Näillä korteilla pelataan — Jouluaamu — Sana tuli lihaksi.

Jouluaamu
Sana  tuli  lihaksi
25 dec MMVI  Saarna Auran kirkossa
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Näillä  korteilla  pelataan - Johdantosaarna jouluevankeliumin henkilögalleriaan.
Omelia DOC

Evankeliumi Luuk 2:1-20
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.  Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän  kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman,  suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.» Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.
Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisil leen: »Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.» He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.  Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

I  Näytös.  Jouluevankeliumin  henkilögalleria.  Johdanto.
On  sanottu,  että  jos  jouluevankeliumi  ruodittaisiin  puhtaaksi  puhtaasti  raamatuntutkimuksen  keinoin  niin  siitä  ei  jäisi  jäljelle  kuin  keisari  Augustus  ja  aasi.,  ja  tietysti  Luukas.  Aasia  ei  siinä  mainita,  mutta  se  täytyy  olettaa  viimeisillään  olevan  Marian  ratsuksi.  Todellakin  yksi  jouluevankeliumin  henkilögallerian  hahmo  on  myös  Luukas,  evankeliumin  kirjoittaja.  Luukas on  hyvin  tärkeä  mies,  ja  jos  kaikki  jouluevankeliumin  henkilöt  käydään  läpi,  niin  Luukkaalle  ei  tehdä  oikeutta  ellei  häntä  käsitellä  kaikista  viimeisimpänä.  Montakohan  vuotta  papilta  menee  jos  joka  vuosi  saarnaisi  kaikkien  hahmojen  läpikäymiseen.  Lasketaanpas!  Augustuksesta  olisi  puhuttava  aivan  ensiksi,  Sitten  tulee  Quirinius.  Joosef,  Daavid,  Maria,  Jeesus-lapsi,  paimenet;  ollaan  jo  lukemassa  seitsemän.  Lammaslauma,  Herran  enkeli,  Itse  Herra  Jumala,  taivaallinen  sotajoukko.  Peräti  yksitoista  henkilöä,  tai  paremminkin  ryhmää,  ja  sitten  se  Luukas.  Ja  kun  lähtisimme  puhumaan  jouluevankeliumista  noista  kahdestatoista  näkökulmasta  niin  tietysti  jokaisessa  puntaroitaisiin  Jeesusta  hyvin  paljon.  Hänhän  on  kuitenkin  päähenkilö  Ja  koko  komeuden,  tai  pahimmassa  tapauksessa  kaksitoista  vuotta  kestävän  jaarituksen  alkuun  pitäisi  kirjoittaa  vielä  johdantosaarna.  Ja  jos  nyt  oikein  rehellisiä  ollaan  niin  tulihan  tuossa  äsken  unohdettua  vielä  yksi  jouluevankeiumin  henkilö,  aivan  tavallinen  lukija.  Sanotaanhan  koko  Luukkaan  evankeliumin  päällekirjoituksessa  jo  yhden  lukijan,  Teofiloksen  nimi.

II  Näytös.  Onko  jouluevankeliumi  totta?
Jos  siis  sanotaan  että  jäljelle  jää  vain  Augustus,  aasi  ja  Luukas,  ja  ehkä  se  Teofilos,  niin  kannattaako  tällaiseen  hankkeeseen  ryhtyä  ollenkaan?  Meidänkin  kirkossamme  vaanii  aika  ajoin  oven  takana  ryhmä  remonttimiehiä  jotka  ovat  mukamas  laittamassa  kuntoon  jotakin.  Ketä  he  ovat?  1950-luvulla  oli  oma  porukkansa,  1960-luvulla  oli  oma  porukkansa  ja  aivan  viime  aikoina  on  taas  noussut  esiin  oma  porukkansa.  Väitetään  että  kelloja  ei  voida  siirtää  taaksepäin,  raamatulle  ei  voida  enää  palauttaa  sitä  arvovaltaa  mikä  sillä  on  kerran  ollut.  Näin  väitetään  aivan  tosissaan.   

