaistu  haulikko  puhui  armotonta  kieltään  ja  suremaan  jäi vaimo  ja  muutama  lapsi.  Pitkä  linnareissuhan  tuosta  lohkesi,  ei  aivan  elinkautista,  mutta  yli  kymmenen  vuotta  tuommoisesta tempusta  yleensä  saa.  Hyvällä  käytöksellä  lyheni  tuomio  kuitenkin  reiluun  puoleen.

Ja  sitten  koitti  kotiinpaluu  ja  sankarin  vastaanotto  kylillä.  Kaverit  pitivät  edelleen  remmiään  ja  vesikin  oli  edelleen  myrkytettyjen  aineiden  listalla.  Tuli  ilta  ja  neljän  kopla  oli  taas  koolla.  Vankilareissulta  tullut  mies  tuumasi:  “Eihän  siitä  mitään  olisi  tullut,  kyllä  se  niin  veemäinen  mies  olisi  ollut,  pakko se  oli  ampua.”

III   Millaiset  ihmiset  tekevät  tuollaisia  tekoja?
Tuo  on  karmea  kertomus  ja  valitettavasti  aivan  totta.  Aiheesta  saamme  kysyä:  “Millainen  ihminen  tekee  tuollaisia  tekoja?  Asiahan  on  niin,  että  ei  yleensä  kannata  olettaa  missään  asiassa  liikoja.  Yksinkertaisimmat  selitykset  ovat  aina  parhaita,  ja  kuinka  ollakaan  niin  yksinkertaisimmasta  selityksestä  löytyy  aina  totuuden  siemen,  jopa  puhdas  totuus.  Tuollaisia  tekoja  tekevät  aivan  tavalliset  ihmiset.  Tietysti  on  asia  niinkin  että  kylässä  kylän  tavalla,  mutta  mitään  muukalaisvihaa  ja  rasismia  ei  kenenkään  todellakaan  tarvitse  sietää.  Jeesus  joutui  sitä  kokemaan  ja  kärsimään  omassa  kotikaupungissaan,  ja  sitä  ovat  saaneet  hänen  uskolliset  seuraajansa  kokea  missä  vain  ovatkin  koettaneet  elää  hänen  ominaan.  Aivan  tavalliset  ihmiset  tekevät  kaikkein  kauheimpia  asioita  toisillensa.  Asian  nimi  on  yksinkertaisesti  synti  ja  Jeesuksesta  erossa  oleminen. 

Tuon  karmaisevan  kertomuksen  äärellä  herää  eräs  kysymys!  Se  mitä  kertomuksessa  tapahtui  on  tietysti  mitä  karmeinta  rikoshistoriaa  ja  pimeydessä  elävien  ihmisten  töitä.  Mutta  mutta!  Nämä  vuorisaarnan  sanat  iskevät  lävitsemme "Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion.  Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.” Kaikki  me  olemme  tappajia  ja  pahimman  laatuisia  murhamiehiä,  samanlaisia  kuin  nuo  erään  kylän  mahtimiehet.  Kuka  enää  voisi  pelastaa  meidät?

Vain  Jeesus  voi  pelastaa  meidät!  Me  saamme  tuoda  itsemme  hänen  eteensä,  katsoa  hänen  kärsiviin  kasvoihinsa,  sillä  aivan  tavallisten  ihmisten  takia  hän  kuoli,  ja  tässä  suhteessa  ovat  kaikki  samassa  tilanteessa.  Itkekäämme  syntejänne,  itkekäämme  kovasydämisyyttänne,  itkekäämme  muukalaisvihaa  ja  rasismia  joka  meissä  kaikissa  asuu.  Itkekäämme  syntejämme  ja  saastaisuuttamme  ja  uskokaamme  syntimme  anteeksi  Jeesuksen  nimessä  ja  ja  kalliissa  maahan  vuotaneessa  sovintoveressä.  AMEN.