Tosiasia  on  kuitenkin  se,  että  uutta  ilmoitusta  ei  ole  toistaiseksi  annettu.  Näillä  korteilla  on  todellakin  pelattava  jotka  meillä  on  jaettu.  Mitä  tulee  esim.  Kristittyjen  ja  musulmaanien  vuoropuhelusta  jos  emme  kristityssä  maailmassa  arvosta  omaa  perinnettämme?  Vaikea  siinä  on  olla  vakuuttava.  Ei  tule  kuulkaas  yhtään  mitään  sellaisesta  hankkeesta.  Hyvä  pokerinpelaaja  tietää,  että  ei  sitä  kannata  heti  ensimmäisen  jaon  jälkeen  hermostua  ja  pöytää  jättää.  Peliä  ei  kannata  jättää  kesken  vaikkei  ensimmäisessä  jaossa  tulisi  edes  kakkosparia.

Tarvitaan  pitkäjännitteisyyttä  ja  kärsivällisyyttä.  Sama  pätee  siihen  jos  vaikkapa  joulu-evankeliumi  tuntuu  tympeältä,  ja  joku  on  saanut  sinut  uskomaan  että  se  on satua.  Keljuja  asioita  on  opittava  rakastamaan.  Joka  maksaa  veroja  uskollisesti,  ja  on  kiinnostunut  yhteisistä  asioista  huomaa  jossain  vaiheessa,  että  hänhän  saa  nuo  rahat  takaisin,  ja  joskus  moninkertaisesti.  Joku  siis  maksaa  jopa  enemmän  veroja  kuin  minä!
Näin  on  raamatunkin  suhteen.  Joka  ei  sitä  edes  avaa  on  kuin  todellakin  kuin  se  pokerinpelaaja  joka  jättää  pöydän  ensimmäisen  jaon  jälkeen.  Mitä  sitten  jos  se  on  lapsellinen  ja  tuntuu  sadulta!  Tosiasia  on  kuitenkin  se,  että  jos  se  pitäisi  kirjoittaa  uudelleen  voisi  siitä  tulla  täsmälleen  sama,  tai  ainakin  hyvin samannäköinen.  Ja  sitä  paitsi!  Satujen  kautta  on  kerrottu  suuria  asioita  ja opetettu  vielä  suurempia  asioita.  Eikä  niin  paljon  tarua  ettei  totta  toinen  puoli.  Tai  käsittäkäämme  tämä  niin  kuin  meillä  on  lupa  aivan  virallisesti  opettaa:  Raamatussakin,  kuten  Kristuksessa,  on  kaksi  luontoa  tai  puolta;  inhimillinen  ja  jumalallinen.

III  Näytös.  Mikä  jouluevankeliumin  henkilögalleriassa  viehättää?
Voimme  kysyä  aiheellisesti:  Mikä  jouluevankeliumin  henkilö-galleriassa  sitten  viehättää.  Siinä  viehättää  se  että  siinä  on  pääosassa  aivan  tavalliset  ihmiset,  Jeesus,  Joosef  ja  Maria,  paimenet  ja  eläinkunnan  suuri  ja  aliarvostettu  otus,  tuo  aasi.  Jos  jouluevankeliumista  tehdään  vain  typerä  satu  niin  silloin  käy  kuulkaas  niin  että  aivan  tavallisilta  ihmisiltä,  meiltä  jokaiselta,  ja tavallisia  ovat  köyhät  ja  rikkaat,  lähinnä  normaalisti  käyttäytyvät  ja  vähemmän  hillityt,  jotka  kylläkin  voivat  olla  mitä  normaaleimpia  ihmisiä,  niin  silloin  meiltä  kaikilta  viedään  toivo.  Ja  sehän  on  kauhea  teko  ja  kauhea  asia.  Eihän  niin  saa  tehdä!

Jouluevankeliumin  viehätys  on  tietysti  sen  kokonaisuudessa, mutta  myös  aivan  sen  perustapahtumassa.  Ensimmäisen  joulun  puitteet  olivat  erittäin  vaatimattomat  ja  arkiset.  Siinä  toteutuu  kuitenkin  Jumalan  suuri  totuus  ja  rakkaus:  Jumala  toimii  juuri  keskellä  arkea.  Siinä  on  myös  meidän  toivomme  ja  lohtumme.  Vaikka  elämämme  arki  olisi  miten  vaikea,  masentava  tai  surullinen,  niin  elämämme  arki  on Jumalan  toimintaympäristö.

Tapahtuman  sisältö  oli  sitä  merkittävämpi.  Jumala  antoi  sille  juhlalliset,  suorastaan  yliluonnolliset  puitteet:  enkelin  viestin  viejänä,  kokonainen  enkelten  joukko  laulamassa  kunniaa. Mutta  tuo  yliluonnollinen  hetki  kesti  vain  lyhyen  välähdyksen.  Sen  jälkeen  pimeys  laskeutui  jälleen  kaiken  ylle.  Koitti  "arki".  Mutta  tuon  arjen  keskellä,  sen  ratkaisuissa  sanoma  Jeesuksen  syntymästä  lähti  liikkeelle.  Paimenet  lähtivät  liikkeelle  etsimään  heille  kerrottua  "kapaloituna  seimessä  makaavaa  lasta".  Aivan  tavalliset  ihmiset,  paimenet,  saivat  katsella  Jeesus-lasta  ensimmäisinä,  ja  aivan  tavalliset  kalastajat  saivat  levittää  sanomaa  Jeesuksesta  ympäri  asutun  maailman,  saamme  mekin  tulla  osallisiksi  jouluevankeliumin  hyvästä  sanomasta.

IV  Näytös.  Lyhyt  katsaus  tulevaan...

Mutta  kuka  pitäisi  tuota  jatkosaarnaa  kaiket  kolmetoista  vuotta.  Kai  se  onnistuu,  onhan  seuraava  saarna  aina  vasta  vuoden  kuluttua  ja  pappi  voi  ryhtyä  miettimään  sitä  heti  kävellessään  edellisen  saarnaan  jälkeen  saarnastuolista  lukupulpettiin  esirukousta  pitämään.  Mutta  joskus  vuosien  päästä  kun  urakka  tulee  valmiiksi  ei  pidä  luulla  että  jouluevankeliumi  olisi  siitä  tyhjentynyt;  ei  varmastikaan.  Aina  tulee  uusia  näkökulmia,  aina  sinulle  jaetaan  samat  kortit,  ehkä  vain  hieman  eri  järjestyksessä,  mutta  samat  kortit.  Ja  niillä  on  pelattava  kun  kerta  uusia  ei  ole  annettu.  AMEN.

Kannettava isänmaa — Itsenäisyyspäivä — Kiitos isänmaasta. Epistolasaarna.

Itsenäisyyspäivä
Kiitos isänmaasta
06 dec MMVI Saarna Auran kirkossa
Kannettava isänmaa
Kirkkoherra Torsti Äärelä
II Saarna Paavalin Areiopagipuheesta
Epistolasaarna

Evankeliumi Joh. 8: 31-36
Niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen, Jeesus sanoi: "Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." He vastasivat hänelle: "Me olemme Abrahamin jälkeläisiä, emme me ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka voit sanoa, että meistä tulee vapaita?" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.

Saarnateksti Ap.t. 17: 24-30
Paavali puhui: "Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin - itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: 'Me olemme myös hänen sukuaan.' Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus. Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen."

I Näytös. Ohvi-mies Helsingin rautatieaseman tietämillä ja Paavali Areiopagilla

Meille kaikille on varmasti jossain vaiheessa tullut tutuksi se televisio-mainos jossa se kuuluisa ohvi-mies on Helsingin rautatieaseman tietämillä kovassa pakkashuurussa. Mitä hän sanookaan tohkeissaan kun hän katselee ihmisjoukkoja: ”Täällä sitä on hyttysenruokaa...” Liekö ollut edistämässä ohvi-ideologiaansa vai sukuloimassa. Noh, voihan kovassa  pakkasessa tulla taajat hyttysparvetkin mieleen... Vieraalla maalla kaukana...