Pienimmästä suurimpaan kaikki tarvitsevat rukousta 2 — Paastonajan sunnuntai. Reminiscere – Rukous ja usko. 1. vsk.

Pienimmästä suurimpaan kaikki tarvitsevat rukousta
2. Paastonajan  sunnuntai 
Reminiscere – Rukous  ja  usko
Saarna 04  mars  MMVII
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOC

Evankeliumi: Matt. 15: 21–28
Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: »Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni.» Mutta hän ei vastannut naiselle mitään. Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: »Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa.» Mutta Jeesus vastasi: »Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.» Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: »Herra, auta minua!» Mutta Jeesus sanoi hänelle: »Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.» »Ei olekaan, Herra», vastasi nainen, »mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.» Silloin Jeesus sanoi hänelle: »Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.» Siitä hetkestä tytär oli terve.

Alkukertomus:
Päivän  aiheen  takana  on  pitkälti  se,  että  pienimmästä  suurimpaan  kaikki  tarvitsevat  rukousta  ja uskoa.

Niin!  Suomen  Marsalkka  Mannerheimin  elämästä  on  kerrottu  seuraava  tapaus: Arkkipiispa  Johansson  ja  Mannerheim  olivat  keskenään  hyviä  ystäviä.  Kun  Marsalkka  sai  tiedon  arkkipiispa  kuolemasta,  koski  se  häneen  syvästi.  Kun  sitten  tiedusteltiin  marsalkalta,  joka  hautajaisia  edeltävänä  päivänä  oli  hyvin  huonovointinen,  lähtisikö  hän  arkkipiispan  hautajaisiin,  jotta  tiedettäisiin  laittaa  matkatavarat  kuntoon,  vastasi  Suomen  Marsalkka:

-En  tiedä  vielä.  Neuvottelen  asiasta  ensin  Herrani  kanssa.

Sotapäällikkö,  jonka  käden  viittauksesta  tuhannet  miehet  tekivät  käskyn  mukaan,  tiesi,  että  hänelläkin  on  herra,  jolta  voi  rukouksessa  kysyä  neuvoa  kaikissa  asioissa. Seuraavana  aamuna  hän  sitten  ilmoitti  lähtevänsä  hautajaisiin.

Niin!  Olemmeko  me  kysyneet  asioissamme,  mikä  on  Jumalan  tahto?  Jumala  haluaa  hallita  koko  elämäämme  hyvällä  Isän  kädellänsä.  Hän  on  luvannut  kuulla  meidän  rukouksemme.  Siksi  voimme  kysyä  häneltä  turvallisella  mielellä  kaikkea  mitä  tarvitsemme.

II  Tekstin  käsittely.
Päivän  evankeliumi  näyttää  meille  Jeesuksesta  vähän  epätavanomaisempia  piirteitä  mitä  häneen  yleensä  mielletään.  Suuri  lasten  ystävä  hätistää  luotaan  naisparkaa  jonka  tytär  on  sairaana.  Jeesuksen  käyttäytymiselle  on jo  kauan  esitetty,  mm.  kirkkomme  vanhojen  saarnamiesten  toimesta  poisselittävää  tulkintaa:  "Ei  Jeesus  mitenkään  tyly  ollut,  tahtoipa  vaan  testata  tuo  syyro-foinikialaisen  naisen  uskoa,  ja  tämän  pitäisi  sitten  olla  esimerkkinä  vastakin;  Kolkuttakaa,  niin  teille  avataan.”  Joka  lukee  Matteuksen  kappaleen  rinnalla  toista  kertomusta,  Markusta,  ei  voi  olla  huomaamatta  joitain  eroja.  Matteuksen  Jeesus  on  ankarampi  ja  määrätietoisempi.  Markuksen  kertomusta  voidaan  pitää  alkuperäisempänä,  Matteus  on  hieman  värittänyt  sitä  ja  laittanut  siihen  omia  korostuksiaan,  jälleen  kerran.  Tekstissä  heijastuu  ensimmäisten  kristittyjen  alkavat  riidat  ja  sen  ryhmän,  jolle  Matteus  ensimmäisenä  evankeliuminsa  kirjoitti,  kiistanomainen  suhde  Jeesuksen  omaan  kansaan,  juutalaisiin.