Näin voidaan varmastikin sanoa Paavalista kun hän vaelsi lähetysmatkallaan Kreikassa. Voimme kuvitella hänetkin vähän saman tyyppiseen tilanteeseen kuin Ohvi-miehen. Nyt ei ole kuitenkaan kyse pakkashuuruista vaan lämpimän ilmanalan kaupungista. Hänhän kierteli matkakumppaneitaan odotellessa joka puolella kaupunkia ja tuli kuohuksiin nähdessään joka puolella epäjumalankuvia. Mitähän Paavali sanookaan? Ehkäpä tähän tyyliin: ”Täällä sitä on paljon typeryyttä ja tietämättömyyttä.” Olisihan hän tietysti voinut valita vähän helpompiakin tehtäviä kuin mennä tuohon ylimieleisten, itsepäisten ja omalakisten ihmisten kaupunkiin. Mutta eikös jossain päin maailmaa sanota: ”Vastavirtaan ui lohen suku!”

II Näytös. Mikä mies oli Paavali Merkitsikö hänelle jotain Koti, Uskonto ja Isänmaa?

Niin! Paavali oli tullut perinteistä rikkaaseen kaupunkiin, suurten filosofien ja lainsäätäjien kaupunkiin, demokratian kehtoon. Kuitenkin oli tuo kaupunki nähnyt suurimmat loistonsa päivät. Se oli ryöstetty ja valloitettu monta kertaa eivätkä sen hallitsijat juuri koskaan olleet mitenkään suuria valtioviisaita, aina he olivat asettuneet väärälle puolelle monissa sotatilanteissa. Kaupunkia oli kuitenkin aina kohdeltu lempeästi, ei ehkä kuitenkaan sen asukkaiden viisauden ja hyvyyden vuoksi, vaan itse kaupungin kauneuden vuoksi.

Mutta millainen mies oikein oli tullut kaupunkiin? Mitä merkitsi hänelle ”Koti, uskonto ja isänmaa?” Arvot joiden nimeen ateenalaisetkin varmaan vannoivat! Paavali oli ensinnnäkin maailmankansalainen. Hän oli syntynyt nykyisen Turkin alueella, viettänyt paljon aikaa Palestiinassa ja Arabiassa. Jeesuksen kuoleman jälkeen hän oli viettänyt noin reilut 20 vuotta kiertelevää elämää. Ei hän omistanut mitään, kantoi mukanansa käsityöläisen taitonsa ja uutteralla työllä hankitun viisautensa. Tuntuu siltä ettei koko maailma näyttäsi riittävän hänelle. Monessa paikassa häntä oli kohdeltu kaltoin ja hän oli sanalla sanoen; rauhanhäiritsijä. Rauhanhäiritsijä joka perusti seurakuntia ja levitti merkillistä oppiaan. Hän oli vakuuttunut siitä, että oltiin siirrytty aivan uuteen aikakauteen. Ja ennen kaikkea hän oli rohkea mies. Ehkä hän kuitenkin toivoi saavansa vähän inhimillisempää kohtelua perinteikkäässä Ateenassa, noiden omahyväisten mutta kuitenkin sivistyneiden ihmisten keskuudessa. Koko maailma oli hänen kotinsa, hänet tultaisiin muistamaan suurena uskonnollisena uudistajana, uskonnon varsinaisena perustajana ja sen ensimmäisenä suurena teologina, mutta edelleen voimme kysyä: ”Oliko hänellä isänmaata?”

III Näytös. Itsenäisyyspäivän sanoma muuttuvissa oloissa

Itsenäisyyspäivä antaa mahdollisuuden valita saarnatekstin aivan vapaasti, tässä suhteessa se on ainutlaatuinen päivä kirkollisissa oloissamme. Tällaista tapahtuu kuitenkin hyvin harvoin. Paavalin puhe Ateenassa sopisi kyllä moneen muuhunkin tilanteeseen ja pyhään, mutta mitä enemmän sen parissa askartelee, sitä paremmin se sopii meidänkin itsenäisyyspäiväämme. ”Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet.” Kansoilla on siis määrä-ajat ja asuma-alueiden rajat. Niin on varmasti myös kansojen osilla. Näin oli Paavalinkin aikana Kreikassa, ateenalaiset olivat tyystin eri maata kuin monet muut helleeniset maakunnat ja vanhat kaupunkivaltiot... Noita äsken toistettuja saarnatekstimme sanoja vasten voimme kenties hieman tarkastella oman maamme tilannetta ja tietysti itsenäisyyspäivän sanomaa muuttuvissa oloissa. Tarkastelu on sikäli helppo tehdä, että maamme on lunastanut asemansa kansojen perheen joukossa ahkeralla työllä, sitä on puolustettu asein ja vieläpä varsin yksissä tuumin. Tänä päivänä maallamme on erikoisosaamista ja olomme ovat pitkälti vakiintuneet.

Sellaistakin asiaa kuin kunta- ja palvelurakenteen uudistusta katselee historiaan ja maantieteeseen perehtynyt henkilö rauhallisesti ja tyynesti. Rajat tulevat ja menevät, ihmiset menevät ja tulevat, liike on ainoaa pysyvä ja rakentava suure. Maailma oli suuren muutoksen kourissa Paavalin aikana kun hän piti puheensa ateenalaisille, maailma ja siinä sivussa pienet suomalaiset kunnat ovat suurten muutosten kourissa, vain muutos ja liike on pysyvää. Samoin on laita hengellisissä valtakunnissa, seurakunnat tulevat ja menevät, uusia lahkoja tulee ja menee, kristinuskoakin vaaditaan uudistumaan, tosiasiassa sen ainoa uudistumiskeino on kuitenkin vain paluu vanhoille juurilleen, mitä se sitten tarkoittaakin; radikaalit kokeilut eivät ole tuottaneet odotettua hedelmää. Olemme kirjaimellisesti samassa tilanteessa jossa Paavali puhui ateenalaisille.

IV Näytös. Kannettava isänmaa

Mutta lopuksi on kuitenkin kysyttävä yhtä asiaa: Jos Paavalilla oli maailma kotinaan ja aito uskonto niin miten oli hänen isänmaansa laita? Häntä pidettiin omiensa joukossa, juutalaisten joukossa, suurena petturina ja vääristelijänä. Kaikki Jeesuksen seuraajatkaan eivät häntä hyväksyneet tuolloin eivätkä nytkään. Tänäänkin on paljon kastettuja kristittyjä joille Paavali on hyvin vastenmielinen henkilö opetuksineen. ”Hän on käsittämätön?” Ja silti, tehtiin mikä uudistus tahansa aidossa kristinuskon hengessä ei hänestä päästä yli eikä ympäri. Mutta ettemme eksyisi jälleen kauas kysymyksestä ”Oliko Paavalilla isänmaata?” Ehkä hän oli luopio-juutalainen mutta hänessä oli idullaan yksi ajatus josta juutalainen kansa vaellusvuosinaan kirjaoppineidensa suulla niin useasti puhui. Juutalaisella kansalla heidän vaellusvuosinaan ei ollut isänmaata. Juurevalle maanomistajalle voi olla vaikea käsittää sitä että jollakin ei ole ollut oikeutta omistaa maata, näin on ollut kirjattuna monien ihmisten valtakuntien lakeihin. Mitä Paavalilla oli? Mihin hän turvautui, mistä hän ammensi hämmästyttävät voimansa, rohkeuden joka ei todellakaan ollut tästä maailmasta, missä olivat hänen juurensa?

Jokainen meistä tuntee varmasti lapsuutensa maiseman, senkin jälkeen jos se vaikka hävitettäisiin. Todellakin joku voi tuntea jokaisen kiven ja senkin mitä niiden alla on. Paavali tunsi hyvin oman isänmaansa, ja sitä isänmaata hän kantoi aina mukanaan. Hänen ja hänestä tulevien aikojen juutalaisten oppineiden kannettava isänmaa oli Jumalan sana. Kirjanoppinut ei tuona aikana eikä myöhemminkään tarvinnut kirjaa laukkuunsa, sana osattiin ulkoa ja vieläpä sen selityskin. Paavalilla, miehellä joka pelotta puhui ateenalaisille, joka pelotta esiintyi ateenalaisille, oli isänmaa. Ja hänen isämaansa tuli olemaan perustettu aivan toisella tavalla kestävimmille perusteille. Se ei ollut sidottu aikaan eikä paikkaan, ei keinotekoisiin rajoihin ja kaupunginmuureihin, vaan ihmisten sydämiin, sen rajat oli piirtänyt ja perustukset asettanut Pyhä Jumala. AMEN.