Evankeliumikertomus  tulee  meille  kuitenkin  ajankohtaiseksi  siinä,  missä  se  on  puhutellut  edellisenkin  maailmanajan  ihmisiä.  Lapsensa  sairauden  takia  tuskainen  äiti  ja  lopulta  heltyvä  Jeesus  ovat  kertomuksen  ydin.  Mutta  ne  eivät  selitä  pois  tekstin sisältämää  jännitettä,  miksi  Jeesus  oli  niin  tyly.  Mutta  luetaanpa  palanen  vanhempaa  Markuksen  kertomusta  samasta  aiheesta.  Ja  tarkastellaanpa  sitten  erästä  hieman  uudempaa  selitysyritystä  tekstimme  ongelmaan.

”Jeesus lähti sieltä Tyroksen alueelle. Hän meni erääseen taloon ja halusi pysytellä tuntemat-tomana, mutta hänen tulonsa ei pysynyt salassa.  Hänestä kuuli muuan nainen, jonka tytärtä vaivasi saastainen henki...”

Edellä  oltiin  eletty  Jeesusten  ja  opetuslasten  toimintavimmaista  aikaa.  Herää  siis  kysymys:  lomallako  siellä  Tyroksen  alueella  sitten  oltiin?  Sanoohan  teksti:  Hän  meni  erääseen  taloon  ja  halusi  pysyä  tuntemattomana.  Tuosta  lomasta  ei  kuitenkaan  tullut  mitään.  Mutta  ehkä  virkistäytymistavoite  kuitenkin  savutettiin.  Tuleehan  hän  täysissä  voimissa  jatkamaan  työtä  varsinaiselle  toimintansa  näyttämölle.  Ehkä  kaikista  selkeimmin  tekstin  sanoma  on  siinä,  että  jokainen  me  olemme  tuon  Jeesuksen  puheille  pyrkivän  naisen  asemassa.  Perushätä  ja  tarve  on  aina  sama,  ja  konsteja  ei  ole  olemassa  kuin  yksi.

III  Tulkinta.  Vähän  on  tarpeen.
Tänään  on  pyhän  aiheena,  otsikkona,  usko  ja  rukous.  Aika  ajoin  meillä  ilmestyy  paljonkin  erilaisia  rukouskirjoja  ja  oppaita.  Näin  on  vaikka  periaatteessa  yksi  rukous  riittäisi,  itsenä  Jeesuksen  meille  ja  kaikille  maailmankausille,  tälle  uusimmallekin,  antama  Isä  Meidän-rukous. 

Voimme  kysyä;  kuinka  saada  tuo  usko  joka  päivän  evankeliumin  naisella  oli?  Miten  siis  tulla  uskoon?  Asiasta  voisi  tietysti  kirjoittaa  kirjoja,  ja  niitä  on  kirjoitettukin.  Asian  voi  kuitenkin  sanoa  lyhyestikin,  aivan  kuten  kristinopintaidon  kuulustelussa  ennen:  Uskoon  tullaan  pyrkimällä  olemaan  Jeesuksen  opetuslapsi.  Ja  tuota  uskoa  ei  voi  erottaa  rakkaudesta.  Rakastuminen  tapahtuu  parhaiten  olemalla  mahdollisimman  paljon  sen  seurassa,  johon  haluaa  kiintyä.  Jeesus  kutsui  opetuslapsensa  sanomalla  heille:  ”Tule  ja  seuraa  minua.”  Samasta  voi  alkaa  tänäänkin.  Usko  tulee  matkalla. Siihen  meillä  on  Jeesuksen  lupaus.