Asukoon meissä Kristuksen mieli — I adventtisunnuntai — Kuninkaasi tulee nöyränä. 1. vsk. Epistolasaarna.

I Aventtisunnuntai
Kuninkaasi tulee nöyränä
03 dec MMVI  Saarna Auran kirkossa
Khra Torsti Äärelä

Asukoon meissä Kristuksen mieli
Epistolasaarna
Omelia DOC

Evankeliumi  Matt. 21: 1-9
Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: »Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos  joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.»

 Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:
      - Sanokaa tytär Siionille:
      Katso, kuninkaasi tulee!
      Hän tulee luoksesi lempeänä,
      ratsastaen aasilla,
      työjuhdan varsalla.
    

Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:
      - Hoosianna, Daavidin Poika!
      Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
      Hoosianna korkeuksissa!

Saarnateksti: Room. 13: 11-14
Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia. Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein. Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.

I Näytös. Huutava mies pohjoisessa.
Tuolla pohjoisessa sattui kerran niin, että eräs mies oli metsätöissä pienen matkan päässä kotitilaltaan ja loukkasi siellä itsensä. Jäi yksinkertaisesti puun alle ja kauhea hätähän siinä tulee. Siinähän luonnollisesti mies kuin mies alkaa huutamaan apua. Ja apua hän huusikin koko loppupäivän. Illalla miehen veljet ja kotiväki ihmettelivät missä hän on oikein viipyy. Lähtivät katsomaan ja löysivät sieltä hänet puun alta. Auttoivat pois ja kantoivat kotiin. Mies motkotti veljilleen: ”Miksi ette tulleet apuun ajoissa!” Tähän he yhdestä suusta sanoivat: ”Sinä olet aina metsässä laulellut noita kummallisia lauluja kovalla äänellä, huutanut ja metelöinyt. Jo kauan aikaa sitten olemme tulleet kuuroiksi kaikelle tuolle. Mölyapinahan sinä olet.” Varsin luontevan kuuloista vai mitä... Eipä siinä mitään, mies oppi läksynsä ja paransi hieman tapojaan... Joskus niin joutuu itse kukainenkin elämän seikkailussa tekemään...

II Näytös. Työtä ja seikkailua
Sveitsiläinen lääkäri ja kirjailija Paul Tournier oli meilläkin hyvin luettu henkilö viime vuosituhannen viimeisen vuosisadan loppupuolella aina 1980-luvulle saakka. Nuoremmat ikäluokat ovat hänet tyystin unohtaneet. Yksi Tournierin valloittavimmista kirjoita on ”Elämä seikkailuna.” Hän tarkastelee seikkailua monesta näkökulmasta ja eräässä kohden hän puhuu näin:

”Raamattu ylistää yhä uudestaan työtä ja varoittaa joutilaisuudesta ja laiskuudesta, erityisesti sananlaskuissa. Raamattu puhuu kultaseppien ja kutojien taitavuudesta, maan- ja viininviljelijöiden uutteruudesta, oppineiden viisaudesta ja älystä Jumalan antamina lahjoina. Herra sanoo Moosekselle Beselelistä puhuessaan: ”Minä olen täyttänyt hänet Jumalan hengellä, taidollisuudella, ymmärryksellä, tiedolla ja kaikkinaisella kätevyydellä sommittelemaan taidokkaita teoksia ja valmistamaan niitä kullasta, hopeasta ja vaskesta kiinnittämään kiviä ja veistämään puuta, tekemään kaikkinaisia töitä.” Voisin esittää enemmän sitaatteja, mainita että Jeesus itse toimi rakentajana ja että apostoli Paavali katsoi tarpeelliseksi huomauttaa olevansa teologina vain amatööri, ja että hän lähetysmatkoillaankin yhä hankki elantonsa kättensä työllä.”

Päivän teksti on kirjoitettu työn lomassa eikä sen sanelija varmastikaan voinut uneksiakaan, että hänen kirjeitään luetaan vielä tuhansien vuosien kuluttua... Hän teki työtä mutta eli  suurta seikkailua. Uusi seikkailu alkaa aina, kun ihminen kuuntelee Jumalaa ja tottelee häntä uskollisesti. Mutta pian se väsähtää ja sen täytyy alkaa uudestaan. Mutta ”Herra ei väsy eikä näänny.”

Paavalin sanat liittyvät laajempaan jaksoon Roomalaiskirjeessä, joka alkaa luvun 12 alussa. Nuo sanat ovat kehotusta Jumalan mielen mukaiseen elämään. Mutta onko Jumalan mielen mukaisessa elämässä mahdollisuus aitoon seikkailuun?

III Näytös. Mitä Paavali tarkoittaa Jeesuksen Kristuksen päällepukemisella
Saarnatekstimme tarkastelee jälleen Paavalin tärkeää ajatusta, hyvin tärkeää ajatusta siitä, mitä Kristuksessa oleminen oikein tarkoittaa! Tai että ihmisen tulee olla Kristuksessa.  Kristuksessa oleminen on osuutta hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Kaikki kristityt ovat kasteessa liitettyjä Kristukseen.

Paavalille olisi ollut hyvin vierasta kiista kasteesta ja uskosta. Noina kristinuskon alkuaikoina asia oli itsestään selvä; kaste ja usko liittyvät yhteen; ja usko tulee kuulemisesta, Jumalan sanan julistamisesta ja opettamisesta,

IV Näytös. Oman aikamme seikkailu
Mutta onko elämässämme seikkailua? Onko seikkailua jos kaikki on vain työtä? Onko meille suotu onni nähdä ja kuulla sellaista, josta toiset sukupolvet ovat vain uneksineet? 1960-luvun alussa saatettiin sanoa: ”Olemme siirtyneet aivan uuteen aikakauteen; atomi- ja avaruusaikaan. Meidän ajatustavalle on ominaista, että kulloinkin elettävä aika saa ihmeel-lisimmän ajan merkityksen. Samaan aikaan pyrimme liioittelemaan niitä vaikeuksia ja vaaroja, joita omaan aikaamme liittyy ja sisältyy. Mutta mikä hetki onkaan käsillä: ”Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä.”

Roomalaiskirjeen tekstistä henkii vapauttava ja valoisa tunnelma. Aikojen käänne on takanapäin. Nykyhetki on paras koska Kristus on läsnä. Mikään historian vaihe, ei edes se, jota juuri elämme, ole verrattavissa siihen ajan täyttymiseen, joka tulee Jeesus Nasaretilaisen kanssa. Mutta se uusi aika joka tuli jatkuu ja on riemullisesti läsnä ja koettavissa Kristuksen seurakunnassa. Ja siinä juuri se on elämämme suuri seikkailu.

Päivän tekstin sanoma on tuossa hyvin tiivistetyssä ja tislatussa muodossaan. Kristillisellä seura-kunnalla on Kristus itse ja hänen alkuperäinen ja alkuvoimainen opetus. Ja seurakunta ei ole mitään muuta kuin joukko ihmisiä Kristuksen, elävän, ylösnousseen Jeesuksen ympärillä. Ja tänään I adventtisunnuntaina, on kuulutettava, että Kristus itse tulee jumalanpalvelukseen kokoontuneen seurakuntansa keskelle. Sitä tarkoitti hoosianna-hymnikin.

V Näytös. Asukoon meissä Kristuksen mieli
Avuksi huutamista on monenlaista. Joku voi aivan oikeasti jäädä puun alle ja on hädissään. Joku ei enää edes jaksa rukoilla vaan huutaa ”Herra armahda.” Paavali puhuu moneen otteeseen Kristuksen avuksi huutamisesta. Kristuksen päälle pukeminen on häneen turvautumista, avuksi huutamaista. Kun laulamme niin tuttua ja rakasta hoosianna-hymniä niin tuskin monellakaan tulee mieleen mitä oikeastaan pyydämme. Silloin huudamme: ”Oi pelasta, oi auta.” Jo profeetta Jesajan kirjasta saamme lukea nämä sanat: ”Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä! Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.”

Huudamme avuksi Kristusta, eläväksi tekevää Henkeä. Ja aina kun omat eväämme loppuvat saamme pyytää sanomattomin huokauksin että saisimme Jeesuksen Kristuksen mielen. Asukoon meissä aina laupiaan vapahtajamme mieli. AMEN.