Tarvitaan  mitään  epäilemätöntä  luottamusta.  Tätä  on  myös  nimitetty  sokeaksi  uskoksi.  Miksi  sellaista  vaaditaan?  Raamattu  ei  sitä  vaadikaan.  Kenenkään  ei  tarvitse  uskoa  muuhun  kuin  tosiasioihin.  Ja  tosiasioihin  uskominen  on  kuuliaisuutta  niille.  Jos  joku  on  lähdössä  matkalle  ja  saa tietää,  että  lentokonen  lähtee  kello  15,  tämä  tieto  ei  ole  uskomista  raamatullisessa  mielessä.  Uskomista  on,  että  lähdetään  liikkeelle  ajoissa  jotta  ylipäänsä  ehditään  siihen  lentokoneeseen

Onko sitten  rakkaus  uskon  mittapuu?  Kyllä  se  on!  Mutta  järjestys  on  tämä:  ”Siinä  on  rakkaus  —  ei  siinä,  että  me  olemme  rakastaneet  Jumalaa,  vaan  siinä,  että hän  on  rakastanut  meitä  ja  lähettänyt  Poikansa  meidän  syntiemme  sovitukseksi.  Ihmisen  usko,  niin kuin  rakkauskin,  on  aina  seurausta  Jumalan  rakkaudesta.

Kaikki  me  tarvitsemme  rukousta,  rukouksen  lahjaa.  Niin  me  pienet  ja  vähäpätöisimmissä  tehtävissä  työskentelevät  kuin  vaikkapa  suuret  sotapäälliköt  kuten  Mannerheim.

Loppuun  loppurukous  ARNDTin  mukaan:

Itse  raamattu  puhuu  meille  lakkaamatta  ja  monin  sanoin  rukouksen  tarpeellisuudesta;  se  on  täynnä  esikuvia.  Päätämmekin  nyt  tämän  saarnan  katkelmaan,  joka  on  Johann  Arndtin,  kuuluisan  ja  meilläkin  aikoinaan  paljon  luetun  saarnakokoelman  kirjoittajan  kirjasta  “Paratiisin  yrttitarha.”

“Sytytä  minun  sydämeni  palavaan  hartauteen  ja  armosi  valoon.  Olkoon  rukoukseni  sinulle  otollinen,  kuten  Nooan  uhri.  Ilmesty  minulle,  kuten  ilmestyit  Aabrahamille  kolmen  miehen  hahmossa,  äläkä  käy  palvelijasi  ohi.  Siunaa  minua  rukoillessani  kuten  siunasit  Iisakkia.  Näytä  minulle  taivaan tikapuut,  kuten  Jaakobille.  Suo  minun  nostaa  käteni  sinun  puoleesi  kuten  Mooses.  Helähtäköön  rukoukseni  sinun  edessäsi  kuin  kulkuset  Aaronin  puvussa  ja  kuten  Daavidin  harppu.  Pane  minut  janoamaan  sinua  kuten  peura  himoitsee  raikasta  vettä. 

Kosketa  ja  puhdista  saastaiset  huuleni  taivaan  tulella,  kuten teit  Jesajalle.  Anna  minun  itkeä  edessäsi,  kuten  Jeremia  ja  sanoa:  “Oi  jospa  minun  pääni  olisi  silkkaa  vettä  ja  minun  silmäni  kyynellähde.”  Suo  minun  hengessä  ja  uskossa  nähdä  sinun  kirkkautesi  kuten  Hesekielin.  Kuule  minua  kuten  Danielia. 

Avaa  silmäni  kuten  Elisan  palvelijan.  Suo  minun  Pietarin  ja  Marian  kanssa  itkeä  katkerasti.  Valaise  sydämeni,  kuten  ryövärin  ristillä.  Suo  minun  nöyrtyä  edessäsi  kuten  Manassen.  Avaa  sydämeni  kuten  Lyydian,  niin  että  rukoillessani  unohtaisin  kaikki ajalliset  asiat.”  AMEN.